Nimi: Hyvää duettomatskuu
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Slash, huumori tai ainakin sitä yritin :'D
A/N: Ööh, mitäs tästä vois sanoo... No siis, Sokerisiipi heitti Sanabooli-haasteeseen sanat jumalainen, innoittava, hikinen, marmorikuula, sukset, homobaari, jodlata, raivota, näpertää ja mä sitten pohdiskelin niitä irkissä. Totesin, että saisi aika coolin tekstin näistä, mutta mahotonta saada boolista kuitenkaan näitä sanoja. Sokerisiipi sitten heitti mulle haasteen ja näillä mennään :---D Ihanaiselle Sokerisiivelle siis omistettu tämä <3 Kaamos ja Aslak onkin tuttuja, jos on lukenut mun viimeaikaisia kirjotuksia, Dmitry on hieman vanhemmassa sivuhenkilönä ja nämä kaksoset on ihan uusi. Ensiesittely ja sitä rataa siis! Tää osallistuu Oneshot10-haasteeseen. Kiitos ja kumarrus, toivottavasti teillä on yhtä hauskaa tätä lukiessa kuin mulla kirjottaessa, vaikka melko lyhyt onkin.
(Ja saaneen vielä lisätä, että en oo nukkunu koko yönä, joten väsymys voi olla huomattava ja näin ollen myös virheitä on saattanut päästä mun pilkunnussijalasien läpi.)
Hyvää duettomatskuu
Keskiviikkoisin on karaokeilta DTM:ssä ja tietysti me porukalla ollaan sinne menossa. Havu, mun hölmö homokaksonen, puhuu kyseisestä baarista kaikkien pohjoismaisten homobaarien parhaimmistona. Sitä mä en kuitenkaan usko.
“Hitto vie, kunpa oiskin sukset jalassa, niin tää oisi paljon helpompaa. Miksi juuri tänään piti illalla sataa tyyliin metrin verran lunta niin, että täällä on vaikea kävellä?” Kaamos kiroaa. Mua naurattaa, koska se sopii sen suuhun ihan niin kuin riittävän kokoinen nappi napinläpeen.
“Miun lapinpoika meinaa vai lähtee hiihtää sitten baarista kotiin?” Aslak nauraa ja heittää kätensä miehensä olalle.
“No haista paska, oon tehny sen aikasemminkin”, tummahiuksinen mies murahtaa ja mutristaa huuliaan. Me vilkaistaan Havun kanssa toisiamme juuri samalla hetkellä ja pyöräytetään silmiämme.
“Älä nyt raivoomaan ala, muru hei”, Aslak vastaa ja on niin söpö miehensä kanssa, että mua melkein oksettaa.
Me päästään ongelmitta sisään, mutta olisi ihme, jos ei, kun nuorimpana Dmitrykin on jo kolmekymppinen. DTM on aina yhtä säväyttävä komeiden marmoriportaiden kanssa. Takit ja laukut jäävät narikkaan, kun me lähdetään hakemaan juotavaa.
Koska kello lähentelee jo yhtätoista, Puumabaari on jo avattu ja joku laulaa siellä karaokea. Me istuudutaan yhden pöydän ääreen.
“Vois mennä laulaa jotain. En kyllä tiiä, että mitä”, Kaamos pohtii ääneen.
“Jodlaamisenhan te saamelaiset osaattekin”, Havu heittää vittuillakseen. Tummahiuksinen mies näyttää keskisormea, kun taas Dmitry purskahtaa nauruun, mutta toettuaan se huomauttaa:
“Meillä on tässä nyt kaksi osaavaa laulajaa. Ahma ja Aslak kumpikin laulaa bändissä, joten miten ois. Oisko duetto mitään?” Ehdotus on kauhean outo, koska Aslakin bändi soittaa kevyttä poppia, kun taas me soitetaan jotain outoo karjuntametallia, josta mäkään en kovin paljon osaa sanoa.
Lopulta meidät saadaan suostuteltua laulamaan. Havu löi kylläkin Kaamoksen kanssa vetoa bissestä, että suostutaanko mä ja Aslak tähän puuhaan.
“Vitun marmorikuula, sua vihaan ja inhoan päivin ja öin”, mä lurittelen menemään, kun istun vielä Havun vieressä ja se tasan tarkkaan kuulee, mitä mä puhun — tai tässä tapauksessa laulan. Marmorikuulat, kun on meillä semmonen veljesjuttu. Pieninä haukkuminen oli kiellettyä kotona, joten piti keksiä jotain. Erään leikin yhteydessä Havu varasti mun kuulat ja siitä se sitten lähti.
“Mitäs me nyt lauletaan?” utelen Aslakilta.
“Mä tiedän! Laulakaa Robinin ja ketä kaikkii siin nyt mukana onkaan, niin Yö kuuluu meille, koska se on aika hyvää duettomatskuu. Aslak ottaa Nikke Ankaran osuudet ja Ahma Robinin, kummallekin haastetta siinä vaiheessa”, Havu yhtäkkiä hihkaisee. Mä käännän katseeni siihen ja tuijotan kummissani.
“Mitä? Robin on hyvinkin innoittava artisti, et älä sä siinä mulkoile”, mun kaksoisveli vastaa niin sujuvasti, että se on tainnut joutua puolustamaan itseään useat kerrat.
“Ahaa”, vastaan oudoksuen.
Aslak käy esittämässä meidän toiveemme ja se saapuu takaisin kertomaan, että jonoa ei ole yhtään, joten päästään tän hetkisen biisin jälkeen laulamaan. Kulautan mun lasista loput bisset alas ja noudan tiskiltä uuden ennen kuin me mennään karaoketiskin taakse odottamaan mikkejä.
Mä olen aivan hikinen meidän vedon jälkeen, koska mä olen aikamoinen duracel-pupu viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsen esille ja laulamaan. Mä vedän suurella energialla koko biisin läpi ja oikeastaan ei ole hassumpi vetää tommosta poppia. Pyyhin mun otsan mun paidan helmaan, kun me Aslakin kanssa kävellään takaisin porukan luokse. Mä pääsenkin sitten todistamaan ehkä vuosisadan oudoimman pariskunnan hellyydenosoituksia ja jälleennäkemisen riemua, kun ne tuntuvat tukehduttavan toisiaan kielillään. Ei sillä, Aslakin ja Kaamoksen kanssa on hauska hengaa ja viettää aikaa, mutta juoneina niistä tulee ehkä hieman liiankin vallattomia ja estottomia.
Mua nappaa yhtäkkiä hihasta täysin vieras nuori mies. Se ehdottaa tupakkaa ja hyväksyn tarjouksen, kun mä olen tsekannut jätkän päästä varpaisiin. Hyvältä se näyttää. Tupakkakopissa jätkä esittelee itsensä Eemiksi ja ihmettelee mun nimeä. Meillä menee kolme tupakkaa ennen kuin Havu pistää päänsä esiin ja huikkaa mua nimeltä. Mun uusi tuttavuus vilkuilee meitä hämillään, koska vaikka me samaan aikaan näytetään niin eriltä, samaan aikaan me näytetään myös älyttömän samalta. Identtisinä kaksosina on aika hauska olla.
“Ahma hei, me ollaan periaatteessa laulettu jo se yksi biisi, joka pitikin ja huomenna on töitä. Mihin suuntaan aattelit lähteä?” Havu utelee multa. Käännän katseeni Eemiin, joka virnistää itsevarmasti ja vinkkaa samalla silmää.
“Hmm, mä voisin jatkaa vielä juhlimista tän jumalaisen nuoren miehen kanssa vielä hetken”, vastaan kääntäen katseeni takaisin Havuun. Tajuan samaan syssyyn esitelläkin mun kaksosen, joka kättelee Eemiä sivistyneesti.
“Mutta Ahma, mikset sä ole koskaan kertonut, että sä oot miehiin päin?” mun veliparka henkäisee muka-järkyttyneenä.
“On tainnu jäädä välistä, kun sä oot pannu sun miehiäs minkä kerkeet”, vastaan täydellä pokalla just niin syyttävästi tuijottaen kuin tilanteeseen sopii.
“Voi helvetti. Syy on siis mussa, pitäis varmaan enemmän keskustella muustakin kuin mun seksielämästä sun kanssa”, Havu vastaa liiotellun teatraalisesti. Mä en pysty enää estää nauramista, joten taivun kaksin kerroin kaikesta pidätellystä hihityksestä.
“Joo joo idiootti, mees nyt siitä”, mä hätistän lopulta.
Kun ne kolmannetkin tupakat ovat loppu, mä jään näpertelemään stendarilla, koska en tiedä mitä muutakaan. Mua ei oikeasti edes houkuttelisi enää tanssiminen, mulle riitti toi yksi biisi. Eemi ei tunnu yhtään mun tyypiltä muutenkaan, vaikka se onkin hyvännäköinen. Mä vain satun preferoimaan enemmän muodokkaampia yksilöitä — siis naisia. Useimmilla miehillä tuntuu olevan vähän liian littana rinta ja mä en siitä tykkää. Toki joissain miehissä on oma viehätyksensä ja kyllä välillä tulee pantua niitä, mutta nyt mulla ei ole yhtään fiilistä. Niinpä mä jätän Eemin yksin tupakkakoppiin kuin nallin kalliolle, vaikka tiedänkin sen olevan aika kusipäistä meininkiä. Mä vain satun tietämään, että jotkut osaa olla aikamoisia draamakuningattaria tällaisissa tilanteissa, ja Havu odottaa mua vielä hetken verran alhaalla. Se on tottunut mun tämmöisiin tempauksiin ja sitten me nauretaan yhdessä jälkikäteen. Just for fun.
