Kirjoittaja: Ränts
Nimi: Savua ja salarakkautta
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Hermione
Haasteet: Kirjoitusterttu (het), perspektiiviä parittamiseen (opettaja), Yhtyeen tuotanto (Kaija Koo, Valomerkin aikaan)
Vastuunvapautus: HP-maailma hahmoineen kuuluu J.K.Rowlingille, kaikki kunnia hänelle siis. Tekstin seassa esiintyvät lyriikat ovat tuosta yllä mainitusta Kaija Koon biisistä, Valomerkin aikaan.
A/N: Synttärilahjafikki
FractaAnimalle, paljon onnea. : )
Savua ja salarakkautta
Syrjäisessä kapakassa oli pimeää ja savuista. Tanssilattialla soitettiin vanhasta taikagramofonista jazzia, pienten pyöreiden pöytien ääressä istui yhtä pyöreitä pukumiehiä polttelemassa sikareita. Hermione nyrpisti nenäänsä sikarin savulle, mutta asteli joka tapauksessa rohkeasti peremmälle. Ei ollut sitä vaaraa, että joku voisi tunnistaa hänet tai hänen seuralaisensa.
Hän puristi pientä samettista iltalaukkua tiukasti kädessään, yritti olla hengittämättä ja asteli sitten salin perimmäiseen pieneen loosiin. Hän pystyi kuulemaan korkojensa kopinan, niin matalaan ääneen pukumiehet keskustelivat tärkeistä asioistaan.
Hermione istuutui niin lähelle seinää kuin pääsi, jotta voisi olla mahdollisimman kaukana sikarin savusta. Hermostuksissaan hän sormeili mustan polvipituisen mekkonsa helmaa. Severuksen valitsema kapakka oli kerrassaan vastenmielinen.
*
Severus antoi odottaa itseään.
Hermione oli jo hörppinyt muutaman tuopillisen hehkusimaa, kun ovi lopulta kävi ja kelmeäkasvoinen mies astui vähäeleisesti sisään. Mies silmäili kapakan läpi, äkkäsi Hermionen ja lähti verkkaiseen tahtiin tämän valitsemaa loosia kohti.
”Sitä tavallista?” hän kysyi päästyään puhe-etäisyydelle, ja Hermione nyökkäsi lyhyesti.
Severus toi tonttuviiniä kerralla pari pulloa. Mikään ei ollut niin tympeää kuin tilata jokainen lasillinen erikseen, varsinkin, kun he halusivat olla rauhassa.
Hermione oli jo valmiiksi pikku hiprakassa, eikä jännitys enää kahlinnut häntä. Severus kulautti pari isoa viinilasia peräkkäin päästäkseen nopeammin samaan tunnelmaan. Muuten toisen pirteä seura vain ärsyttäisi häntä.
Ensimmäiset parit astelivat tanssilattiaa kohti.
kun valot salin sammuu
ja pimeys piirtää tanssilattian
ja luona baaritiskin viipyy
vielä vieraat hetkisen hehkussaan
joku lähtee kotiin
yksi jää yksin miettimään
toinen aikoo aamuun rakastaa
Viini virtasi pitkään, ennen kuin he olivat tarpeeksi juovuksissa edes vilkaistakseen tanssilattiaa kohti. Hermione olisi voinut olla valmis jo aikaisemmin, mutta Severus oli toista maata. Siihen vaadittiin paljon, että hänet sai rentoutumaan. Lopulta viina, Hermionen taitava suostuttelu ja se tosiasia, ettei kukaan tuntenut heitä, sai Severuksen suostumaan.
Taustalla soi hidastahtinen jazz-kappale, jota kumpikaan ei tuntenut. He ottivat toisista humaltuneista pareista mallia, painautuivat aivan kiinni toisiinsa ja keinahtelivat hiljaa musiikin mukana. Siniset värivalot valaisivat muuten pimeää ja savuista tanssilattiaa.
Severus ähkäisi vaivaantuneena, kun Hermione painoi päänsä hänen rintaansa vasten ja antoi silmiensä sulkeutua. Mutta kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota, hän rentoutui.
Kun valot salin syttyy
ja pöydät riisutaan kuormastaan
joku vielä toista etsii joku toisen löytää
toinen unohtaa
sali tyhjenee
eteisessä kympillä kuulla saa
tervetuloa taas uudestaan
Yön pimeinä pikkutunteina kapakan valot räpsähtivät sen merkiksi, että oli aika valua ulos. Vanha taikagramofoni vaikeni, mikä herätti toisissaan kiinni tanssineet pariskunnat horteestaan. Yksi toisensa perään ihmiset poistuivat. Yksinäiset kulkurit lähtivät hoipertelemaan – toivottavasti – kotiinsa, vasta tavanneet nuoretparit pohtivat, kumman koti olisi lähempänä. Pyöreät, sikariaan poltelleet pukumiehet olivat häipyneet jo puoliltaöin.
Hermione kikatti tässä vaiheessa iltaa jo ihan kaikelle, mitä Severus sanoi hänelle. Severus päätti olla kotimatkan mahdollisimman vaitonainen, mutta tarttui joka tapauksessa salarakastaan kädestä. Hän pitäisi kyllä huolen, että Hermione pääsisi turvallisesti kotiin. Pimeät kadut vilisivät petoja, jotka tiesivät, miten helppoja uhreja humalaiset naiset olivat.
Ja voisihan Severus jäädä yöksikin.
Valomerkin aikaan
mitä mukaan saikaan hän
joka oli yksin tullessaan
ja joka kaksin on lähtiessään
mutta minä otan sinut mukaan
niin kuin aina ennenkin