Nimi: Epäolennaista ja typerää
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, angst, draama
Paritukset: Tomi/Iiro, Iiro/Juha
Varoitukset: räväkkä kielenkäyttö
Haasteet: Oneshot10, One True Something 20 #2 ja Teelusikan tunneskaala (kiihtymys)
A/N: Pidän hauskaa näiden idioottien kustannuksella. Mustis!Tomi oli jotain, mitä oli pakko kokeilla :'D
Epäolennaista ja typerää
Tomi ei tiennyt sen jätkän nimeä, mutta se oli sellainen saatanan homotintti, joka paloi väkisinkin verkkokalvoille. Feikkirusketus, avonaisia paitoja ja meikkiä naamassa. Se oli alati läsnä jossakin silmäkulmassa. Viikon ajan se oli koittanut iskeä Iiroa milloin missäkin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Iiroa ei kiinnostanut, mutta jätkä ei millään hellittänyt, sanottiin sille mitä hyvänsä. Kai se oli aina tottunut saamaan haluamansa ilman vastamutinoita. Oikea A-luokan hemmoteltu hinttipentu.
Tänään se oli päättänyt hiipiä ”vahinkokosketusten” kautta Iiron suosioon. Kädet kävivät milloin käsivarrella, alaselällä ja saatana reidelläkin. Tomin itsehillintä tikitti. Häntä suututti pelkkä kyseisen jätkän näkeminenkin niin paljon, että saman tien teki mieli antaa sille turpaan. Tomi tiesi, että Iiro osasi kyllä huolehtia itsestään eikä hän ymmärtänyt, miksi hän piittasi. Tilanteen käsittämättömyys turhautti.
”Poju”, Liina huokaili keittiön työtasolta. Tämä heilutteli nilkkojaan kuin paraskin ujo naapurintyttö. Vaikutelman pilasivat villinturkoosit kissansilmäpiilolinssit ja lyhyt musta mekko, jonka helmassa ja vyötäisiltä näkyi kankaan alta häämöttävää vaaleaa ihoa. ”Menisit vaan ja kouraisisit kunnolla. Iiro olisi kiitollinen ja säkin saisit sun mustasukkaisuuden kuriin. Ja ehkä myös panon. Aika hyvät mahikset, sanoisin.”
”Mitä vittua?” Tomi äyskähti, koska hän oli parhaimmillaankin yleisesti vittuuntunut kuin mustasukkainen kenestäkään. Liina kallisti päätään ja persikanoranssiksi punatut huulet kaartuivat tietäväiseen hymyyn.
”Älä yritä. Ihan kihiset siinä”, nainen kehtasi nauraa.
”Nuole pillua”, Tomi tokaisi perusteellisen kyrpiintyneenä Liinan kiusoitteluun. Liina liikutteli havainnollistavasti kieltään etu- ja keskisormen välissä.
”Kaikki aikanaan”, Liina myhäili. ”Hei, kato. Juha vie sun pelastajan roolin.”
Iiro oli livahtanut ahdistelijaltaan Juhan luokse. He eivät kuulleet sananvaihtoa, mutta Tomi tiesi, miten se meni. Kun Iiro oli tarpeeksi selvä, nyrkkien heiluttamisen sijaan tämä pyysi Juhaa leikkimään poikaystäväänsä, kunnes liian sinnikkäät jätkät tajuaisivat. Juha teki mitä vain, jos kaveri pyysi, ja tietysti jätkän suojelunhalu heitä kaikkia kohtaan piti Juhan motivoituneena milloin mihinkin.
Tomi seurasi, miten Juha laski kaljapullon maahan ja kietaisi itsevarmasti kätensä Iiron vyötäisille. He palasivat tekemään tyypillisen shownumeronsa. Juha kouri Iiron persettä ja jätkät nuolivat antaumuksellisesti kielet vilahdellen. Tomi tiesi, ettei se ollut mitään. Juhaa kiinnosti vain tytöt ja Iiro lunasti hetkellä itselleen jätkävapaan loppuillan. Sitä oli silti vaikea sietää. Tomin oli käännyttävä pois ja Liinan pilkkanauru ajoi hänet huoneiden läpi etuovelle, jossa oli ihmisiä tupakalla. Mitä vaan, kunhan vaan ei tarvitsisi sietää vittuilua tai seurata kavereiden känninuolemista.
Sydän jyskytti ja aivan turha ja järjetön kiihtyminen suututti. Tomi mietti pullon paiskaamista katukiveykseen, mutta ei hänen tarvinnut olla yhtään dramaattisempi. Hän kyykistyi talon seinustan viereen ja tuijotti nyreänä kukkivaa kirsikkapuuta. Tomi yritti rauhoittua, koska Iiro ei ollut hänen tai kenenkään muunkaan. Tomi ei voinut olla mustasukkainen panokaveristaan. Se oli epäolennaista ja typerää.
Mitä enemmän sitä ajatteli, sitä suuttuneempi Tomista tuli ja syke kipaisi taas taivaisiin. Hän puraisi rystysiään ja yritti tyyntyä. Hän oli kännissä. Sitä se vain oli. Alkoholi vääristi maailman ja teki tunteilla sirkustemppuja. Liinassakin oli tarpeeksi syytä, helvetti. Häntä oli liian helppo provosoida. Liina tiesi tismalleen, mistä naruista vetää. Nainen osasi välillä olla niin vittumainen, että tämä olisi tarvinnut kunnon läimäytyksen.
Kaikki hänen kaverinsa olivat kusipäitä jollain tasolla, mutta Tomi ei ollut sen parempi. Se oli onneton totuus. Tomi repi pullon etiketin ja silppusi sen sormissaan. Hän joi lisää ja antoi itselleen luvan olla tasan niin kiihtynyt kuin koki olevansa. Ei saatana auttanut tehdä muutakaan. Vähitellen suuttumus paloi pois. Tomi nousi mieli synkkää tyhjyyttä kaikuen. Oli aika lähteä kotiin.