Kerranki tuun tänne todisteiden kanssa, et oon siis tehny ees jotain ^.^
Kiitokseni kaikille kommenteista!!!!
April: oh yes, but I surely do love 'em ~~ (cliffhangers)
xD H/G ei ole kyllä todellakaan lemppareita - - - - - -
~~ Hallow säger: varsågod!
Karakuriningyou: xDD Katsotaan pommitetaanko Ginny Englannin ylittävillä pommikoneilla...
~~ mukava et tykkäsit luvusta ^^ seuraavasta en takaa...aika karseeta tekstiä hetken kirjotustauon jälkeen. Sen siitä saa ku ei kirjota.
Eipä mittää, ihkuttaminen kelpaa aina!
Kiitokseni kommentista!
Winga: Yei! Cliffhangereita on ihana kirjottaa omiin tarinoihin, mut se on inhaa ku joku muu lopettaa tarinan semmoseen, eikä sit vaivaudu enää jatkamaan...
Joo siis Ginny on ok hahmona munki mielestä, mut...eeeeei Harry/Ginny paritusta...kirjassa se viel menee...olis ollu aika yllätys jos J.K olis laittanu Harryn ja Dracon yhteen :'D
Oeee, tack!!!
Kata: En voinu pidentää tätä paluuta enää xDD olisinki jättäny Dracon paluun sinne lukuun 20 asti...Ginny on...(ei keksi tarpeeksi kuvaavaa sanaa noiden jo keksittyjen lisäksi)
xDD mä luulen et et oo ainoo, joka on heilunu kirveen kanssa, ku ottaa huomioon kauan tässä nyt lopulta kesti.
Jatkoahan tässä! (nopeesta ei sit puhutakaan ^^;)
Luthien: Joo, tässä tuota *heh* 'vähän' kesti ^^; Kirveitä lentelee siis myös sieltä suunnasta...
Niinku jo tos sanoin...nii joo, en voinu pitää Dracoo enää Azkabanissa xDD tai tää olis menny semmoseks etanan vauhdilla eteneväks ficiks.
xD katotaan mitä nyt tolle Ginnylle keksin...(vaikka onhan se jo mulla tiedossa -.-)
Sippo: xD aivan, enää en voi vaan nauttia Azkabanin kuvailusta *sigh*
^^ hyvä et on sujuvaa tekstiä (((((((((seuraava luku EI ole, joten..sori ^^;))))))))))
Savenvalaja, sinä suuri ja mahtava, kevätkääryleiden paistaja: XD taidat olla tappanu mut mielessäs jo aika monta kertaa sinäkin. Kesti vähän....
Tunnelimyyrä: xDD mäki oon aika helpottunu et sain tarinan jo siihen vaiheeseen, et Draco pääsi pois. XD ok, eli mun päätä uhkaa kaks kirvestä, yks japanilainen kokkiveitsi, ja nyt vielä terävät kynnet.
Sierra: x)) hmmm...stage 9 oli kaikkee muuta paitsi helppo kirjottaa. Heti alussa tuli ongelmia. Mun mielestä nää jälleennäkemiset on kamala kirjottaa xD (joten älä odota liikoja...)
//PS. Mun nimimerkki oli semmonen kahden sekunnin 'öö öö öö' päätös xDD olis ehkä kannattanu vähän keksiä jotain muuta....
starry-eyed: (sormet tönkköinä tästä kommentteihin kirjottamisesta)
oi, arigatou ^^ se Blaise nyt vähän epäonnistu mun mielest värityksen kohalla, mut kiva et joku tykkää! xDD Ginnya uhkaa jo vaikka kuinka monen hirttoköydet, giljotiinit ja pommikoneet...
JEESH! Mä en uskois, eti ikinä mun ficit onnistuis naurattaa ketään xD
Täytyy kyl myöntää, et mäki tykkäsin jo heti alussa Backwellista, mut se oli pakko tappaa. Ei täst ois muuten tullu mitään : (
Luihuinen_89: Taaaack!!! Poimin jatkon tosta mustasta aukosta...missäs oot muutes töissä? Mä en ehi, ku pitää lukee. *lyö hissankirjalla päähän*
Fallen angel: :'D seireeni ahdistelija...Ginny saa näitä 'ihania lempinimiä' oikein roppakaupalla
Toivottavasti Draco ei ole kovin huonossa tilassa, sydämeni särkyisi muuten!
...ömmmm no en nyt tiiä miten huonoks/hyväks kunnoks sä sen Dracon tilanteen sitten otat...^^;....nii...
No mut onneks ei itse ole ainakaan heittämässä henkeään, eihän? ^^
......*no comment*
miks Remus niin kauhisteli tuolla aiemmin niitä Harryn arpia? Kun sehän sai tietää Harryn viiltelystä jo ykkösosassa, joten ei sen ainakaan yllätys sille pitäis olla.
Eli tuota (mites tämän nyt selittäisi...) Siis juu, eihän se tietenkää Remukselle yllätys ollu, eikä Harry oo ehtiny viiltelemään Kalmanhanaukiolla (vaikka yrittänyt on). Remus vaan on nyt niinku ""ottanu isän paikan""" (jos niin voi sanoa). Tottakai sitä harmittaa ku Harry viiltelee itteensä, eikä oo vieläkään kokonaan lopettanu aikeitaan. Eli siiiiis Remusta surettaa yleensäki se, että Harry on joutunu siihen tilaan, että se viiltelee itteensä.
***kelaa kelaa kelaa kelaa katsomaan mistä kuvasta puhutaan***
Ai Blaiseako nyt tarkoitetaan? Tack! (*muminaa* se vyö on kamalaaaa....)
Vivilah: O.O I ja II putkeen lukem--- yiii, kiitoksia! ^^ *otettu kun jaksoit kommentoida, ja tuli oikein tippakin linsiin*.
Mä olen puolestani äärimmäisen surkea kommentteihin vastaaja, joten anteeksi siitä ^^; *todella otettu, hakee pyyheliinan*
Ok, ekasta lainauksesta saan sen käsityksen, et yks liittyy tähän tapetaan Ginny kerhoon mukaan xD
aivan, aivan, ^^;
tämä ei ole HP/RL ficci....Aaaa, sori siis ^^; jatkossa kesti aika kauan, mut toivottavasti sekin on mieleen!
Endless: ^.^ oi tack! Ei tartte enempää kirota, tässä nyt tulee lisää tekstiä ---
Merimoi: : ) jatkoa tuleeeeee! Kiiiituksia kommentista!
Sirre_: Saa sirre anteeksi *pat, pat*
---heh, no nyt ei oo sunnuntai, mutta sain sentään aikaseks jatkoa!
Loppuu kohden nää vastaukset meni ihan oudoiks ^^; anteeksi siitä. Ihan ufoa saada näin monelta kommentteja, saa oikein paineita...
Tack så mycket again April!
Mut finally, jatkuu.
Stage 9.
Harry oli ehtinyt ottaa vain viisi hiljaista askelta huoneeseen, ennen kuin jokin oli saanut hänet jähmettymään paikoilleen. Hänen silmänsä loistivat uhkaavasti. Ne tuntuivat kuumilta, mutta kyyneleet eivät olleet saaneet vielä tarpeeksi syitä vieriäkseen hänen poskilleen.
Harry avasi suunsa, tietämättä mitä sanoa. Viikkojen ja taas viikkojen odotus. Viikkojen ja taas viikkojen loputon huoli siitä, olisiko Draco enää elossa. Harrysta tuntui käsittämättömältä, että se, jota hän oli kaivannut, oli nyt siinä muutaman askeleen päässä. Harrysta tuntui käsittämättömältä nähdä Draco elossa.
"Draco?" Harry kysyi käheästi, varmistaen, olisiko se todella hän.
Jos Draco ei olisi reagoinut Harryn ääneen niin nopeasti, ja jos hänen kasvoilleen ei olisi muodostunut sitä tuttua merkkihymyä, niin Harry ei olisi kauhukseen tunnistanut häntä.
Pojan hiukset olivat muuttuneet maantienvärisiksi, hänen kasvonsa olivat mustelmilla ja naarmuilla, ja lisäksi toisen säkenöivän harmaan silmän päällä oli samanlainen silmälappu kuin merirosvoilla. Hänen ennen niin vitivalkoiset hampaansa olivat kellastuneet ienrajoista, ja hänen huulensa olivat rohtuneet niin pahasti, että niissä saattoi nähdä syviä halkeamia.
Harryn silmät laajenivat järkytyksestä, joka sai kyyneleet kirpoamaan viimein hänen silmistään pesun jäljiltä märille poskille.
"Harry", Draco kähähti nostaen samalla toisen kätensä järkytyksestä lamaantunutta Harrya kohti.
Sen enempää ajattelematta, Harry asteli rivakasti eteenpäin Dracon sängyn vierelle ja otti pojan kylmän käden omien käsiensä puristukseen.
Harry tunsi hallitsemattomien kyynelten vierähtävän hänen poskilleen, kun hänen katseensa vaelsi Dracon turmeltuneissa kasvoissa.
"Älä katso minua noin", Draco sanoi äänellä, joka kuulosti aivan siltä, kuin hän ei olisi koskaan sitä käyttänytkään. "Saat minut tuntemaan itseni rumaksi."
Harry pyyhki silmänsä yöpukunsa hihaan päästämättä irti Dracon kädestä.
"Voitko sinä hyvin?"
Harry nyyhkäisi. "Tuon pitäisi olla minun kysymykseni."
"Mutta minä ehdin ensin, joten haluaisin vastauksen."
Harry nosti katseensa Dracoon. "Voin samalla lailla kuin ennenkin - Draco? Mitä sinä - ?"
Draco oli alkanut nousta vaivalloisesti istuma-asentoon. Hänen kätensä tärisivät hänen yrittäessä nousta niiden varassa pystyyn.
Harry ponnahti auttamaan varoen samalla, ettei satuttaisi Dracoa. "Mitä sinä oikein teet? Eikö sinun pitäisi levätä -?"
"Voitko sinä hyvin?"
Kysymys oli lyödä Harrylta jalat alta, kun Draco katsoi häntä sillä tavalla, toinen harmaa silmä huolesta kiillellen.
"S-sinähän kysyit jo", Harry vastasi hetken päästä tietämättä miksi Draco toisti kysymyksen. "Voin hyvin - "
"Sanoit juuri, että voit niin kuin ennenkin", Draco huomioi vakava sävy käheässä äänessään.
Harry huokaisi ärtyneenä, kun hän tajusi viimein sen, mitä Draco haki.
"Sinun ei pitäisi huolehtia minusta nyt!" Harry parahti kättä Dracon suuntaan heilauttaen. "Katso nyt millaisessa kunnossa itse olet!"
"Sinä satut olemaan tärkeysjärjestyksessäni ennen minua itseäni", Draco totesi vakavasti ja osoitti etusormellaan syyttävän oloisesti Harrya. "Tiedän, että paranen, mutta sinusta en tiedä."
Harry availi suutaan kuin kala kuivalla maalla, eikä enää tiennyt mitä sanoa. Hän istahti sanaakaan sanomatta sängyn laidalle varoen, ettei istuisi Dracon käden päälle.
"Oletko viillellyt itseäsi?" Se oli kysymys, jota Harry oli osannut odottaa.
"Kerran", Harry myönsi ja kyyristyi pelokkaana, "mutta se oli vain pieni veto... sen jälkeen kun jouduit Azkabaniin..."
Harry tunsi Dracon käden hiuksissaan. "Kiitos siitä, että myönsit. Ymmärrän kyllä syysi, vaikken haluaisikaan, että olisit tehnyt sen. Sinähän lupasit minulle, ettet viiltelisi enää koskaan."
"Mitä sinun silmällesi on käynyt?" Harry kysyi vaihtaen mahdollisimman nopeasti puheenaihetta.
Draco virnisti: "Ei hätää, ei minusta ole tulossa seuraava Vauhkomieli. Lappu täytyi laittaa, jotta haava saataisiin tyrehdyte - tai siis."
Draco selvensi kurkkuaan Harryn silmien suurentuessa huolestuneesti.
"Se on vain hieman tulehtunut", Draco hymyili. "Ei hätää."
Harry nyyhkäisi päätään pudistellen. "Älä valehtele minulle, Draco."
"Se joko tervehtyy, tai sitten ei", Draco sanoi hetken emmittyään, siirtäessäään sitten sormensa silittämään Harryn huulia.
"Mitä sitten tapahtuu", Harry kysyi huolestuneesti, katse Dracon kasvoja tähyillen, "jos se ei parane?"
Draco hymähti surullisesti ja siirsi toisen kätensä Harryn vasemmanpuoleiselle poskelle, toisen käden siirtyessä oikealle. "Sitten en näe enää kuin vain vasemmalla silmälläni."
Laittaessaan sormensa silmälapun päälle, Harry nielaisi suolaiset kyyneleet, jotka vierivät hänen raollaan olevaan suuhunsa. "Kyllä se paranee..."
Draco hymyili iloisesti. "Ei se minua huoleta. Näen kuitenkin yhä toisella silmällä."
Harry tunsi kätensä tärisevän, kun hän antoi sen vaeltaa Dracon kasvoilla. Kyyneleet kirpoilivat hänen silmistään hänen poskiaan silitteleville käsille, eikä hän tiennyt olivatko ne ilon, surun vai niiden kummankin kyyneleitä. Ja kaikki se turhautuneisuus, pelko ja huoli, jotka olivat Harryn sisälle niiden viikkojen ja taas viikkojen aikana pakkautuneet, purkautuivat hänestä ulos, kun hän hautasi kasvonsa käsiinsä ja antoi kyynelten valua hänen sormiensa välistä polvilleen.
Draco, joka nojasi selkäänsä sängyn päätyä vasten, veti Harryn makuulle syliinsä ja pyyhki pojan kyynelistä märkiä poskia. Pieni hymy muodostui Dracon rohtuneille huulille, kun hän silitti kylmillä sormillaan sitä lämpöä, jollaista hän ei ollut saanut Azkabanissa kokea. Loputon kylmyys ja yksinäisyys lamaannutti tuntoaistin tehokkaasti, eikä Draco ollut enää muutaman viikon jälkeen muistanut millaiselta lämpö tuntui. Draco katsoi, kun Harryn laihat kädet puristuivat ottamaan tiukan otteen Dracon yöpaidasta, ja Harry yritti selvästi hillitä itkuaan.
Draco antoi Harryn hetken vain olla siinä, puristamassa hänen pyjamansa helmaa, ja itkemässä huoltansa pois. Dracon hymy leveni entisestään, kun hän huomasi sinisen perhosen lehahtavan sängyn toisessa päädyssä olevan puukaiteen päälle. Huoneen pimeästä nurkasta paikalle lehahti toinen samanlainen, joka laskeutui lajitoverinsa vierelle. Molemmat niistä levittivät siipensä ja ryhtyivät poukkoilemaan ilmassa toistensa ympärillä pienten siitepölyhiukkasten joukossa.
Draco hymyili ja laski katseensa perhosten tanssista Harryyn, joka oli jo alkanut rauhoittumaan Dracon silittäessä hänen kasvojaan. Pojan sulkeutuneista silmistä valui edelleen yksittäisiä kyyneleitä, jotka Draco pyyhkäisi yksi kerrallaan pois.
"Ei sinun tarvitse itkeä, olen jo tässä."
"Mistä tiedät, etten itke juuri sen takia?" Harry naurahti ääni itkemisen jäljeltä maassa.
"Auts", Draco parahti leikkisästi, "tuo sattui."
Harryn kasvoilla ollut hymy muuttui kuitenkin jälleen vakavaksi. "Sanot nyt, että olet aina siinä. Voit luvata sen kuinka monta kertaa vain, muttet voi koskaan olla siitä varma."
"En tietenkään voi olla aina tässä", Draco huokaisi saaden Harryn nostamaan katseensa häneen. "Mutta ajasta pitää ottaa kaikki ilo irti, vai mitä?"
Dracon silmään ilmestyi outo hehku leikkisän hymyn karehtiessa hänen huulillaan. Harry katsoi häntä epäillen pyyhittyään nopeasti kasvonsa. "Sinulla on jotain mielessäsi, vai mitä?"
Draco kostutti alahuultansa kielenkärjellään: "Ehkä..."
Harry hymyili ja nousi polvilleen ollakseen Dracon kasvojen kanssa samalla tasolla. Jottei Harry satuttaisi Dracoa, hän päätti laittaa jalkansa Dracon jalkojen molemmin puolin, ja varoa, ettei istuisi niiden päälle. Heti paikoilleen päästyään Harrya alkoi hävettää hänen asentonsa, jonka tähden hänen kasvoilleen nousi kaulasta asti leviävä puna. Hänen kätensä roikkuivat toimettomina sivuilla, kun hän ei tiennyt, mitä niille tekisi.
"Hmh", Draco hymyili painaessaan etusormensa sivelemään huuliaan. "Pidän enemmän siitä, että olet minua alempana. Se sopii sinulle paremmin."
"Mitä tuo oli tarkoittavinaan?" Harry kysyi muka loukkaantuneena.
Draco virnisti ja panoi Harryn istumaan jalkojensa päälle saadakseen heille edes hieman pituuseroa.
"Paljon parempi", Draco kehräsi saaden Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.
Draco otti vielä Harryn käsistä kiinni asettaakseen ne hänen hartioilleen ja vetäisi sitten tummatukkaisen pojan kasvot omiaan vasten suudellakseen niitä sileitä huulia omilla rohtuneillaan. Draco tunsi Harryn hätkähtävän hänen äkillisestä hyökkäyksestään, mutta hän, he kummatkin, olivat joutuneet odottamaan uudelleen tapaamistaan liian kauan. Siitä hetkestä oli otettava kaikki ilo irti.
Lamaantumisesta toivuttuaan Harry avasi auliisti suunsa antautuakseen Dracolle, joka virnisti hänen suutansa vasten ja veti hänet niin lähelle, että poikien rintakehät painautuivat toisiinsa kiinni, ja Harryn polvet osuivat ikävästi kolahtaen sängyn päätyyn. Päästäkseen pois siitä epämukavasta asennosta (ja kivusta polvissaan) Harry joutui koukistamaan jalkansa, ja painautui siten entistä tiiviimmin Dracoa vasten. Harryn kasvot hohtivat kuin neonvalo, kun Draco vielä ujutti kätensä hänen paitansa alle.
Harryn täytyi myöntää, että se oli yksi pahimmista asennoista, joissa hän oli koskaan ollut. Ei sillä, etteikö siinä olisi mukava olla. Hänen ajatuksensakin saivat hänen kasvoilla olevan punan muuttumaan sävyltään magentaksi.
Juuri kun Draco oli saamassa siitä hetkestä kaiken irti, juuri kun hänen aikeissaan oli vetää Harryn paita pois pojan yltä, vihlova kipu iski hänen leukaansa. Draco irrotti huulensa Harryn huulilta ja kiristi hampaitaan yhteen painaen toisella Harryn paidan alta vedetyllä kädellään oikeaa poskeaan.
"Mitä nyt?" Draco kuuli Harryn kysyvän häneltä kauhuissaan.
Draco avasi silmänsä ja hymyili rauhoittavasti Harrylle, jota se ei näyttänyt kuitenkaan rauhoittavan.
"Sattuuko sinua paljon? Haluatko jotain? Pitäisikö minun hakea Remus tai - ?"
Draco keskeytti Harryn hätäilyt laittamalla kätensä takaisin sinne missä se oli ollutkin. "Se menee ohi. Älä huoli. Täytyy vain hoitaa homma loppuun joskus toiste."
Harry nielaisi epäuskoisesti, ja syystäkin, sillä vihlova kipu Dracon leukaluissa tuntui vain yltyvän, mutta Draco, joka oli tottunut kovempaankin kipuun, asetti kasvonsa peruslukemille. Pieni kipu ei saanut pilata sitä hetkeä, kun hän sai viimein olla kahden Harryn kanssa.
"Hrhm", Draco tuhahti, "juuri kun olimme pääsemässä vauhtiin..."
"Voitko varmasti hyvin?" Harry kysyi häneltä huolestuneet vihreät silmät välkkyen. Se katse ja huolenpito saivat hymyn Dracon huulille. Hymyn, joka ei hyytynyt, vaikka hänen leukaluihinsa sattui entistä kovemmin.
"Niin kauan kuin sinä olet siinä."
Tämä sai magentan sävyn muodostumaan jälleen Harryn kasvoille, ja vihreät silmät siirsivät katseensa pois Dracosta. "Älä sano tuollaisia - "
"Romanttisia kliseitä?" Draco virnisti saaden Harryn nyökkäämään.
"Ne eivät sovi sinulle."
"Ai jaa", Draco nosti kulmakarvojaan, "mikseivät?"
Harry hymähti ja painoi päänsä Dracon olkapäätä vasten. "Sinä olet pahis."
"Minäkö? Pahis?" Draco nauroi ja asetti huulilleen virnistyksen, joka paljasti hänen kellertyneet hampaansa. "Haluatko tietää mitä pahikset tekevät tuollaisille uhkarohkeille sankareille niin kuin sinä?"
Harry hymyili leveästi. "Olen tainnut nähdä sen jo aika monta kertaa. Esimerkiksi silloin, kun sinä ja Blaise sidoitte minut siihen puuhun!"
Draco virnuili ilkeästi. "Se ei ole vielä mitään, Harryseni."
Harry punastui entisestään ja irvisti: "Älä kutsu minua enää ikinä tuolla nimellä."
"Ai miksi?"
"Se kuulostaa kauhealta."
"Se vain tarkoittaa sitä, että sinä kuulut minulle."
Harry nosti katseensa Dracoon, jonka toisessa silmässä välkkyi omistava katse. Sellainen, joka ilmestyi Dudleyn silmiin, kun tämä sai lahjapakettikasan hyppysiinsä.
"Kuulun sinulle?" Harry kysyi epäuskoisesti.
Draco siirsi molempia käsiään ylemmäs, saaden Harryn tuntemaan sellaiset kylmät väreet, jotka nostivat pojan miltein näkymättömät käsikarvat pystyyn. "Vai ethän ole heittäytynyt poissa ollessani Weasleyn helmoihin?"
Harry pamautti kädellään Dracoa hymynkaarre huulillaan. "Ronin?! Senkin idiootti!"
"Äläkä sinä enää kutsu minua tuolla lempinimellä. Se ei oikein sovi imagooni", Draco sanoi maireasti ja siirsi toisen kätensä Harryn paidan alta tämän huulille, "saat nyt tyytyä sormeeni."
Harry katsahti virnuilevaa Dracoa toinen kulmakarva koholla, posket punottaen, mutta siirtyi silti imeskelemään kylmää sormea.
Pitkän aikaa Draco ja Harry vain olivat siinä, hiljaa, toisiinsa painautuneina. Harry, joka totta vie halusi pois siitä asennosta oli viimein luovuttanut pakoyrityksensä kanssa ja painanut päänsä Dracon harteille. Draco, joka oli puolestaan varsin tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, silitteli Harryn selkää ja hiuksia.
"Oletko kuullut mitään Blaisesta?" Draco kysyi äkkiä kähisevällä äänellään pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Harry avasi suljetut silmänsä. "Olet siis kuullut siitä mitä hänelle kävi? Hmm... olen kuullut, että hän selviää."
"Se on hyvä."
"Mitä he halusivat sinusta", Harry kysyi äkkiä ja nojautui taaksepäin nostaakseen katseensa paremmin Dracoon, "kuolonsyöjäthän tämän takana olivat? Jos kerta sinä, se Rowan ja auroriviraston johtaja olitte kaikki Azkabanissa, ja toiset, Rowan ja Backwell, olivat ministeriössä - ja hehän kävivät tarkistuskäynneillä Azkabanissa! Remus kertoi, että Rowan ja Backwell hoitivat tarkistuskäynnit! Hehän olivat kuolonsyöjiä, vai mitä? Draco - "
"Harry", Draco sanoi hiljaa keskeyttäen Harryn sekavan selonteon. Draco kyllä ymmärsi jo sen, ettei Harry uskonut enää siihen selitykseen, jonka Draco oli antanut hänelle silloin kauan sitten siellä sairaalasiivessä.
Harry katsoi Dracoa niillä vaativilla vihreillä silmillä, jotka leimusivat jonkinlaista kostonhimoa. Draco ei muistanut, milloin hän olisi viimeksi nähnyt sellaisen katseen pojan silmissä.
"Ei puhuta siitä nyt, Harry", Draco totesi hiljaa, "ei nyt."
Harry puri huultaan, mutta nyökkäsi silti. Hänellä olisi aikaa saada kuulla asia perin pohjin myöhemmin.
"Sinä olet muuttunut", Draco totesi hetken päästä erikoinen katse silmässään. "Et ole läheskään yhtä ujo kuin ennen."
Harry naurahti pienesti painaen päänsä takaisin Dracon olkapäälle. "En minä Ronin, Hermionen, Remuksen tai muiden kiltalaisten kanssa."
"Olenko minä kiltalainen?" Draco kysyi virnistäen. "Et ole niin ujo enää minunkaan kanssa."
Harry punastui retiisinpunaiseksi ja jätti sanomatta sen asian, joka hänen mielessään pyöri.
"Ahaa..." Draco virnisti ilkikurisesti, ja puristi Harrya tiukemmin itseänsä vasten.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Harry oli herännyt seuraavana aamuna onnellisena ja lämpöisenä Dracon viereltä, mutta oli saanut heti perään häädön huoneesta, kun Draco oli pitänyt huonona ideana sitä, että hän olisi jäänyt pidemmäksi aikaa.
Harryn onneksi Ron oli ehtinyt nukahtaa ennen kuin oli ehtinyt huolestua siitä, mihin Harry oli pesun jälkeen jäänyt, ja kun Harry oli astellut aamulla iloisena huoneeseen, Ron oli nukkunut edelleen sikeästi.
"Näytät onnelliselta", Hermione totesi mielissään istuessaan Ronin sängyllä poikien pienessä harmaassa huoneessa.
Harry hymyili leveästi vastaukseksi ja nosti sormen koskemaan huuliaan. Ron katsoi häntä epäilevästi. "Mistä on kyse?"
Harry ei sanonut mitään, vaan näpräsi sen maton reunaa, jonka päällä istui. Se sai sekä Ronin että Hermionen entistä uteliaammaksi.
"Mitä sinä olet tehnyt?"
"Mitä on tapahtunut?"
"Ahaa!"
Sekä Harry että Hermione kääntyivät Hermionen vieressä istuvan Ronin puoleen, joka löi kätensä yhteen ja näytti siltä, että hehkulamppu olisi syttynyt hänen päänsä päällä.
"Mitä?", Hermione kysyi innokkaasti, "tiedätkö sinä mistä tässä on kyse?"
Ron nyökkäsi leveä virne kasvoillaan, saaden Harrynkin kiinnostuneeksi. Voisiko Ron todella tietää?
"No? Kerro!"
Ron nosti etusormensa virnistellen ilmaan. "Harry on tainnut yöllä nähdä jotain mielenkiintoisia unia - "
"RON!" Hermione parkaisi ja vetäisi esiin sen makkaranmallisen tyynyn, jolla oli helppo kumautella Ronia.
Harry tyytyi vain hymyilemään, mikä sai Hermionen silmät suurentumaan. "Onko se siis totta? Näitkö sinä - "
"En", Harry huokaisi.
"Mitä sitten?" kysyivät Ron ja Hermione kuorossa.
"Hän... hän tuli eilen takaisin."
"Öh", Ron näytti kummastuneelta, "kuka?"
Hermione puolestaan pamautti kätensä suunsa eteen. "Tarkoitatko... että, että, että se on hän..?"
Harry nyökkäsi iloisena saaden Hermionen kasvoille valoisan hymyn. Ron katsoi ilmeiden ja ymmärryksen vaihtoa sivullisena. "Mistä ihmeestä on kyse? Kuka, kuka?!"
Harry hymyili kääntäen katseensa takaisin maton puoleen: "Draco."
"Hienoa, eikö?" Hermione huudahti valoisasti ja taputti muutaman kerran käsiään yhteen. "Kun hän on täällä, sinäkin paranet varmasti! Eikä teidän tarvitse salata seurusteluanne enää!"
Harry hymyili Hermionelle ja oli kiitollinen siitä, että tämä oli niin onnellinen hänen puolestaan. "Kyllä meidän silti pitää yhä varovaisia olla. Jos Fred ja George saisivat tietää..."
Harryn ääni vaimeni kuulumattomiin, kun hänen katseensa oli viimein osunut Roniin, jonka kasvoilla oli nyrpeä ilme, ja kädet olivat puristuneet nyrkeiksi. "R-Ron?"
"Ai haluatte siis tietää myös minun mielipiteeni?" Ron totesi nyrpeästi katse Harryssa. Hermione katsoi häntä kauhuissaan, Harry heikosti nielaisten.
"Mutta", Hermione sanoi hivenen hätääntyneenä, "sinähän sanoit, että Harry on ystäväsi, oli hän kenen kanssa tahansa! Sanoit, että se on hänen valintansa!"
"Mutta Hermione, etkö sinä muka huomaa sitä?!" Ron karjaisi raivostuneena saaden Hermionen hätkähtämään ja Harryn vajoamaan kyyryyn, "etkö sinä huomaa, että hän on näyttänyt unohtavan meidät kokonaan! Etkö huomaa sitä, kuinka paljon iloisempi hän on siitä, että Malfoy on täällä, kuin että me olemme! Me voisimme yhtä hyvin olla kuolleita hänelle, kunhan vain se valehteleva, raivostuttava pomppiva hilleri on täällä!"
"Älä sano noin, Ron", Hermione kauhisteli Harryn lamaantuessa tyystin.
"Ehkä minä oletin, ettei hän pääse sieltä Azkabanista pois ollenkaan", Ron huudahti, "ethän sinä voi tietää, mitä Malfoy yrittää! Manipuloida Harryn helmoihinsa ja viskata sitten tiedät-kai-kenelle!"
Ja niin Ron lampsi raskain askelin Harryn ohitse, ulos huoneesta.
"Ron! RON!" Hermione syöksyi Ronin perään jättäen Harryn yksin huoneeseen, joka tuntui imeävän hänen onnellisuutensa ankeuttajan lailla pois. Harry oli jo ehtinyt uskoa siihen, että Ron saattaisi oppia elämään sen kanssa, että Harry ja Draco seurustelivat. Oliko Ron todella vain kaiken sen aikaa luottanut siihen, ettei Draco pääsisi koskaan pois Azkabanista?
Hetken yksin istuttuaan, Harry ponkaisi ylös juostakseen alakertaan, ei etsiäkseen veistä, tai lähteäkseen Ronin perään, vaan mennäkseen Dracon luokse.
Harry juoksi portaat alas Dracon sen hetkisen makuuhuoneen ovelle, ja vetäisi sen auki sen enempää kuuntelematta, olisiko huoneessa Dracon lisäksi joku muu vai ei.
"Harry?" Dracon iloinen, vaikkakin käheä, ääni tervehti häntä. "Harry... mikä hätänä?"
Harry ampaisi Dracon luokse ja vajosi hänen vierelleen puristamaan hänen kättään. Kyyneleet vierivät Harryn silmistä Dracon edelleen niin kovin kylmille sormille, joita Harry hieroi silmiään vasten.
"Mikä nyt? Mitä tapahtui?"
"S-sinähän olet sanonut... että minun täytyy turvautua sinuun, eikä - "
"Mitä on tapahtunut, Harry?"
Harry kertoi Dracolle Ronista ja Hermionesta aina siitä asti, kun hän oli kertonut heille ensimmäisen kerran heidän suhteestaan.
"Kuinka Ron voi luulla, että minulle olisi ihan se ja sama, olisiko hän kuollut vai ei? H-hänhän on paras ystäväni!" Harry nyyhkäisi Dracon silittäessä hänen päälakeaan.
"Hän on ollut kanssani aina ensimmäiseltä luokalta lähtien..."
"Sinun pitää kertoa se hänelle, eikä minulle", Draco totesi saaden Harryn nostamaan katseensa häneen. "Weasley haluaa, että kerrot sen hänelle, etkä minulle. Sinun pitää kertoa hänelle kuinka tärkeä hän sinulle on, vaikka olisitkin minun kanssani. Luulen, että Weasley on vain kateellinen siitä, että minä sain sinut onnelliseksi. Hän luultavasti luulee, että sinusta minä olen häntä tärkeämpi."
Harry katsoi Dracoa hetken, suu hivenen auki. "Kuulostat ihan Remukselta."
"No, mutta eikös Lupin ole yleensä oikeassa?" Draco hymyili kulmakarvojaan nostaen, saaden siten Harrynkin hymyilemään.
"Siinä olet oikeassa."
Draco hymyili ja silitti sormellaan Harryn kättä, ja juuri kun Harryn olo oli kääntymässä taas parempaan päin, Draco oli vetäissyt hänen paitansa hihan ylös hänen kätensä päältä. "Harry..."
Draco siveli sormeaan ison viilloin päällä. "Harry, mikä tämä on? En ole nähnyt sitä aiemmin. Milloin - ?"
"Ai se", Harry naurahti pienesti saaden Dracon siirtämään tuiman katseen häneen. "Se on itse asiassa aika outo juttu..."
Draco kuunteli Harryn tarinan loppuun asti, miettien koko ajan sitä, miksi Harry keksi niin typerän tarinan salatakseen viiltelynsä. Draco oli jo olettanut, että Harry olisi rehellinen hänelle!
"Kerrataanpa vielä", Draco huokaisi Harryn lopettaessa puhumisen. "Eli sinä siis näit pahaa unta, menit alakertaan, luulit pimeään ilmestyneitä silmiä jonkinsorttiseksi paholaiseksi, kaaduit ja osuit samalla johonkin terävään, ja Remus tuli paikalle."
Harry nyökkäsi naurahtaen. "Aivan, ne silmät kuuluivat Remukselle, ja minä kun luulin - "
"Tiedätkö mitä minä luulen, Harry?" Draco kysyi hiljaa. Hän joutui keräämään kaiken itsehillintänsä, ollakseen korottamatta liikaa ääntään. Draco tiesi sen, että hänet sai aivan liian herkästi suuttumaan, mutta hän todella halusi, että Harry olisi edes kertonut totuuden.
Harryn hymy hyytyi Dracon äänen kylmyydestä. "Mitä..?"
"Luulen, ettet taaskaan kerro totuutta", Draco totesi katsoessaan Harrya toinen silmä viiruna.
"Totuutta..to-to...", Harry sopersi, "se on totuus, Draco!"
"Luuletko oikeasti, että uskoisin tuon?!" Draco parkaisi.
"M-mutta se on totta!" Harry huudahti takaisin, "näin pahaa unta, joten päätin käydä keittiössä - "
"Voidaksesi hakea jonkin terävän esineen?" Draco kysyi ehdottavaan sävyyn haluten saada totuuden irti Harrysta.
Harry pudisti kauhuissaan päätänsä. "Minähän kerroin jo! Menin keittiöön, näin ne silmät - "
"Ja miksiköhän juuri keittiöön?" Draco kysyi ilkeästi painottaen viimeistä sanaa. "Ehkäpä siksi, koska tiedät mitä siellä olevista kaapeista yleensä löytyy - "
Harry ponkaisi pystyyn ja katsoi silmät lasisina Dracoa. "Mitä minun pitäisi sitten sanoa?! Senkö sinä haluat kuulla, että tein sen itse?!"
Harry kääntyi ympäri ja asteli nopein askelin ovea kohti kuullen vielä Dracon ärähtävän: "Minä haluan totuuden!"
Harry paiskasi oven perässään kiinni kyynelten valuessa hänen kasvoilleen, eikä hän huomannut Remusta, johon hän olisi törmännyt, ellei Remus olisi ollut häntä valppaampi.
"Harry?"
"Anna minun olla!" Harry ärähti ja juoksi portaisiin kättä suunsa päällä pitäen.
"Luulin, että Harry olisi hieman iloisempi nähdessään sinut."
Draco käänsi päätään nähdäkseen Remuksen astuvan huoneeseen. Miehen kasvoilla kaarteli hämmentynyt ilme. "Saanko kysyä, mitä tapahtui?"
Draco huokaisi. "Haluaisin, ettei hän valehtelisi minulle. Onko se liikaa vaadittu?"
Kuului riipivä ääni Remuksen vetäessä puisen tuolin lattiaa pitkin seinän viereltä Dracon sängyn luokse. Mies istui siihen ja katsoi ilottomasti hymyillen Dracoa. "Menenkö liian uteliaaksi, jos kysyn mistä hän on sinulle valehdellut?"
Draco katsoi hetken kulmat kurtussa Remusta, ennen kuin kysyi. "Miten Harry sai käteensä sen pitkän arven?"
Remuksen kulmakarvat kohosivat miehen hiusrajaan asti. "Arven?"
"Niin", Draco huokaisi ja veti esiin oman kätensä demonstroidakseen sen, missä arpi oli.
"Aah", Remus lattoi käden kasvoilleen, "puhut siis siitä arvesta..."
Draco odotti kärsivällisesti, ja viimein Remus laski huokaisten käden kasvoiltaan.
"Se oli itse asiassa vahinko. En itsekään huomannut, että se oli Harry, joka tuli keittiöön. Hän säikähti kamalasti nähdessään minut, ei varmaan nähnyt kasvojani..."
"Hetkinen!" Draco keskeytti Remuksen, "onko se siis totta? Harry oli nähnyt painajaisen, meni keittiöön, näki sinun silmäsi, säikähti, ja kaatui osuen samalla johonkin terävään?"
Remus katsoi Dracoa silmiään räpsytellen hymyn muodostuessa hänen huulilleen. "Tosiaan. Se saattaa kuulostaa hieman epäuskottavalta kun sanot sen noin, mutta aivan, niin siinä kävi."
Draco ei tiennyt mitä sanoa. Hän oli juuri suuttunut Harrylle ihan turhasta, kun tällä oli jo muutenkin huono päivä.
"Minun täytyy mennä", Draco sanoi nopeasti ja nousi ylös välittämättä jalkojensa protestoinnista.
Remus kuitenkin otti hänestä kiinni huolestunut katse silmissään. "En usko että sinun kannattaa vielä rasittaa jalkojasi - "
"Minun täytyy mennä!" Draco sanoi Remukselle vaativasti, "minulla on aikaa levätä myöhemminkin, mutta nyt minun on pakko mennä!"
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Harry istui Siriuksen äidin vanhan huoneen sängynlaidalla. Hän tuijotti maassa pyöriviä pölypalloja tietämättä, mitä ajatella. Hänen ajatuksensa sinkoilivat Dracossa, Ronissa ja Ginnyssa, vaikka hän tiesi, ettei hän saisi ajatella niitä häntä itseään syöviä ajatuksia, mutta hän ei tuntunut voivan niille mitään.
Mitä hänen olisi pitänyt sanoa? Draco halusi totuuden, ja hän kertoi sen. Olisiko Draco uskonut häntä, jos hän olisi sanonut sen olevan hänen oma tekemänsä? Totta kai hän olisi...
Harry sulki silmänsä huultansa purren. Hän tunsi ikävän tunteen leviävän hänen sisällään, kun hän ymmärsi sen nyt paremmin kuin koskaan, ettei Draco vieläkään luottanut häneen täysin. Hän ei itse tiennyt mitä Draco odotti häneltä, tai miten hän saisi Dracon luottamaan itseensä. Harry ei tiennyt mitä hänen kannattaisi Dracolle sanoa tai jättää sanomatta. Vasta sillä hetkellä Harry viimein ymmärsi, ettei hän tiennyt Dracosta oikein mitään. Hän ei ollut ikinä oikeastaan vaivautunut ottamaan pojasta mitään selvää. Luuliko hän, että tuntisi Dracon niiden vuosien vihamielisyyden perusteella?
Vielä enemmän Harryn sai masentumaan se, että jossain vaiheessa hänen oli pakko kertoa Dracolle Ginnysta, ennen kuin tyttö itse hyökkäisi Dracon nähden Harryn kimppuun. Harry pelkäsi Dracon reaktiota, kun kerran tämäkin asia sai hänet suuttumaan. Hän pelkäsi enemmän kuin koskaan, että Draco jättäisi hänet.
Ovi huoneeseen avautui hiljaa naristen, ja Harry oli aivan varma siitä, että tulija oli Remus. Harry pyyhkäisi silmät hihaansa ja odotti selkä ovelle päin jonkinlaista kysymystä siitä, oliko hän kunnossa, siitä että ei kai hän ollut tehnyt mitään typerää, tai siitä mitä oli tapahtunut.
"Sinä se et sitten yhtään kunnioita ystäviäsi."
Ääni sai Harryn nostamaan katseensa lattiasta hänen edessä olevaan seinään.
"Pistit minut kävelemään koko kerroksen ympäri."
"Mitä..?" Harry katsoi kummissaan Dracoa, kun tämä istui hänen vierelleen. "Mitä sinä teet ylhäällä? Sinun pitäisi levätä!"
"Tulin pyytämään anteeksi", Dracon totesi saaden Harryn jähmettymään. "Remus kertoi sen tarinasi olevan totta."
Harry laski katseensa jälleen lattiaan. "Muttet uskonut minua..."
"Sinunkin täytyy myöntää, että se kuulosti hieman epäuskottavalta", Draco totesi toinen kulmakarva koholla.
Harry hymähti pienesti ja tunsi tunteen vatsassaan helpottuvan. Mutta entä jos toinen samankaltainen tapahtuma sattuisi, uskoisiko Draco silloinkaan hänen sanaansa?
"No, mikä on kohtaloni?" Draco kysyi virnuillen. "Päivä ilman ruokaa?"
"Miten niin?" Harry kysyi kummissaan nostaen katseensa Dracoon.
"Sinun pitäisi olla todella pettynyt minuun", Draco totesi Harrylle painaen samalla kätensä hänen kätensä päälle.
Harry hymähti hennosti. "En minä halua."
"Mutta sinun pitäisi", Draco totesi virnuillen, "minäkin raivostun aina ja olen kuin mikäkin idiootti, kun teet jotain, mitä en halua. Sinunkin tulisi olla tuosta vihainen."
"En halua", Harry toisti tietäen kuitenkin, että hänen tulisi olla vihainen. Ehkä hän olikin jonkin verran, mutta se ei tuntunut hänestä järkevältä. Olihan Draco osoittanut teollaan sen, miten vähän hän luotti Harryyn, mutta ehkä hän oppi vielä luottamaan, kunhan Harry ei valehtelisi hänelle. Niin kuin Draco oli jo aiemmin sanonut, heidän tulisi ottaa ajastaan kaikki ilo irti, eikä olla vihaisia toisilleen.
Draco hymyili. "Sinä olet liian kiltti, tuolla asenteella et pääse mihinkään."
Harryn silmät välähtivät. "Haluatko sitten, että olen pettynyt sinuun?"
"Ehkä haluankin", Draco totesi hiljaisella äänellä olkiaan kohauttaen ja nojautui lähemmäs Harrya.
"Hyvä on!" Harry pamautti äkkiä pilaten tunnelman. "Saat tämänpäiväisestä suutelukiellon! Et saa painaa huuliasi edes sormelleni seuraavaan viikkoon", Harry nosti etusormensa pystyyn.
Draco räpsäytti muutaman kerran silmiään katse Harryn etusormessa. Jos hänen molemmat silmät olisivat näkyneet, hän katsoisi sillä hetkellä kieroon.
"Hei". Draco naurahti ja otti kiinni Harryn kädestä, "tuo on epäreilua!"
"Eihän ole", Harry nauroi. "Nyt ainakin tiedät miten käy, jos et käyttäydy tahtoni mukaisesti!"
"Käyttäydy tahtosi mukaisesti?" Draco toisti kulmakarvat koholla, ääni nousten loppuvirkettä kohti. "Tahtosi mukaisesti? Kohta saat nähdä, Potter, kenen tahdon mukaan me toimimme."
Draco otti kiinni Harrya tämän olkapäistä ja kaatoi hänet selkä edellä sängylle.
"Hei!" Harry huudahti Dracon ottaessa tiukan otteen hänen ranteistaan ja istuessaan Harryn jalkojen päälle niin, ettei Harry päässyt rimpuilullakaan irti.
Pitkän toivottoman hyörinnän ja pyörinnän jälkeen Harry viimein valahti huohottaen sängylle.
"Aivan", Harry sulki silmänsä, "sinähän se pahis olit."
Draco nosti kulmakarvojaan. "Nytkö sinä vasta muistit sen?"
"Tunnut olevan parempaan päin", Harry hymyili avatessaan silmänsä, ja yrittäessään vielä päästä irti Dracon tiukasta otteesta tuloksetta.
Valkoinen virne muodostui Dracon huulille. "Näyttää siltä, että lääkkeet vaikuttavat tehokkaasti. Ja sitä paitsi kyllä voimani ovat edelleen tallella, vaikka naamani onkin kuin hevoskotkalauman kohdannut."
"Hampaasikin ovat taas vitivalkoiset", Harry hymyili punastuen, kun Draco nojautui alemmas.
Draco virne muuttui toispuoleiseksi hymyksi.
"Onko...", Harry aloitti kuumaa ilmaa henkäisten Dracon nenänpään koskettaessa hänen omaansa, "onko leukasi kunnossa? Onko tämä viisasta?"
Draco katsoi hymyillen Harrya, tietäen, että tämä oli oikeassa. Se ei ollut viisasta.
Nyrpeä ilme muodostui Dracon kasvoille. "Hmh, pilaa kaiken... saamarin leuka."
Harry naurahti ja kurotti päätänsä saadakseen suikattua Dracon nenänpäälle pienen suukon.
___________
Soo desu...R&R???
Jos kukaan on niin tylsistynyt että jaksaa vastata typeriin
kyselyihin, niin senkus vaan! ~~' ' ~~
Jotta muotoilisin tämän lauseen mahdollisimman kauniisti, niin
kumman seuraavista henkilöistä haluaisit
jäävän mieluummin
henkiin?
1. a) Draco b) Harry?
2. a) Draco b) Remus?
3. a) Draco b) Blaise?
4. a) Draco b) Ron?
5. a) Harry b) Remus?
6. a) Harry b) Ron?
7. a) Harry b) Blaise?
8. a) Blaise b) Ron?
9. a) Blaise b) Hermione?
10. a) Blaise b) Remus?
11. a) Ron b) Hermione?
12. a) Ron b) Remus?
13. a) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione b) Harry?
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
Ite voin jo sanoa, et tiedän miten lopussa suunnilleen kullekin käy, mutta
kaks hahmoista keikkuu lankulla, enkä tiedä pitäiskö ne tiputtaa haitten sekaan vai ei...
joten, päätös alkaa valua teille! *evil grin*
