Otsikko: Jäätkö yöseuraksi?
Kirjoittaja: AraSebe
Oikolukija: Tuuli
Fandom: Avatar: The Last Airbender
Ikäraja: S
Tyylilajit: draama, romanssi
Paritus Zuko/Sokka
Varoitukset: ei ole
Disclaimer: En omista hahmoja, pidän vain hauskaa niillä. Kommentit ovat tervetulleita!
A/N: Zukka-shipperinä päätin toteuttaa “poistettu kohtaus”maisesti illan, jolloin Zuko liittyi Team Avatariin jaksossa 3x12: Läntinen tuulitemppeli.
Zuko istui kovalla ikkunalaudalla ja katseli yötaivasta, jossa loistivat tähdet ja kuu. Hän ei ollut nähnyt Sokkaa sen jälkeen, kun oli liittynyt heidän puolelleen kirjaimellisesti ja hyväksytty ainakin toistaiseksi. Ainakin sen käsityksen Katara antoi käyttäytymisellään tulikansan prinssiä kohtaan, kun ei luottanut tähän. Muut tuntuivat luottavan Zukoon, ja ainoastaan Sokasta prinssi osasi mennä täysin takuuseen.
Sokasta puheen ollen, Katara ei ollut maininnut häntä mitenkään tytön huutaessa hänelle. Katara oli vain painottanut, ettei hän saisi satuttaa Aangia, mutta ei mitään veljensä satuttamisesta. Tiesikö Katara? Ei tyttö typerä ollut, mutta Sokka ei ollut kertonut mitään siskolleen, vai? Toisaalta Zukon mielestä Sokan ääneen sanotut epäilykset aikaisemmin vakuuttivat hänet. Poikaystävä oli mennyt esittelemisessä ehkä vähän liian pitkälle. Se oli jopa tehnyt kipeää. Sokka ei ollut ainakaan näyttänyt, että olisi ollut iloinen saadessaan Zukon joukkoonsa mukaan, ja Zuko oli vakuuttunut siitä, etteivät Katara ja muut voisi nähdä sen läpi, vai voisivatko?
“Ai et sinä vielä ollutkaan nukkumassa.”
Zuko hätkähti ja kääntyi katsomaan ovelle nähden Sokan, jonka hiukset olivat vielä ponihännällä.
“Mitä? Olisiko minun muka pitänyt?” Zuko tokaisi naurahtaen ja vilkaisi tähtitaivasta vielä kerran ennen kuin laskeutui ikkunanlaudalta jaloilleen. Hän siirtyi istumaan sängyn laidalle Sokan tullessa huoneeseen.
“Ei - ajattelin vain…”, Sokka henkäisi. “Pitäisi kai mennä nukkumaan.”
“Niin kai. Huomenna minulla alkaa Aangin opetukset”, Zuko huokaisi ja kääntyi sitten Sokan puoleen tämän tultua istumaan hänen viereensä. “Mikä sinulla kesti?”
“Muut”, Sokka tokaisi katsoen eteensä pää hieman etunojassa. Poika vaikutti tavallista hiljaisemmalta, mutta Zuko arveli Sokalla olevan vain väsymystä sen verran, ettei tämä ollut heittämässä normaaleja vitsejään.
“Mitä heistä?” Zuko halusi tietää.
“Meillä oli pieni palaveri”, Sokka sanoi ja kääntyi katsomaan Zukoa, “sinusta.”
“Mitä?!” Zuko tulistui. “Mitä minusta?!”
“Siskoni ei luota sinuun, eikä muutkaan ihan täysin. Aang tosin taitaa luottaa - ainakin harkitsee vakavasti. Sinähän pelastit Appan”, Sokka huomautti. Hän oli ollut tietoinen jo aikaisemmin siitä, että Zuko oli pelastanut Apan ja Aangin, mutta oli pitänyt suunsa kiinni. Hänestä tuntui pahalta, että hän oli puhunut ikävästi poikaystävästään. Ehkä hän oli mennyt vähän liian pitkälle sen suhteen.
“No olisi kai syytäkin”, Zuko huomautti otsa rypyssä, ja Sokka huokaisi.
“Katara on ongelma lähinnä”, Sokka tokaisi. Sisko oli mennyt liian pitkälle, kun oli heittänyt vedet Zukon päälle, vaikka poika oli ollut lähestulkoon puolustuskyvytön. Sokalta oli mennyt itsekontolli nähdessään poikaystävänsä maassa vesitettynä, ja poika oli ottanut askeleen tätä kohti lievästi vihaisena siskolleen. Viime hetkellä Sokka oli saanut kontrollin itseensä, ettei ollut juossut Zukon luokse.
“Hänestä puheen ollen, oletko kertonut hänelle?” Zuko kysyi kääntäen kasvonsa Sokan puoleen.
“Ai mistä?” Sokka kääntyi Zukon puoleen aidosti hämmentyneenä saaden tulipojan läimäisemään itseään kasvoihin.
“No meistä, toope”, Zuko tokaisi.
“Miksi ihmeessä olisin? Hän todennäköisesti vihaisi sinua vielä enemmän”, Sokka älähti. “Miksi edes kuvittelet, että olisin kertonut?”
Hetken aikaa Zuko oli hiljaa.
“Hän huusi minulle aikaisemmin tänään. Sanoi, että saan maksaa, jos yhtään satutan Aangia. Hän ei sanonut sanaakaan sinusta, vaikka olet hänen veljensä. Mielessäni vain kävi, jos Katara olisi tiennyt meistä, hän tietäisi, etten voisi - tuota…”, Zuko takelteli puheensa lopussa. Hän ei ollut hyvä puhumaan tunteistaan - etenkään, jos hän ei osannut edes esittäytymisessään Avatarin joukolle.
Sokka katsoi Zukoa odottaen tämän vastaavan. "Niin?"
"Kyllä sinä tiedät", Zuko huokaisi sitten.
"Jaa. Ai, ettet pysty satuttamaan minua?" Sokka tokaisi hymy huulillaan ja painoi suukon Zukon poskelle.
"Niin", Zuko henkäisi, ja katse hänen polvistaan kääntyi Sokkaan, "sinulta se kyllä luonnistui."
"Se, mitä sanoin muiden edessä?" Sokka katsoi alaviistoon katuvan näköisenä.
Zuko vain nyökkäsi katse lattiassa.
"Hei, luuletko, etten kärvistelisi jo omantunnontuskissa?” Sokka naurahti ilottomasti ja huokaisi, “olen todella pahoillani siitä. Mutta eikö sinun pitäisi jo tietää, etten tarkoita sanojani muiden ollessa kuulolla. Vai suutuitko nyt todella palavasti?"
Sokka naurahti omalle heitolleen, ja Zuko hymyili vähän.
"En suuttunut, koska ymmärrän, ettei muiden ole syytä tietää meistä - ainakaan vielä", Zuko sanoi. Hän kääntyi sängyn reunalla istuessaan paremmin Sokan puoleen.
"Joo, no muut eivät ymmärrä näitä miesten juttuja", Sokka naurahti, "enkä halua lisää ongelmia meille."
"Se on kyllä totta", Zuko hymähti ja tunsi samassa Sokan vetävän hänet lähemmäksi vesiheimon poikaa, joka painoi heidän huulensa yhteen.
Hetken suutelun jälkeen poikien huulet erkanivat toisistaan.
“Jäätkö yöseuraksi?" Zuko kysyi.
"Minun ei pitäisi", Sokka huokaisi. Äänestä kuuli, että hän halusi enemmän kuin mielellään jäädä.
"Niin... jos Katara saa tietää", Zuko myönsi ja hyväili Sokan hiuksia, jotka olivat ponihännällä. Vesiheimon poika nojasi päänsä Tulen kansan prinssin rintaan ja työnsi samalla tämän makuulle. Sokka päätyi itse makaamaan ihan poikaystävässään kiinni.
"Mutta haluaisin kyllä", Sokka myönsi hetken päästä. Hiusten hyväily tuntui hyvältä, ja Sokka oli kaivannut sitä. Siitä oli aikaa, kun he olivat saaneet olla rauhassa kahden.
"Tiedän", Zuko tokaisi, "pitäisi kai saada kerrottua, niin ei tarvitsisi salailla. Ei olisi kivaa, jos joku yllättäisi meidät."
"Hei!" Sokka huudahti ja kohottautui käsiensä varaan Zukon päällä. Tulipojan käsi jätti nopeasti vesipojan hiukset, mutta Sokka ei siitä välittänyt, "olet sinäkin itsevarma tulikärpänen!"
"Vai että tulikärpänen?" Zuko sanoi rasittavan myhäilevästi.
"Olet tuollainen pieni ärsyttävä tulinen kakara", Sokka tiivisti.
"Ja poikaystäväsi", Zuko huomautti pirullisesti hymyillen. Sokka oli hetken hiljaa.
"Tuo on kyllä totta", vesiheimon poika sanoi, "mutta olet silti ärsyttävä."
"Olet kyllä sinäkin, vesipoju", Zuko virnisti.
"Ha ha", Sokka tokaisi nauramatta, "olipas nasevaa."
"Kiitos", Zuko tokaisi ärsyttääkseen poikaystäväänsä. Sokka antoi käsiensä pettää, ja pää laskeutui takaisin Zukon rinnalle. Hänen ei ollut järkevää sanoa mitään. Hän alkoi olla liian väsynyt kommentoimaan asiaa.
"Kai sitä kihlajaisia voisi nopeuttaa", Sokka huokaisi sitten ja nousi istumaan sängyn laidalle. Zuko kääntyi kyljelleen katsoen Sokkaa.
"Aiotko lähteä nyt?" Zuko kysyi selvästi pettyneenä, vaikka hymyili mielessään sille, että Sokka selvästi alkoi harkita muille kertomista. Vaikka sillä oli haittapuolensa, se myös helpottaisi heitä olemaan yhdessä.
"Sori, tuliprinsessa, nyt on pakko", Sokka virnisti.
"Hei, älä kutsu minua noin!" Zuko älähti, mutta ei pannut vastaan, kun tunsi Sokan huulet vielä omillaan.
"Nuku hyvin, Zuko", vesiheimon poika toivotti vetäydyttyään tuliprinssin huulilta.
"Sinä myös, Sokka", Zuko toivotti takaisin ja katsoi poikaystävänsä kävelevän pois hänelle annetusta huoneesta, ennen kuin painoi silmänsä kiinni antautuakseen yöunille.
