Kuinka pitkä on ikuisuus? | S | romanssidraama | Drarry

[Winga]

Ficin nimi: Kuinka pitkä on ikuisuus?
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama, romance
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin, minä vain leikin.
Yhteenveto: Katsaus ikuisuuden kestoon
A/N: H/D-haaste vihdoin saatettu loppuun.

Kuinka pitkä on ikuisuus?

Joskus se kestää tunnin, kun joutuu odottamaan tietoa siitä, selviääkö toinen. Draco on liian usein joutunut odottamaan tietoa Pyhässä Mungossa siitä, miten Harryn on käynyt, kun tähän on osunut joko vahingossa kirous tai sitten tämän kimppuun on hyökätty, joko työn puolesta tai toisinaan ihailija ylittää jonkin rajan – ihaili sitten Harrya tai Voldemortia. Harry on joutunut toisinaan samaan tilanteeseen, koska maailmassa on yhä liian monta ihmistä, joiden mielestä Malfoyn nimi on tahrattu, eikä sillä ole väliä, ovatko he sitä mieltä, että Voldemortin olisi pitänyt voittaa vai sitä mieltä, että Malfoyn perhe selvisi ihan liian vähällä sodan jälkiriennoissa.

Joskus se kestää viikon, kun jompikumpi on poissa, eikä toinen tiedä miten pitkään menee, ennen kuin he ehtivät nähdä uudestaan. Joskus Harrylle tulee töitä toisessa kaupungissa, toisessa maassa, ja hän joutuu jättämään Dracon melkein ilman varoitusaikaa, eikä kumpikaan pidä tästä. Joskus Dracoa kutsutaan muualle, tai hän etsii aineksia uusiin taikaliemiin, muttei ole täysin varma mistä niitä löytyy, mutta he ehtivät hyvästellä toisensa kunnolla. Joskus poissaolo on pakollista, joskus vapaaehtoista, mutta he luottavat toisiinsa ja tietävät toisen kuitenkin vielä palaavan.

Joskus se kestää vain sekunnin tai minuutin, kun he katsovat toisiaan silmiin ja muistavat miksi rakastuivat toisiinsa, rakastuvat ehkä uudelleen. Kun he suutelevat toisiaan ja maailma katoaa heidän ympäriltään, eivätkä he tahdo päästää irti toisistaan. Kun he näkevät toisensa pitkästä aikaa ja edellinen ikuisuus katoaa historiaan.

Mutta aina se kestää kaiken läpi. On ikuisuuksia, jotka katkeavat, ja ne ovat ikuisuuksia oikean ikuisuuden keskellä, ikuisuuden, joka alkoi silloin kun he tapasivat uudelleen, alkoivat jutella, tajusivat pitävänsä toisistaan ja vihdoin suutelivat, muuttivat yhteen. Ikuisuuden, joka kestää ainakin niin kauan kuin heidän suhteensa kestää, ellei siihen asti, että toinen tai molemmat kuolevat. Ikuisuuden, jonka olemassaolon he toisinaan unohtavat riidellessään, mutta kun he sopivat, se palaa heidän mieliinsä, painuu syvemmälle sisimpiinsä. Ikuisuuden, jonka pituutta ei niin vain ajassa mitata.

[Kaarne]

En ole tässäkään kuussa saanut itsestäni irti oikein mitään, mutta aina ei voi saada. Eikä tästäkään kommentista tule nyt yhtään mitään, mutta kirjoitan sinulle H/D-runon, koska en saa aikaan muutakaan.

olen ajatellut junia
kaivannut sinua kun ne rämisevät talon ohi
pohtinut, millaista olisi
jos voisin odottaa laiturilla jokaisena päivänä
ja viedä sinut kotiin
kantaa ehkä salkkuasi, niin kuin se yksi mies
jonka nainen on töissä virastossa

et koskaan käyttäisi junaa työmatkoihin
(Tylypahkaan sentään suostuit)
se olisi rahvaanomaista

kaksiommekin on rahvaanomainen
tai se tapa, jolla virnistät minulle pöydän yli sanottuasi jotakin suorasukaisen rivoa

en silti huomauta kummastakaan
tulisit nyt vain kotiin

Toisin sanoen tykkään susta. ♥ Ficcisi oli hieno ja ikuisuus oli ihana teema ja kirjoitat tosi hyvää H/D:tä ja toivottavasti kirjoitat sitä lisää vaikka haaste päättyikin jo. Ihana Wings. ♥

[Winga]

Nevilla: en koskaan täällä vastannut tähän kommenttiin mutta aloin kyllä lukea sitä runokokoelmaa mut siis tää on ehkä yks ihanimmista kommenteista ikinä. Oot ihana <3

[Dokumentti]

Nyt päätin vihdoin jätän tähän kommenttini!

Oon lukenut tän muutamia kertoja, mutta mulla ei oo ollut oikein mitään sanottavaa. En kyllä tiedä onko nytkään mitään järkevää.

Tää oli hieno! Lempi paritukseni ja vielä näin hienosti kirjoitettuna!
Tästä välittyi se, kuinka he pelkäävät toisen puolesta, ettei toinen palaakaan enää takaisin ja kuinka olosuhteet ovat vaaralliset.
Molemmilla on vihollisia, suhdekaan ei ehkä ole hyväksytty aivan kaikkien mielestä, mutta he rakastavat toisiaan ja se riittää. <3

Joskus se kestää vain sekunnin tai minuutin, kun he katsovat toisiaan silmiin ja muistavat miksi rakastuivat toisiinsa, rakastuvat ehkä uudelleen. Kun he suutelevat toisiaan ja maailma katoaa heidän ympäriltään, eivätkä he tahdo päästää irti toisistaan. Kun he näkevät toisensa pitkästä aikaa ja edellinen ikuisuus katoaa historiaan.

Tämä kappale, ai että mä rakastuin! Edellinen ikuisuus katoaa historiaan. Niin hienosti sanottu.

Kiitos tästä ja pahoittelut kommentin sekavuudesta/lyhyydestä. 

[Ikuisuus]

Motivaationi tarttua tähän tarinaan lienee ilmeinen, mutta syyt, joiden vuoksi pidän siitä, yllättivät minut. Tiedän, että osaat nähdä tilanteita erilaisista näkökulmista vaivattoman näköisesti. Vaatii taitoa, että useampien näkökulmien tiedostamisen voi tuoda ilmi tekstissä tällä tavalla.

Tarina puhutteli minua, koska olen itse miettinyt etäsuhdetta viime päivinä paljon. Tekstistäsi heijastuvat kaikki ne pelot ja kysymykset, joita olen miettinyt. Vähättelemättä haasteita, kuvaat hyvin elävästi miltä rakkaus ja rakastaminen tunttu. Varmaan juuri näiden mietteiden takia tämä lause tuntui uppoavan suoraan sydämeen:

On ikuisuuksia, jotka katkeavat, ja ne ovat ikuisuuksia oikean ikuisuuden keskellä, ikuisuuden, joka alkoi silloin kun he tapasivat uudelleen, alkoivat jutella, tajusivat pitävänsä toisistaan ja vihdoin suutelivat, muuttivat yhteen.

Toivon että olet oikeassa ja oikea rakkaus kestää ikuisuuden välimatkasta ja paluupäivästä välittämättä.