Yllätysrakkaus, K11 [Draco/Ginny] |4/4 + epilogi| VALMIS!

[Kuolonsyöjäprinsessa]

Ficin nimi: Yllätysrakkaus
Kirjoittaja(t): Kuolonsyöjäprinsessa (minä)
Oikolukija/Beta: Microsoft Word 2010
Sanamäärä: Kaikissa osissa 300 + otsikko, epilogissa 357 sanaa + otsikko
Tyylilaji/Genre: romance ja pikkuriikkisen draamakin löytyy
Ikäraja: K11
Paritus/Päähenkilöt: Draco/Ginny
Varoitukset: Muutama paha sana, ei mitää vakavaa, käpälöintiä ja suutelua + hahmot, varsinkin Draco oletettavasti OoC
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluu Row'lle, fik kuuluu mulle
Summary: Tämä todella on yllätysrakkautta
Haasteet: Osallistuu haasteeseen: Paritusgeneraattorihaaste

A/N: En tiedä, onko olemassa triplaraapalesarjaa, jos on niin tämä on sellainen, jos ei niin kai tämä sitten on tavallinen fik



*Tapaaminen tiluksilla*

EiKenenkäänPoV

Ginny Weasley käveli yksikseen Tylypahkan tiluksilla miettien liemituntia, joka oli ollut aiemmin samana päivänä. Kalkaros oli pakottanut Ginnyn tekemään liemensä Draco Malfoyn kanssa, joka oli vuotta nuorempien tunnilla, koska hän tarvitsi ”tukiopetusta”. Pyh, Kalkaros vain halusi, että Malfoy ei kävisi Dumbledoren seitsemäsluokkalaisille pitämällä kurssilla, josta Ginny ei tiennyt enempää.

Ginny kuitenkin nautti tunnista, eikä Malfoykaan sanonut mitään kovin ilkeää.

”Kas, Ginevra! Mitäs kuraveri-Grangerille, rotta-Ronille ja potta-Potterille kuuluu?”, kysyi tuttu, ivallinen ääni Ginnyn takaa.
”Kas Malfoy! Sinähän se heidän kanssaan samalla vuosiluokalla olet.”, Ginny sanoi, kuitenkaan kääntymättä Dracoon päin.

Ginny oli riidellyt Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa salailusta, eikä siis tiennyt lainkaan mitä näille kuului, mutta eipä se kauheasti tyttöä kiinnostanutkaan.

”Onkos pieni Ginevra riidellyt ystäviensä kanssa?”, Draco kysyi jälleen ivallisesti.
Ginnyä alkoi ärsyttää Malfoyn tapa kutsua häntä Ginevraksi, joten hän vain lähti kävelemään takaisin koululle päin nopeasti.
”Odota hetki!”, kuului Malfoyn edelleen hieman ivallinen ääni Ginnyn takaa, mutta tyttö vain käveli lujempaa.
Vasta Malfoyn seuraavat sanat pysäyttivät tytön: ”Ginny, odota!”, pojan äänessä ei ollut merkkiäkään siitä aiemmasta ivasta, vaan siitä suorastaan hehkui katumus. Ginny ei ollut varma oliko katumus aitoa, mutta kääntyi silti Malfoyhin päin ja jäi odottamaan, että tämä saisi hänet kiinni.

Tytön päätä särki, joten hän sulki silmänsä, mutta se mitä hän seuraavaksi tunsi, sai hänet unohtamaan päänsärkynsä; Malfoyn huulet painautuivat tytön huulille, mutta nopeasti tyttö irtaantui suudelmasta ja juoksi takaisin koululle.
 
Poika jäi seisomaan onnettomana pihamaalle ja katsoi tytön loittonevaa selkää haikeana. Hitaasti poika painoi pään käsiinsä ja lysähti maahan, miettien mitä oli juuri mennyt tekemään.
Tyttö taas pysähtyi heti sisälle päästyään ja lysähti seinää vasten, pienoisesti nyyhkyttäen. Tytön mielessä pyöri pojan suudelma, yhä uudelleen ja uudelleen, kuin jästien elokuvissa. Ginny oli pitänyt suudelmasta, mutta sehän oli väärin.
 
Samaan aikaan, sekä tyttö, että poika huokaisivat hiljaa ”Jos se oli väärin, niin miksi se sitten tuntui täysin oikealta?”

[Kuolonsyöjäprinsessa]

*Niin miksi?*
 
GinnyPoV
 
Olin juuri raahautunut oleskeluhuoneeseen, kun Harry tuli luokseni.
”Ginny, voitaisiinko sopia?”, hän kysyi.
”Joo, miten vain. Minulla on kiire, pitää puhua yhdelle ystävälle ennen kuin hän ehtii lähteä.”, uskomatonta, että kutsuin juuri Malfoyta ystäväksi.
Harry, Hermione ja Ron seurasivat minua suureen saliin ja katsoivat ensin kummastuneina ja sitten vihastuneina, kun kävelin kohti luihuisten pöytää.
Kuulin Ronin äänen: ”Miksi Ginny menee luihuisten pöytää kohti?”
Seuraavaksi kuulin ah, niin ihanan Pansy Parkinsonin äänen: ”Miksi tuo verenpetturi-Weasley kävelee tännepäin?”
Huomasin Malfoyn katsovan minua hieman pelokkaasti ja.. epätoivoisesti? No jaa, en varmasti antaisi armoa, kun meni suutelemaan minua sillä tavoin, yhtäkkiä.
”Malfoy, meidän pitää puhua. Raahaan sinut vaikka korvasta pihalle, jos et vapaaehtoisesti tule, mutta me puhumme, nyt!”, sanoin rauhallisesti, mutta tiukasti.
Ron, Hermione ja Harry, kuten kaikki muutkin rohkelikot, tuijottivat minua ihmetellen ja luihuiset taas inhoten. Harry tuijotti kuitenkin kaikista ihmettelevimmin, sillä olin sanonut hänelle keskustelevani ystävän kanssa.
 
Malfoy käveli kuin kävelikin perässäni pihamaalle ja kysyi, ivallisesti jälleen kerran: ”Mitä sinä haluat, Ginevra?”, ihanaa, taas se koko nimi.
”Haluan tietää, mitä se eilinen oikein oli, Malfoy.”, sanoin terävästi.
”Voi Ginevra-pieni, se oli suudelma.”, hän sanoi, tällä kertaa niin ivallisella äänellä, että melkein aloin itkemään hänen edessään, mutta vain melkein.
”Ihanko totta, Draco-pieni? Mitä se merkitsi?”, kysyin edelleen terävästi, vaikka ääneni uhkasikin särkyä.
”Se ei merkinnyt mitään, ei yhtään mitään, Ginevra.”, hän sanoi varmasti.
Silmäni kostuivat ja kyyneleet valuivat poskilleni, kun sanoin särkyneellä äänellä: ”Selvä, Malfoy.”
 
Käännyin kannoillani ja juoksin aina rohkelikkotorniin asti. Ikäväkseni Ron, Harry ja Hermione olivat siellä.
 
”Mitä se paskiainen teki?!”, Ron huudahti heti nähtyään itkuiset kasvoni.
”EI HELVETTI MITÄÄN! YMMÄRRÄTKÖ? EI MITÄÄN!”, huusin niin lujaa kuin ikinä kykenin ja juoksin makuusaleihin.
 
En tiedä miksi otin Malfoyn sanat niin raskaasti, sillä sehän oli kuitenkin Malfoy, mitä muutakaan siltä saattoi odottaa? Niin, ei yhtään mitään. En minä välitä Malfoysta.

[Kuolonsyöjäprinsessa]

*Anteeksipyyntö ei koskaan ole helppo*

DracoPoV

Jäin seisomaan ulos, tajuamatta mitä juuri tapahtui. Sitten, aivan yhtäkkiä sisäistin koko asian; Ginny oli vihainen ja loukkaantunut, minä olin syy molempiin tunteisiin, eikä se meinannut hyvää.
Olisihan minun pitänyt tajuta, että hän piti minusta yhtä paljon, kuin minä hänestä. Se edellispäiväinen suudelma valvotti minua koko yön, sillä Ginny ei vastannut siihen, vaan työnsi minut pois. Oletin tietenkin automaattisesti, että hän ei pitänyt siitä ja päätin, että sanoisin sen olleen täysin merkityksetöntä minulle, mikä tietenkin oli valetta. Nyt minun täytyisi pyytää anteeksi, eikä se tulisi olemaan helppoa.

Ginny ei kuitenkaan ilmaantunut päivälliselle, eikä häntä näkynyt käytävilläkään. Hän ei myöskään ollut sillä liemitunnilla, jolla minun oli pakko käydä. Weasley ja Potter tietenkin tulivat räyhäämään minulle siitä, että olin loukannut Ginnyä ja, vaikka kuraveri-Granger esti heitä hyökkäämästä kimppuuni, oli hänkin selvästi vihainen. En ihmetellyt, olin itsekin vihainen itselleni.

Koko päivän se rasittava lehmä, Parkinson kyseli minulta, mitä asiaa Ginnyllä oli ollut ja joka kerta minä vastasin: ”Weasley vain halusi puhua liemestämme, ei muuta.”
Parkinsonhan ei voinut uskoa kerrasta, vaan kysymys täytyi toistaa ainakin viidesti yhden minuutin aikana.

Näin Ginnyn iltapäivällä vilaukselta, mutta hän suorastaan juoksi rehtorin kansliaan nähtyään minut, eikä ihmekään.

Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen, joten menin pöllölään.
Kaikki kirjeet kuulostivat typeriltä, kuten:

Ginny

Olen pahoillani, että sanoin niin, se oli valetta.
Tule tapaamaan minua kahdeksalta tähtitorniin.

Draco

Käsialakin oli kamala, mutta seuraava kirje oli vielä edellistä huonompi:

Ginny

Olen pahoillani, en tarkoittanut mitä sanoin.
Tule tähtitorniin kahdeksalta.

Draco

Hyvä, että käsialasta sai edes selvää. Lopulta päädyin tällaiseen kirjeeseen:

Ginny

Olen todella pahoillani siitä, mitä sanoin. Luulin, että et pitänyt suudelmasta tai minusta ja siksi sanoin niin.
Voitaisiinko nähdä tähtitornissa kahdeksalta? Ole niin kiltti ja tule.

Draco

Ei sekään mitenkään mahtava kirje ollut, mutta sai luvan kelvata. Lähdin takaisin makuusaleihin ja odotin, että kello löisi jo kahdeksan.
Toivoin todella Ginnyn tulevan.

[Kuolonsyöjäprinsessa]

*Yllätysrakkautta(ko)*

DracoPoV

Lähdin varttia vaille kahdeksan, kävelemään kohti tähtitornia.
Odotin Ginnyä kymmenen minuuttia, kunnes hän saapui viisi minuuttia myöhässä.
”Kerro asiasi nopeasti.”, hän sanoi tasaisella, tunteettomalla äänellä.
”Halusin vain pyytää anteeksi käytöstäni, kuten jo kirjeessäni sanoin, luulin ettet pitänyt suudelmasta.”, sopertelin hiljaa.
”Sinä siis valehtelit ja loukkasit, koska oletit, että en pidä sinusta? Mikä on pahinta mitä olisin voinut tehdä, jos olisit sanonut totuudenmukaisesti, mitä se suudelma merkitsi ja olisin ollut eri mieltä?”, hän kysyi, jälleen tunteettomalla äänellä.
”Olisit voinut haukkua minut pystyyn tai, vaikka lyödä.”, puolustelin itseäni.
”Äh, hyvä on! Saat anteeksi, mutta jos teet noin uudelleen, saatan lyödäkin.”, hän sanoi lempeästi, virne huulillaan.
”Oikeastiko?”, kysyin hämilläni.
”Oikeasti.”, hän kuiskasi ja suuteli minua suoraan suulle.
Se suudelma oli täydellinen.
Suudelman jatkuessa, käteni vaelsivat hänen paitansa alla, mutta hän ei ollut moksiskaan.
Hän lopetti suudelman hellävaraisesti, hipaisi etumustani virnistäen ja poistui. Olisin voinut räjähtää hänen pehmeiden sormiensa kosketuksesta.

Olin pyörinyt lähestulkoon koko yön sängyssäni, miettien Ginnyn pehmeitä huulia ja tajunnanräjäyttävää suudelmaa, sekä kosketusta.
Onneksi ensimmäisellä tunnilla oli liemiä, sillä en varmasti olisi kestänyt ilman Ginnyn rauhoittavaa läsnäoloa.

Erkanimme liemiluokan ovella ja jäin miettimään lappusta, jonka Ginny oli minulle ojentanut, ennen kuin poistui.

Draco

Haluaisitko julkistaa suhteemme? Ei ole pakko, ellet halua, mutta ajattelin silti kysyä.

Ginny

Tietenkin halusin, että kaikki tietäisivät Ginnyn olevan minun, mutta mitä luihuiset sanoisivat? Ja mitä mieltä Weasley, Potter ja Granger olisivat? Toisaalta mitä väliä sillä olisi? Vaikka Ginny onkin verenpetturi niin ei sentään kuraverinen..

”Olen miettinyt sitä lappusta..”, sanoin hiljaa, kun seisoimme tyhjällä käytävällä.
”Niin?”, Ginny kysyi toiveikkaana.
”Haluan julkistaa suhteemme.”, ilmoitin ja hänen kasvonsa kääntyivät hymyyn.
”Ihanaa! Mennäänkö heti? Nyt on päivällinen.”, Ginny kysyi nopeasti ja suuteli minua.

Kävelimme käsi kädessä suureen saliin ja suutelimme ovella, kaikkien nähden. Erkanimme kuitenkin suhteellisen nopeasti ja menimme omiin pöytiimme.
Tunsin kaikkien tuijotukset, mutta en välittänyt, vaan keskityin kuuntelemaan, Ginnyn ja muiden puhetta.
”Ginevra Molly Weasley! Mitä hittoa sinä teit Malfoyn kanssa?”, Weasley huudahti.
”No miltä se näytti?”, Ginny tuhahti ja lisäsi sitten: ”Äläkä kutsu minua Ginevraksi, Ronald!"
”Mu-mutta.. e-ettehän te n-nyt voi..”, Potter änkytti.
”Kyllä me vaan voimme!”, Ginny sanoi ärtyneesti ja jatkoi sitten: ”Jos teillä ei ole mitään asiallista sanottavaa, niin minä menen nyt.”

Nousin itsekin pöydästä, kun en enää jaksanut kuunnella puolella korvalla Parkinsonin Et-sinä-voi-rakastaa-verenpetturia –saarnaa.
Löysin Ginnyn pöllölästä, hän oli lysähtänyt seinää vasten ja itki vuolaasti. Istahdin hänen viereensä ja halasin häntä.
”Shh.. ei ole mitään hätää.”, sanoin.
”Tämä todella on yllätysrakkautta.”, hän huokaisi ja suuteli minua pitkään.

[Kuolonsyöjäprinsessa]

*EPILOGI*
Kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin

GinnyPoV

”Uskomatonta, että esikoisemme on jo kahdeksantoista”, huokaisin miehelleni.
”Ainoa, joka meni luihuiseen.”, hän sanoi haikeasti.
”Muistan kuinka onnellinen olit, kun Alanya lähetti kirjeen ja kertoi päässeensä luihuiseen.”, naurahdin.
”Hän näyttää ihan sinulta paitsi, että..”, Draco aloitti.
”Hänellä on sinun silmäsi.”, lopetin hänen lauseensa.
”Olin aivan varma, että kaksoset menisivät samaan tupaan.”, hän sanoi, rikkoen hiljaisuuden.
”Niin minäkin, mutta toisaalta Oliver oli aina ahkera ja rehti, toisin kuin James, joka keppostelee aina.”, esitin oman mielipiteeni.
”Ajattelin, että he molemmat menisivät rohkelikkoon, mutta Oliver kyllä on selvä puuskupuh.”, mieheni ilmoitti.
”He näyttävät ihan sinulta, mutta heillä on minun silmäni.”, sanoin haikeasti.
”Niin.. ajatella, että hekin ovat jo kuudennella.”, Dracokin sanoi hieman haikeana.
”Rosemary oli kyllä selvä puuskupuh.”, sanoin, muistellen kuinka ahkera hän oli ollut aina.
”Totta ja hänkin on jo kolmannella.”, Draco sanoi.
”Aika menee nopeasti. Minua kyllä mietityttää edelleen hänen silmiensä väri..”, tokaisin.
”Niinpä, ne ovat ruskeat, vaikka meidän kummankaan ei ole.”, hän sanoi mietteliäästi.
”Meidän nuorimmaisemmekin meni jo ensimmäiselle luokalle.”, huokaisin
”En voi uskoa, että siitä on vasta pari tuntia.”, mieheni sanoi ja jatkoi sitten: ”Tuntuu kuin siitä olisi vuosi.”
”Niin tuntuukin, mutta kyllä se siitä.”, sanoin ja toivoin, että olisin oikeassa.
”Tuleekohan Alanya jouluksi kotiin, kun kerta kaksoset, Rosemary ja Mariettakin tulevat.”, Draco sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
”Eiköhän.. Ranskassako hän nyt oli?”, kysyin.
”Sielläpä juuri.”, mieheni vastasi.

Valkea pöllö koputteli ikkunaan ja menin katsomaan mitä se toi. Kirje Tylypahkasta.

”Draco! Se on Marietalta.”, huudahdin miehelleni.
”Mitä hän kirjoittaa?”, Draco kysyi.

Avasin kirjeen ja luin ääneen:

Äiti ja isä

Pääsin Korpinkynteen! Opettajat ja rehtori ovat ihan mukavia.
Joku Rose Weasley, kolmannelta luokalta, rohkelikosta on todella ärsyttävä, mutta hänen pikkuveljensä Hugo, korpinkynnestä on mukava.
Sitten on myös joku James, olikohan se nyt Potter? Hän on todella itserakas ja typerä, rohkelikosta kai..
Hänellä on pikkusisko, Lily, joka on luihuisesta ja ihan mukava.
En ole tutustunut ensimmäisen vuoden oppilaista kuin Lilyyn ja Hugoon ja sitten on myös Mary Longbottom ja Annie Diggory, he ovat myös korpinkynnessä.

Marie

”Pitäisiköhän heille kertoa Ronista, Hermionesta ja Harrysta?”, Draco kysyi.
”Kerrotaan sitten jouluna.”, sanoin ja suutelin miestäni.
”Rakastan sinua, Ginny Malfoy.”, hän kuiskasi.
”Minäkin sinua, Draco Malfoy.”, sanoin ja vedin hänet perässäni makuuhuoneeseemme.

[Le croisant]

Tulin taas pitkästä aikaa lueskelemaan hunajaherttuan ficcejä ja sattumalta löysin tämän. (Onneksi löysin, tää oli hyvä! ) 

”Voi Ginevra-pieni, se oli suudelma.”

Repesin tossa kohtaa, vaikkei tää ollutkaan huumorificci   Voi Dracoa ... Pystyn helposti kuvittelemaan tuon Dracon suuhun.

”Mu-mutta.. e-ettehän te n-nyt voi..”, Potter änkytti.
”Kyllä me vaan voimme!”, Ginny sanoi ärtyneesti.

Käy sääliksi Harrya. Varmaan oli jo ihastunut Ginnyyn ja sitte Draco tulee noin vain ja vie Harryn rakkaan Tossa lopussa vähän yllätti noi Dracon sanavalinnat: Ron, Hermione ja Harry. Eikös Draco ole aikaisemmin kutsunut heitä vain sukunimillä?  Toisaalta jos Draco olisi sanonut Weasley, niin ehkä Ron olisi sekotettu Ginnyyn. Ja ehkä hän halusi tavallaan kunnioittaa Ginnyä, ovathan Harry ja Hermione hänen kavereitaan ja Ron hänen veljensä. (Äh.. ei näissä mun pohdiskeluissa ollu päätä eikä häntää.) Kuitenkin, tykkäsin ficcistä! Kirjoita ihmeessä lisää Dracosta ja Ginnystä (Drinny? ) , mielelläni lukisin.

[Kuolonsyöjäprinsessa]

Le croisant: Kiva, että tännekkin eksyy ihmisiä
Mietin kauan tuota kohtaa ja sitä, kuinka siitä tulisi sellainen 'Dracomainen'. Hyvä, että onnistui Ja repesin monesti, kun yritin löytää sopivaa lausetta..
Harry-paralta tosiaan vietiin ihastus suoraan nenän edestä, mutta toisaalta, itse ei uskaltanut rakkauttaan tunnustaa 

Itse mietin noita Dracon sanavalintoja sillein, että ne on paljon vuosien aikana keskustellut niistä kolmesta, kun Ginnyllä meni niihin välit silloin koulussa ja ne on kuitenkin tavallaan herkkä aihe Ginnylle. (Joo, en maininnut mitään välien menemisestä, mutta ehkä ihmiset ymmärsi sen.. ) Mun pohdiskelut on aivan yhtä päättömiä..

Tällä hetkellä on kehitteillä yksi one-shot Drinnystä ja tähän ajattelin jatkoa jossain välissä kirjoitella, vaikka se oletettavasti keskittyykin enemmän tuon nuorimmaisen lapsen ensimmäiseen kouluvuoteen.. plaa plaa, nukahdan kohta itsekin, mutta piti nyt kertoa kumminkin

Kiva, että tykkäsit! Sori, emojiraiskaus