Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Kuinka Harry saa tarpeekseen Dracosta.
A/N: Dulzille hyvää syntymäpäivää muru <3 Sori että tää on myöhässä ja sori että tää on angstia mutta aattelin että Drarry menee sulle alas kuitenkin ja sitten tää tapahtui! Toivottavasti pidät kuitenkin <3
Haasteet:
OTP10 #3Yhtyeen tuotanto II (
Haloo Helsinki: Miltä nyt tuntuu)
FanFic100 (056. Aamiainen.)
One True Something 20 #2Vuosi raapalehtien VKyllä sinä tiesit
1
“Älä”, Harry toteaa kylmästi ja ravistaa Dracon käden pois olaltaan. “Älä koske minuun”, hän lisää, jotta Draco varmasti ymmärtää kiellon.
“Mutta--”, Draco aloittaa, mutta Harry hiljentää hänet pudistamalla päätään.
“Sinä olit se, joka teki virheen”, Harry sanoo antamatta Dracon sanoa omaa lausettaan loppuun. “Sinä tiesit, mihin se johtaisi.”
“Niin, niin tiesin. Ja olen hyvin pahoillani siitä mitä tein, enkö voisi saada vielä uutta mahdollisuutta?” Draco anelee, mutta Harry jatkaa päänsä pudistamista.
“Ei ole enää mitään mahdollisuuksia. Sinusta ei ole siihen”, Harry vastaa, nostaa laukun olalleen saatuaan sen pakattua ja kääntyy lähteäkseen. “Haen loput tavarat ensi viikolla.” Sitten hän astuu ulos.
2
Myöhään edellisiltana Harryn matkapuhelimeen oli saapunut viesti. Se oli tullut tuntemattomasta numerosta, jonkinlainen kuva. Epäilyistään huolimatta hän oli lopulta päättänyt avata sen ja katsoa, mitä viesti sisältäisi. Ja hän oli järkyttynyt.
Dracon oli pitänyt olla työmatkalla, poissa kaksi päivää, palata heti seuraavana aamuna. Mutta sen sijaan Harry oli jostain syystä saanut kännykkäänsä kuvan, jossa Draco suuteli Lontoon vilkkaassa yökerhossa kaunista blondia naishenkilöä. Taustalla näkyi baarin digitaalinen kello päivämäärineen - kymmenen minuuttia aiemmin kuin viesti oli tullut. Saattoihan se olla kuvamanipulaatio, mutta Harry ei jättänyt mitään arvailujen varaan.
Seuraava aamu oli tuntunut tuskallisen pitkältä, kun Harry oli istunut keittiönpöydän ääressä ja odottanut.
3
Harry joi jo kolmatta kupillista kahvia, kun kerrostalokaksion ovi vihdoin avautui ja Draco astui sisään. Hän vaikutti väsyneeltä - normaalisti Harry olisi silloin kysynyt, että oliko työreissu rasittava, mutta nyt hän ei kysynyt, sillä hän tiesi, mistä väsymys todellisuudessa johtui.
“Huomenta”, Draco hymyili ja suikkasi pikaisen suukon Harryn poskelle. Ja Harry antoi Dracon tehdä sen, vain siksi, että halusi juoda viimeisenkin kahvikupillisensa rauhassa. Sen tyhjennettyään Harry asteli pesemään mukin tiskialtaassa, aivan kuin kaikkina niinä aamuina, kun Draco tuli kotiin työmatkaltaan. Tai jostain muualta kuin työmatkaltaan.
Sitten Harry kääntyi Dracoon päin, nojautui tiskipöytään ja jäi naputtamaan sitä sormillaan. Dracolla oli paljon selitettävää.
4
“Missä sinä olit?” Harry kysyi ristiessään kätensä rinnalleen.
“Työmatkalla, kerroinhan minä sinulle”, Draco vastasi ja avasi jääkaapin oven ottaakseen sieltä jotain aamiaista. Harry astui eteen ja työnsi jääkaapin oven takaisin kiinni niin, että Draco joutui kasvotusten hänen kanssaan.
“Etkä ollut”, Harry totesi. “Vai miten aiot selittää tämän”, hän jatkoi ja näytti Dracolle kuvaa puhelimensa näytöltä.
“Mistä sinä olet tuon saanut?” Draco kysyi kulmiaan kurtistaen ja nappasi kännykän Harrylta omaan käteensä.
“Ei sillä ole väliä, voitko rehellisesti sanoa, ettet ole tuossa kuvassa?” Harry kysyi vaativasti. Dracon hartiat lyyhistyivät ja hän huokaisi hyvin raskaasti.
“En taida voida”, hän totesi huokaisten toisen kerran.
5
Harry painaa entisen asuntonsa oven kiinni toivottavasti viimeistä kertaa. Kyyneleet valuvat hänen poskiaan pitkin ja hän toivoo, ettei hänen tarvitse tavata Dracoa enää koskaan. Vaikka eihän se tule onnistumaan, ovathan he kumpikin kuitenkin töissä ministeriössä. Mutta ehkä hän voi jollain tapaa vältellä miestä.
Uusi asunto tuntuu liian kylmältä ja autiolta, mutta siihen on totuttava. Sieltä puuttuu Draco, mutta eihän Harry sinne Dracoa haluaisikaan.
Kyllähän hän on aina tiennyt, ettei se tulisi kestämään ikuisesti. Mutta se satuttaa silti. Eikä Draco tuntunut olevan edes pahoillaan satuttaessaan Harrya.
Ensimmäistä kertaa vuosiin Harry joi aamukahvia voimatta edes odottaa Dracoa kotiin. Tyhjän pöydän ääressä. Yksin.
