Ficin nimi: Tukka kuin ladonseinä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yotsuba&!
Ikäraja: S
Paritus: Koiwai/Yanda
Genre: Kepeä draama
Summary:
Värikkäässä esitteessä selostettiin niin monenlaisia kampaus- ja värivaihtoehtoja, että olisi kuvitellut kaikentyylisille ihmisille löytyvän listasta jotain mielenkiintoista.A/N: Otsikko tuotti päänvaivaa, enkä päässyt tuosta nykyisestä vaihtoehdosta mitenkään eroon sen putkahdettua mieleen. Pyydän anteeksi, se on ihan toope. xD Osallistuu
Väripalettiin ja värinä seikkailee
punamulta.
***
Koiwain päämäärätön aikakauslehden lueskelu katkesi Yandan toteamukseen.
”Et ole näköjään käynyt läpi päivän postia?”
”Hm?” tummatukkainen mies kohottautui leppoisasta makuuasennostaan nähdäkseen paremmin kaverinsa, joka istui tuttuun tapansa olohuoneen pöydän ääressä valmisnuudeleitaan popsien. ”Enpä ole tainnut muistaa.”
”Vaatiiko se erikseen muistamista?” Yanda hymähti merilevää rouskuttaen.
”Minulla on vapaapäivä”, Koiwai sanoi merkitsevästi ja kellahti takaisin selälleen.
”Se selittääkin kaiken.”
Yanda poimi pienestä pinosta kaksi valkeaa kirjekuorta sivummalle ja otti käteensä jonkin mainokselta näyttävän. Läheisen ostoskeskuksen uusi kampaamosalonki oli nähtävästi ottanut tavoitteekseen houkutella asiakkaita mainostamalla kotiovillekin. Värikkäässä esitteessä selostettiin niin monenlaisia kampaus- ja värivaihtoehtoja, että olisi kuvitellut kaikentyylisille ihmisille löytyvän listasta jotain mielenkiintoista.
”Pitäisiköhän sitä päivittää kuontaloa hiukan”, hän ajatteli ääneen silmäillessään mainoslehtistä.
”Vedä kaljuksi”, Koiwai mutisi lehtensä takaa.
”Pyh.”
”Samahan se on, vaikka ottaisit hieman varaslähtöä.”
”Edelleenkään minä en kaljuunnu!” Huuli oli niin vanha, että olisi luullut sen jo vaipuneen unholaan.
”Niin”, Koiwai huokaisi nauttien hänen ärsyttämisestään, kuten aina. ”Positiivinen asenne auttaa käsittelemään ikäviä asioita.”
”Tuo nyt pätee mihin tahansa!” Yanda huomautti ja tarkasteli värivaihtoehtoja. ”Miten olisi punamulta?” hän vaihtoi puheenaihetta kyseisen värin osuessa silmiin.
Koiwai siirsi lehteään ja katsahti häntä kummeksuen. ”Niin mikä?”
”Se on tässä yhtenä vaihtoehtona.”
”Onpa tarkasti määritelty sävy.”
”Millainen se edes on?” Yanda tuumi ääneen ja siirtyi pöydän äärestä itsekin lattialle sulatellakseen lounastaan tehokkaammin. Koiwai ei tehnyt elettäkään protestoidakseen, kun hän painoi takaraivonsa tämän kylkeä vasten hyödyntäen miestä pätevänä tyynynä.
”Sellainen punaisenruskea kai”, Koiwai sanoi kulmat kurtussa kuin sävyn verbaalinen määrittäminen olisi ollut epätavallisen hankalaa. ”Senkaltainen mitä oli maatilalla ladoissa.”
”Aa, sellainen”, Yanda mutisi saatuaan riittävän kattavan vastauksen. ”Sopisiko minulle?”
”Ladonseinien väri?”
”
Punamulta.”
”Mahtaako sellainen sopia kenellekään”, Koiwai aprikoi ja kosketti laiskasti hänen hunajanvaaleita suortuviaan. ”Tämäkin on tarpeeksi outo.”
”Ei se ole yhtään outo”, Yanda tokaisi takaisin. ”Upea se on!”
”Miksi sitten mietit jotain muuta?”
”Lähinnä periaatteen tasolla”, Yanda virkkoi luodessaan silmäyksen mainoksen toisellekin puolelle. ”Jos alkaa blondi joskus tympäistä.”
”Älä ainakaan punaiseksi värjää. Et ole mikään huomiota kerjäävä lukiolaisteini.”
”Miten kapeakatseinen asenne”, Yanda tuhahti, vaikkei totuuden nimissä ollut puoliksi tosissaankaan harkinnut punaisia hiuksia saati jotain muuta kuin nykyistä vaaleaa sävyä.
”Ihan kiva tämä näinkin on”, Koiwai kuittasi yksinkertaisesti.
”Minä tiedän, että on.”
”Hyvä niin.”
Koiwain äänensävy oli tuiki asiallinen, mutta sormien kosketus hänen hiuksillaan oli rennon leikkisä, omalla tavallaan ehdottelevakin. Yanda olisi voinut jäädä siihen makoilemaan mielellään vaikka koko illaksi, mutta lounastunnin rajallisuus pakotti hänet ylös.
”Hommaisit sellaisen työn, missä on mahdollisuus etätyöskentelyyn.”
”Silloin minä vain jumittaisin kotona. Parempi päästä vähän ihmisten ilmoille”, Yanda totesi ja naksautti niskaansa noustuaan lattiatasolta. ”Tulen taas illemmalla lainaamaan kuumaa vettä.”
”Yotsuba saattaa silloin olla kotona, joten varaudu henkisesti.”
Yanda kurtisti kulmiaan hivenen oudoksuen. ”Eihän sinun nyt sentään varoittaa tarvitse.”
”Varoitan minä häntäkin etukäteen reilun pelin nimissä”, Koiwai tuumasi ja vääntäytyi istualleen vaivalloisen näköisesti.
”Hetkinen, mistä lähtien minun seurastani on pitänyt varoittaa? En minä niin ärsyttävä ole!”
”Olet sinä”, Koiwai tuumasi olankohautuksella välittämättä hänen näennäisestä myrtyneisyydestään. ”Ole muuten herttainen ja vie samalla eteisen roskapussi ulos.”
”En taida ehtiä”, Yanda tokaisi hilpeästi ja kumartui tummatukkaisen miehen ylle. ”Eräillä meistä ei ole vapaapäivää.”
”Tylyä”, Koiwai mumisi ja vastasi hänen kevyeen suukkoonsa. ”Maistut merilevältä.”
”Johan oli kaunopuheista.”
