Hautausmaan hiljaisuus, S, Harry, 3x raapale

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst, drama
Paritus: Harry/Ginny
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Hautausmaa on yhtä hiljainen kuin aina ennenkin, eikä Harry pane sitä lainkaan pahakseen.

A/N: Tämäkin inspiraatio syntyi keskellä yötä, yllätys yllätys. Ensin ei meinannut syntyä mitään tekstiä ja sitten yhtäkkiä tämä hyppäsi jostain! Ja sitten se oli tietysti pakko kirjoittaa.

Haasteet:
Yhtyeen tuotanto II (Haloo Helsinki: Elävät ja kuolleet)
One True Something 20 #2
Vuosi raapalehtien V

Hautausmaan hiljaisuus

Hautausmaa on yhtä hiljainen kuin aina ennenkin, eikä Harry pane sitä lainkaan pahakseen. Päinvastoin, se on hänelle mahdollisuus paeta todellisuutta, paeta sitä kaikkea mitä oikeassa elämässä hänen pitäisi olla ja mitä häneltä nyt sodan jälkeen odotetaan.

Huokaisten Harry istuutuu penkille katselemaan ympärilleen. On ehkä vähän surullista, että ainoa paikka, jossa hänen on mahdollisuus rentoutua, on kuolleiden keskellä. Kukaan menehtyneistä ei kysy häneltä mitä hän aikoo nyt tehdä, ei painosta toimimaan tai pyydä lehtihaastattelua. Hautausmaalla kaikki on niin yksinkertaista: Harry voi vain käydä tervehtimässä ystäviään, kertomassa heille kuulumisensa ja vaikka olo sen jälkeen onkin haikea, hän ei ole stressaantunut. Vain surullinen.

***

Paluu kotiin on pahinta, sillä silloin hänen täytyy selvittää Ginnylle tunteitaan ja ajatuksiaan. Joka kerta Ginny kysyy: miksi käyt siellä niin usein? Mikset koskaan pyydä minua mukaan? Joka kerta Ginny muistuttaa, että hänkin menetti läheisiä sodassa. Että hänkin kaipaa heitä. Ja kertoo, ettei hän aio jäädä kiinni menneisyyteen vaan jatkaa eteenpäin elämässään. Ja siksi hän ei käy haudoilla joka päivä, ei edes joka viikko. Harryn pitäisi tehdä samoin, sillä se auttaisi.

Harry lupaa yrittää, lupaa ettei käy seuraavana päivänä, vaikkei syyt hautausmaakäynteihin olekaan samat kuin Ginnylla. Eikä Harry käy seuraavana päivänä vaikka ahdistus hänen sisällään tuntuu kasvavan sietämättömäksi. Ginnyn vuoksi.

***

Viikonloppuna Harry käy Hermionen kanssa kahvilla, eikä sielläkään saa rauhaa. Joka kerta Hermione kysyy joko hän on hankkinut töitä tai hakeutunut koulutukseen. Joka kerta Hermione kysyy, että eikö aurorin ura enää kiinnostakaan vai miksei Harry ole tehnyt asian eteen mitään. Vaikka eihän sodasta ole vielä puolta vuottakaan, miksi kaikessa pitäisi edetä niin nopeasti?

Vain Ronin kanssa Harry saa olla rauhassa. Vain silloin hän voi rentoutua, sillä Ron ei kysele eikä kyseenalaista, Ron ei painosta häntä tekemään mitään. Oikeastaan niin se on tainnut aina mennä: Ron on heistä kaikista se, joka hyväksyy Harryn sellaisena kuin hän on. Ei vaadi häneltä mitään.

[Isfet]

Ihana, pikkuangstinen pätkä <3
 
Tässä on tuotu hienosti esille sitä, miltä Harrysta tuntuu sodan jälkeen. Muiden odotukset ovat korkealla, mutta Harry ei ole oikein varma miten pitäisi toimia. Kun Voldemort kuoli, Harrylla ei ollut mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Minusta on täysin normaalia, ettei heti tiedä miten tästä eteenpäin, ja näin sen on kuulunut mennäkin.

Joka kerta Ginny muistuttaa, että hänkin menetti läheisiä sodassa. Että hänkin kaipaa heitä. Ja kertoo, ettei hän aio jäädä kiinni menneisyyteen vaan jatkaa eteenpäin elämässään.

Tämä tuntuu varmaan turhauttavalta. Tässä Harry ei koe jääneensä varsinaisesti kiinni menneisyyteen, haluaa vain paeta jonnekin missä kukaan ei kysele eikä kyseenalaista, ei tunkeile tai puhu liikaa. Tietysti Ginnyä saattaa ahdistaa tällainen masennuksen kaltainen/sekainen olotila, josta Harry ei halua eikä viitsi pyrkiä pois. Ei tarttua toimeen, ei vastailla loputtomiin kysymyksiin. Vain olla rauhassa. Ginny on luonteeltaan erilainen, räiskyvämpi ja tavallaan eloisampikin. Eikä ainakaan melankolinen. Ja kuitenkin Harry jättää käymättä, vaikka ahdistaa, koska Ginny pyytää.

Vain Ronin kanssa Harry saa olla rauhassa. Vain silloin hän voi rentoutua, sillä Ron ei kysele eikä kyseenalaista, Ron ei painosta häntä tekemään mitään. Oikeastaan niin se on tainnut aina mennä: Ron on heistä kaikista se, joka hyväksyy Harryn sellaisena kuin hän on. Ei vaadi häneltä mitään.

Näin. Näiden kahden ystävyys on mahtavaa. Tietysti toiset ovat vain huolissaan ja yrittävät auttaa, mutta Ron on paras. Sillä hän hyväksyy Harryn sellaisenaan, aina. Kirjoissakaan Ron ei painosta Harrya, toisin kuin Hermione, vaan antaa tämän tehdä omat valintansa omaan tahtiinsa.

Raapalemitta sopi tähän hyvin, jaksottamaan tekstiä ja tukemaan osaltaan tyyliä. Ei tullut sellaista tunnetta, että nyt on yritetty sanoa liikaa liian pienessä määrässä sanoja, muttei mitään alikuvailuakaan. Kirjoitusvirheitä ei näkynyt, ja testi oli sujuvaa.

[Angelina]

Olipa samaan aikaan kurja, mutta kovin järkeenkäypä ajatus tuo, että Harry pystyy olemaan rentoutunut ja rauhassa vain hautausmaan hiljaisuudessa. Toisaalta onko ihmekään, jos Ginny painostaa että pitäisi jo päästä yli ja Hermione puolestaan potkii hakemaan töitä ja keskittymään tulevaisuuteen. Harry-raukka, ihan sääliksi käy ♥

Mä aloin ylianalysoida ja miettiä, että onko Ron tässä kuollut, kun Harry ajattelee hänen kanssaan samoin kuin hautausmaalla ollessaan ;__; Toisaalta haluaisin ajatella että ei, pakko Ronin on olla hengissä ja olla Harryn tukena, hyväksymässä hänet juuri sellaisena kuin Harry on. Muuuutta sitten taas kyllähän se buustaisi angstisuutta kummasti, jos Harry ajatteleekin kuollutta Ronia. Snif. Ei, sain nyt itselleni pahan mielen :'D Ehkä tähän olis pitänyt osata varautua kun sun angstipätkän avasi, mutta...

Joka tapauksessa tykkäsin tästä, vaikka Harry-paran puolesta tulikin surku :< Kiitos ♥

[Vendela]

Kivaa kun Angie nosteli tämän esiin ja bongasin tämän tuolta edellisen käynnin jälkeisistä viesteistä Tekstin nimi ja Harry hahmona herättivät huomion ja oli tultava kurkkaamaan että mitäs täällä onkaan. Ja aika surullistahan täältä löytyi, mutta toisaalta taas näin (tai halusin nähdä) myös toivoa. Että ehkä Ginny ei olekaan Harrylle se oikea, vaan se onkin Ron ♥

Kuitenkin tuo ajatus hautausmaasta on jopa hieman karmiva, mutta toisaalta taas ymmärrettävä. Eipä Harrylla ole oikein ketään jäljellä kun sekä vanhemmat että kummisetä ja näiden paras ystävä vaimoineen on kuollut :'( Joten ymmärrän hyvin Harrya ja tarvetta oleskella tuolla missä muutkin rakkaat ovat.

Tämä oli koskettava, kiitos tästä!

Vendela