Harry Potter and the Cursed Child

[LillaMyy]

Mä luin tämän kirjan jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta saan aikaiseksi laitettua jotain kommentteja ylös siitä kiroilematta koko viestikentää täyteen.

SISÄLTÄÄ SIIS SPOILEREITA!!

Mutta siis, ihan oikeasti, ajankääntäjällä leikkiminen, Voldemortin lapsi, Albus laitettuna luihuiseen Scorpiuksen parhaana kaverina, mitä yhteistä näillä on? No se, että ne on kaikki varmaan suurimpia Potter-ficcikliseitä IKINÄ! Siis varmaan, jos tästä tarinasta nyt vielä vähän kliseisempää olisi haluttu, niin sillä ajankääntäjällä oltaisiin pompittu katsomaan kelmejä, eikä suinkaan pelastamaan Cedriciä, mutta noin muuten kyllä niin täydellisen kliseinen tarina kun vaan olla ja voi. Mutta ei siinä mitään, kliseet voi olla ihan kivakin juttu, jos niitä käsitellään oikein, mutta se ongelma onkin just se, että tässä tarinassa ne oli hoidettu mun mielestä tosi huonosti.

Nominal jo edelläkin sanoi, että Voldemort harrastamassa seksiä yhtään kenenkään aiheuttaa vaan erittäin suuren ANTEEKSI MIKÄ OLI? -reaktion, ei niinkään sen takia, ettei hän pystyisi rakastamaan tms., vaan koska herranjumala senhän pitäisi päästää joku toinen ihan oikeasti ihokosketukseen, enkä mä jotenkin jaksa uskoa, että hän olisi siitä niin kovinkaan paljoa innostunut. Ja totta kai Bellatrix on äitinä, kukapa muukaan, kliseitä kliseiden perään siis, jippii! Huoh.

Kultainen trio sitten taas oli vaan oikeasti tosi huonosti kirjoitettu. Ron oli ihan oikeasti vaan pelkkä comical relief, Hermione taantui taikaministerinä ja Harry oli ehkä joo, hitusen kasvanut, jos sen niin haluaa ajatella, mutta mulle tuli vaan mieleen 15-vuotias Harry raivoamassa Feeniksin killassa. En tiedä johtuiko tämä siitä, ettei kirjoittaja osannut kirjoittaa triosta oikeanlaista, vai johtuiko tämä näytelmämuodosta, mutta oli kyllä suunnaton pettymys, ettei edes alkuperäisen sarjan kolme päähenkilöä olleet sellaisia, kuin mitä heiltä olisi voinut aikuisina odottaa.

Dracoa puolestaan potkittiin taas vaihteeksi päähän. Oli joo, hienoa huomata, että vähän jotain kehitystäkin oli tapahtunut, koska hän pystyi ihan oikeasti myöntäneensä olleensa kateellinen trion ystävyydestä, mutta sitten tämä Astoria-kuvio, voi huoh sentään. Ensin Rowling ihan vääntämällä vääntää jonkun mahdollisimman tuntemattoman vaimokkeen Dracolle, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään (Astoria taidettiin muistaakseni mainita ekaa kertaa epilogissa, jos sielläkään oli nimeltä?), sitten hän hoitaa hommansa ja saa Dracolle sen perillisen aikaan, minkä jälkeen onkin sopiva aika kuopata koko hahmo, kiitoksi, että kävit, mutta ei sua sitten enää kaivatkaan. Siis mitä, miksi? Eikö nyt olisi voinut edes vähän aikaa pitää tätäkin hahmoa hengissä? Joo, tarina ei kerro Dracosta, ja joo, tarina on näytelmämuodossa, tiedän sen, mutta siis c'moon, miksi vääntää sinne väkisin joku pari Dracolle, jos hänestä ei ole tarkoituskaan kertoa ikinä mitään sitä yhtä pientä mainintaa enempää? Eikö sitten olisi ollut vaan helpompaa parittaa Dracoa vaikka Daphnelle, jos ei se Pansy kelvannut?

Tiedän ranttaavani asioista edelleen, mutta en vaan voi sille mitään, että musta koko näytelmä oli kirjoitettu tosi huonosti (ja enkun opiskelijana olen muutamankin näytelmän joutunut yliopistolla lukemaan, joten kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi, ettei näytelmään mahdu kaikkea!) eikä se vaan oikeastikaan tee oikeutta tälle sarjalle. Pitää katsoa, josko kenties jaksaisin lukea sen käännöksen kirjastolta sitten joskus, jos vaikka Jaana Kapari-Jatta olisi saanut tarinaa edes vähän parempiin kuoseihin, mutta tällaisena se ei kyllä todellakaan vakuuttanut mua.

SPOILERIT LOPPUU!!

Ja sitten vielä loppuun kysymys pyyntö rukous, että voisko joku, PLEASE, muokata tuota otsikkoa Curced Childistä Cursed Childiin, koska pieni enkun opiskelija mun pään sisällä saa päänsärkyä tuosta kirjoitusasusta.

[Crys]

Okei sain vihdoin luettua kyseisen kirjan ja pakko päästä purkamaan vähän päälimmäisiä tunteita, eli spoilereita luvassa

Aloitetaan positiivisella, olin Albuksesta ja Scorpiuksesta hahmoina tosi tyytyväinen. Esimerkiksi se, että Albus oli tosi erilainen isänsä kanssa ja ei oikeen tullut toimeen sen kanssa oli musta realistisella tavalla hyvä, vaikka toki harmittikin kun Harry vaikutti jotenkin julmalta poikaansa kohtaan. Albuksesta tykkäsin just ehkä sen takia että se oli vähän tällänen outsider tyyppi ja ei automaattisesti suosittu sukunimensä takia.

Toi huhu siitä, että Scorpius olis Voldemorti poika oli mun mielestä aika naurettava ja onneks se ei sitten käynytkään toteen.

Mutta joo, sanotaanko että J.K:n oman kynänjäljen puuttumisen huomasi, tuli kyllä useasti sellanen oikeesti? -fiilis, laitto ihmettelemään, että miksi se joitakin kohtia hyväksyi. Epäloogisuuksia ja aukkoja tuntui olevan aika paljon, joka ei ole lainkaan J.K:n tapaista niin kuin joku taisi mainita.

Dracon tarina oli musta surullinen, ja voi Astoria sitten kuoli. Olisin kyllä mielelläni kuullut vähän enemmänkin näiden kahden suhteesta mutta ei sitten. Ihmetytti kyllä miksi Draco oli kasvattanut isänsä tavoin pitkän tukan, olisin jotenkin odottanut sen kapinoivan vähän isäänsä vastaan eikä muuttua samanlaiseksi.

Jo heti alkupuolella kun pojat päätti mennä pelastamaan Cedricin olin vähän silleen, onkos tää nyt oikeesti koko kirjan juoni? Toi koko ajankääntäjän kanssa sekoilu ja Cedricin pelastaminen oli jotenkin typerältä vaikuttava juoni mun mielestä, vaikka olikin sinäänsä ihan kiva lukea niitä eri scenaarioita. Tiukkis Hermione oli aika hauskaa luettavaa, ja sitten Kalkaros elossa oli kyllä mahtia! Pahis Cedric oli aika yllättävää, sanoisin jopa ooc jos kirjoissa olis tutustuttu vähän enemmän Cedricin hahmoon.

Hermione taikaministerinä??? en pystynyt käsittämään sitä sitten yhtään, mun mielestä se oli niin ooc että ei mitään rajoja. Taikaministerin pesti ei vaan yksinkertasesti vaikuta sellaselta mitä Hermione haluais tehdä, en ymmärtänyt miksei Hermione kirjotettu pysymään siinä J.K:n aikaisemmin vahvistamassa taikalainvartijaosaston työssä missä se sai auttaa kotitonttuja, se vaan tuntui paljon luontevammalta Hermionelle. Sinäänsä tajuan sen juonen kannalta, mutta kai asian olisi voinut jotenkin toisinkin ratkaista.

Harrystä en tykänny yhtään, en ole erityisemmin tykännyt siitä aikaisemminkaan, mutta tässä kirjassa se vaikutti kyllä aikas urpolta, varsinkin se Albuksen ja Scorpiuksen pakottaminen toisistaan eroon oli sellasta käytöstä mitä en Harryltä olis odottanut. Sentään se kirjan loppuun mennessä muutti suhtautumistaan vähän ja tykkäsin siitä ihan vikasta kohtauksesta Harryn ja Albuksen välillä.

Ah, McGarmiwa ja sen matto jonka kaikki pilas

Naureskelin tolle Delfi nimelle, oikeastaan se oli jopa vähän häiritsevä koska tuli koko ajan mielikuva delfiinistä. Että sen suhteen olisin valinnut jonkun toisen nimen kyllä. Jäin vähän miettimään, että antoko Bellatrix lapselleen ton nimen XD Jotenkin en usko, olisin odottanut Bellatrixin päätyvän johonkin vähän perinteisempään ja synkempään nimeen. Mä kuulun kanssa siihen ryhmään jonka mielestä oli melkosen outoa, että Voldemortilla on lapsi, tuli kyllä sellanen straight outta fic fiilis tota Voldemort/Bellatrix scenaariota lueskellessa.

Sitä jäin miettimään, että jos Delfi kerran synty Tylypahkan taistelu -päivänä, niin eikö Harry olisi tuntenut Delfin Voldemort -osan läsnäolon jo silloin? Miten se nyt yhtäkkiä sopivasti 22 vuotta myöhemmin (vai miten se oli) sitten tunsi sen arvessaan, vai jäikö multa jotain merkittävää ohi? Plus jos se Voldemortin osa joka siinä oli ollut tuhoutui by itse Voldemort, järjellä ajatellen olisin odottanut, ettei Harry enää tuntisi minkään Voldemortin osan läsnäoloa kuten se ei osannut sen jälkeen käärmeskieltäkään. Siihen annettiin toki kirjan loppupuolella selityksentynkä että Harry pysty sitten esittämään Voldemortia, mutta mun mielestä tässäkin kohtaa oli vähän sellanen missä jäi se logiikka vähän verhon taa. Plus se pystymme-tekemään-Harrystä-monijuomaliemellä-Voldemortin-näköisen-ilman-Voldemortin-hiuksia oli ihan samalainen mikä logiikka.

Se kärrynoita -kohtaus oli mun mielestä kyllä ihan omituinen kohta, enpä olisi osannut moista odottaa

Tässä nyt oli omia mielipiteitäni, enkä nyt lainkaan halua hyökätä sellaisia vastaan jotka tykkäsivät kirjasta, vaikka nyt aika ankaralla kädellä arvostelin tätä, niin oli tolla kirjalla puolensakin. Ensinnäkin mikä tahansa tiedonmurunen Harry Potter maailmasta on tervetullutta, ja sinäänsä tykkäsin, että tässä käsiteltiin just kolmatta sukupolvea. Scorpiuksen ihastus Roseen oli sulosta (se leipäkohtaus aws ), mutta ihan kirjan alkumetreillä mulle tuli tosi vahva Albus/Scorpius fiilis, oli pettymys ettei nää kaks sitten päätynyt yhteen, vaikka tiesin ettei niin tulisi tapahtumaan koska valitettavasti homoseksuaalisuus on vieläkin vähän tabu tän mittakaavan kirjallisuudessa. Mutta oi niitä fangirl hetkiä kun nää kaks halaili Ronista hahmona olin myös tyytyväinen ja Albus esittämässä Ronia oli aika hupaisaa luettavaa. Muuten, jos Ron kerran johti pilailupuotia, niin sanottiinko missään mitä Georgelle kävi? Mun silmiin ei nimittäin osunut.

Kokonaisuudessaan olisin ehkä nauttinut tästä kirjasta enemmän jos en pitäisi Harry Potter nippelitietoa niin tärkeänä ja jos en vertaisi tätä alkuperäisiin Harry Potter kirjoihin niin paljon.

Joo ja pliis voisko joku oikeesti vihdoin korjata ton typo tuolla otsikossa se hyppää aina ärsyttävästi silmiin ja jos joudun paljon kattelemaan sitä alkaa tulla ajatus että se oikeasti kirjotetaan noin.

[Fiorella]

Ensiksikin, kiitos komppauksesta tuon topicin nimen korjauksen osalta, en ole kehdannut pyytää enää toistamiseen.

Mukavaa saada taas tähän keskustelua aikaan. Pistin suomenkielisenkin kirjan nyt tilaukseen ja odotan uteliaana, avaako se tarinaa mitenkään eri tavalla, jos kuitenkin kääntäjä antaisi oman panoksensa tekstiin.

Sitten viestini spoilaavaan osuuteen:

Minua mietitytti myös tuo ihme Delphine ja oli pakko tarkistaa, löytyykö sen nimistä tähdistöä tms, koska se oli ainoa järkeenkäypä selitys noin oudolle nimivalinnalle ja Bellatrixin ollessa äitinä, Mustan suvun perinne tähtitaivaan mukaisesta nimeämisestä on varmastikin ollut kyseessä. Ja näinhän se oli, löytyi Delphinus -niminen tähdistö, jossa eri tähtiä nimeltä Alpha, Beta, Gamma ja Delta Delphini. Siinä siis selitys. Kyllä minuakin ihmetytti, kun Delfiini nimenä on vähän hassun tyttömäisen tai romanttisen kuuloinen Bellan antamaksi. Ehkä siinä sitten Bellakin herkistyi, kun sai moisen pikku olennon ensi kertaa syliinsä? Luulen myös, että Delphin sinervä tukka oli jonkinlainen yhtymäkohta nimeen, todennäköisesti tämäkin tehty siksi, että se vahvistaisi nimeä näyttämölavalla. Tai ehkä Bella tai lapsen kasvattaja, koska Bellahan tosiaan kuoli, on aina pukenut sen siniseen ja hopeaan tai jotain, ja siitä on tullut osa identiteettiä, jos ajatellaan vain tarinan tasolla?  Unohdin jo, sanottiinko se jossain, kuka Delphin oikein kasvatti?

Piti ihan tarkistaa, ja näin sanoo HP wikia:

This left the infant Delphi an orphan as her father had been. Euphemia Rowle took Delphi in and raised her, allegedly only because she was offered a substantial amount of gold. According to Delphi, Rowle was not fond of her. She kept a pet Augurey and claimed that it cried because it knew Delphi was going to meet a "sticky end."

Eli sieltä se mieltymys auguureihinkin tuli. Ehkä se siis on ollut Delphille sellainen voimaeläin ja oma lentotaito on tuntunut vain tämän kiinnostuksen jatkeelta.

Tavallaan hyvin osuvaa sekin, että jälleen palattiin orpolapsi-asetelmaan, ja vastakkainasetteluna Delphille onnellisessa perheessä kasvanut Albus Severus kokee itsensä yhtä lailla "orvoksi" ainakin henkisesti.

Kalkaros on loistava! Nauroin, ja paljon, ja melkein teki mieli jopa nyyhkäistä. Hitto, se mies on älykäs, ja helvetin seksikäs kuivan ja itsevarman nasevuutensa kanssa. Jos olisin lukenut kirjat ensimmäisen kerran joskus vanhempana kuin 10-vuotiaana, olisin rakastunut siihen täysin, mutta nyt en pääse yli siitä miten epäreilusti se kohteli oppilaitaan. Grrrh.

Tästä syystä olen ihan hyvilläni, että olin jo aikuinen kirjojen julkaisun aikaan. 

Juonessa oli hämmentäviä osia. Mitä ne peikot ja ihmissudet ja jättiläiset sitten meinas? Saadaanko me jatko-osa? Onko tuo viittaus johonkin? Eikö ne tarkoittanutkaan mitään? Mulle jäi myös vähän epäselväksi, miksi Harryn arpea sitten särki - ellei se sitten ollut joku vertauskuva tai viittaus siihen, että vainoojistaan pitää päästä myös henkisesti yli. Eli että ne pitää saada käsiteltyä. Pidän sitä sanomaa hyvänä, mutta siinä tapauksessa miksi vasta nyt? Eihän se arpi osaa ennustaa, eikä sillä arvella ole perkeleenkään vertaa tekemistä Voldemortin TYTTÄREN kanssa? Verikään ei selittäisi mitään, sillä siinä arvessa ja yhteydessä oli sielusta kyse. Ehkä Harrylla on neljänkympin kriisi. Tai se alkaa ajatella asioita Albuksen takia. Tai se stressi kaikesta ja jatkuva pelko siitä, että Voldemort tai joku sen kannattajista nousee uudelleen vaan on just nyt liikaa. Tai sitten joku halusi vain dramatiikkaa, johdatuksen Voldemortiin liittyvään pääpahikseen ja syyn näyttää dramaattisia unia. Mitkä muuten oli hyvä lisä. Ja hyvin surullisia ja raskaita.

Mutta siis. Mä odotin ihan täysillä, että ne peikot ja ihmissudet ja jättiläiset ja Theodore Nottin hallusta löytynyt ajankääntäjä on viittauksia suurempaan suunnitelmaan ehkä tuoda Voldemort takaisin, tai Grindelwald, tai nostaa pimeän valtaan joku toinen. Ja sitten kun selvis, että suurin paha on VOLDEMORTIN TYTÄR, joka toimii kaikesta päätellen yksin, koko juonesta meni kärki. Siitä tuli lame. Ei sillä, ettenkö olisi pitänyt, mutta odotin jotain suurempaa, johon ois ollu osallisena isompi porukka. // Selasin pikaisesti kirjan läpi uudestaan, ja siellä mainitaan, että näiden liikkeellä olevien jättiläisten selässä on tatuoidut siivet. Tää hämmentää mua ennestään, sillä Delfi vaikuttaa olevan vasta “uransa” alussa eikä ole vielä edes keksinyt itselleen nimeä Auguuri, ja ottaa sen mietintään vasta Scorpiuksen huomauttaessa siitä, joten on hyvin epätodennäköistä, että hän olisi käyttänyt siipiä omana tunnuksenaan. Lisäksi en ymmärrä, miksi Delfiä “Voldemortin todellisuudessa” kutsutaan Auguuriksi, jos hänen backstorynsa on erilainen. Ellei kyseessä sitten ole sattuma. Mutta ellei tähän nyt ole tulossa jatkoa, petyn. Tai jos tästä kerrotaan itse näytelmässä enemmän, toivoisin että joku voisi kertoa siitä meille.

Minua jäi hämmentämään paljon myös tämä arpijuttu, ja odotankin uteliaana, avaavatko myöhemmät lukukerrat asiaa yhtään. Koska tosiaan, vaikka Delphi on Voldemortin tytär, tuskin hänessä sentään mitään Voldun sielunpalaa on ollut (muutenhan ei juoni edes täsmäisi) ja pidin tätä jonkinlaisena kirjoittajan ajatusvirheenä. Koska se vaikutelma kirjasta ainakin itselleni tuli, kuin Harryn arpi ja unet alkaisivat jälleen vaivata heti, kun Voldemortin "veri" eli perillinen aktivoituu toimintaan. Eihän Harryllakaan ollut kummemmin "kohtauksia" varhaislapsuutensa aikana, vaan vasta kun Voldemort alkoi toimia ja voimistua. Mutta eihän tämä istu alkuperäiseen tarinaan ollenkaan? 

Toinen mainittu ajankääntäjä jäi myös vähän epäselväksi, samoin juurikin tuo "pahuuden olentojen" joukkojen elpyminen, mikä tavallaan viittasi siihen, kuin Delphi alkaisi koota isänsä sotajoukkojen jämiä. Mutta mitä se sitten halusikin, oli vain "nähdä isänsä edes kerran" - mitä alkuun pidin pelkkänä hämäysyrityksenä, mutta ilmeisesti tyttö olikin vakavissaan. Siinä mielessä aika surullista. Minullekin jäi tästä kysymyksiä mieleen.

[Nyyhti]

Spoilaaa

Oi, ihanaa, etten ole ainoa, joka ajatteli Delphistä vain delfiiniä! Mun täytyy kyllä myöntää, etten tajunnut hänen olevan pahis, kunhan muuten vain pidin koko hahmoa tosi outona. Olin oikein tyytyväinen, kun hän ei lähtenyt aikamatkalle mukaan poikien kanssa.

Mutta mitä se sitten halusikin, oli vain "nähdä isänsä edes kerran"

Mä ainakin käsitin, että suunnitelmana oli nimenomaan puhua Voldulle siinä ennen kuin hän menee tappamaan Harrya ja sanoa, että äläpäs menekään tappamaan sitä tai kuolet. Vai puhutko siis siitä kohdasta?

[Fiorella]

Nominal, pitää varmaan lukea tuo kirja uusiksi, siitä on nyt jo joku aika kun sen luin, enkä ole ehtinyt uudestaan.

NYT SPOILAA:

Mutta minulle jäi se mielikuva, että Delphi ennemminkin oli perheensä ennallistamisen kuin maailman hallitsemisen kannalla, vaikka siitä jotenkin alkuun sai sen käsityksen, että hänellä (tai ylipäätään jollakulla) olisi tekeillä jotakin suurta ja erikoista että valta vaihtuisi...

Ja Hermionesta taikaministerinä, minulle tuli siitä juuri se tunnelma, että hänelle oli valittu vain joku helppo ja tunnistettava työ näytelmää varten. Ja toki valta-asema, koska miten muuten olisi päästy ajankääntäjiin sun muihin käsiksi. Mutta voisihan sitä sanoa, että tämä jälleen todistaa, että velhoväelle on synnynnäisesti hankalaa valita tehtävään kuin tehtävään siihen oikeasti sopivaa ja ansioitunutta porukkaa. Heh heh.

[Nyyhti]

Spoilaaaa

Mutta minulle jäi se mielikuva, että Delphi ennemminkin oli perheensä ennallistamisen kuin maailman hallitsemisen kannalla, vaikka siitä jotenkin alkuun sai sen käsityksen, että hänellä (tai ylipäätään jollakulla) olisi tekeillä jotakin suurta ja erikoista että valta vaihtuisi...

Ahaa, siis joo, nyt ymmärsin pointin! Tästä olen kyllä ainakin osittain samaa mieltä. Koska jos Delphille olisi riittänyt, että hän pääsee maailman valtiaaksi, hänhän olisi voinut vain aloittaa sen projektinsa nykyajasta - mutta hän taisi haluta rakkaan isäpapan mukaan bisneksiin. Lol.

Ja se oli muuten tosi läppä, että Harrysta saatiin muodonmuutosten avulla niin "täydellinen" Voldermot. Mitäs varten monijuomaliemi olisi kehitetty, jos muodonmuutoksillakin homma onnistuisi XDD Luulisi Delphin tajunneen heti, että ei tämä hänen rakas Voldunsa ole.

[Aionka]

Kauanko näitä spoilerimerkintöjä tulee käyttää? 

Ja sitten vielä loppuun kysymys pyyntö rukous, että voisko joku, PLEASE, muokata tuota otsikkoa Curced Childistä Cursed Childiin, koska pieni enkun opiskelija mun pään sisällä saa päänsärkyä tuosta kirjoitusasusta.

Jooo, kyllä kiitos. Mua on ärsyttänyt jo monta kuukautta, mutten halunnut olla se niuhottaja joka huomauttaa xD

[Fiorella]

Kauanko näitä spoilerimerkintöjä tulee käyttää? 

Ajattelisin, että vielä sen aikaa varmaan, että ihmiset ovat kerinneet rauhassa lukea tuonkin suomenkielisen version? Minkä aikaa siihen nyt sitten meneekin. Moni varmaan saa sen joululahjaksikin, mutta mahtaneeko porukka odottaa sinne asti sen lukemista?

[flawless]

Tammikuun loppuun asti tulee käyttää spoilivaroituksia. Muokkaan tämän vielä aloitusviestiin myös tiedoksi!

[Karvalakkirakastaja]

En ole lukenut niin kauhean tarkkaan kaikkia viestejä, koska mulla menee hermo sen kanssa, että yritän lukea noita spoilauksen takia pienennettyjä viestejä. Sain nyt itsekin tuon kirjan luettua ja musta on melko yllättävää, miten mukavaa luettavaa se oli siitäkin huolimatta, että mun mielestä juoni on aivan älyttömän huono. Se on huono niin monella tavalla, etten edes ala eritellä, mutta koko touhun mulle pelastaa se, että toisin kuin Pottereissa, ei ole mitään typeriä ja kiusallisia kuvauksia, joiden kautta alkaisi epäillä päähenkilön tunne-elämää tai sen olemassaoloa.  Eli periaatteessa tämä todisti mulle sen, että en ole turhaan puhunut siitä, että juoni on toissijainen henkilöhahmojen ja juonen rinnalla. Niin, joko sanoin, että juoni oli huono? Nauran sille tästä ikuisuuteen.

[LilyLiljaPotter]

Eli jos et ole lukenut uusinta Potteria, ole ystävällinen ja poistu. Nyt! (tai menetät tupapisteitä! etkö jo lähtenyt? no 5 pistettä pois tuvaltasi! Hopi Hopi alahan laputtaa, täällä ei ole mitään nähtvää!)/b]

~•☆~•☆~•☆~•☆~•☆~•☆~•☆~•☆~•☆~•☆~•☆~•




Oma lempikohtani on kun Sevvie sanoo - Yksi ihminen. Yksi ihminen riittää.
En pystynyt suojelemaan Lilyn Harrya. Joten olen nyt uskollinen sille aatteelle, johon Lily uskoi.
Ja ehkäpä - olen pikkuhiljaa alkanut itsekin uskoa siihen.
Ja
-Omituista vai mitä? Se mikä sisinmästään tulee.
Nämä kohdat sai mut itkee avoimesti.
Niin Rowlingmaista tekstiä 
 
Muoks: Onko noi tekstit pakko kirjottaa valkosella? mä en nää niitå tekstei, koska te kirjotatte ne valkosella 😱😭

[Fiorella]

Luin tämän nyt lomalla myös suomeksi. Jotenkin tuntui, että se oli vähän erilainen, ainakin paikoin ilmaisu tuntui lyhyemmältä, jos niin voisi sanoa.

Spoilaa:

Ja Severuskin tuntui enemmän omalta itseltään englanniksi.

En edelleenkään ymmärrä kunnolla sitä, miten se Harryn unennäkö ja arven kipu oikein oli perusteltu. Ehkä se nyt pitää vain tulkita niin, että Harryn piti vain päästä yli niistä asioista myös henkisellä tasolla, vaikkei hänessä enää sitä fyysistä Voldemortin osaa olekaan jäljellä eikä koko Voldemortia muutenkaan enää olemassa. Eihän Delfin olemassaolo Voldemortin jälkeläisenä siihen sielujen jakautumiseen ja Harryn & Voldemortin väliseen yhteyteen liity mitenkään, vaikka tyttö niin sanotusti Voldemortin lihaa ja verta olisikin. Ja jos liittyisi, niin sittenhän Harryn olisi kuulunut nähdä uniaan koko tuon ajan.

[pilami]

Viesti spoilaa!

Englanninkielinen teos on ollut minulla kaverilta lainassa jo marraskuun puolivälistä saakka, mutta sain sen luetuksi vasta nyt. Olen monen muun kanssa yhtä mieltä siitä, että kirja oli ihan viihdyttävä ja että kaikki, mikä lisää tietoa Potter-maailmasta, on mielenkiintoista luettavaa, mutta siitä huolimatta Cursed Childistä jäi päällimmäiseksi sellainen tunne, että haluan ajatella sen ennemmin Rowlingin ja teatteri-ihmisten yhteisenä fanficcinä kuin osana canonia.

Olen tyytyväinen Albuksen ja Scorpiuksen hahmoihin. Erityisesti Scorpius oli kertakaikkisen hurmaava, ja minusta on ihanaa, että Malfoyn sukuun syntyi niin nokkela ja ennen kaikkea hyväsydäminen jälkeläinen, jonka sydämellisyyttä ei ole pilattu kauhistuttavalla kasvatuksella ja kurinpidolla. Minusta oli myös koskettavaa lukea Dracon ja Astorian välisestä rakkaudesta ja siitä toivoisin kuulevani myös lisää - vaikkapa ficcien muodossa.

Eräs asia, mistä oli myös kiinnostava lukea, oli St Oswald's Home for Old Witches and Wizards. En olekaan aiemmin juuri tullut ajatelleeksi mitä noidat ja velhot tekevät käydessään vanhoiksi ja lopettaessaan työnteon. Kirjoissakaan ei ainakaan minun muistaakseni ole aihetta juuri käsitelty. Kun ottaa huomioon, että taikamaailma on monin osin hieman vanhanaikaisempi kuin jästimaailma, voisi ehkä kuvitella, että monet vanhusnoidat ja -velhot elävät varmaankin kotonaan yhdessä nuorempien sukupolvien kanssa, mutta kenties sitten ne vanhukset, joilla heistä huolehtivia läheisiä ei ole, menevät St Oswald'siin. Toisaalta en kyllä muista, että kirjoissa olisi esitelty yhtäkään sellaista perhettä, jossa vanhempien ja lasten lisäksi kotona asuisivat myös isovanhemmat...

Minulle ei muuten avautunut ainakaan näin englanniksi se loruarvoitus, joka piti ratkaista, jotta ajankääntäjän saattoi löytää Hermionen kirjahyllystä. Olisikohan vaikkapa joku suomenkielisen version omistava niin ystävällinen, että viitsisi kopioida suomennetun arvoituksen käännöksen?

Mielenkiintoinen juttu muuten tuo Delphin nimen tausta! Kiitos, Fiorella, sen selittämisestä! Samoin kiitos Nerissalle teatteriesityksen yksityiskohdista kertomisesta. Mietin itsekin monessa kohdassa, että mitenkähän tämä on lavalla toteutettu ja miltäköhän tuo on näyttänyt. Jos jonkinlainen videotaltiointi esityksestä joskus ilmestyy, olisin kyllä kiinnostunut näkemään sen.

Jokin kysymys muistaakseni liittyen Bellatrixiin jäi kaihertamaan minua, mutta en juuri nyt millään muista, että mikä! Täytyy myöhemmin palata ainakin vielä sen kanssa tänne...

[Fiorella]

Byhyy.  Yritin saada lippua näytelmään, mutta vaikka olin sormi napilla valmiina sillä sekunnilla kuin jonotusnapit aukesivat, olin jonossa paikalla 11650 ja eihän niitä riittänyt tietenkään, jäi noin 3800 ennen minuakin ilman. Toisessa jonossa on vielä lippuja, mutta ei varmastikaan enää pitkään, koska siinä olen vasta puolenvälin yli ja niitä on ilmeisesti noin 15000 tai alle tarjolla ja tuossa ei edes lue jonotusnumeroa.

Miten tuo voi oikeasti olla noin suosittu?  Tuntuu aika käsittämättömältä. Tiesin että siinä on oltava valppaana, mutta en ihan tuollaisia lukuja osannut kuvitella. Varsinkin kun tuolla julistetaan, että jälleenmyytyjä lippuja ei hyväksytä. Pitää olla ostettu heiltä suoraan, ettei lipputrokarit pääse tienaamaan välistä.

Kokeillaan taas kuukauden päästä uudestaan. Vaikka eihän tässä kiire sinänsä ole, kun ne ovat jo keväälle 2018... 

[Lunalotta]

Spoilaa, jos et halua nähdä kirjassa esiintyvää arvoitusta!

Pyydettiin kirjan arvoitusta, tässä se olisi:
Ensimmäinen alussa on kaikkien alku.
Toinen sen missä kulkee tuoksujen polku.
Ja kun kuljet kaupungin laidalta
ja päätät matkalla poiketa,
olet jo melkein perillä.
Vaihda vielä tästä toinen viidenneksi...
...ja lisää loppuun se millä liität yhteen kaksi.

[Violetu]

Hei, muut jotka ovat lukeneet sekä alkuperäisen, että suomennoksen, mitä piditte?
Itse pidin yleisesti ottaen alkuperäisestä enemmän, suomennos tuntui yllättävän töksähtelevältä (liian lyhytsanaiselta?) monin paikoin. Jotenkin jäin myös kaipaamaan aiemmista potterkäännösistä tuttua kieltä.

Mutta sitten taas kohdat joissa loitsittiin oli suomeksi tikahduttavia (enkunkielisiä loitsuja kun ei läheskään kaikkia muista). spoilMitä se Dracon käsien ja silmien sitominen oli, Harry, haluaisitko selittää? :'''D
Myös erityisen tunteelliset pätkät upposi suomeksi paremmin, sattuivat vielä kipeämmin.

SPOILER
Kun Albus kertoi Harrylle savurengasjutusta, jota James sr teki ja Harry-vauva kikatti, muistin LP:stä taikasauvojen punnituksen, jossa Ollivander taikoi Harryn sauvalla hopeisia savurenkaita. Saatoin itkeä vollottaa

[Fairy tale]

Huomenna pitää palauttaa kirja takaisin kirjastoon muidenkin luettavaksi. Nappasin sen vielä eilen illalla kouraani ja lukaisin pätkän sieltä täältä uudelleen. Vaikka tuo on vähän ficcimäisen oloinen, on sieltä poimittavissa vallan hienoja lausahduksia. Dracon hahmosta tykkään kovin ja hänen lausahduksistaan. esim. "Miksi pidät kaksi hyvää ystävää erossa toisistaan?"

Poikien sananvaihtoa:
"Potterit eivät kuulu luihuiseen."
"Tämä Potter kuuluu."
Kirja on täynnä namipaloja, joihin sukeltamalla itse lisää saa kyllä ulottuvuutta johon tarttua.

Draco ON pehmo. Kyllähän me se kaikki jo tiedettiin. Hän oli kateellinen Tylypahkan ystäväkolmikolle ja Ginny paljastaa olleensa myös kateellinen. Olisihan se mukava kuulua porukkaan, jossa tapahtuu jänniä juttuja ja voi jakaa salaisuuksia lähimpien ystävien kesken.
Draco paljastaa pettyneensä vanhempiinsa ja olleen syvissä vesissä. Se alkoi kuudentena vuotena. Astoriasta olisin mielelläni lukenut paljon enemmän.

Byhyy. Canonia tai ei, tämä pisti kyllä ajatukset rullaamaan.
Bellatrix paksuna oli kyllä sen verran "paksu juttu" että se ei tunnu sopivalta.
Isä-poika suhteiden pohdintaa oli jonkun verran.
Harylle olisi sopinut jokin vähän dramaattisempi nykyisyys.

[Raezla]

Luin käsiksen suomeksi melko tuoreeltaan sen ilmestyttyä ja olisi joskus mahtavaa nähdä siitä tehty näytelmä. Itselleni tämä sijoittuu jonnekin alkuperäisen kirjasarjan ja fanitarinoiden väliselle harmaalle vyöhykkeelle, enkä toisaalta koe mitään fanaattista tarvettakaan määrittää, onko kirja canonia vai ei. Jos pakko olisi päättää niin sanoisin kyllä, koska Rowling oli mukana sitä tekemässä.

Kirjan lukeminen herätti vaihtelevia tunnereaktioita, välillä suurinpiirtein huusin ääneen, että MITÄ ..TUA, välillä hekotin, olin surullinen, saatoin kommentoida ääneen tyyliin OHO, jne. Ja tämä kaikki, kun olimme mieheni veljen luona kylässä. Nautin myös kohtuullisen määrän vinkkua kirjaa lukiessa, mikä teki ajoittain lukukokemuksesta hitusen pelottavan...

Spoilerit alkakoon!


Pidin todella paljon tarinan päähenkilöistä, Albuksesta ja Scorpiuksesta. Symppis nörttiparivaljakko ja ylipäätään ihana juonikuvio, että Harry Potterin poika päätyykin Luihuiseen ja hänestä tulee Dracon pojan paras ystävä. Tykkäsin, kun kaksikko heitti välistä läppää nörttiydestään.

Ja Luihuinen kun on suosikkitupani niin olin todella iloinen, että saatiin luihusnäkökulmaa ainaisten Rohkelikkojen sijaan. Toki olisi mukavaa myös päästä kurkistamaan Korpinkynnen ja Puuskupuhin oppilaiden arkeen jossain tarinassa.

Ajankääntäjällä pompsahtelu teki juonikuviosta vähän sekavan ja jotenkin olisin toivonut jotain vähän hohdokkaampaa tavoitetta kuin Cedricin pelastaminen. Kuolihan sitä monia muitakin. Miksei menty pelastamaan vaikka Lupineja tai Kalkarosta?

Muutenkaan Diggoryt eivät olleet koskaan mikään suosikkiperheeni Potterissa, jotenkin kamalan ärsyttäviä hahmoja. Delfi oli muuten todella mielenkiintoinen hahmona, mutta miksi tämän piti kaikista mahdollisista perheistä olla joku pahuksen Diggory?! Myös Delfi-nimi oli vähän pälli.

Sinänsä muuten herkullinen se pieni ihastuksenpoikanen, mitä Albuksella oli Delfiä kohtaan. Olisi aika eeppistä, jos Harryn ja Voldemortin lapset olisivat päätyneet seurustelemaan keskenään!

Niin tai näin, oli tosiaan aika herkullinen kuvio, Harry, Ron, Hermione ja Draco suojelemassa Voldemorttia, että tämä pääsee listimään Harryn vanhemmat. Pidin myös kohdasta, jossa Harry esiintyi Voldemorttina, joskin kävi vähän Delfiä sääliksi, ettei tämä päässyt näkemään isäänsä.

Minä en muuten ole koskaan pitänyt Voldemorttia mitenkään aseksuaalina tyyppinä ja voisin hyvinkin kuvitella hänet touhuamassa hyvin ei-rakastavaisissa tunnelmissa jonkun naispuolisen kuolonsyöjän kanssa jotain, mihin sisältyisi kidutus- ja komennuskirouksen käyttöä ja kaikkea muuta hämärää. Bellatrix vaan tuntui vähän oudolta valinnalta, koska tämä oli naimisissa. Joo, intohimoinen kuolonsyöjä toki ja noin. Myös ajankohta oli vähän huono, en osaa kuvitella Bellaa pomppimassa maha pystyssä seiskakirjan tapahtumien aikaan tai vasta synnyttäneenä riehumassa Tylypahkan lopputaistelussa. Uskottavampaa olisi ollut keksiä Delfille uusi hahmo äidiksi tai että Voldy olisi matkustanut ajassa ja pökkäissyt nuoremman Bellatrixin paksuksi. 

Ja kuten tässä on moni todennutkin, eiköhän velhomaailmassa löydy taikakeinot niin ehkäisyyn kuin keinohedelmöitykseenkin. Kenties myös tuolle odottamisajalle ja synnytyksestä toipumiselle olisi voinut omat taikakeinonsa olla?

Lucius-fanina tykkäsin, kun mainittiin tämän innosta keräillä harvinaisia kiellettyjä esineitä. Dracosta en ole hahmona koskaan tykännyt, mutta nyt aikuisena hän oli aika symppis pitkine ponihäntineen. Pidin myös siitä, miten hän pääsi mukaan Harryn, Ronin ja Hermionen trioon ja todella auttoi ratkaisevalla tavalla asioiden korjaamisessa.

Tapa, jolla Albus ja Scorpius lähettivät Harrylle viestin tulevaisuuteen oli minusta tosi hienosti keksitty.

Kalkaroksen osuus tarinassa oli minustakin ihana.


Loppuos spoilerius

Pitää varmaan ottaa Kirottu Lapsi luettavaksi uudelleen ja tulla sitten vaikka kommentoimaan lisää. Myös tuo näytelmä olisi ihan mahtavaa nähdä, kuulosti todella hyvällä tänne kirjoitettujen kommenttien perusteella!

[Isilwen]

Kävin juuri eilen Lontoossa katsomassa näytelmän ja täytyy kyllä kehua, sillä olipahan vaikuttava pläjäys! Kirjan luettuani olin aika skeptinen näytelmän toimivuudesta, mutta sain yllättyä positiivisesti. Taiat ynnä muu velhomaailma-sälä oli toteutettu hienosti (huomasi kyllä että ison budjetin projekti kyseessä tämä näytelmä), musiikit olivat päräyttävät, huumori toimi, Draco Malfoy, taianomaisuus oli käsinkosketeltavaa. Suosittelen, Norwegianilta saa halvalla lentoja Lontooseen

[Dokumentti]

Isilwen ja muut näytelmää katsomassa käyneet. Me ollaan ystävän kanssa menossa tammikuussa Lontooseen näytelmää katsomaan. Liput on ostettu jo jonkin aikaa sitten ja nyt yhtäkkiä tuli mieleen, että tilausvahvistuksen lisäksi mitään muuta ei ole tullut.
Saako liput teatterilta nimellä vai pitääkö jo huolestua?