Ficin nimi: Seikkailunjano
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Notre Damen kellonsoittaja (Disney)
Ikäraja: S
Genre: Kepeä draama
Mukana: Clopin & Esmeralda
Summary:
Clopinilla oli seikkailunhaluinen luontonsa, mutta Esmeralda vei voiton.A/N: Olin kirjoittanut tämän triplaraapaleen jo alkukuusta, mutta jostain syystä se oli unohtunut koneen kansioihin marjailemaan omiaan. Näkipä sitten viimein päivänvalon.
Tämä teksti syntyi pitkälti kyseisessä elokuvassa pariin kertaan esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan
mustalaiset eivät viihdy kiviseinien sisällä. Varmaan olen todennut asian jo parissa aiemmassa tekstissä parhaassa tapauksessa vielä samoin sanankääntein, mutta en mahtanut inspiraatiolle mitään.
***
Mustalaisista sanottiin yhtä ja toista sekä loukkaaviksi tarkoitettuina herjoina että pilke silmäkulmassa esitettyinä toteamuksina. Moraalittomiksi ryöväreiksi ja yhteiskunnan pohjasakaksi leimaamista Clopin ei pahemmin arvostanut, mutta yhden ominaisuuden hän oli valmis allekirjoittamaan.
He olivat vapaita, kahlitsemattomia sieluja. Heidän kansansa kaipasi ympärilleen tilaa, avaraa maisemaa ja niiden mukanaan tuomaa avoimuutta. Nykyinen tilanne oli olosuhteiden painostama kiirastuli.
Ei kukaan heistä silti halunnut ajatella Ihmeiden aukiota vankilana, vaikka se olisikin täyttänyt monet sellaisen tunnusmerkeistä. Koti oli aina koti.
Kuka tahansa olisi silti ennen pitkää tullut hulluksi, jos olisi viettänyt kaiken aikansa vain niissä maanalaisissa katakombeissa. Clopinilla oli seikkailunhaluinen luontonsa, mutta Esmeralda vei voiton. Toisinaan hän ei välittömästi lämmennyt tämän suunnitelmille mitä tuli vapaasta kulkemisesta nauttimiseen.
”Ja sinusta on hyvä idea hiipiä aamuyöllä kaupunkiin vain huvin vuoksi?”
”Miksei olisi?”
”Sanopa se.”
Terveellä järjellä ajateltuna Clopin tiesi ystävänsä osaavan puolustautua tarvittaessa, mutta pieni huoli takaraivossa kuului asiaan.
”Onhan minulla Djali”, Esmeralda tokaisi ja jaloissa pyörivä vuohi määkäisi kuin vakuuttaen olevansa tarpeeksi urhoollinen huolehtimaan turvallisuudesta.
”Mm-hm, siltä näyttää”, Clopin tuumasi kuivasti ja sai Djalilta osakseen mulkaisun. Ei hän sinänsä epäillyt Esmeraldan lemmikkivuohen pätevyyttä henkivartijaksi, mutta mikäli asiat kääntyisivät rumaksi jostain syystä, Djalista tuskin olisi apua. Öinen Pariisi oli toisinaan kovasydäminen paikka.
”Niin kuin et itse olisi koskaan ihaillut öistä kaupunkia läheltä käsin?” Esmeralda kohotti kysyvästi kulmiaan. Huomautus osui naulan kantaan ja sai miehen virnistämään. Välistä hänessä oli piruja seinille maalailijan vikaa.
”Pidä sitten hauskaa.” Clopin ojensi tervehdykseksi puoliksi täyttä viinipikariaan. Esmeralda otti sen vastaan ja muutamalla siemauksella joi sen tyhjäksi. Maku ei näyttänyt tekevän suurta vaikutusta.
”Tämä taitaa olla sitä edellisvuotista.”
”Keskinkertaisesta vuodesta jäi keskinkertaista viiniä”, Clopin virkkoi ja vinkkasi sitten etusormellaan kohti aukion uloskäyntiä. ”Alahan mennä siitä.”
Esmeralda antoi hänen hartialleen lempeän puristuksen ja kääntyi lähteäkseen. Clopin jäi katselemaan naisen loittonevaa selkää pieni hymy huulillaan.
”Etkä uskallakaan tulla pidätetyksi!”
Esmeralda vilkaisi virnistäen olkansa yli.
”En ajatellut!”