Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Yö kuuluu kissoille
Ikäraja: Picca
Beta: -
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Minerva/Norriska
Genre: fluffyinen draama, tuplaraapale
Varokaa: Tavallaan ehkä eläimeen sekaantuminen, mutta kuten ikärajastakin voinee päätellä, ei todellakaan mitään tuhmaa.
Summary: Kissan silmille yö ei ollut pimeä.
A/N Viikottaisen raapalehaasteen aiheena Minerva McGarmiwa. Femmekympin kuudes ficci, onhan Norriskakin naispuolinen.
Yö kuuluu kissoille
Kissan silmille yö ei ollut pimeä. Haarniskoiden liikkumattomat rivit vartioivat käytäviä, yksinäinen tomuhahtuva leijui ikkunasta lankeavassa valokeilassa. Minerva loikkasi tavoittelemaan sitä käpälällään, antoi sille vauhtia, hypähti perään, kieppui hahtuvan jäljessä nauttien leikistä ja siitä, kuinka kimmoisalta hänen vartalonsa tuntui.
Hän kuuli Norriskan naukaisun, mutta ei takaa-ajon huumassa välittänyt siitä. Pölyhaituva oli jo hänen kynsissään, mutta hän iski sen kauemmas voidakseen jälleen syöksyä sitä kohti. Pian hän huomasi, että jahdissa oli mukana toinenkin solakka eläin. Leikki muuttui jännittävämmäksi, he loikkivat vieretysten, toistensa alta ja päältä, läpsivät toisiaan tassuillaan kynnet sisään vedettyinä. Hahtuva leijaili unohdettuna lattialle.
Minerva väsyi ensin, vetäytyi kauemmas leikkitoveristaan ja alkoi nuolla etutassuaan. Aamulla lihaksia kolottaisi, hän oli innostunut liiaksi, ei vanhaa naista ollut tarkoitettu riehumaan kuin pahaista pentua.
Norriska tuli lähemmäs notkeana, häntä korkealla. Minerva tunsi nuolaisut päässään sen alkaessa pestä häntä, sulki silmänsä ja huomasi kehräävänsä hiljaa. Lempeää kosketusta, kumppanuutta. Kissana se oli yksinkertaista, ihmisenä niin vaikeaa. Hän ei osannut ilmaista kenellekään, että kaipasi, ei itsekään huomannut tiukkuuttaan ennen kuin se suli pois hahmon vaihtuessa.
Selkä vasten selkää kaksi kissaa makasi valolaikussa. Kumpikin kehräsi, sitä kuunnellessaan Minerva salli itsensä nukahtaa, vaikka olikin aikonut palata huoneeseensa ja ihmishahmoonsa. Hän kuulisi unen läpikin, jos joku tulisi. Yö kuului kissoille.