Kirjoittaja Aihe: Notre Damen kellonsoittaja: Roolileikkejä, S, Clopin  (Luettu 2346 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Roolileikkejä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Notre Damen kellonsoittaja (Disney)
Ikäraja: S
Genre: Draama
Päähenkilö: Clopin

Summary: Yhtenä päivänä vuodessa sikatilallista kunnioitettiin kuningasta enemmän, kaupungin rikkain polvistui maankiertäjän jalkoihin ja kotieläimetkin lähestulkoon paimensivat isäntiään.

A/N: Suosikkielokuvan määrittäminen Disney-tarjonnasta on kamalan hankala tehtävä, mutta jos minulta kysytään, NDK menee kyllä top kolmeen, ellei jopa ihan ykköseksi. :P En ole tämän leffan fandomin maailmaan pahemmin perehtynyt (liekö se edes kovin laaja), mutta innostuin kirjoittamaan rakkaasta elokuvasta sekä lempihahmostani yhtä sun toista ja tämä pätkä valmistui sitten ensimmäisenä. :D



***



Clopin rakasti Houkkien juhlaa.

Aina tammikuun kuudentena kansalaiset saivat hetkeksi irrottautua yllätyksettömästä, tasaisen harmaasta arjestaan ja nauttia hauskanpidosta niin paljon kuin sielu ja ruumis sietivät. Raskas työnteko vaati raskaat huvit, mutta koska samankaltaista irrottelua tarjoavaa tilausuutta tuli vastaan verrattain harvoin, Houkkien juhla oli usealle vuoden kohokohta. Se oli jopa merkittävämpi kuin itseään pyhää neitsyttä kunnioittava juhlapyhä.

Osa yläluokkaan kuuluvista piti juhlaa rahvaanomaisena ja irstaana talonpoikien kohelluksena, eivätkä he varsinaisesti väärässä olleet. Olut ja viini virtasivat suorastaan aaltoillen, tappeluiden tai parhaassa tapauksessa kunnon pieksäjäisten syntyminen ei sinänsä yllättänyt ketään, eikä ollut mitenkään ennenkuulumatonta, että avioliiton pyhä sakramentti koki eriasteisia kolauksia juhlahumun aikaansaannoksena. Clopinin itse ei sen pohjalta tarvinnut potea huonoa omaatuntoa, mutta hän oli joka tapauksessa herännyt useina vuosina tuiki tuntemattomista vuoteista joskus sangen eriskummallisessakin seurueessa. Sitäkin useammin hän tuli ottaneeksi muutaman pikarillisen liikaa ja kärsi pahasta olosta puolet seuraavasta viikosta. Pienet vastoinkäymiset jäivät silti aina toissijaiseksi verrattomalle juhlatunnelmalle.

Kuten todettua, paremmalla väellä oli omat hienostuneet karkelonsa, mutta jotkut sosiaalista luokkaansa uhmaten ja hauskanpidon halusta osallistuivat rientoihin mielellään ja turhia nolostelematta. Sellaiset pelasivat korttinsa asiaankuuluvalla tavalla asettamalla itsensä osaksi joukkoa ja tekemättä itsestään numeroa. Todennäköistä kuitenkin oli, että rahvas saattoi ottaa heidät omakohtaiseksi viihdykkeekseen ja kerrankin varmistaa, että sellaiset parempiosaiset talsivat heidän kanssaan samalla viivalla, paremmin sanoen palvelijan saappaissa.

Houkkien juhlassa kukin saattoi olla sitä, mitä ei todellisuudessa ollut. Yhtenä päivänä vuodessa sikatilallista kunnioitettiin kuningasta enemmän, kaupungin rikkain polvistui maankiertäjän jalkoihin ja kotieläimetkin lähestulkoon paimensivat isäntiään. Musta oli valkoista ja päinvastoin: vitimustaa ja sysivalkeaa.

Tiivis tunnelma auttoi tehokkaasti kätkemään todellisen persoonan ja se kaikki yliampuva teatraalisuus heittäytymään rooliin, jonka hän joka vuosi omaksui. Hän piti nyörejä hyppysissään ja ohjaili menoa antaumuksella. Koko tapahtuma oli yhtä hulluutta, jossa kaikki nurinkurisesti käännettiin mullin mallin ja josta riitti puhuttavaa vielä puoli vuotta sen jälkeen. Toisen puolen vuodesta kansa odotti malttamattomana seuraavaa juhlaa, Clopin muiden joukossa.

Tyhjä oluttuoppi kolahti huteraa pöytää vasten. Clopin poimi fuksianpunaisen naamion ja asetti sen kasvoilleen. Se kuului tärkeänä osana hänen katutaiteilijan imagoonsa ja antoi hänelle mahdollisuuden suojata identiteettiään niin halutessaan. Houkkien juhlassa sen merkitys oli kuitenkin jollain tapaa monisävyisempi. Sinä päivänä naamio ei kätkenyt puolta hänen kasvoistaan vaan toi ne esiin, niin ristiriitainen ajatus kuin se olikin. Saattoi tietysti olla, että vain hän kuvitteli sen niin. Ei se järin häntä liikuttanut, vaikka joku olisikin ollut tyystin eri mieltä.

Yhtä kaikki sinä päivänä oli harvinaisempaa nähdä joku ilman maskeja tai värikkäitä, riemunkirjavia vaatteita. Ero kaupunkilaisten olemuksessa oli kuin yöllä ja päivällä verraten siihen, miten he pukeutuivat ja käyttäytyivät vuoden muut kolmesataakuusikymmentäneljä päivää. Clopin kertakaikkisesti rakasti nähdä, miten arkiseen elämään tyytyneistä kansalaisista joka vuosi löytyi halua panostaa vain yhteen päivään niin tunteella. Kansa ennen kaikkea tarvitsi Houkkien juhlaa sen lisäksi, että se oli sydäntä lähellä. Sinä yhtenä päivänä vuodessa he olivat vapaampia kuin milloinkaan muulloin koko pitkänä vuonna.

Sama päti myös häneen itseensä.


« Viimeksi muokattu: 28.07.2016 20:21:17 kirjoittanut Ayudara »
"I read you loud and clear, Lizard."

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 398
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Notre Damen kellonsoittaja: Roolileikkejä, S, Clopin
« Vastaus #1 : 28.07.2016 14:12:28 »
Mä en muista mitään Notre Damen kellonsoittajasta ja tsekkasin YouTubesta että kuka olikaan Clopin että pääsin lukemaan tämän ficin! Ja tykkäsin tästä kovasti, kerronta on mun mielestä ihanan tasapainoista ja rentoa ja just sopivan omaperäistä ja ihan hitusen vanhahtavaa hyvällä tavalla, ja tässä on paljon kivoja ilmauksia ja ovelia tapoja sanoa asia kuten avioliiton pyhä sakramentti koki eriasteisia kolahduksia juhlahumun aikaansaannoksena ja tappeluiden tai parhaassa tapauksessa kunnon pieksäjäisten syntyminen ei sinänsä yllättänyt ketään (pieksäjäiset, aah mikä sana!). Mua myös jotenkin ilahdutti se että just tuossa kappaleessa juhlat kuulostaa hyvin rankalta tapahtumalta ja sitten viimeisessä lauseessa todetaan että Pienet vastoinkäymiset jäivät silti aina toissijaiseksi verrattomalle juhlatunnelmalle. :D

Tämä teksti tuntuu mun mielestä myös hyvin hiotulta ja viimeistellyltä ja valmiilta, ja en siis tarkoita tällä sitä että sieltä ois jotenkin viilattu yllätykset pois vaan sitä, että tätä lukiessa ei kertaakaan tainnut päähän putkahtaa sellainen ajatus että "jos mää oisin editoimassa tätä ficciä niin tuon kömmähdyksen mää tästä editoisin".

Hahmosta en oikein osaa sanoa mitään kun en edes muistanut hänen olemassaoloaan ennen tän lukemista, mutta ilahduin lopussa siitä miten ihan viimeinen lause tuntuu vihjaavan, että tämä lyhyt tarina ei olekaan pelkkää juhlien kuvailua vaan tämä itse asiassa on myös tämän hahmon kuvailua. Ja toki vois ajatella että tää on myös yhteiskunnan kuvailua, kun kerrotaan miten yhteiskunnan eri roolit kääntyvät päälaelleen juhlien ajaksi ja miten yläluokka ei oikein tykkääkään näistä juhlista, mutta anyways pidän todella paljon siitä miten ihan vihoviimeinen lause onnistuu antamaan tarinalle vielä uuden sävyn, jee!
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Vs: Notre Damen kellonsoittaja: Roolileikkejä, S, Clopin
« Vastaus #2 : 28.07.2016 23:53:20 »
Kiitoksia kommentista, toyhto! ^^

Jep jep, myöhäiskeskiajan aikaiset karkelot vaativat osallistujiltaan paljon. xD Mitä sitä muutamasta mustelmasta, kunhan on kivaa. Pieksäjäiset on kyllä hauska sana, pakko myöntää.

Otin hyvin iloisena vastaan tuon toteamuksen siitä, miten tämä ficci vaikutti ikään kuin valmiilta, kuten asian ilmaisit. Muutaman kerran lukiessani tätä läpi tuli sellainen tunne, että jotain vielä tarvitaan ja tällainen lopullisesta versiosta sitten tuli. :D

Jos vain tulee tilaisuus vastaan, kannattaa ehdottomasti katsoa tämä leffa uudemman kerran! Huippuhieno tekele hahmoineen, tunnelmoineen ja musiikkeineen, ai että. :)

- Ayu

"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 092
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Notre Damen kellonsoittaja: Roolileikkejä, S, Clopin
« Vastaus #3 : 28.01.2021 18:03:26 »
Minä ja mun likainen mieli oltiin heti vähän sellaisella "ohohoo ( ͡° ͜ʖ ͡°)" -fiiliksillä tuon otsikon takia, vaikka ikäraja onkin ihan siellä alintakin alempana. Mut oi että mä innostuin kun tajusin, että tämä kertoo Houkkien juhlasta, ja munhan oli heti laitettava Mullin mallin taustalle soimaan, koska milläs muullakaan sitä paremmin pääsisi sopivaan tunnelmaan? (Ja nyt tätä kommenttia kirjoittaessa se loppui, mutta jatkan Notre Damen kelloilla ja muilla leffan biiseillä :D)

Tämä oli kiva vähän syvällisempi avaus siitä, mitä kaikkea Houkkien juhla merkitseekään rahvaalle. Leffaa katsoessa helposti aattelee vaa et jee, kivat karnevaalit, mut ei kyllä ole mikään ihme, että se on tärkeä päivä. Kerrankin pääsee aidosti irtautumaan raskaasta arjesta ja tekemään mitä mieli halajaa. Ja ketäpä kaiken sellaisen rinnalla pyhän neitsyen juhlapäivät edes kiinnostaisi :D
Tää tuntui myös kivasti sellaiselta Clopinin hahmon "avaamiselta", koska vaikka painopiste olikin Houkkien juhlassa ja kanssa yleisesti, kaikki pätee yhtä lailla häneen. Mulle Clopin on jo lapsesta asti muutenkin ollut käytännössä kuin Houkkien juhlan ruumiillistuma, joten siksikin tämä kaikki tuntuu käytännössä kertovan nimenomaan Clopinista itsestään :D

Ja siis kuten oon varmaan jo sata kertaa sulle kertonut, sulla on aina ihan huikeita sanavalintoja ja mahtavaa kielen käyttöä sun ficeissä. Toyhto tossa aiemmin siitä jo mainitsi, ja se on kyllä niin totta, koska oi miten nerokkaasti sä osaatkaan sanoa asioita!

Lainaus
Clopinin itse ei sen pohjalta tarvinnut potea huonoa omaatuntoa, mutta hän oli joka tapauksessa herännyt useina vuosina tuiki tuntemattomista vuoteista joskus sangen eriskummallisessakin seurueessa.
Löytyihän täältä sit kuitenkin jotain, mikä sopii niihin mun ensiajatuksiin!  ( ͡° ͜ʖ ͡°) ( ͡° ͜ʖ ͡°) 😂😂 Sielläkin on varmaan ollut mahdollisesti ties minkälaisia roolileikkejä... Ai kauhia, mä samaan aikaan haluan ja en todellakaan halua lukea tämän pohjalta jotain ficiä 🙈🙈
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti