starry-eyed: Sen lisäksi Shirley Simson on vielä jonkun professorin nimi (oli pakko googlata...)
Mutta kiva kun pidät.
Sierra: Idea on omasta mielestänikin hauska (siksi sitä toteutan). Sinulla ei ehkä ole aavistustakaan Harryn tunteista. Eikä se selviä tässä luvussa ainakaan.
avada kedavra: Hmm, en vain osaa kirjoittaa kovin paljon pitempiä, yritän kyllä...
No, toiset tykkää Simsonista, toiset ei. Ehheh, nauran sun ajatuksillesi (Kalkaros ei kyllä raiskaa Dracoa, oikein arvattu).
Minttushka: Täydellistä? Äh, tämä luku ehkä pilaa tuon...
Mullistus: Eh, jatkan, jatkan.
enas: Kiva jos vaikuttaa, että ajatuksiasi olen lukenut.
Khih, saa nähdä mihin tämä tästä etenee.
A/N: Anteeksi oman OC-ficin 'mainostaminen'. Mariana Potter, Juliana Weasley, Daemon Malfoy ja Timothy Weasley ovat toisen ficcini, Jelena Varnin hahmoja. Heistä kertova kohta myös tavallaan spoilaa ihan pikkiriikkisen Varnin vielä ilmestymätöntä lukua...
Sen lisäksi tämä luku ei ole niin hauska ja minusta tuntuu, että tuota loppua olisin voinut muuttaa.
Harryn rakkaus ei selviä tässä luvussa ja mitä varmimmin ei seuraavassakaan, mutta lupaan, ettei siihen mene kovin kauaa. Yritän myös saada tuota huumoria takaisin tähän...
Pitemmittä puheitta:
2. luku: Kalmanliemi?Ennen lounasta Draco meni tunneille jännittyneenä ja miettien, mahtaisiko suunnitelma 'himoja hillitsevää lientä kaikille' toteutua. Jos se ei toteutuisi, hän olisi pulassa, eikä hänellä olisi kovin suurta mahdollisuutta selvittää, mikä häntä vaivasi. Ja hän tahtoi oman itsensä takaisin kovasti ja tahtoi palata luihuisten luo. Ei hän, vaikka puhuttelikin rohkelikkoja etunimeltä, tahtonut heidän seuraansa jäädä. Se vain oli tapa Rohkelikkotuvassa.
Hermoilun lisäksi Draco salakuunteli luihuisten suhtautumista yhtäkkiseen katoamiseensa, varsinkin Pansyn ja Blaisen, parhaiden ystäviensä. Näitä kahta hänen ei paljoa onnistunut salakuunnella, mutta juuri ennen lounasta hän onnistui kuulemaan lyhyen keskustelun.
"Mutta mieti: mitä jos Lucius on hakenut hänet kotiin ja pakottaa hänet ottamaan pimeän piirron? Kuka meitä sitten lohduttaa ja pitää poissa kuolonsyöjistä? Pitääkö meidän mennä puhumaan Potterille?" Pansy kysyi Blaiselta suuren salin ulkopuolella.
Blaise huokaisi ja kietoi kätensä tytön ympärille. "Älä huoli, Pansy. Kyllä Draco osaa itsestään huolehtia. Meidän täytyy vain uskoa siihen", poika yritti lohduttaa Pansya.
Pansy nyyhkäisi ja nyökkäsi seuraten jo saliin astuvaa Blaisea. Draco katsoi ystäviään ja hänen olisi tehnyt mieli mennä sanomaan heille
minä se olen, Draco, ymmärrättekö, minä muutuin tytöksi, mutta hän ei mennyt, koska se ei olisi auttanut mitään, vaan olisi jopa saattanut pahentaa tilannetta. Sen tähden hän asetti kasvoilleen hymyn ja käveli nopeasti suureen saliin etsien koko ajan Harrya katseellaan. Löydettyään tämän Draco lähestyi pöytää päästäkseen tämän viereen.
“Hei”, hän sanoi. Harry nyökkäsi tervehdykseksi. Katsottuaan ympärilleen Draco huomasi Hermionen ja Ronin poissaolon. “Missäs Hermione ja Ron ovat?” Tavallaan hän tunsi olonsa tyytyväiseksi, kun hänen perhevihollisensa ja kuraverinen olivat poissa, mutta toisaalta hän piti jo Hermionen seurasta, sillä tämä oli osoittautunut aika mielenkiintoiseksi seuraksi. Ron taas oli osoittautunut vain yhdeksi perässäkuolaajaksi lisää.
Harry kohautti olkiaan. “Ei mitään tietoa. Olettaisin, että kenties kirjastossa opiskelemassa tai oleskeluhuoneessa opiskelemassa tai ehkä jompikumpi on viimein tehnyt aloitteen ja he ovat jossakin yhdessä muuten vain.”
Draco nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. “Miten luulet meidän yrityksemme onnistuneen?”
Harry katsoi hetken Dracoa silmiin. “Se on onnistunut hyvin, Shirley. Dumbledore on sitä saanut, joten muutkin varmasti ovat.”
Draco kääntyi katsomaan Dumbledorea ja todella huomasi, että tämän olemus oli hieman muuttunut. “Tuike puuttuu”, hän totesi tarkoittaen Dumbledoren silmien normaalia tuiketta.
Harry nyökkäsi. “Sinäkin siis ehdit jo huomata sen iänkaikkisen tuikkeen?” Draco hymyili hänelle. “Mutta huomasitko, että hän myös koko ajan teki jotain? Nyt hän ei ole edes puhunut muille opettajille.”
Dracon kasvoille kohosi pelästynyt ilme. “Ei sen liemen käyttäytymiseen pitäisi vaikuttaa.”
Harry katsoi pelästynyttä Dracoa silmiin. “Mitä sinä sitten luulet, että se on, Shirley?”
Draco kävi mielessään läpi kaikkia tietämiään liemiä, jotka vaikuttaisivat rauhoittavasti ja poistaisivat onnellisuutta. Hän nimittäin oli pitänyt Dumbledoren tuiketta aina onnellisuuden merkkinä. Tajutessaan ainoan mahdollisuuden Draco kalpeni. “Jos, ja melko varmasti kun, kotitontut ovat sekoittaneet lientä kurpitsamehuun, se on muuttunut kalmanliemeksi.”
Harry tuijotti Dracoa ihmeissään. “Kalmanliemeksi?”
Draco rauhoitti itseään hengittämällä syvään, sillä hän oli olettanut Harryn tietävän edes kalmanliemestä. “Olet kai kuullut Romeosta ja Juliasta?” Harryn nyökätessä hän jatkoi: “No, kalmanliemi oli se aine, jolla Julia sai itsensä vaikuttamaan kuolleelta.”
“Miten niin? Eihän Shakespeare nyt sentään...”
Draco keskeytti Harryn. “William Shakespeare oli velho ja opiskeli Tylypahkassa samalla ikäasteella kuin eräät neidit Mariana Potter ja Juliana Weasley sekä eräs herra, jonka sukunimeä olette toistaneet, nimittäin Daemon Malfoy. Myös Juliana Weasleyn kaksoisveli Timothy Weasley oli samalla luokalla. Shakespeare otti aiheita näytelmiinsä monista velhoja ja noitia koskeneista asioista.”
Hämmentyneenä Harry tuijotti Dracoa. “Ja nyt sinä oletat meidän juottaneen kaikille kalmanlientä. Me onneksi tiedämme mitä on tapahtunut, emmekä matki Romeota.” Hän mietti hetken aikaa. “Voiko tuota perua mitenkään vai pitääkö meidän odottaa kunnes he heräävät?”
“Voi sen perua. Mutta eikö vapaa loppupäivä kuulostaisi mukavammalta?” Draco kysyi toivoen Harryn suostuvan ehdotukseensa, jotta hän saisi etsiä syytä, miksi oli muuttunut tytöksi.
Harry hymyili. “Kuulostaa. Mutta meidän täytyy pistää salin oveen lappu siitä, mitä on tapahtunut, sillä me emme ole ainoat, jotka eivät ole syöneet tai juoneet mitään.”
**
Kun Harry ja Draco olivat kertoneet kaikille niille salissa olijoille, jotka eivät olleet juoneet kurpitsamehua, mitä oli tapahtunut, he laittoivat lapun oveen. Draco totesi Harrylle, että hänen pitäisi etsiä tietoa tehtäviinsä kirjastosta ja Harry nyökkäsi ymmärtäväisenä. “Minä itse taidan mennä nukkumaan, kun yöllä en saanut nukutuksi”, tämä oli todennut haukotellen. Hymyillen pojat olivat lähteneet omiin suuntiinsa tekemään kerrankin sitä, mitä tahtoivat.
Hitaasti Draco oli kävellyt kirjastolle ja astunut ovesta sisään varoen häiritsemästä matami Prilliä. Hän oli suunnannut askelensa ensin kohti hyllyä, jolla sijaitsivat muodonmuutoksia käsittelevät kirjat.
Draco katseli kirjojen selkämyksiä lukien erilaisia nimiä:
Kuinka muutat itsesi ihmisestä esineeksi: muodonmuutosten vaarat ja salat; Viisi keinoa keinua unholaan: esineestä ihmiseksi - ajatusmaailma; Kuudennen vuosisadan vanhat keinot; Naamiointi - ihmisestä toiseksi; Kasvot ja niiden muuntelu; Et kai aikonut minua unohtaa? - esineeksi unohdetuista eläimistä, muttei löytänyt mitään kirjaa, joka olisi käsitellyt hänelle tapahtunutta muutosta. Sen tähden hän siirtyi kiellettyjen kirjojen osastolle, yhä varoen saamasta Prillin huomiota osakseen.
Päästyään kiellettyjen kirjojen kohdalle Draco mietti hetken, olivatko nekin jonkinlaisessa aihejärjestyksessä. Hän aloitti alusta ja totesi, että niiden oli oltava, sillä ainakaan ne eivät olleet aakkosjärjestyksessä. Sen tähden hän kävi kirjojen nimiä läpi hylly kerrallaan, kunnes törmäsi muodonmuutosten kirjoihin.
Niitä oli hyllyssä parisensataa ja Draco aloitti heti niiden läpikäymisen.
Apua! Kasvoni - kuinka Heinrich muuttui Karinaksi; Julia Stynesin kasvot väärällään; Turhaan huusin apua - ihmissudeksi muodonmuutoksella; Pimeyden voimilla muutokset ja illuusiot; Mustaakin mustempi Musta. Draco tuijotti toiseksi viimeistä kirjaa.
Pimeyden voimilla muutokset ja illuusiot. Hän otti kirjan ja siirtyi yhden pöydän ääreen sitä lukemaan.
Pari tuntia myöhemmin Draco havahtui siihen, kun joku oli tullut valon eteen. “Hei, Shirley. Mietin, löytäisinkö sinut vielä täältä.”
Draco kääntyi katsomaan puhujaa ja huomasi Harryn. “Ai hei Harry”, hän sanoi yrittäen jotenkin peittää kirjan kannen. “Minut löytää täältä melko helposti.”
Harry naurahti. “Hieman kuten Hermionenkin. Mitä sinä luet?”
Draco päätti näyttää kirjan kannen. “Teen pimeyden voimilta suojautumisen esseetä aiheella
Muodonmuutokset ja pimeyden voimat”, hän sanoi nopeasti ja päätti, että todella tekisi niin. Kirja oli ollut mielenkiintoinen, vaikkei se apua ollut tarjonnutkaan. “Tosin tämä on kiellettyjen kirjojen osastolta, joten en tätä voi lainata. Sen tähden olen tehnyt näitä muistiinpanoja”, hän jatkoi näyttäen vihkoa, jonka monet sivut olivat täyttyneet merkinnöistä alunperin mahdollisilta tuntuneista loitsuista, mutta jotka olivat osoittautuneet vääriksi.
“Mielenkiintoista”, Harry totesi. “Minä teen sitä esitelmää aiheella
Pimeyden voimat suuremman hyvän eduksi.”
Draco nyökkäsi kiinnostuneena. “Miten aiot käsitellä aihettasi?” hän kysyi ja johdatti kaksikon pitkään keskusteluun siitä, millaisia aiheita oppilaat voisivat kirjoittaa ja miten niitä käsitellä.
**
Päivällisen aikaan pojat kävelivät hermostuneesti kohti suurta salia. Kumpikaan ei tiennyt millainen näky heitä odottaisi. He tavallaan toivoivat, että useimmat olisivat yhä kalmanliemen vaikutuksen alaisina, eivätkä heitä syyttäisi, mutta toisaalta he tahtoivat tietää, että kaikki voisivat hyvin.
“Luuletko, että he tajuavat meidän aiheuttaneen sen, Shirley?” Harry kysyi.
Draco mietti hetken aikaa ja näki pian päässään kuvan, jossa Kalkaros kertoi Dumbledorelle poikien varhaisesta lähdöstä tunnilta ja professorin suusta valui kuola hänen kuvaillessaan tapahtumia. “Kyllä luulen. Kalkaros luultavasti heräsi jossain vaiheessa tunnilla transsistaan ja herättyään hän on joko jo kertonut tai sitten tulee kertomaan Dumbledorelle meidän lähteneen tunnilta aiemmin kuin muiden.”
Harry nyökkäsi ymmärtäen. “Aivan. No, toivotaan, etteivät he kovin vihaisia ole”, hän sanoi vielä ennen kuin avasi salin ovet.
Saliin astuessaan pojat huomasivat monia melko pöllämystyneen näköisiä oppilaita ja opettajia ja arvelivat kalmanliemen vaikutuksen olevan juuri lopuillaan. Dumbledore ja Kalkaros kävivät juuri intensiivistä keskustelua ja Draco huomasi, että Kalkarokselta todella valui kuolaa. “Katso”, hän sanoi Harrylle osoittaen Kalkarosta.
Harry katsoi opettajanpöytään ja nähdessään kuolavanan hän puhkesi nauramaan. “Hän taitaa muistaa tunnin ja sinut.”
Draco katsoi Harrya hetken murhaavasti ja lähti sitten kohti rohkelikkopöytää. Nähdessään Hermionen ja Ronin hän istui näitä vastapäätä. “Hei.”
“Hei”, Hermione sanoi iloisesti ja Ron tuijottaen Dracoa kiusallisesti. Hermione huomasi sen pian ja käänsi tämän pään itseään kohti. Harrykin istui pian Dracon viereen, hän oli vain vaihtanut muutaman sanan Nevillen kanssa sitä ennen.
“Jos haluatte nähdä jotain hauskaa, katsokaa Kalkarosta”, Draco sanoi hymyillen yrittäen saada Ronin huomion kiinnittymään johonkin muuhun kuin itseensä. Harry nauroi taas, sillä jo pelkkä ajatus kuolaavasta Kalkaroksesta oli melko huvittava. Harryn naurun tähden Ron ja Hermione katsahtivat Kalkarosta.
Pian Ronkin nauroi ja alkoi kertoa asiasta eteenpäin ihmisille, jotka jatkoivat sitä myös. Ei mennyt kauaa ennen kuin koko sali, jopa luihuiset, nauroivat kuolaavalle Kalkarokselle. Salin nauru sai tämän kääntymään kohti oppilaita ja pian Kalkaros tajusikin, että häneltä valui kuolaa ja hänen takiaan kaikki nauroivat.
Dumbledore naurahti myös ja keskeytti sitten ruokailun ja naurun. “Hyvät oppilaat! Kuten varmasti olette huomanneet, olemme useimmat olleet unessa lähes koko päivän. Tahtoisinkin nyt sanoa, ettei se kuitenkaan muuta huomisia oppituntejanne kaksin verroin raskaammaksi, sillä me olemme jo sopineet, miten opetus hoidetaan. Harry Potterille ja Shirley Simsonille kuitenkin annamme jälki-istuntoa, sillä vaikka tämä ei ehkä ollut heidän tarkoituksenaan, he tämän ovat aiheuttaneet.”
Professorit tuijottivat Dracoa ja Harrya melko ärtyneesti, mutta useimmat oppilaat (ainakin hereillä olleet) olivat vain tyytyväisiä päivän vapaasta ja kiittelivät kaksikkoa.
“Jälki-istuntonsa he saavat suorittaa professoreiden ja minun yhteisen päätöksen mukaisesti, jonka he tulevat kuulemaan hieman myöhemmin”, Dumbledore sanoi vielä metelin päälle.
Hermione tuijotti Harrya. “Mitä tämä nyt sitten meinaa?”
“Me annoimme kaikille kurpitsamehua juoneille kalmanlientä, vaikka minä tahdoin vain antaa kaikille himoja hillitsevää lientä. En muistanut, että yhdistyessään kurpitsan kanssa siitä tulee samaa kuin kalmanliemestä”, Draco vastasi Harryn puolesta auttaen tämän pulasta.
“Miksi?” Hermione kysyi katsoen nyt tiiviisti Dracoon.
“Koska minä kyllästyin saamaani huomioon ja tahdoin edes hetkeksi kaikkien unohtavan minut. Ainakin himonsa kohteena”, Draco lisäsi loppuun ja Hermione nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.
“Harry, jokin kerta sinulle käy vielä huonosti. Sinä teet itse hölmöjä ja uhkarohkeita suunnitelmia ja sen lisäksi annat muiden houkutella sinut niin moneen mukaan”, tyttö tyytyi saarnaamaan. Dracolle hän ei sen sijaan sanonut mitään arvaten tämän tajuavan, että suunnitelmissa pitäisi myöhemmin ottaa huomioon myös tällaiset kohdat.
Harry huokaisi ja nyökkäsi kyllästyneenä kuulemaan aina samaa saarnaa. “Joo joo, äiti.”
Hermione hymyili loukkaantumatta Harryn kommentista. “Muistakin se.”
Harry nyökkäsi vielä hymyillen. “Miten sinulla ja Ronilla muuten meni?” hän uteli.
Katsoen nopeasti Ronia ja tämän onnellista ilmettä tämän syödessä ruokaa Hermione vastasi: “Me seurustelemme, viimeinkin. Nyt vain toivotaan, että hän huomaa minua enemmän kuin muita. Ei pahalla, Shirley.”
Draco hymyili. “Kuten sanottu, en ole kiinnostunut Ronista.” Hermione nyökkäsi ja kääntyi poikaystävänsä puoleen koettaen saada tämän huomion. Draco päätti sitten, että hän halusi keskustella Harryn kanssa. “Huispaatko sinä?”
Harry nyökkäsi. “Olen joukkueemme etsijä. Oletko sinä kiinnostunut huispauksesta?”
Draco nyökkäsi ja pojat aloittivat omasta mielestään mielenkiintoisen keskustelun huispauksesta.
**
Illalla makuusalissaan Draco tajusi, etteivät hän ja Harry olleet vielä kuulleet mitään jälki-istunnoistaan ja se sai hänet pohtimaan.
Kenties me aamulla kuulemme lisää. Hän kääntyi katsomaan Hermionea, joka istui vielä omalla sängyllään kirjoittaen jotakin. “Hermione?”
“Niin, Shirley?” Hermione kysyi kääntyen kohti Dracoa.
“Millaisia luulet minun ja Harryn jälki-istuntojen olevan?”
Hermione tajusi, mitä Draco tarkoitti ja hänen kulmansa kurtistuivat. “Te ette siis vielä saaneet jälki-istuntoja... kenties te ette saakaan?”
Draco tuijotti Hermionea ja hän mietti sitä mahdollisuutta. “Mutta miksi?”
Hermione kohautti olkiaan. “En minä tiedä. Ehkä he päätyivät siihen lopputulokseen, että yksi ylimääräinen vapaapäivä oli sittenkin tarpeen.”
“Niin kai sitten”, Draco hymähti käyden makaamaan. “Hyvää yötä.”
“Öitä, Shirley”, Hermione vastasi ja kääntyi takaisin pergamenttinsa puoleen.
