Mä luin tämän kirjan jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta saan aikaiseksi laitettua jotain kommentteja ylös siitä kiroilematta koko viestikentää täyteen.
SISÄLTÄÄ SIIS SPOILEREITA!!
Mutta siis, ihan oikeasti, ajankääntäjällä leikkiminen, Voldemortin lapsi, Albus laitettuna luihuiseen Scorpiuksen parhaana kaverina, mitä yhteistä näillä on? No se, että ne on kaikki varmaan suurimpia Potter-ficcikliseitä IKINÄ! Siis varmaan, jos tästä tarinasta nyt vielä vähän kliseisempää olisi haluttu, niin sillä ajankääntäjällä oltaisiin pompittu katsomaan kelmejä, eikä suinkaan pelastamaan Cedriciä, mutta noin muuten kyllä niin täydellisen kliseinen tarina kun vaan olla ja voi. Mutta ei siinä mitään, kliseet voi olla ihan kivakin juttu, jos niitä käsitellään oikein, mutta se ongelma onkin just se, että tässä tarinassa ne oli hoidettu mun mielestä tosi huonosti.
Nominal jo edelläkin sanoi, että Voldemort harrastamassa seksiä yhtään kenenkään aiheuttaa vaan erittäin suuren ANTEEKSI MIKÄ OLI? -reaktion, ei niinkään sen takia, ettei hän pystyisi rakastamaan tms., vaan koska herranjumala senhän pitäisi päästää joku toinen ihan oikeasti ihokosketukseen, enkä mä jotenkin jaksa uskoa, että hän olisi siitä niin kovinkaan paljoa innostunut. Ja totta kai Bellatrix on äitinä, kukapa muukaan, kliseitä kliseiden perään siis, jippii! Huoh.
Kultainen trio sitten taas oli vaan oikeasti tosi huonosti kirjoitettu. Ron oli ihan oikeasti vaan pelkkä comical relief, Hermione taantui taikaministerinä ja Harry oli ehkä joo, hitusen kasvanut, jos sen niin haluaa ajatella, mutta mulle tuli vaan mieleen 15-vuotias Harry raivoamassa Feeniksin killassa. En tiedä johtuiko tämä siitä, ettei kirjoittaja osannut kirjoittaa triosta oikeanlaista, vai johtuiko tämä näytelmämuodosta, mutta oli kyllä suunnaton pettymys, ettei edes alkuperäisen sarjan kolme päähenkilöä olleet sellaisia, kuin mitä heiltä olisi voinut aikuisina odottaa.
Dracoa puolestaan potkittiin taas vaihteeksi päähän. Oli joo, hienoa huomata, että vähän jotain kehitystäkin oli tapahtunut, koska hän pystyi ihan oikeasti myöntäneensä olleensa kateellinen trion ystävyydestä, mutta sitten tämä Astoria-kuvio, voi huoh sentään. Ensin Rowling ihan vääntämällä vääntää jonkun mahdollisimman tuntemattoman vaimokkeen Dracolle, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään (Astoria taidettiin muistaakseni mainita ekaa kertaa epilogissa, jos sielläkään oli nimeltä?), sitten hän hoitaa hommansa ja saa Dracolle sen perillisen aikaan, minkä jälkeen onkin sopiva aika kuopata koko hahmo, kiitoksi, että kävit, mutta ei sua sitten enää kaivatkaan. Siis mitä, miksi? Eikö nyt olisi voinut edes vähän aikaa pitää tätäkin hahmoa hengissä? Joo, tarina ei kerro Dracosta, ja joo, tarina on näytelmämuodossa, tiedän sen, mutta siis c'moon, miksi vääntää sinne väkisin joku pari Dracolle, jos hänestä ei ole tarkoituskaan kertoa ikinä mitään sitä yhtä pientä mainintaa enempää? Eikö sitten olisi ollut vaan helpompaa parittaa Dracoa vaikka Daphnelle, jos ei se Pansy kelvannut?
Tiedän ranttaavani asioista edelleen, mutta en vaan voi sille mitään, että musta koko näytelmä oli kirjoitettu tosi huonosti (ja enkun opiskelijana olen muutamankin näytelmän joutunut yliopistolla lukemaan, joten kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi, ettei näytelmään mahdu kaikkea!) eikä se vaan oikeastikaan tee oikeutta tälle sarjalle. Pitää katsoa, josko kenties jaksaisin lukea sen käännöksen kirjastolta sitten joskus, jos vaikka Jaana Kapari-Jatta olisi saanut tarinaa edes vähän parempiin kuoseihin, mutta tällaisena se ei kyllä todellakaan vakuuttanut mua.
SPOILERIT LOPPUU!!
Ja sitten vielä loppuun kysymys pyyntö rukous, että voisko joku, PLEASE, muokata tuota otsikkoa Curced Childistä Cursed Childiin, koska pieni enkun opiskelija mun pään sisällä saa päänsärkyä tuosta kirjoitusasusta.