Nimi: Pimeässä
Kirjoittaja: LetsPotterHeadFanFic
Genre: Romance
Paritus: Koukkujalka/Anturajalka
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: Super outous
Summary: ”Rakkaus on kahdelle ihmiselle, rakkaus on kiellettyä ihmisen ja kissan välillä, mutta entä jos toinen osapuoli onkin animaagi.”
Disclaimer: Rowlingin hahmot ja maailma ripauksena minun outoa mielikuvitusta.
A/N: Oon väsynyt ja olin toverini kanssa mielipidekisaa oudoista Potter shipeistä ja siinä sitten tuli esille, että hyvä ystäväni tykkää tästä shippauksesta. Itse rakastan tätä shippausta ja kukaan ei ole (tietääkseni) kirjoittanut siitä joten nauttikaa.
Pimeässä
Tällipaju
Tassuttelen pitkin Tylypahkaa.
Pian näen mustan koiran, joka haisee pahalta ja näyttää epäilyttävältä.
Tuo kysyy minulta: voinko auttaa tuota, en tiedä mitä minun pitäisi vastata siihen.
Olen vasta tavannut koiran ja se vaikuttaa epäilyttävältä.
Pian tuo kuitenkin käskee minun tulla tällipajun luokse, se juoksee painamaan jotain nappulaa tuosta aggressiivisesta puusta ja menemme sisään. Pitkän matkan jälkeen olemme perillä ja silloin minulle tulee ajatuksiin mitä Hermione ajattelisikaan, jos tietäisi minun olevan vieraan koiran kanssa epäilyttävässä paikassa.
Olemme selvästikin jossain kauhutalossa, alan täristä, sillä siellä on kylmä.
Tuo kertoo minulle olevansa vankikarkuri Sirius Musta – tässä vaiheessa alan katsomaan sitä halveksuvasti – tuo kuitenkin selittää minulle, kuinka on syytön.
En tiedä pitäisikö minun luottaa sen sanaan vai ei.
- - - - -
Olen tutustunut hiukan paremmin Siriukseen, joka on käskenyt, että kutsuisin häntä Anturajalaksi.
Olen auttanut Anturajalkaa paljon, olen saanut selville sen saastaisen Peterin ruoka-ajat ja suhteet muihin rottiin. Kerran Anturajalka joutui pettymään, kun pitkän suunnitelman jälkeen en ollut vieläkään saanut rottaa kiinni.
Anturajalka on erittäin mukava minulle ja välillä jopa tuon hänelle hiukan ruokaani.
Hermione ja hänen ystävänsä ovat riidoissa Peterin takia ja se lisää intoani tappaa rotta, vaikka Anturajalkahan juuri kielsi minua tappamasta sitä. No tottelen Anturajalkaa, sillä hän on nykyinen ystäväni.
- - - - -
Nyt koittaa päivä jolloin pitkää hauottu suunnitelma toteutuu.
Olemme suunnitelleet joka yksityiskohdan ja tämä ei voi mennä pieleen.
Anturajalka on ollut erittäin hermona ja jopa kertonut minulle salaisuuksia hänen menneisyydestä, kun hän oli vielä normaali ja pystyi kävellä kadulla ilman pidätystä, vaikka koulussa hän oli saanutkin jälki-istuntoa kokoajan.
Katson häntä ja maukaisen: ”Kaikki tulee olemaan hyvin Sirius.”
”Älä kutsu minua Siriukseksi!” hän rähjäisee.
Tuon mustan pörröisen turkin läpi ei nää silmiä, mutta kuitenkin pystyn erottaa pienet mustat täplät.
”Ja jos tämä ei onnistu minä olen luonasi”
Menen hiukan lähemmäs koiraa ja kirsumme koskettavat, huomaan kehrääväni iloisena.
-
LetsPotterHeadFanFic
