Laituri, K-11, Draco, 4x raapale

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: angst, drama
Paritus: Draco/Astoria
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Kenties jonain päivänä hän vielä kertoo Astorialle, miksi juuri tämä paikka.

A/N: Pyysin Nevillalta jotain nopeaa inspiraatiopalaa josta syntyisi nopeasti raapaleita. Hän antoi sitten tämän kuvan, josta tosiaankin innostuin heti. Tämän oli tarkoitus olla fluffya, mutta... asioita tapahtui ja lopulta tästä tulikin jotain ihan muuta.

Haasteet:
FanFic100 (040.   Näkö.)
One True Something 20 #2
Vuosi raapalehtien V

Laituri

Aurinko värjää laskiessaan iltataivaan punaisen ja keltaisen eri sävyin, eikä Astoria voi olla ihastelematta vielä vedenpinnasta heijastuvaa punertavankeltaista palloa. Hän riisuu sandaalinsa laiturille ja käy sen reunalle istumaan, upottaa varpaansa tyyneen veteen ja värähtää pienesti viileän nesteen koskettaessa lämpimiä jalkapohjia.

“Täällä on niin kaunista”, Astoria huokaa ihastuksesta kun Draco laskeutuu istumaan hänen viereensä.

“Siksi toin sinut tänne”, Draco vastaa Astorian painaessa päänsä hänen olalleen.

“Kiitos, rakkaani”, nainen toteaa ja suikkaa suukon Dracon poskelle. Vastaukseksi Draco vain hymyilee, aivan kuin kaikki olisi kunnossa, vaikkei todellakaan ole. Kenties jonain päivänä hän vielä kertoo Astorialle, miksi juuri tämä paikka. Vaikkei Astoria pitäisi siitä.

***

Mielikuvat tuntuvat piirtyvän Dracon verkkokalvoille sillä hetkellä kun hän sulkee silmänsä. Onneksi Astoria ei tullut yöksi, sillä Draco ei ehkä olisi kestänyt sitä. Kyyneleet valuvat hänen silmistään muistojen vieriessä pintaan, eikä hän voi enää pidätellä nyyhkäisyjä. Kun jossain kalahtaa naapurin ovi, Draco säikkyy. Hän pelkää.

Tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen Draco vihdoin nukahtaa. Uni on levotonta, jollain tapaa pelottavaa, eikä missään tapauksessa piristävää tai rentouttavaa. Draco heittelehtii suuntaan ja toiseen, jossain vaiheessa unet muuttuvat todellisiksi painajaisiksi. Ja kun Draco herää hätkähtäen, hän on hiestä märkä.

Vasta lämmin suihku saa miehen mielen rauhoittumaan, kuuma tee ja edellisen päivän lehden lukeminen ajatukset muualle.

***

Pienelle lapselle kokemus on järkyttävä, sitä on vaikea kuvailla sanoin. Kun se tukipilari, jonka pitäisi olla isäsi, ottaa kiinni ja läimäisee kasvoihin. Ja se tukiverkko, jonka pitäisi olla äitisi, vain katsoo vierestä, ei tee mitään, antaa isän lyödä tai vaikka upottaa kylpyammeeseen. Pieni lapsi ei osaa käsittää, ettei tuota hirmuvaltaa vastaan ehkä edes voi nousta, ettei sille ehkä voi tehdä mitään.

Ennen kaikkea, jos pienelle lapselle sanoo hänen tehneen väärin, syyn olleen hänen, ei lapsi osaa sitä kyseenalaistaa. Lapsi syyttää itseään, sillä hänelle ei ole kukaan kertonut toisesta vaihtoehdosta. Eikä hän ennen kaikkea tiedä, että joskus aikuisetkin piiloutuvat valheen taa.

***

Oikeastaan Draco ei ollut muistanut siitä enää juuri mitään. Ne pahimmat muistikuvat olivat jossain vaiheessa haalistuneet, ehkä hän oli jättänyt ne tiedostamatta jälkeensä, ettei satuttaisi itseään enää enempää. Parhaiten hän muisti laiturin, jolle aina pakeni, josta isä ei löytänyt häntä, eikä oikeastaan kukaan muukaan. Sen laiturin, jossa hän katseli kaunista auringonlaskua. Se laituri tuli niinä vuosina ehkä liiankin tutuksi.

Silti se paikka herätti ne muistot, joiden Draco ei olisi koskaan halunnut heräävän. Ei hän tiedä, miksi vei Astorian sinne. Ehkä hän toivoi, että tätä nykyä paikka olisi vain kaunis.

Kyyneleet tyrehtyvät ajallaan, vaikkei niiden jäljelle jättämä tuska helpota ehkä koskaan.

[FractaAnima]

Musta tää oli jotenkin tosi kaunis. Hyvin erilainen verrattuna sun muihin teksteihin, tai ainakaan niihin mitä oon viimeks lukenut. Preesens ja tekstin aloittava kaunis auringonlaskun kuvaus on tunnelmaltaan sellasta, että oli ihan mun juttu, tykkäsin todella lukea, iski, osui ja upposi. Sana neste on vähän häiritsevä tuossa veden kuvaamisessa, mutta ymmärrän ettet ole halunnut toistaa vesi-sanaa. Mä ehkä tartun tällaisiin asioihin sun tekstissä nimenomaan, koska oon betannut sua, joten anteeksi siitä. En ole nyt betaamassa, olen kommentoimassa.

Kauniin ja herkän vastapainona on sitten raskasta ja silti herkkää. Perheväkivalta ja lapsen voimattomuus on turhauttavan lamauttavaa. Tykkäsin erityisen paljon tästä:

Lapsi syyttää itseään, sillä hänelle ei ole kukaan kertonut toisesta vaihtoehdosta. Eikä hän ennen kaikkea tiedä, että joskus aikuisetkin piiloutuvat valheen taa.

a) Se on hienosti muotoiltu b) se on täydellisen totta. Osuvaa ja siksi koskettavaa!

Viimeinen raapale on vähän ontuva, siinä toistuu häiristevästi sanat ehkä ja oikeastaan, mutta ajatus on äärimmäisen kaunis.

Ehkä hän toivoi, että tätä nykyä paikka olisi vain kaunis.

Todellakin. Hieno ja herkkä kokonaisuus, kiva lukea sulta jotain erilaista, jotain ihan muuta, jotain ihan uutta. Vaikka tietenkin Dracoa. :3
Kiitos!

- Frac