Nimi: Juuret
Ikäraja: S
Genre: drama
Summary: Nevillen lapsuudessa on hyviä ja huonoja hetkiä.
Vastuuvapaus: Kaikki hahmot ovat Rowlingin. En saa rahaa tästä.
A/N: Nevillen lapsuus on jotenkin tosi itseäni kiinnostava aihe ja tää mummi tuo aika vahvasti mieleen omani, joten päätin kirjoittaa siitä ihan pienen pienen raapaisun! Kommentit kelpaa aina!
JUURET
Neville on älykäs lapsi, tosiaan on. Hän on pienestä pitäen ymmärtänyt, kuinka aikuiset saattavat pettyä helposti. Hän pystyy aistimaan sen herkästi, on sillä lailla tarkkanäköinen pieni poika. Mutta ei hän koskaan ole turtunut siihen, ei. Sen aistiessaan hän yrittää kovasti olla hyvä ja miellyttävä ja kelvata ja epäonnistuminen saa hänet tuntemaan itsensä pieneksi ja lyyhistymään kasaan ja tutkimaan kukkien terälehtiä ja taivaan sävyjä tavallista tarkemmin.
Mummi on ollut pelottava aina - hänestä on mahdotonta löytää turvaa.
Neville on ihan kelvollinen poika, mummi sanoo, muttei hänellä kuitenkaan isänsä lahjoja ole. Mummi muistaa aina tuoda asian esille teepöydässä, sillä Frank oli ylivertaisen älykäs lapsi, niin se on. Silloin Neville painaa leuan rintaansa ja lakkaa kuuntelemasta, näprää sormillaan housujensa polvea ja tavallisesti mummi näpäyttää häntä napakasti kämmenselälle. Housuihin tulee reikä, eihän sellainen sovi! Ei Frankillä koskaan ollut reikäisiä housuja.
Joskus Neville saattaa miettiä, millaisia lahjoja ne olivat, joita hänellä ei ollut. Isä on hyvä antamaan hänelle myttyyn rutisteltuja karkkipapereita ja vaahteranlehtiä ja lapsekkaita hymyjä, niistä Neville pitää. Isällä on lempeät silmät ja turvallinen suu, joka ei sano mitään.
Eikä isä arvostele koskaan. Ei silloin, kun Neville opetteli takellellen lukemaan ääneen, eikä silloin kun hän esitteli ylpeänä ensimmäistä itse rakentamaansa leijaa, jonka häntään hän oli solminut tiukkoja rusetteja. Isä oli hymyillyt ja äännähtänyt riemukkaasti ja taputtanut käsiään yhteen ja halunnut vetää värikkäistä naruista.
Äidin ja isän kanssa Neville hengittää rauhallisesti. Äiti osoittelee hänelle eläinten kuvia ja kääntelee kiivaan innostuneesti sivuja Nevillen omasta kuvakirjasta, jota mummi ei katsele hänen kanssaan. Silloin kun mummi on mukana, hän muistuttelee, etteivät he aina ole olleet tällaisia. He ovat niin kuin he ovat, jotta Neville saa elää paremmassa maailmassa. Silloin Neville ihmettelee, millaisia heidän sitten pitäisi olla ja millainen maailma tämä on. Ja mummi muistuttaa, että ylpeä täytyy olla.
*
Mummi katselee Nevilleä ikkunan läpi ja kutsuu hänet sisälle syömään, käskee pestä kädet ja kammata tukan, vaihtaa pois multaiset housut. Ruokapöytään ei tulla sottaisena, hän sanoo. Frankin housut eivät koskaan olleet multaiset. Jos Frank joskus
kaivoi maata, hän teki sen
käyttäen taikuutta. Missä pojan taikuus on? Mummilla on paljon huolia, Neville huomaa kyllä. Hän painaa leuan rintaansa ja nyplää reikää housunsa polvessa ja miettii revontulia ja avaruutta ja onko kasveilla keuhkot ja on aivan mitätön.
Mummi käskee alkaa haarukoida, mutta veistä ei pidetä tuolla tavalla ja varo sotkemasta perintöpöytäliinaa! Neville on pieni ja nöyrä ja kun joku vain kertoisi hänelle, että se on mummin tapa rakastaa ja olla surullinen. Mummin Frank oli erilainen.
Seuraavan kerran Pyhässä Mungossa käydessään Neville kysyy isältä, hengittävätkö kasvitkin ja kuinka syvälle pisimmät juuret voivat kasvaa ja isä katsoo häntä siristäen silmiään, kuin muistellen, ja äiti ojentaa kättään ja Neville tarttuu siihen ja ravistaa ja miettii, voisivatko he jotenkin olla muunlaisia - eikä keksi mitään.
