Kirjoittaja Aihe: Tutut ja tuntemattomat, max K-11, raapaleita ja ficlettejä (uutta 21.6.2016)  (Luettu 1849 kertaa)

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: max K-11
Genre: drama ja muita
Hahmot: Hedwig, Marietta Edgecombe, Roger Davies, James Potter
Varoitukset: Lumottuna-raapaleessa kyseenalaista seksiä eli tavallaan seksiin pakottamista
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Pieniä hetkiä eri Potter-hahmojen maailmoista.

A/N: Koska Kerää kaikki hahmot-haaste, niin päätin perustaa tällaisen topicin, johon droppailen aina tämmöisiä suht lyhyitä pätkiä hahmoista, joita ei oikein kaikkia viitsi laittaa eri topiceihin. Mitä todennäköisimmin raapale- ja ficletpituisia, joskus saattaa joku hahmo olla kuvattu useammassa raapaleessa. Jokaisen tekstin kohdalle on erikseen merkitty alkutiedot, esim. varoitukset jne, mutta ne myös päivitetään tähän alkuun sitä mukaa kun niitä tulee.

Niin ja iso kiitos Odolle otsikosta, vaikkei hän edes nähnyt näitä raapalepätkiä ennen otsikon keksimistä!


Tutut ja tuntemattomat


Ikäraja: K-11
Genre: drama
Hahmot: Hedwig

Haasteet:
Kerää kaikki hahmot-haaste (Hedwig)
Vuosi raapalehtien V

Ei enää kuivaruokaa

Monen viikon häkissä istuminen oli verottanut Hedwigin voimia ja venyttänyt sen kärsivällisyyttä, kun se olisi halunnut vain vähän verrytellä siipiään ja päästä metsästämään itse oman ruokansa. Fiksuna lintuna se kyllä ymmärsi, ettei se ollut Harryn syy, mutta Harry oli ainoa, jolle se oli saattanut osoittaa mieltään.

Nyt tuntui kuitenkin heti helpommalta ja vapaammalta, kun se viimein pääsi levittämään siipensä ja lehahtamaan yötaivasta vasten. Tuulen tuiverrus sulkien lomassa tuntui yllättävän hyvältä niin pitkän ajan jälkeen. Ei Hedwig ollut edes muistanut, kuinka hyvältä se tuntuikaan.

Paikka ei ollut ennestään tuttu, joten Hedwig pani merkille, mistä oli lähtenyt ja mihin tulisi takaisin lentoretkensä päätteeksi. Hetken kiertelyn ja kaartelun, siipien verryttelyn jälkeen Hedwig asennoitui tarkkailemaan ympäristöään saaliin toivossa. Eikä aikaakaan, kun tarkat pöllönsilmät hakeutuivat pieneen jänikseen, joka pahaa-aavistamattomana mutusti jonkin kasvin lehteä keskellä peltoa.

Ennen kuin kaniini ehti edes huomata uhkaavana sen yllä liitelevää varjoa, oli Hedwig jo iskenyt terävät kyntensä sen selkään. Ainakaan metsästystaidot eivät olleet ruostuneet, saalis roikkui nyt varsin elottomana pöllön kynsissä, kun se lensi takaisin Kotikololle, paikkaan, johon Harry oli sen edellisiltana tuonut.

Hedwig tiesi, että sisälle ei ollut asiaa saaliin kanssa - tai ainakaan ei ollut ollut niinä hetkinä, kun he olivat vielä olleet paikassa, jossa Harryn ikkunaan oli asennettu kalterit - joten se ei mennyt sisään saaliinsa kanssa nytkään. Sen sijaan se asettui vähän matkan päähän kivelle ja alkoi nokkia saalistaan. Tuore liha oli yllättävän maukasta sen jälkeen, kun oli viikkojen ajan saanut vain pöllönameja ja kuivaruokaa.

Syötyään Hedwig lehahti talon oman pöllön viereen orrelle, sulki silmänsä nukkuakseen viimeinkin levollisesti.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2016 21:35:45 kirjoittanut Lauchuo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: S
Genre: drama
Paritus: yksipuolinen Marietta Edgecombe / Cho Chang

Haasteet:
Kerää kaikki hahmot-haaste (Marietta Edgecombe)
Vuosi raapalehtien V
Rare10 - koska rare on rakkaus #2
Femme10 #5

Ihastuneen mustasukkaisuus

Marietta oli raivoissaan. Hän ei osannut itsekään selittää sitä kunnolla, mutta jokin Harry Potterissa raivostutti häntä. Ehkä se, että hän oli vienyt Chon Mariettalta. Nykyään Cho ei puhunut mistään muusta kuin Harrysta, ja aina kun hän näki Harryn hän punastui ja käänsi katseensa sivuun.

Mutta kun Marietta olisi niin kovin halunnut, että Cho olisi puhunut hänestä, punastellut hänet nähdessään, ja ennen kaikkea, suudellut häntä niin kuin oli suudellut Harrya.

Niinpä yhtenä päivänä Marietta marssi professori Pimennon työhuoneeseen ja kertoi hänelle kaiken, mitä Albuksen Kaartista tiesi. Hän halusi kostaa Harrylle ja tämä tuntui olevan paras tapa, ainakin varmin. Ehkä Chokin kärsisi siinä samalla, mutta se ei oikeastaan haitannut Mariettaa. Sehän oli oikeastaan alunperinkin Chon syy, Cho oli se, joka aloitteen oli tehnyt, Cho oli se, joka ei ollut kiinnostunut Mariettasta vaan Harrysta.

Cholle Marietta tietysti sepitti tarinan siitä, kuinka pelkäsi ministeriössä töissä olevan äitinsä puolesta. Eihän hän tietenkään voinut kertoa totuutta, sillä vaikka hän halusikin kostaa sekä Harrylle että osittain myös Cholle, halusi hän silti yhä pitää välinsä Chohon.

Ja kun seuraavana iltana Cho tuli makuusaliin itkien, kertoen kuinka Harry ei ymmärtänyt ja kuinka he olivat eronneet, Marietta otti hänet avosylin vastaan ja lohdutti, silitti Chon hiuksia ja piti tiukasti sylissään.
« Viimeksi muokattu: 16.06.2016 02:48:05 kirjoittanut Lauchuo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: K-11
Genre: romance, fluffy, dubcon
Paritus: Roger Davies / Fleur Delacour
Varoitukset: kyseenalaista seksiä eli tavallaan seksiin pakottaminen

Haasteet:
Kerää kaikki hahmot-haaste (Roger Davies)
Vuosi raapalehtien V
Rare10 - koska rare on rakkaus #2
Fluffy10 #2

Lumottuna

Roger Davies oli onnensa kukkuloilla. Koko iltana hän ei ollut voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin tanssiaispariinsa Fleuriin, jonka varmasti kaikki muutkin Tylypahkan miespuoliset oppilaat olisivat halunneet parikseen. Mutta Roger oli ennättänyt kutsua Fleurin ensin ja Fleur oli suostunut hänen kutsuunsa. Oikeastaan hän oli ollut yllättynyt, ettei kukaan durmstrangilainen ollut pyytänyt Fleuria ensin. Olisiko tyttö muka voinut kieltäytyä niin komean miehen pyynnöstä?

Niinpä Roger viiletti kiltisti Fleurin perässä tytön ohjatessa häntä linnan puutarhaan kesken tanssiaisten. Veelansukuisen huulet painautuivat Rogerin huulille ja pojasta tuntui, että hän vähintäänkin leijaili taivaissa. Vaaleat kädet vaelsivat Rogerin juhlakaavun peittämiltä käsivarsilta kyljille, lanteille ja vielä alemmas. Roger oli täysin Fleurin pauloissa, mutta hän ei pannut sitä pahakseen, sillä se tuntui vain hyvältä. Hänestä tuntui, että hän oli jotain erilaista, sellaista, mitä, Fleur voisi saada vain häneltä.

Hetki hetkeltä suudelmat tuntuivat muuttuvan kiihkeämmiksi, kosketukset vaativammiksi, Fleurin kuuma hengitys tuntui suloiselta Rogerin poskea vasten.

Lumouksen vallassa Roger ehdotti pian, että he siirtyisivät yksityisempiin tiloihin. Se sopi Fleurille, ja Roger ohjasi hänet tyhjään makuusaliinsa.

Herätessään aamulla sängystään yksin Roger ei muistanut mitään ajasta sen jälkeen, kun hän oli poistunut tanssiaisparinsa kanssa juhlasalista. Vaaleat hiussuortuvat päiväpeitteellä kertoivat kuitenkin tarpeeksi, eikä Roger voinut olla onnellisempi, vaikka olikin ollut koko illan lumouksen vallassa.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ikäraja: K-11
Genre: drama
Hahmot: James Potter (Lily)

A/N: Saappaattomalle kiitos tästä raapaleideasta! Sain häneltä myös käskyn olla käyttämättä sanoja hirvi ja metsästäjä (jonka toteutin onnistuneesti) ja sisällyttää sanat punainen ja aavistus (jonka unohdin ihan TOTAALISESTI), eli sori Saap, toteutin sun ideastasi nyt tavallaan vain puolet, mutta toivottavasti tää silti kelpaa <3

Haasteet:
Vuosi raapalehtien V

Vankina kehossaan

James juoksi, mutta ei päässyt pakoon. Ihminen jahtasi häntä, oli jo ollut osua nuolellaan hänen vasempaan takareiteensä, eikä hänellä ollut keinoa kertoa, ettei hän oikeasti ollut riistaa. Hän ei pystynyt muuttumaan enää takaisin, ehkä se johtui pakokauhusta.

Sen sijaan hän vain juoksi ja juoksi, kierteli puiden lomassa, mutta ihminen ei väsynyt koskaan. Se alkoi tuntua epätoivoiselta ja hän oli varma, ettei koskaan pääsisi karkuun ihmiseltä.

Lopulta hän ei enää jaksanut, edes eläimen suuret keuhkot eivät pystyneet hengittämään hänen kipeille lihaksilleen tarpeeksi happea, pian hänen oli pysähdyttävä. Silloin hänen silmiinsä nousivat kyyneleet ja hän toivoi, että Lily olisi ollut siellä hänen kanssaan, olisi kannustanut häntä ja sanonut, että hänen pitäisi jatkaa. Mutta Lily ei ollut, eikä hän jaksanut.

Metsästysjousen nuoli lävisti hänen henkitorvensa ja hän tunsi elämän valuvan hiljalleen pois kehostaan veren peittäessä sammalta hänen allaan.

Herätessään Jamesin oli ensimmäisenä kokeiltava kaulaansa ja sen jälkeen varmistettava, että Lily oli hänen vierellään.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Etsin rarea Potter-femmeä, joten luin nyt vain tuon Marietta/Chon.

Olipas siinä kiva idea! Voin hyvin kuvitella, että Marietta olisi mustasukkainen Chosta ja tekisi ihan mitä vain saadakseen tämän huomion taas itseensä. Ja koska Mariettan puolta tarinasta ei koskaan kirjoissa saada, tämähän voisi olla ihan canoniakin ♥ Cho haluaa uskoa ystävästään kaikkein parasta eikä osaa edes aavistaa, että tämä olisi ihastunut häneen.

Tämä tuntuu tosi vahvasti juuri tuollaisten 15-16-vuotiaiden teinien väliseltä kiukuttelulta ja selän takana tehdyiltä kostotoimilta ja kaikkea. Marietta on varmasti tarpeeksi fiksu tekemään liikkeensä ja toimintansa paljastumatta itse, ja tässä tulee hyvin esiin myös se, että korpinkynnetkin voivat olla varsin häikäilemättömiä tavoitellessaan sitä, mitä kovasti haluavat.

Erittäin toimiva ja hyvä raapale! (: Tykkäsin Mariettan kuvailusta erittäin paljon.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman