Nimi: Toisen keho, toisen synti
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Hurt/comfort, romantiikka, jonkinlainen fluffy, angsti, draama
Paritus: Asha/Vila (Vila/ukko)
Varoitukset: Puhetta abortista hyväksyvään sävyyn! Myös maininta raiskauksesta.
A/N: Odo halusi multa femmedraamaa. Mieluiten aamulla, mutta tämä oikein herkullinen idea tuli mieleen, kun puhuttiin irkissä mpregistä. Anyway, Odolle nyt sitten omistettu! <3 Nämä nuoret naiset esiintyvät myöhemmässä vaiheessa
täällä (S) ja
täällä (S). Tein tällä kertaa näin rivitykset, sanoja 1163 ja ööh... Niin ja osallistuu haasteeseen Oneshot10. Tää on vähän outo ja oon valvonu yön yli, joten antakaa anteeksi D:
/ Muokkaan vielä tähän A/N:ään, että tuo
ukko on siis Vilan ex-miesystävä. Nimeä mulla ei sille ole, enkä haluakaan antaa. Vila omassa päässään sitä kutsuu ukoksi, muille ihmisille myös.
Toisen keho, toisen synti
On sunnuntai-iltapäivä ja mä istun vessanpöntön kannella. Kuulen Ashan kolistelevan astioita keittiössä. Mä sen sijaan mietin kuumeisesti ja tunnen kyynelten polttelevan silmäkulmissa. Siitä on puolitoista kuukautta, kun häivyin ukon luota. Toiseksi viimeisenä iltana se oli pannut mua, vaikka yritin vastustella. Mä pohdin, että oliko ukolla ollut kondomi. Sen mä tiedän, että pillerit mulla oli ollut loppu, ja koska ukko oli jälleen tuhlannut munkin rahat alkoholiin, mulla ei ollut ollut varaa ostaa uusia. Kaivan kännykkäni esiin ja siitä kalenterin. Mun edelliset kuukautiset oli kaksi kuukautta sitten. Miksen tullut ajatelleeksi tätä jo aikaisemmin, muutama viikko sitten?
“Voi hemmetti”, kuiskaan ääni täristen. Kuumat kyyneleet pyrkivät ulos, mutta räpyttelen ne pois silmistäni.
Nousen seisomaan ja tärisevin jaloin kävelen lavuaarin eteen. Peilistä tuijottaa takaisin valkoiset kasvot, joissa silmät punertavat. Mun pitäisi kohta mennä ulos tai Asha alkaa ihmettelemään. Vedän henkeä, kun pirskotan jääkylmää vettä kasvoille ja yritän rauhoittua.
Tungen kännykän hupparin taskuun, kun kävelen keittiöön. Rojahdan istumaan tuolille ja nostan jalat viereiselle. Kiedon tärisevät käteni niiden ympärille. Mä en tiedä, miten mä kertoisin asiasta Ashalle.
“Vila hei, mikä sulla on hätänä?” se kysyy yhtäkkiä. Mä en tajunnut, että se oli lopettanut tiskaamisen. Mä tuijotan jonnekin kaukaisuuteen, kun auon suutani ilman sanoja.
“Mä luulen, että mä olen raskaana”, pamautan lopulta suoraan, “mun ukko — se käytännössä raiskasi mut toiseksi viimeisenä iltana. Mulla on jäänyt yhdet menkat välistä, osasin miettiä asiaa vasta nyt.” Mun oikealla poskelle vierähtää kuuma kyynel. Asha on mun vierellä ja kumartunut halaamaan mua nopeammin kuin mä itse tajuankaan sitä. Se pyyhkii hellästi mun kyyneleet ja pakottaa mut katsomaan sen silmiin.
Asha mumisee jotain hiljaa ennen kuin kysyy:
“Haluatko sä, että mä käyn ostamassa sulle testin? Käytännössä lähin apteekki on tossa alakerrassa ja se on vielä pari tuntia auki.” Mä olen jo aikeissa pudistaa päätäni, kun tajuan sen sanat, joiden johdosta päädyn nyökkäämään. Asha katoaa mun viereltä ja hetken kuluttua se on takaisin lompakkonsa kanssa.
“Mä palaan ihan kohta. Pärjääthän sä sen aikaa?” se varmistaa huoli äänestä läpi kuultaen. Nyökkään huulta purren. Kyllä mä pärjään, ei mulla muuta kuin tekisi mieli ampua vatsaan ja tappaa se paholaisen jälkeläinen. Mä todellakin toivon, että tämä on virhearvio ja mun kuukautiskierto vain sai häiriöitä niin kauheasta stressistä.
Kun ulko-ovi kolahtaa kiinni, mä riisun hupparin ja menen kokovartalopeilin eteen. Käännyn sivuttain ja kohotan hieman paitaa. Mittailen mun vatsaani katseella ja mietin, että näkyykö siinä mitään kohoumaa. Mä toivon, että se on harhaa, että mä vain luulen näkeväni pienen kummun. Painan käteni mun vatsaa vasten ja vedän syvään henkeä.
Ashalla ei kestä kauan, kuten se lupasikin. Se löytää mut siitä peilin edestä ja kietoo kätensä mun ympärille. Kädet silittävät mun selkääni, ja mun tekisi mieli hajota siihen paikkaan. En kuitenkaan anna itselleni lupaa, mun pitää kyetä varmistamaan vielä asia.
Kymmenen minuuttia myöhemmin me istutaan ruokapöydän ääressä. Mä en kykene katsomaan testiä, mutta Asha tekee sen mun puolesta. Musta aikaa tuntuu kuluvan pienen ikuisuuden verran, kunnes Asha henkäisee syvään. Mä käännän salamana katseeni pois vaaleanliloista verhoista ja nappaan testin käteeni.
“Voi helvetti”, mä mutisen hiljaa sen näyttäessä positiivista. Mun päässä pyörii pelottavasti. Suljen silmäni ja hieron mun rystysillä ohimoitani.
“Aiotko sä pitää lapsen?” Asha kysyy varovaisesti. Räväytän silmät auki.
“En helvetissä”, vastaan tuijottaen samalla suoraan toisen syvänruskeisiin silmiin.
“Ootko sä ihan varma siitä? Se päätös tulis todennäkösesti vaikuttaa sun koko elämäsi suhun”, Asha varmistaa.
“Mitä vittua nyt oikeesti? Luuletko sä, että mä haluaisin pitää sen lapsen? Eikä mun elämäntilanne anna myöten. Mä opiskelen, mulla ei ole rahaa, mä asun toisen nurkissa, mä — mä — ”, en saa enää sanoja suustani, kun mun ääni murtuu ja purskahdan itkuun.
“Hei kultapieni, en mä sellasta luule. Anteeks. Mun kulttuurissa vaan ei hyväksytä aborttia mistään hinnasta”, Asha pahoittelee säikähtäneen kuuloisena mun purkausta. Mä tuijotan mun käsiä, nypin kynsinauhoja ja keskityn rauhoittumaan.
“Ei sun kulttuurissa hyväksyttäisi sitäkään, mitä me tehdään näiden seinien sisäpuolella”, pamautan vastaukseksi tietäen olevani törkeä, todella törkeä. Vilkaisen Ashaa, joka ei enää katselekaan mua ja mun tekee pahaa. Se näyttää loukkaantuneelta ja mua kaduttaa jo. Mä en kuitenkaan saa anteeksipyyntöä suustani ulos, joten jatkan kynsinauhojen repimistä.
Lopulta mä en enää kestä hiljaisuutta ja painun tupakalle. Mä olen juuri aikeissa sytyttää tupakan, kun tajuan, että mun vatsassa kasvaa sikiö. Muutaman sekunnin myöhemmin tajuan, että mä menen kuitenkin huomenna terveyskeskukseen abortin takia, joten sillä ei ole väliä. Tupakka syttyy mun huulieni välissä ja imen rauhoittavaa nikotiinia sisääni.
Kolmen tupakan jälkeen mä olen saanut rauhoitettua hermojani niin paljon, että pääsen takaisin sisälle. Mä en näe Ashaa keittiössä, mutta löydän sen hetken kuluttua sängyltä istumasta kuulokkeet korvilla. Mä nojaan rauhallisesti ovenkarmiin odottaen, että toinen huomaisi mut. Se katselee kuitenkin liian tiiviisti kännykkään ja on selkä muhun päin, jotta voisi nähdä.
Kierrän sängyn toiselle puolelle ja istahdan Ashan viereen. Varon menemästä liian lähelle, koska tiedän sen olevan aina aika varuillaan, jos meillä on ollut jotain negatiivista sananvaihtoa. Kuulokkeet lähtevät korvilta ja mä saan nyökkäyksellä luvan puhumiseen.
“Mä — mä olen pahoillani. Mua vaan vitutti, vaikka se ei tietenkään ole hyvä syy mihinkään. Mä vaan en halua, että etenkään sä arvostelisit mun valintoja. Mä olen tehnyt jo päätökseni, sä et voi enää vaikuttaa siihen. Mä en kykenisi kasvattamaan mun — mun entisen miesystävän lapsesta kunnollista kansalaista. Mä en kykenisi sellaseen, koska mä näkisin koko ajan mun edessäni koko loppuelämäni ajan, mitä se mies teki mulle, vaikkei lapsi tietäisikään siitä. Mä olen tehnyt päätökseni, mä menen huomenna teekoohon”, mä mutisen arasti. Asha nostaa kätensä mun poskille ja hyväilee sormillaan mun lämmintä ihoa.
“Sä saat anteeksi. Mäkin sanoin pahasti, en ois saanu tuoda mun kulttuuria tähän keskusteluun, koska me ollaan Suomessa ja täällä on eri säännöt kuin Etelä-Afrikassa. Tosin sielläkin taitaa nykyään olla abortit laillisia, mutta mun vanhemmat elää vielä sen ajan laissa ja kulttuurissa, josta ne lähti aikoinaan tänne ja siihen aikaan ne on meidät lapset kasvattanut. Anteeksi”, nuori nainen huokaisee ja vetää mut halaukseen. Me kaadutaan sängylle päällekkäin, kun Ashan tasapaino pettää, ja mä jopa naurahdan hiukan.
“Mut oo kiltti ja oo mieluummin mun tukena tän kanssa. Sä saatoit olla oikeassa sen kanssa, että tää vaikuttaisi mun elämään kuolemaan saakka, joten mä tarvitsen ainakin alkuun tukea. Mä haluan sut mun tueksi, jos sä vain kykenet siihen. Jollet… niin kyllä mä jonkun löydän”, mä selitän tukahtuneesti kasvot suoraan Ashan kaulaan ja paksujen hiusten sekaan haudattuna.
“Hyvä on, mä tuen sua, vaikka se onkin mun oman etiikkani vastaista. Luoja paratkoon, mitä mä olen tekemässä”, tummahiuksinen nainen parahtaa, mutta tiukentaa siitä huolimatta käsiään mun ympärillä. Vaikka mulla on hyvä olla siinä, mun sisällä velloo silti valtava ahdistus. Mua pelottaa, ettei Asha pystyisi enää ikinä olemaan mun kanssani abortin jälkeen, jos se on sille niin suuri paha. Mä kuitenkin tiedän, että mä en pystyisi elämään, vaikka vain synnyttäisin lapsen ja antaisin adoptioon. En kykenisi siihen, mun on pakko hankkiutua siitä mahdollisimman nopeasti eroon.
Mun ajatukset kuitenkin kaikkoavat, kun Asha suutelee mua syvään ja siirtää kätensä mun topin alle avaamaan rintaliivien hakasia. Vaikka mä inhoan itseäni, mun sisälläni olevaa sikiötä, mun entistä ukkoani ja oikeastaan lähes kaikkea mahdollista, mä päätän, että mun on aika lopettaa hetkeksi ahdistumasta kaikesta ja voin antaa itselleni luvan nauttia Ashan varmoista käsistä mun kehollani.