Harry Potter and the Cursed Child

[Tuohi]

Harryn syntymäpäivänä julkaistiin eilen ensi-iltansa saaneen Potter-näytelmän käsikirjoitus. Tapahtumat alkavat Kuoleman varjelusten epilogin tilanteesta ja keskittyvät kolmannen sukupolven elämään.

Ite aloin lukea kässäriä viime yönä. Mielenkiinnolla odotan, mihin juoni kehittyy.
Entäs muut finiläiset: aiotteko lukea kirjan vai jopa mennä katsomaan näytelmää? Ja mitä mieltä kirjaa lukevat ovat?
Käytetäänhän spoilereita, ettei kenenkään lukukokemus kärsi. Tammikuun loppuun asti tulee käyttää spoilerivaroituksia, sen jälkeen voi keskustella vapaasti.

[Lasijoutsen]

Minä ainakin aion kirjan lukea! En kylläkään tiedä vielä aionko odottaa suomeksi julkaisuun, vai lukea sen englanniksi. Näytelmää en varmaankaan mene katsomaan, vaikka kiinostaisi kyllä hieman.
Lasijoutsen

[Larjus]

Minä aattelin lukea sen sitten kun suomeksi ilmestyy. Vaikka osaankin enkkua ihan hyvin, tykkään lukea kaunokirjallisuutta enemmän suomeksi. Eikä mulla nyt tässä muutenkaan edes olisi aikaa lukea tota millään kielellä, kun tahkoon finin projektin vuoksi perus-Potterien kanssa (Mut sit ku saan ne kaikki luettua niin niiden jälkeenhän oliski jossain välissä hyvä sit lukea toi uusin!)

[Odo]

Voisko aloitusviestiin saada jonkunlaisen komennon käyttää sitten niitä spoilermerkintöjä? Nopeimmat varmaan tahtoaa kirjan jo tänä yönä läpi. Ihan vain muistutukseksi. Itse en uskalla avata mitään, missä voin niihin hiton spoilereihin törmätä, olipa kyse sitten hahmon x tuvasta, juonesta, kengän nauhojen väreistä tai pöllönamien merkistä. 

Oli tarkoitus mennä Suomalaiseen kirjakauppaan tänään, tosin toisen kirjan tiimoilta, mutta tajusin juuri keskustan liikkeen olevan suljettu. Toinen hitokseen kaukana oleva liike sen sijaan olisi auki. Himottaisi ostaa tuo englanninkielinen painos nyt heti äkkiä, mutta englantini on aivan surkeaa. Tilasin sen jo kertaalleen ennakkoon, mutta rahat palautettiin ja sain viestin, ettei tuotteita voida toimittaa ollenkaan jostain syystä x varastojen kanssa. Ehkä vain odotan sen suomiversion ihan suosiolla niin saa kaiken ilon irti. Ilmeisesti Tammen mukaan se on tulossa syksyllä, mutta tietääkö joku tarkemmin, että milloin? Kirjan ostamisesta myös puheenollen, huomasin, että Adlibriksessä Cursed child on 5 euroa Suomalaista halvempi, että jos malttaa sen muutaman päivän toimituksen odotella, kun sieltä ei niitä postimaksujakaan tule.

Jännittää kyllä hitokseen, että mitähän tuo tuo tullessaan ja millainen tarina on kyseessä. Onhan sitä aina arvaillut hieman tulevaa, mutta pääasiassa olen jättänyt suuremmat ajatustyöt kolmannesta sukupolvesta tekemättä. Nyt sitten saa kuulla, millaisia he ovat. Itse näytelmäkin olisi mahtava nähdä, mutta en kyllä millään pääse Lontooseen sitä katsomaan. En tiedä kauanko näytelmää esitetään. Ensi vuonna olen menossa, mutta liput ovat kalliit ja surkealla englannilla sen katsominen saattaa enemmän harmittaa kuin innostaa ja kieltämättä mulla on sulattelemista näyttelijöiden suhteen.

[Albus Severus]

Minä tilasin tuon englannin kielisen ennakkoon ja nyt sitten odottelen sitä että saisin sen käsiini. 

 

[Huurre]

Ilmeisesti Tammen mukaan se on tulossa syksyllä, mutta tietääkö joku tarkemmin, että milloin?

Mä just luin jostain pari päivää sitten, että 8. marraskuuta on tavoiteltu päivä suomennokselle! Mä meinasin sitä ootella, koska haluun saada kaiken irti siitä ja englanti ei kovin hyvä ole myöskään mulla.

[Tuohi]

Voisko aloitusviestiin saada jonkunlaisen komennon käyttää sitten niitä spoilermerkintöjä?

Lisäsin spoiler-kehotuksen.

Luen sen ehkä itekin uudestaan, kun suomennos tulee. Oma äidinkieli on aina oma äidinkieli. Toisena vaihtoehtona on englanninkielisen version lukeminen uudestaan.

[tLiitu]

Tajusin itse tän kirjan  ilmestymisen vasta torstaina, joten päätin etten ala pelailla ennakkotilausten kanssa, vaan suuntasin Suomalaiseen Kirjakauppaan heti avaamisen aikoihin. Kymmenisen minuuttia avaamisen jälkeen varaamattomia kirjoja oli jäljellä alle 10! Yritin hidastella lukemisessa, mutta niinhän siinä kävi, että nyt on koko käsis luettuna ja paljon sulateltavaa. Niille, jotka miettii riittääkö englannintaidot, voin sanoa, että koska kyseessä ei tosiaan ole romaani, vaan näytelmän käsikirjoitus, on tekstin rakenne paljon kevyempi, pitkälti dialogia. Kielikään ei ole erityisen monimutkaista, eli varmasti pärjää ihan perusenglannillakin, kun lauseyhteyksistä tajuaa usein sellaisetkin sanat, joiden käännös ei muuten olisikaan selvä.

Kaiken kaikkiaan pidin kovasti, vaikka rakenne tosiaan onkin aivan erilainen kuin varsinaisissa romaaneissa, ja paljon asioita jää "auki", kun kaikkea ei voi selittää samalla tavalla kuin romaaneissa. Juonenkänteistä palaan juttelemaan vasta kun on joku muukin saanut luku-urakkansa loppuun!

[Gil Galad]

Mä varasin kirjan kirjastolta. Enkä tiedä milloin saan sen sieltä. Kävin kyselemässä siellä, että milloin se kirja olisi tulossa niille sinne mutta sanoivat etteivät tiedä, mutta tulossa on. Taisin kysyä edellisen kerran heinäkuun alussa että onko siinä mitenkä jonoa ja sain kuulla että jonossa oli sillä hetkellä minun lisäksi kolme ja kirjoja oli tilattu viisi. Saan siis kirjan kun he vain saavat sen lainaukseen.

[Fiorella]

Minäkin ennakkotilasin netistä ja odottelen nyt kuumeisesti kirjan saapumista ja välttelen spoilereita. Ajattelin että vasta luettuani käsikirjoituksen päätän menenkö katsomaan näytelmää, vaikka hienohan se varmasti on. Tuntuu vähän hölmöltä, miksei käsikirjoituksen pohjalta tehty oikeaa "kunnollista" kirjaa, tai päinvastoin ensin kirjaa ja näytelmää sen pohjalta. Mutta kivempi silti näin kuin että olisi pelkkä näytelmä.

[Arte]

Minäkin tilasin kirjan jo aikoja sitten ennakkoon. Tällä viikolla sen pitäisi tulla, mutta pääsen itse kotiin vasta torstaina illasta, joten ainakin sinne asti täytyy odottaa. Hieman jännittää! Minäkin olisin Fiorellan tavoin kaivannut oikeaa kirjaa, koska näytelmät jättävät luonnollisesti aukkoja tarinoihin pelkän dialogin vuoksi, mutta olen kyllä ilahtunut tästäkin lisäsilmäyksestä Potter-maailmaan.

Jossain vuoden vaihteessa katseltiin lippuja teatteriin, mutta tuntui siinä vaiheessa niin radikaalilta varata jokin ajankohta puolentoista vuoden päähän. Lisäksi ovathan liput aika tyyriitä, jos meinaa nähdä edes jotenkuten hyvin. Nyt elokuussa olisi tulossa lisälippuja halukkaille, kun ensi kesän näytökset on lisätty ohjelmistoon. Luultavasti jää näytelmä kyllä yhä sivu suun minulta! Joku live-taltiointi olisi joskus oikein kiva nähdä, sellaisesta voisin kyllä mieluusti maksaa.

[SeveruksenSalarakas]

Näytelmän kävin katsomassa ennakkonäytöksessä muutama viikko takaperin, kirjaa odottelen postista.

[Munis]

Sain (ja luin) oman kappaleeni keskiviikkona!

Mulla oli etukäteen vähän epäileväinen fiilis näytelmäkäsikirjoituksesta. Mun mielestä Pottereiden eeppisyys on aina perustunut aika pitkälti siihen, että jokainen voi kuvitella taikuuden niissä just niin upeaksi/visuaalisesti näyttäväksi/pelottavaksi kuin pystyy. Leffoihinkin oon suhtautunut siinä mielessä vähän nihkeästi, koska vaikka erikoistehosteet paranee koko ajan, niin kyllä mielikuvitus edelleen voittaa. Näytelmä kuulosti mun mielestä todella vaikealta tavalla vangita Pottereiden taikuutta.

En oo koskaan ollut oikein kiinnostunut kolmannesta sukupolvesta. Siitä kerrotaan kirjoissa niin vähän, että hahmot ovat tuntuneet aika sieluttomilta. Siksi oli oikeastaan loppujen lopuksi aika helppoa ottaa vastaan tämä tarina, kun ei ollut mitään vahvoja käsityksiä hahmoista!

Pohdiskelin ennen käsikirjoituksen lukemista sitä, että kuinka merkittävä lukukokemus se tulee olemaan. Tätä on ehkä vähän hankala selittää, mutta mun on viime vuosien aikana ollut jotenkin tosi hankala kiintyä mihinkään kirjaan, mitä olen lukenut. Oon niin kasvanut kiinni Pottereihin ja lukenut ne niin monesti, että en tunne mitään muuta kirjaa niin hyvin kuin ne. Jotenkin Cursed Child pitäisi varmaan lukea todella monta kertaa, että sillä voisi olla mitään mahdollisuuksia päästä "samaan sarjaan" Pottereiden kanssa. Tässä on ollut niin monta vuotta aikaa pohdiskella Pottereiden hahmoja ja tapahtumia, että epäilen vahvasti, etten koskaan tulekaan tuntemaan / pitämään mistään kirjasta niin paljon kuin Pottereista ihan vain siksi, että muistan ne niin ulkoa. Kamalan työlään tuntuista tutustua mihinkään kirjaan niin syvästi, että siitä voisi tulla niin tärkeä itselle! En tiedä tajusiko tätä kukaan Mutta saapa nähdä, jaksanko koskaan tutustua Cursed Childiin niin tarkasti kuin itse kirjasarjaan, vai pysyykö siinä aina samanlainen "ekstran" tuntu kuin esimerkiksi Siuntio Silosäkeen tarinoissa.

Loput viestistä spoilaa!

Jäi kyllä aika ristiriitaiset fiilikset! Jotkut asiat olivat mielestäni mahtavia; oli ihanaa tunnistaa aikuistuneessa golden triossa tuttuja piirteitä, esimerkiksi Ronin huumorintaju oli tuttu ja turvallinen. ♥ Ensimmäisen lukukerran jälkeen tuntuu myös, että tykkään sekä Harrysta että Dracosta enemmän aikuisina miehinä kuin teineinä! Oli ihanaa tunnistaa Rowlingin kirjoitustyyli, ja nauroin (ja ehkä vähän itkin) niin kuin joskus silloin, kun luin Pottereita ensimmäistä kertaa. Kohtaus, jossa Hagrid haki Harry-vauvan talon raunioista oli aivan ihana. Lisäksi suurin piirtein kiljuin riemusta, kun kävi ilmi, että Draco (ja Ginny) olivat kadehtineet Harrya, Ronia ja Hermionea heidän tiiviistä ystävyydestään! Tää on asia, joka olis saanut mielestäni tulla esille jo kirjoissa. Musta tuntuu, että trion (ja kelmien) ystävyys on vaikuttaneet mulla aivan liikaa siihen, mitä odotan ystävyydeltä oikeassa elämässä. Aika harvassa varmaan kuitenkin tosielämässä ovat todella tiiviit ystävyydet, jotka alkavat niin nuorina kuin 11-vuotiaina ja kestävät ikuisesti. Olin tosi tyytyväinen siihen, ettei Albus ollut kolmannen sukupolven Potter, jolla on maailman lojaaleimmat ystävät ympärillään.

Luin jostain näytelmän arvostelusta pätkän, ja siinä juonta dissattiin siitä, että se on kuin mistä tahansa kolmatta sukupolvea käsittelevästiä ficistä. En ole niitä juurikaan itse lukenut, mutta veikkaisin, että Albuksen lajittelu luihuiseen ja ystävystyminen Scorpiuksen kanssa on mahtanut olla aikamoinen klisee kolmannen sukupolven ficeissä jo vuosia . Ehkä hieman ennalta-arvattavaa, mutta pidin ratkaisusta kyllä, sillä se hieman vähentää taas tätä tupajaottelun mustavalkoisuutta. Tosin ainakaan ensimmäisen lukukerran perusteella Albus ei mielestäni vaikuttanut kovin tyypilliseltä luihuiselta: missä oveluus, kunnianhimo ja mitä näitä nyt on?

Delphi taas... No, hahmo oli mielestäni kiinnostava, mutta en kyllä ihan heti sulata ajatusta siitä, että Voldemort on isä. Enkä kyllä koskaan sulata tätä muuten kuin siten, että Bellatrix on käyttänyt lemmenjuomaa. Ois nyt vaan ollut Amosin veljentytär...

Lopulta oon myös todella tyytyväinen siihen, että tarina on käsikirjoituksen muodossa. Koska kuvailu on minimissä, niin jäi mukavan vapaat kädet käyttää mielikuvitusta! Luen tarinan varmaan ensi viikolla uudestaan; tässä riittää kyllä mietittävää viikoiksi!

[Arte]

KOKO VIESTI SPOILAA.





Minäkin sain kirjan viimein postissa ja lukaisin sen eilen hetkessä läpi. Tuli kyllä niin itkettyä kuin naurettuakin sitä, kuinka ihanaa oli palata Potter-kirjan pariin, vaikka no, kieli ei ollut Rowlingin kieltä (nauroin aika monesti sanalle discombobulatedja tarinakin oli varsin dramaattisempi kuin mitä romaaneissa. Mutta ihan ymmärrettävää, koska ei näytelmissä mitään tyhjäkäyntiä voi olla eikä käydä läpi hahmojen sisäistä maailmaa samalla ulottuvuudella.

Mullakin tuli kyllä mieleen, että näytelmän tapahtumat olisivat ihan hyvin voineet olla myös jostain ficistä. Oli jotenkin niin utopistista, että joku oli kehittänyt ajankääntäjän prototyypin ja sitten siihen vielä ihan oikean kunnollisen ajankääntäjän, joka luonnollisesti oli sitten Dracon hallussa... Myöskin hullu Voldermotin tytär oli aika järkyttävää. Huusin varmaan ääneen että "mitääääää", kun paljastui, että Delphi tosiaan oli Voldermotin lapsi ja että tämän äiti oli Bellatrix. Siis oikeasti, tähän olisi todellakin kaivannut lisää selvittelyä siitä, että miten ihmeessä tällainen on tapahtunut... Pidän Voldemortia erittäin aseksuaalina ihmisenä, jolla ei mielestäni ole voinut olla minkäänlaista kiinnostusta seksuaalisuuteen saatikka lasten tekemiseen. Hänhän halusi olla kuolematon, ei sellainen ihminen voi ajatella jatkavansa sukuaan ja säilyttävänsä jäljen itsestään sillä tavoin. Ihan ihmeellistä.

Sen sijaan tykkäsin ja kauhistelin sitä, että vaihtoehtoiset todellisuudet otettiin mukaan ja pääsimme vielä kerran juttelemaan Kalkaroksen kanssa. Aika traagista, että hänen täytyi kuolla jo toistamiseen sarjassa... Mutta mielestäni oli ihanaa, kuinka Scorpius kertoi miehelle Harryn nimenneen poikansa hänen mukaansa ja että mies vielä lähetti terveisiä siitä, että arvostaa tätä elettä. Okei, nimenä Albus Severus on mielestäni aika karmiva, mutta se on niiiiiin Harrya, että olen tainnut jo tottua siihen.

Nauroin moneen otteeseen sille, kuinka Albus tosiaan päätyi Luihuiseen, kuinka hänestä ja Scorpiuksesta tosiaan tuli parhaat ystävät ja etenkin sille, että Scorpius/Rose tuntuu olevan myös joku canon-juttu. En ole kauheasti tutustunut kolmanteen sukupolveen, mutta fanon-maailman headcanoneista jäi puuttumaan vain se, että James/Teddystä olisi ollut joku maininta. Tykkäsin siitä, että Albus ei ollut automaattisesti suosittu ja haluttua seuraa. Tykkäsin myös siitä, että Scorpius oli niin iloinen ja pirteä! Todella optimistisen ja positiivisen oloinen hahmo - häneen on varmasti vaikuttanut se, että kotiolot ovat olleet lämpimämmät kuin mitä Dracolla oli aikanaan. Oli kiva nähdä, että luihuisten ei ole pakko olla ilkeitä ja ynseitä ihmisiä, vaan hekin välittävät läheisistään ja ovat hyviä tyyppejä. Pottereiden mustavalkoinen maailma sai mukaansa jotain harmaatakin.

Tässä nyt suurin piirtein mietteitäni jutusta. Olinko muuten huomaavinani, että Harry kritisoi Dumbledorea tämän neuvoista ja siitä, että jätti hänet selviytymään yksin niin nuorena? Ihan huippu juttu, tuota on kyllä kaivattu erittäin paljon. Varsin ymmärrettävää, ettei Harry ole sitä teini-ikäisenä ymmärtänyt, mutta vanhemmiten hän on varmasti alkanut nähdä Dumbledoren muitakin puolia.

Ja niin. Suuri riemun aihe oli myös se, että Draco oli Draco ja trio ja hän alkoivat jo ystävystyäkin keskenään! Hauskaa. Muniksen tavoin minäkin nautin siitä, miten trio oli omana itsenään mukana, vaikka mukana oli havaittavissa myös sitä aikuistumisen (ja lopullisen eri kirjoittajan) vaikutusta.

[Karvalakkirakastaja]

Spoilaa, mutta en ole lukenut näytelmätekstiä. Sisältö on lähinnä ränttäystä siitä, miten ihmisten ajattelutapa on tietyissä kohden totaalisen ärsyttävää. Pisteet näytelmän kirjoittajille siitä, että ovat eri mieltä.


Mikä hitto niin monia ihmisiä vaivaa? Ensin pitää lukea raivostukseen asti siitä, kuinka ihmisille Dumbledore on aseksuaali ja nyt sitten täytyy lukea samaa itkua Voldemortista. Ei ehkä muuten häiritsisi, mutta se tuntuu ihan elämänkokemuksenkin vastaiselta. Montako aseksuaalia miestä te tunnette? Mä en tunne yhtäkään enkä varsinkaan niiden joukossa, joilla on vähänkään valtaa. Se, jos on vanha tai ruma tai hullu, ei tarkoita sitä, että on aseksuaali, vaikka se varmaan monen ajatusmaailmaan paremmin sopiikin. Enkä ymmärrän Arten logiikkaa, että Voldemort kuolemattomuutta haluavana ei olisi voinut harrastaa seksiä ja tehdä lapsia.

[Isilwen]

Viesti sisältää spoilereita!

Kävin parin vanhan Fini-kaverin kanssa jonottamassa kirjan Akateemiselta Kirjakaupalta kun se ilmestyi, vanhojen jonotusaikojen kunniaksi. Luin sen muutamassa päivässä ja tykkäsin kovasti. Vähän aikaa meni kyllä  näytelmätekstiin tottumiseen, mutta pidin tarinasta ja hahmoista hyvin paljon. Varsinkin Draco ja hänen kehittymisensä hahmona sitten kouluvuosiensa oli uskottavaa ja toimivaa. Pidin myös "Voldemortin tytär"-juonikuviosta ja mielestäni sekin oli hyvin uskottava ja jopa odotettava veto. Kirjassa oli myös paljon hauskoja dialogeja!

Tuli hyvin tyhjä olo kun sai kirjan luettua, vaikka tuleehan vielä suomennoskin. Ja aina on fanfiction! Minulla taitaa alkaa nyt next generation-buumi

[Nava]

Mie luin kirjan yhdeltä istumalta, ja nyt oon antanut sen hautua päässäni keskiviikosta lähtien. Olin tosi innoissani, kun luin sitä, mutta seuraavana päivänä alkoi tulla epäilyksiä. Onnekseni en koskaan olettanut saavani käteeni Pottereiden jatko-osaa vaan jotain ihan muuta, koska se todella oli jotain ihan muuta.

Teksti oli tosi helppolukuista englantia. Kannattaa kokeilla lukea, jos yhtään kiinnostaa. Eniten tuotti ongelmia se, että se tosiaan on käsikirjoitus. Yleisön ja lavan mainitseminen välissä harhautti kuvittelemaan, miltä se näyttää siellä lavalla. Mut loppua kohti siihen alkoi tottua.

Seuraava sisältää spoilereita.

Minuu ei varsinaisesti häirinnyt se, että Voldemort harrasti seksiä, vaan se, että se teki niin Bellatrixin kanssa. Jos siihen ois liitetty joku selitys siitä, että se hyötyi Bellasta sillon jotenkin enemmän, niin sitten se ois ollut okei. Nyt jäi mielikuva, että siinä ois ollut jotain muuta, koska Bella tunnetusti oli ihan lääpällään Morttiin. Ei sopinut miun mielikuvaan Voldemortista.

Miekään en oo kolmanteen sukupolveen juurikaan tutustunut, ja täytyy sanoa, et harmittaa kun tuossa ei niitä enempää esitelty. Scorpius oli kyllä aiiivan ihanan lutunen, mutta muista olisin halunnut enemmän tietoa. No, tyhjää parempaa tämäkin, enköhän mie nyt uskalla hypätä kolmannen sukupolven ficceihinkin. Oon tavallaan pettynyt, että Albus olikin luihunen. Taas kerran puuskupuh ja korpinkynsi sai tyytyä jäämään taka-alalle.

Ärsyttää, kun Ronista piti tehdä sellainen... tyhjäpää. Se oli miusta latistettu ihan täysin. Päällimmäisenä siitä jäi mieleen se, että se ajatteli ruokaa. Harry oli enemmän oma itsensä, ja tykkäsin kun se mokaili ihan kunnolla. En ihan heti keksi mitään kamalampaa sanottavaa omalle lapselle kuin mitä se möläytti. Mut ihanaa, et trio oli vielä aikuisenakin yhtä paitaa ja peppua.

Paras yllätys oli ehdottomasti Snape. En osannut yhtään odottaa siihen törmäämistä, tuli ihan puun takaa. Rakkaastani Snapesta huolimatta se todellisuus ontui aika pahasti. Miusta oli outoa, että kaikki oli hetkessä valmiita uskomaan, että niiden tuntema todellisuus oli "väärä", ja heti sen ymmärrettyään olivat valmiita kuolemaan. Olisin odottanut Snapelta vähän enemmän asennetta.

Ei ollut ollenkaan Rowlingin tapaista jättää niin paljon epäloogisuuksia ja aukkoja juoneen, eikä hahmotkaan istuneet täysin luontevasti pöksyihinsä. Tarinassa oli miusta turhan monta wtf-kohtaa, kuten Cedric kuolonsyöjänä ihan vain sen takia, että se nolas ittensä eikä pahoille pojille kukaan uskalla nauraa. Ja se, että Albus vähän ylireagoi vaarantaessaan sekä oman että parhaan ystävänsä elämän, koska isänsä oli tehnyt sen mielestä joskus jotain väärin. Ja sit tietysti se Trolley Witch... En vieläkään ymmärrä, mitä tapahtui.

Tää oli ihan hyvä välipala Ihmeotuksia odotellessa.

[tirsu]

Spoilereita luvassa!

Mun mielestä Cursed Child oli huonosti kirjoitettu. Enkä siis tarkoita nyt sitä, että se oli käsikirjoitusmuodossa vaan, että se juoni oli huono. Ja koko näytelmä vaikutti täysin AU-ficiltä (eikä erittäin hyvältä sellaiselta) ajassa taaksepäin palaamisina, jonka seurauksena tapahtumat muuttuvat radikaalisti, ja Voldemortin jälkeläisillä (tai no, jälkeläisellä).

En ole aikaisemmin ajatellut Voldemortin seksielämää, mutta nyt on tullut sitäkin sitten mietittyä hieman. En ehkä itse pitäisi Voldemortia aseksuaalina, mutta ymmärrän hyvin, miksi jotkut ovat sitä mieltä. Itse näen asian niin, että Voldemortin tapa Harry-pakkomielteen takia hänellä ei ollut kiinnostusta/aikaa lihallisille himoille. Ja vaikka olisi ollutkin, niin tuskinpa hän Bellatrixia olisi valinnut sänkykumppanikseen.
Mutta siis joo, Voldemortin pakkomielle tappaa Harry (ja puhdistaa taikamaailma kaikista muista paitsi puhdasverisistä) oli aika lailla hänen koko elämänsä tarkoitus, joten en usko, että hän siinä vaiheessa vietti aktiivista seksielämää. Voldemortilla ei ollut aikaa sellaiseen, seksi oli hänelle mitätön juttu ja kaukana ajankohtaisuudesta.

Ottaen myös huomioon sen, että Voldemort ajoi mielipuolisena puhdasverisyyttä ja inhosi kaikkia, jotka eivät olleet puhdasverisiä, niin en usko että hän olisi tuottanut maailmaan enempää ei-puhdasverisiä. Voldemortin lapsihan ei olisi puhdasverinen, kun Voldemort itse oli puoliverinen. Eikä Voldemort ollut muutenkaan sen tapainen tyyppi, joka hankkisi lapsia.
Sitä paitsi, Bellatrix olisi ollut liian (tai no siinä rajoilla) vanha saamaan lapsia. Ja vaikka hän olisikin tullut raskaaksi, keskenmenon mahdollisuus olisi ollut todella suuri.

Ja se, että Cedric koki turnaushäviön niin raskaasti, että olisi liittynyt kuolonsyöjiin ja alkanut tappamaan, on niin tuulesta temmattua, että huh huh. Cedric ei ollut sen tyyppinen ihminen, että turnauksen häviäminen olisi vaikuttanut häneen erityisemmin. Pettynyt hän olisi tietysti saattanut olla, mutta ei muuta. Hän olisi jatkanut elämäänsä aivan normaalisti.

Mua ärsyttää se, että näytelmän tapahtumat on liitetty Potter wikiin ihan niin kuin ne muka kuuluisi canoniin. Ei, ei, ei. Esim. Astorian kuolemaa (asia, joka vitutti mua muuten eniten) eikä Voldemortin lasta olisi tarvinnut lisätä kummankaan tietoihin. Ne ovat vain näytelmän tuottaneiden (jopa siis Rowlingin) omaa fanonia, ei muuta.

Eihän niihin ole lisätty edes A Very Potter musikaalin tapahtumiakaan, joka on yhtä fanonia kuten Cursed Childkin. Enpä ole ainakaan huomannut, että Potter wikissä Voidemortin kohdalla mainitaan, että hän ja Orave ovat parisuhteessa ja että he ovat adoptoineet tyttären.

Cursed Childille voisi tehdä oman wikinsä kuten Starkids’n Potter-musikaaleillekin ja Potter Puppet Pals’lle.

Onneksi sentään olivat pitäneet Golden Trion ystävyyden ennallaan. Jotain hyvää löytyi siis myös.

Eli siis mulle Cursed Child ei edusta canonia lainkaan. Sen tapahtumat ovat pelkkää fanonia ja that’s it. Enkä yksinkertaisesti pitänyt siitä. Mulle tuli vain sellainen olo, että tuolla vain rahastettiin ihmisiä (en siis itse ostanut Cursed Childiä, kun sen kerran voi lainata sellaiselta, joka sen osti).

Sori, jos teksti sisältää typoja tai hassuja lauserakenteita. Joku kirjoitti tämän helvetin väsyneenä.

[tLiitu]

Sisältää spoilereita!



Mua ei niinkään häiritse se, että Voldemort harrasti seksiä, vaan se, että tuloksena oli lapsi. Varmasti velhomaailmassakin on keinonsa ehkäisylle tai vähintäänkin raskauden keskeytykselle, ja tarkoituksellinen lisääntyminen nyt ei vain jotenkin tunnu uskottavalta. Puhumattakaan siitä, että Voldemortin fyysisen kunnon ja sekä hänen että Bellatrixin iät huomioon ottaen hedelmöittyminen ja raskauden jatkuminen tuntuu aika... utopistiselta. Myös Bellatrixin valitseminen petikumppaniksi tuntuu vähän epäluontevalta. Toivonkin, että Rowling avaisi tätä vielä jossain vaiheessa enemmän.

Mä ymmärrän rinnastuksen ficceihin, koska tuo rakenne vaan on niin erilainen kirjoihin verrattuna. Kun edellisestä kirjasta on vielä aikaa se yhdeksän vuotta, on varmaan kaikkea mahdollista ehditty jo käsitellä ficeissä.

Ehkä kaikkein eniten mua häiritsi se herkkuvaunuja työntävän noidan muodonmuutos. Jotenkin tosi irrallinen ja epäuskottava. Häiritsi myös se, että Hagridia (ja monia muita tärkeitä hahmoja) ei mainittu "nykyajassa" lainkaan, edes sivulauseessa, vaikka Hagridilla muuten olikin rooli. Myöskään kuolonsyöjä-Cedriciin en vaan millään pysty uskomaan. Samoin itkevä Dumbledore-maalaus tuntui jotenkin olevan out-of-character, vaikka maalaus ei tokikaan ole sama kuin todellinen henkilö tai haamu. Oli kuitenkin hyvä nähdä sitä, miten Harry suhtautui Dumbledoreen myös kriittisesti aikuisiällä.

Kaikenkaikkiaan tykkään kuitenkin edelleen, sulattelunkin jälkeen kirjasta/näytelmästä. Mikään ei varmasti koskaan tule yltämään alkuperäisten kirjojen tasolle, mutta ei tämä kyllä sarjalle häpeäksikään ole.

[FractaAnima]

SPOILEREITA!

Mä jotenkin ajattelin Voldemortin lapsen nimenomaan itsekkäänä tekona Voldulta, sillä olis tulevaisuudessa joku, joka voi tuoda sen takasin, jos se ryssii taas vaihteeks Harryn kanssa. Kaikki sen kannattajatkin kun ikääntyy eikä ollu varmaa, että kuinka moni selviäisi sodasta. Joten musta se oli ihan järkeen käyvää, vähän sellainen viimeinen vaihtoehto, mutta kyllä, kovin ennalta-arvattavaa. En silti valita. Oon erityisen onnellinen Severuksesta, koska... voi Merlin, että itkin ja huusin ja pompin, enkä hetkeen kyennyt edes lukemaan, kun ymmärsin että DUDE ON ELOSSA, ja oon onnellinen myös Dumbledoresta. Ja ja ja. Oon vaan tosi onnellinen tästä, ei haittaa, vaikkei muut olis. Oon niin onnellinen, että itkettää.

Ps. Se kohta, kun Ron selittää, että Hermione tässä on erittäin wanted aivan kuten hän itsekin ja Sev kommentoi "less-wanted" ::::: D Snarmione shipparin sydäntä kuumottaa <3