Uitaisiinko? | Eveliina+Eino | S | sisarushömppä

[Kiirsu]

Nimi: Uitaisiinko?
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: S
Genre: sisarushömppä
Paritus: Eino+Eveliina
Yhteenveto: Vesi on kylmää ja täynnä monneja.

A/N: Tällainen teksti syntyi Kaiken maailman ficlettejä IV -haasteen innoittamana kesän ensimmäisestä uimareissusta. Hahmot ovat tuttuja tarinasta Juostaan alasti sateessa (K-15), tosin tässä sisarukset ovat vasta lapsia.


Uitaisiinko?

Pienet jalat juoksevat pitkin vanhaa laituria. Tuuli suhisee korvissa ja lokkien hiljentynyt kirkuna kertoo isän saaneen ahvenet perattua. Tepsutus kulkee tasaisena pitkin puista pintaa, kunnes viimein taukoaa ja jatkuu paikallaan tummien lautojen polttaessa paljaita jalkapohjia.

Vedestä heijastuvat pyöreät kasvot ja vaaleat kiharat, jotka tuuli on tuivertanut kasvoille. Viereen ilmestyy toinenkin kiharapää, hieman ensimmäistä pidempi ja pisamaisempi. Kylki kyljessä he katsovat hiljalleen liplattavaa vettä, jossa yksinäinen ulpukka kelluu taas tänäkin kesänä. Sorsat nukkuvat vielä, sillä kesä on vasta aluillaan.

Isä puuskuttaa raskaan kalaämpärin kanssa ja äiti sytyttää tulta saunalla. Kukaan ei vahdi kahta rasavilliä, vaikka juuri eilen vannottiin, ettei heitä päästettäisi hetkeksikään silmistä.

”Et uskalla mennä uimaan”, poika haastaa siskoaan.

Tytön silmissä välkkyy vuoroin pelko ja päättäväisyys. Uimaan ei saa mennä ilman aikuista, mutta Einolle ei saa hävitä.

Varpaat rikkovat tyynen pinnan, vesi on jäätävää.

”Ite et uskalla”, Eveliina sanoo hiljaa tietäen, ettei Eino luovuta niin vähällä.

Saunalta kuuluu puheensorinaa, mutta ketään ei näy. Aikuiset ovat hirsien takana suojassa, eikä kukaan huomaisi pikaista uimaretkeä. Mutta vesi on syvää ja täynnä terävähampaisia kaloja. Syvyyksissä vaanii monneja ja merihirviöitä, ne kasvavat kilometrin mittaisiksi ja niillä on piikkejä pyrstössä. Eino kertoo niistä kummitusjuttuja.

Eveliina kastaa varpaat uudestaan, mutta vetää ne nopeasti pois. Aivan kuin jokin olisi hipaissut pikkuvarvasta. Auringon säteet taittuvat pinnasta ja pohjaa ei näy.

”Elpertti ei uskalla, Elpertti ei uskalla!”

Kipinät nousevat Eveliinan varpaista kantapäihin, kulkevat polvien kautta vatsaan ja saavat sydämen takomaan lujempaa. Sormet sulkeutuvat nyrkkiin ja kulmat kurtistuvat päättäväiseen ilmeeseen. Muutama hiljainen askel taakse, eikä ilkkuva isoveli ehdi tajuta mikä häneen iski, ennen kuin pienet kämmenet ovat työntäneet Einon alas laiturilta.

Vesi loiskuu ja Eino pärskii vettä ulos keuhkoistaan räpiköidessään kohti rantaa. Kalat varmasti pelkäävät mekkalaa ja Eveliina pettyy, kun yksikään monni ei puraise Einoa varpaasta.

Äidin hätääntyneet huudot ja isän vihainen ärinä kantautuvat saunalta, mutta Eveliina ei käänny kohtaamaan heitä. Ei vielä. Hän seisoo leuka pystyssä laiturin nokalla ja katselee järveä. Eino on purskahtanut itkuun ja Eveliina tietää tästä seuraavan pitkän saarnan, mutta hän tahtoo juhlia vielä hetken voittoaan.

Hiljaa mutta ylpeänä Eveliina kuiskaa yksinäiselle ulpukalle: ”Mun nimi ei ole Elpertti.”

[Tuhisija]

Eikä, nuoret sisarukset siun jatkotarinasta! Kun hokasin tämän aiemmin, niin olin ihan eikä, äww, pakko lukea ja nyt palasinkin lukemaan tämän ja kommentoimaan.

Tässä oli oikein sellainen kesäinen tunnelma ja pystyin niin näkemään tuon maiseman silmissäni ja kaksi pientä kiharapäätä samalla laiturilla poissa aikuisten valvovien silmien alta. Tässä oli kyllä juuri sellaista sisaruusfiilistä, sellaista härnäävää ja tökkivää, että uskallatkos rikkoa sääntöjä, jotka vanhemmat on asettaneet. Tykkäsin erittäin paljon siis näiden kahden väleistä ja siitä, että Eino sai Eveliinan kimpaantumaan ja pukkaamaan veljensä veteen :'D Voin kuvitella sen niin hyvin.

Ja tykkään niin paljon sun kirjoitustyylistä ja tässäkin oli sitä jotain, mikä teki tästä tekstistä tosi kivaisan lukea. Ja yksityiskohtia oli, mistä tykkäsin! Esimerkiksi isän peraamat ahvenet, sorsat (ja se, että ne nukkuvat vielä!), yksinäinen ulpukka. Lisäksi tykkäsin siitä, kuinka Eveliina ajattelee veden olevan täynnä hirviömäisiä monneja ja muita pelottavia hirviöitä, jotka puraisevat. Niin velimäistä kertoa siskolle kauhujuttuja tuommoisista asioista Mutta voih, harmi ettei monni puraissut Einoa varpaasta.

Tykkäsin tästä erittäin paljon ja varmasti jäi nyt jokin juttu sanomatta, mutta tässä oli sitä jotain! Tykkään, tykkään. Kiitos paljon tästä ♥

[Kiirsu]

Tuhisija, kiitos paljon ihanasta kommentista ♥ Luin tämän heti herättyäni ja tämä oli kyllä mahtavan piristävä aloitus päivälle.

Pohjasin tätä maisemaa pitkälti kesämökkiin, jolla vietin lapsuudessani monet kesät ja tätä kirjoittaessa tuli ihana nostalginen tunnelma. Järvet on musta aina olleet vähän pelottavia, koska pohjaa ei näy, eikä sitä koskaan voi tietää, mitä siellä piilottelee. Siksi onkin luontevaa ajatella, että lasten mielikuvitus alkaa lentää ja järveen kuvitellaan ties mitä merihirviöitä. Olen kyllä tosi kiintynyt tähän kaksikkoon ja niiden kiusoittelevaan suhteeseen. Näistä on niin kiva kirjoittaa!

Kiitos kehuista, arvostan tätä kommenttia ihan mielettömän paljon!!

[Kiirsu]

kuuskidi, piti vastata tähän jo ajat sitten, mutta ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ kiitos kamalasti!! Mulle kelpaa mainiosti pelkät ihkutuskommentit! Ei sitä tarvitse aina mitään fiksua sanoa ja aww tästä kommentista tuli niin hyvä mieli! En tiedä miten tämä hassu pieni teksti onnistuikin ilahduttamaan noin paljon, mutta olen tosi otettu!

Vilpertti ja Elpertti all the way tosiaankin! Olen itsekin tosi tykästynyt näihin hahmoihin ja oli ihan pakko saada kirjoittaa jotain näiden lapsuudesta. Lapsista on hauska kirjoittaa, koska draamaa voi kehittää todella pienistä asioista, eikä elämän tarvitse silloin olla niin vakavaa vaan riidatkin voivat olla omalla tavallaan hauskoja.

Kiitos iiiiihanasta kommentista, tämä teki mut tosi iloiseksi ♥ Sun kommentti on ihuna ja olet itsekin ihuna ja kiitoskiitoskiitos!

[Räntsäke]

Moorjensta ja terveisiä kommenttikampanjasta! o/

Oon lukenu sitä siun jatkistasikin, missä nää samat tyypit seikkaili, joten oli silleen helppo tarttua juuri tähän tekstiin. Tää oli tosi kivasti kirjotettu, ihanan kesäinen ja aito pätkä. Nää oli tässä lapsia, mut kätevästi olit jättänyt kertomatta, että kuinka pieniä sellaisia. Mut eipä sillä ollut väliä tässä, mun käsityksen mukaan aika isoja olivat kuiteskin.

Ajattelin et tää ois semmonen "hyi miten kylmää" ja "pulaha, pulaha" ja sit kumpi kerkiää eka pulahtaa... : D Mut joo, vähän ehkä toisenlainen. Kieltämättä aika ikävää "rikokseen" yllyttämistä isoveljeltä. Tiesi tietysti, että ongelmiinhan sisko siitä joutuu, mut mitäpä tuosta. Mut Eveliinapa hoiti tilanteen kotiin! "Minuapa ei noin vaan pomputetakaan!" : >

Oikein kiva ja ihana pikku fiklet, alkoi tehdä mieli mökille! Luonnon helmaan ja veden äärelle... Ja tietty ois plussaa, jos vieläki ois kesä. Mut kummiskin, kiitos tätä! Pitää palata sen jatkiksenkin pariin vielä.

[Sokerisiipi]

Aww, sisarushömppää <3 Sitä on aina ilo lukea ja vieläpä kesäistä sellaista, vooi miten suloinen ja siltikin luonteva pätkä tämä oli. Näillä kahdella on aivan ihana sisarusdynamiikka, niin tässä kuin siinä jatkiksessakin, ja kuten muut jo edellä ovat sanoneet, tässä oli yksityiskohtia, jotka todella herättivät kohtauksen henkiin: vanha laituri, lokkien kirkunan riippuvaisuus peratuista ahvenista ja miten tumma puu polttaa jalkoja lämmetessään auringonvalossa. Hitsi. Itse en tulisi edes ajatelleeksi tuollaisia. Olit osannut valita juuri ne osuvimmat yksityiskohdat, jotka oikein aseteltuina luovat paljon tehokkaammin tunnelmaa kuin monen lauseen kuvailukappaleet.

Niin tyypillistä sisarustouhua tuo, että kiusataan, yllytetään ja lällätetään toiselle, että oot pelkuri, jos et mene uimaan, vaikka yllyttäjällä itsellään ei todellakaan ole aikomusta tehdä samaa. Voi lapset. Tykkäsin huimasti tämän käänteestä siinä, että pikkusisko antoikin isoveljelle takaisin ja veli oli se, joka alkoi itkeä pillittää, kun taas Eveliina sai voitonhetken, jota ehkä se ulpukka ainakin arvostaa, jos ei muut :3 ja ihana lapsen mielikuvitus, jota Eino on ruokkinut omalta osaltaan, kun vedessä kuvittelee asuvan ja uivan ties mitä hirvityksiä. Voi pikkuisia <3

Kiitos tästä kesäisestä ficletistä, nostatti hymyn kasvoille!

[Kiirsu]

Kiitos ihanalle Tuhisijalle tämän heittämisestä kommenttikampanjaan <3

Räntsäke, nyt tekee kyllä itsekin mieli mökille (varsinkin kun vastailen näin myöhässä). Kaipaan kesään. Eveliina ei noin vain tanssi muiden pillin mukaan ja hoitaa kyllä tarvittaessa tilanteen kotiin : D Kiitos paljon kommentista ja kiva, että luet jatkistakin :3

Sokru, sisarushömppä <3 Sisaruksista on hauska kirjoittaa ja oon tosi tykästynyt nimenomaan sisko-veli -komboon. Lapsen mielikuvitus kyllä kehittelee ties mitä tarinoita ja oma kummipoikani kertoilee aina mitä ihmeellisimpiä tarinoita ja ne kyllä inspiroivat :'D Kiva että yksityiskohdat miellytti, ne oli pitkälti ammennettu omasta lapsuudestani ja kesämuistoista. Kiitos paljon kommentista <3

[Larjus]

Tämän tarinan lukeminen oli kuin paluu hetkeksi taas kesään ^^ Näin ja kuulin mielessäni niin hyvin kaiken kuvaillun. Niin paljon yksityiskohtia... Äh, tulee ihan ikävä taas kesää (se meni niin nopeasti, taas kerran ♥).

Sisarussuhteista on aina kiva lukea, ja tässäkin tuli lyhyestäkin tekstistä huolimatta hyvin näkyville näiden kahden dynamiikka. Selvästi ovat läheisiä :3 Ja sisaren haastaminen kuuluu tietenkin aina asiaan ^^ En myöskään tiedä, mikä muu olisi ollut yhtä "oikea" vastaus kuin Eveliinan "Ite et uskalla". Aina pitää vähän väitellä takaisinpäin ja esittää vastahaaste. Sisukas tyttö tuo Eveliina kyllä, kun sitten tyrkkää veljensä laiturilta! On se kyllä sääli, ettei monnit tulleet puremaan

Hymähdin tuolle Elpertti-lempinimelle, koska isälläni on tapana kutsua Elmeri-marsuani Elpertiksi (ja vastaavasti Viljami-marsu on Vilpertti siitä tulikin lisänaurahdus, kun huomasin tuolla kommenteissa jotain Vilpertistäkin... XD)

Oikein kiva pimeän syyspäivän (kai vielä päivä on, vaikkei siltä näytäkään, yh) piristys ♥ Kiitän.