kiitokseni kaikille kommenteista, tässä taas tulee pitkän tauon jälkeen. Hyviä joulun odotuksia ~~
Stage 15.
Oli tullut lähdön aika. Harry oli tarkistanut paikat moneen otteeseen varmistaakseen, että kaikki oli varmasti mukana. Hän olisi halunnut ottaa mukaansa yhden Siriuksen huoneen kaltevaan kattoon kiinnitetyistä valokuvista, mutta vaikka hän oli kuinka yrittänyt irrottaa sitä, kuva ei ollut hievahtanutkaan. Harry oli kysynyt Dracolta tietäisikö tämä loitsua, jolla kuvan olisi saanut irti, mutta Draco oli katsonut häntä siihen tapaan, että Harrysta tuntui, että vaikka Draco olisikin tiennyt loitsun, hän ei olisi kertonut sitä.
Sillä hetkellä Harry seisoi yksin hänen ja Ronin tyhjässä huoneessa, joka näytti kovin alastomalta ilman sitä vastasiivottua sotkua, ja niitä Ronin kirkkaanpunaisia pussilakanoita, jotka oli vaihdettu vanhoihin harmaisiin.
Päävärinä siinä huoneessa oli ehdottomasti juuri se pussilakanoiden likainen harmaa, joka sopi Harryn sen hetkiseen mielentilaan. Osa hänestä halusi jäädä, mutta suurempi osa tuntui tyytyväiseltä, kun hän sai viimein hyvästellä sen ankean huoneen, jossa Siriuksen muisto käveli haamun lailla toisesta seinästä toisen lävitse.
Harry kuuli hiljaisuutta halkovan pienen koputuksen, joka sai hänet katsomaan taakseen. Draco seisoi oven suussa käsi oven karmissa. Harry hymähti pikaisesti, ja käänsi sitten katseensa takaisin suoraan eteensä, nähdäkseen Phineas Nigelluksen mustan muotokuvan.
"Etkö haluaisi lähteä?"
Harry nyökkäsi tarkoittaen sillä sitä, että hän halusi ehdottomasti jättää Kalmanhanaukion taakseen. Ehkä hiljalleen hän oppisi katsomaan eteenpäin, eikä taakseen ikään kuin toivoen, että jotenkin ihmeenkaupalla Sirius tulisi takaisin.
Harry tunsi yksittäisen kyyneleen valuvan hänen poskelleen, kun hän ajatteli Siriusta. Hän pystyi lähestulkoon näkemään miehen kasvot jonkin verran korkeammalla hänen edessään, hän pystyi kuulemaan erittäin kaukaisesti kuin jonkin savuverhon takaa kuuluvan naurahtelun.
Harry tunsi kädet olkapäillään, mikä sai hänet painamaan päänsä alas siitä kohdasta, jossa hän oli mielikuvana nähnyt kummisetänsä komeat kasvot.
"Mennään, Harry", Harry kuuli Dracon sanovan hiljaisella äänellä, ja antoi sitten pojan ohjata hänet pois siitä huoneesta, joka ei enää koskaan sen jälkeen kuuluisi hänen elämäänsä.
-------------
Hyvästelyt olivat lähdön kamalin asia, sillä Harry tiesi, että ne saattoivat todellakin olla viimeiset. Viimeiset sanat, jotka vaihdettiin pikaisesti kaikkien välillä.
Rouva Weasleyn kädet tärisivät, kun hän halasi jokaista lähtijää silmissään kyyneleitä, jotka eivät olleet vielä valuneet hänen kasvoilleen. Hänen oli jo onnistunut rikkoa kaksi Ginnyn hajuvesipulloa tiputtamalla ne lattialle sen sijaan, että olisi saanut toimitettua ne ehjinä omistajalleen. Huoneeseen levisi melkoisen voimakas silmiä vetistävä haju, jonka varjossa pystyi naamioimaan kyyneleet hajun syyksi. Herra Weasley, joka oli itse ehdottanut Malfoyn kartanoa turvallisimmaksi piilopaikaksi, varmisteli vielä Dracolta talon suojien tehokkuudesta ääni heikkona.
Tonksin halauksien ja onnen toivotusten jälkeen Harry huomasi halaavansa sitä, jonka turvallisuudesta hän oli eniten huolissaan. Harry oli huomannut Remuksen ottaneen lähestulkoon Siriuksen aseman hänen elämässään, ja nyt kun hän halasi miestä toivoen, ettei se olisi viimeinen kerta kun he näkivät, hän vasta ymmärsi sen miten tärkeä Remus hänelle oli.
"Onnea matkaan, Harry", Harry kuuli Remuksen sanovan heidän edelleen halatessa. Sillä välin Charlie avasi oven Hermionelle ja Ginnylle. "Älä huolehdi meistä, pidä pääsi matalana, mutta toivosi korkealla."
Harry nyökkäsi heidän asettuessa sitten erilleen.
"Sinä olet siellä turvassa", Remus sanoi hänelle rauhoittavaan sävyyn. "Se on tärkeintä."
"Mutta etkö sinäkin voisi - " Harry aloitti epätoivoisesti, mutta Remus keskeytti hänet asettamalla hänen kätensä Harryn olkapäälle.
"Olen pahoillani, Harry", Remus kuiskasi. "Minun on hoidettava killan asioita."
"Mutta - "
"Harry", Remus keskeytti hänet uudestaan surullinen hymy kasvoillaan, "älä huolehdi. Me näemme vielä."
"Harry."
Harry käännähti katsomaan etuoven suussa seisovaa Dracoa. "Aika lähteä."
Harry kääntyi vielä kerran Remuksen puoleen huoli kasvoillaan paistaen. "Lupaatko?"
Remus hymyili hänelle rohkaisevasti, ja veti Harryn vielä kerran tiukkaan halaukseen. "Lupaan."
He erkanivat toisistaan jälleen, ja pikaisen nyökkäyksen väsyneen näköiselle miehelle annettuaan, Harry asteli Ronin ja Dracon perässä ulos talon ovesta. Hän sulki oven perässään kuin lukiten siten kohtalonsa, jättäen samalla kaiken taakseen.
Hänen edessään Ginny, Blaise ja Hermione hääräsivät Kingsleyn kanssa auton luona, änkivät tavaroita takakonttiin. Ron asteli heidän luokseen ja Draco odotti selvästi Harrya.
"Onko kaikki mukana?" Draco kysyi Harrylta, joka naurahti: "Eihän minulla edes ole oikein mitään. On, on, kaikki on mukana."
Harry avasi vielä takkinsa vetoketjua tarkistaakseen Dracon hänelle joululahjaksi antaman korun olevan tallella.
"Loistavaa", Kingsley huokaisi pamautettuaan takakontin kiinni. "Jos pääsemme pahimpien ruuhkien ohitse, olemme perillä iltaan mennessä."
"Ai", Hermione sanoi kuulostaen jokseenkin yllättyneeltä. "Onko matka niin pitkä?"
Kingsley nyökkäsi.
"Olisin voinut kuvitella teidän asuvan jossain Lontoon keskustassa", Hermione totesi nostaen samalla katseen Dracoon, joka nyrpisti nenäänsä.
"Keskellä pakokaasuja? Ei kiitos. Harvemmin sitä muutenkaan näkee suuria kartanoita jästien kauppakeskusten liepeillä."
"No niin, kaikki", Kingsley keskeytti puheet syvällä äänellään. "Meidän pitää nyt lähteä. Kuka teistä tulee etupenkille?"
Tästä syntyi pienimuotoinen väittely etenkin Ronin, Blaisen ja Dracon välillä. Harry tyytyi pudistamaan Hermionen kanssa päätään.
----------------------------
"Voisitteko vielä kerran kertoa - ", Harry aloitti tuskastuneen kuuloisena, " - miksi meidän täytyy matkustaa autolla?"
Väittelyn tulos oli se, että Harry istui nyt mitä epämukavimmassa lytyssä mitä pienimmän auton takapenkillä Dracon ja Ronin välissä. Hänen täytyi kyllä sääliä Hermionea ja Ginnya, jotka joutuivat nojaamaan kovia ovia vasten. Blaisea hän puolestaan kadehti; mokoma sai istua etupenkillä sairaalakäyntiinsä vedoten.
"Minun rintaani sattuu vielä", Blaise oli sanonut, ja tökkinyt demonstroivasti oikeaa kylkeään. Draco oli näyttänyt murhanhimoiselta.
"Sulaudumme näin hyvin joukkoon", autoa ajava Kingsley totesi. "Kuolonsyöjät saattavat tarkkailla hormiverkkoa, eikä porttiavaimen saaminen yksityisten suojien sisään onnistu."
Harry huokaisi, ja yritti olla välittämättä siitä kaameasta uuden auton hajusta, joka sai hänet voimaan pahoin. Tilannetta ei yhtään auttanut tiukassa puristuksessa oleminen ja kauhea kuumuus.
"Kartanolle on pitkä matka", Kingsley huokaisi saaden Harryn lähes epätoivon partaalle. "Joten ajattelin, että pysähtyisimme matkalla."
Takapenkiltä kuului hyväksyvää mutinaa, Blaise virnuili tyytyväisenä omaan osaansa ja räpläsi nappeja, joista sai vaihdettua radiokanavia. Mikään kappale ei ehtinyt edetä kuin kahden säkeen verran, kun Blaise jo vaihtoi kanavaa.
"Pysähdytäänkö me piankin?" Hermione kysyi Harryn oikealta puolelta. Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun Hermione sanoi jotakin. Äänestä päätellen hänenkään olo ei ollut parhaimmillaan.
Kingsley vilkaisi nopeasti sivusilmällä takapenkkiläisiä. "Haluatteko ulos?"
"Joo", takapenkkiläiset sanoivat kuorossa.
Ei onneksi kestänyt enää kaukaakaan, kun Harry jo nousi haparoiden seisomaan raikkaaseen ulkoilmaan, ja pisti vaistomaisesti käden suunsa eteen Hermionen ja Ginnyn tapaan. Draco näytti yllättävän hyvinvoivalta, Ron lievästi vihertävältä.
Autosta ulos astuttuaan, Draco oli vetänyt hupun päähänsä, jottei kukaan jästeistä tunnistaisi häntä vankikarkuriksi.
Kingsley oli parkkeeranut auton pienen kuppilan parkkipaikalle. Terassilla olevan pöydän ääressä istuvat miehet tarkkailivat hivenen huvittuneena huonovointista nuorisoa tuopit käsissään.
Kingsley katsoi mietiskellen huonovointista porukkaa. "Pitäisikö meidän keksiä jotain..."
"Ehdottomasti", Draco totesi rauhallisesti huppunsa uumenista Ronin valahtaessa maahan kyykylleen. "Takana on tukala istua. On kuuma ja ahdasta."
"Puhumattakaan hajusta", Harry lisäsi Hermionen nyökytellessä ponnekkaasti.
Kingsley kurtisti kulmiaan Blaisen vihellellessä ja pyöriessä paikoillaan.
"Harry voi istua minun syliin", Draco totesi olkiaan kohauttaen saaden Blaisen täyden huomion.
"Tai minun, etupenkillä on tilaa!"
Draco ja Hermione siirsivät tiukat katseet olkiaan kohauttavaan Blaiseen.
Alkoi uusi yritys. Tällä kertaa auton toista ovea vasten joutui Ron, hänen viereensä Ginny, jonka viereen Hermione. Draco istui toista ovea vasten Harry sylissään. Vieläkin oli hiukan ahdasta, mutta se ei tuntunut juuri miltään ensimmäisen tunnin aikaiseen matkaan verrattuna. Tässä asennossa Harry tosin huomasi, että auto ei ollut vain kapea, vaan myös katto oli matalalla.
Auton ilmastointi oli täysillä, mikä viilensi mukavasti ilmaa. Lemu oli yhä hajuaistia kuohauttavaa, mutta muiden pahaa oloa aiheuttavien tekijöiden poistuessa, haju tuntui pienemmältä pahalta. Yhdessä kuuman ilman kanssa se oli ollut suorastaan sietämätön.
Blaisekin oli viimein lopettanut rasittavan kanavien vaihtamisen, kun hän oli löytänyt kanavan, jolla laulettiin lastenlauluja. Harrysta tuntui siltä, että Blaise halusi näin vain kiusata Dracoa, jonka mutinat Harry kuuli vain epäselvästi takaansa.
---------
Hiljalleen päivä oli vaihtunut iltaan monien pysähdyksien jälkeen, ja Harry oli uupuneena nukahtanut Dracon syliin suu auki retkottaen. Ron hytkyi ovea vasten. Hänen silmänsä sulkeutuivat hitaasti, jonka jälkeen hän aina hätkähti yrittäessään pysyä hereillä. Hänen vieressään olevilla Ginnylla ja Hermionella oli molemmilla silmät auki. Etupenkillä istuvasta Blaisesta ei tiennyt, nukkuiko poika vai ei. Hänen silmänsä olivat joka tapauksessa kiinni.
Draco silitteli epämääräisesti Harryn hiuksia katse ikkunassa. Hän näkisi pian äitinsä, jonka reaktion hän pelkäsi olevan mitä hysteerisintä hössötystä.
"Perhonen - ", Blaise aloitti venytellen, mikä todisti hänen olevan hereillä, " muni munasen - "
Draco sulki ärtyneenä silmänsä Blaisen loilotukselle. Hän vihasi, vihasi sitä laulua. Sillä typerällä kakaroiden kanavalla oltiin hoiloteltu sitä varmaan yli kymmenen kertaa sen automatkan aikana.
" - munasta kuoriutuu toukanpoikanen! Toukka kotiloituu, kotilosta kuoriutuu peeerhonen - "
"Blaise... "
" - muni munasen! Munasta kuoriutuu - "
"BLAISE, PÄÄ KIINNI!"
Harry läimäytti unisesti kädellään Dracon rintaa ja avasi rähmäiset silmänsä.
"Samat sinulle", Harry mumisi nostaessaan hieman päätään. "Olemmeko kohta perillä?"
"Ei kestä enää pitkään", Kingsley huikkasi vaihtaessaan kaistaa. "Kartanon tulisi näkyä jo kohta."
Harry huokaisi ja antoi päänsä valahtaa takaisin Dracoa rintaa vasten.
Ron, joka päästi helpottuneen huokaisun, kohensi unisesti ryhtiään ja painoi kasvonsa kylmää ikkunanruutua vasten. Ulkona oli jo säkkipimeää, vain taivaalla olevat miljoonat tähdet ja kuunsirppi valaisivat näkymää.
"Siinä se sitten on", Kingsley totesi helpottuneena saaden jokaisen kohentamaan ryhtiään. Vain Blaise, joka oli ilmeisesti nukahtanut, ei reagoinut millään tavoin.
--------------
"Draco!"
Oli sellaisia asioita, joita Draco ei halunnut muiden todistavan. Yhteen niistä kuului ehdottomasti hänen äitinsä raivostuttava hössötys ja ylisuojelevaisuus. Silläkin hetkellä, auton äänen kuultuaan, Narcissa Malfoy juoksi tohvelit jaloissaan tulijoita vastaan nähtyään poikansa vaalean päälaen, joka hehkui oudosti lyhdynvalossa.
"Minä olin niin huolissani!" Narcissa Malfoy huudahti kaapattuaan poikansa tiukkaan syleilyyn. Harry, joka oli noussut autosta heti Dracon jäljessä, ei voinut olla kadehtimatta Dracoa.
"Joo, joo, voisitko päästää irti", Draco mumisi äitinsä korvaan sulkiessaan silmänsä ärtyneesti. Hänen äitinsä huokaisi, ja vetäytyi irti itseään pidemmästä pojastaan pitäen kätensä tämän olkapäillä. Rouva Malfoyn kasvoille ilmaantui kovin huojentunut ilme, eikä hän tuntunut välittävän muista paikallaolijoista, jotka purkivat tavaroita autosta.
"Sinä saatat ehkä pitää minua ylisuojelevana, Draco, mutta sinä olet minun ainoa poikani!" rouva Malfoyn ääni värähti hänen jatkaessa, "perheeni..."
Draco huokaisi katsoessaan äitiään, ja laski tämän kädet olkapäiltään. "Enkä minä ole menossa minnekään."
Rouva Malfoy naurahti jokseenkin väkinäisesti, ja viimein hänen katseensa osui muihin paikallaolijoihin. Hän risti kätensä ja näytti odottavan jonkinlaista selitystä kiertäessään katsettaan muissa, joilta hänen ei kuitenkaan onnistunut saada katsekontaktia.
"Mistä tässä on oikein kyse..?"
"Ehkäpä minä voisin selventää?" Kingsley asteli rouva Malfoyn luokse Ronin ja Ginnyn yhteinen matkalaukku kädessään.
Rouva Malfoy laski kätensä ja nyökkäsi varovaisesti kivinen ilme kasvoillaan, minkä jälkeen hän ja Kingsley kävelivät vähän matkan päähän selventelemään asioita.
Draco, joka oli jäänyt vielä hetkeksi katsomaan äitinsä ja Kingsleyn sananvaihtoa, kääntyi muiden puoleen. Ginny ja Hermione katsoivat ylös ja osoittelivat joitain tähtikuvioita, Ron nojasi autoon ja katsoi silmät suurina ja suu auki edessään komeilevaa kartanoa, ja Harry päästi Hedwigin ja sen pöllön, jonka nimeä Draco ei muistanut, ulos häkeistään.
Pieni pöllö vinkui kuin hiiri, ja lensi ympyrää kylmähkössä ilmassa näyttäen lievästi järkensä menettäneeltä. Dracolle linnusta tuli mieleen koira, joka ajoi häntäänsä takaa.
"Voitko hyvin, Hedwig?" Draco kuuli Harryn kysyvän vaimeasti huhuilevalta pöllöltään hänen astellessa kaksikkoa lähemmäs.
"Odotatko siltä vastausta?" Draco hymähti ansaiten sekä pöllöltä että sen omistajalta tiukat katsahdukset. Draco nosti kätensä ylös, ja kurkisti nopeasti autoon sisään nähdäkseen etupenkillä sikeässä unessa olevan Blaisen.
"Teillä on upea koti", Harry sanoi hänelle hiljaa silitellessään kädellään nököttävää lintua.
Draco katsahti kartanoa ja kohautti olkiaan.
"Monta huonetta siellä on?" Harry kysyi katse edelleen Dracossa, joka kuunteli hiljaisuudessa äitinsä ja Kingsleyn kuiskailuja.
Draco käänsi vinosti hymyillen katseensa Harryyn. "Kiinnostaako sinua tosiaan?"
Harry naurahti vastaukseksi, ja käänsi katseensa edelleen kartanoa suu auki tuijottavan Ronin suuntaan.
"Sinua pelottaa."
Se ei ollut kysymys, ja vaikka Draco ei saanut vastausta, hän tiesi olevansa oikeassa. Harry vähät välitti itsestään, mutta muista senkin edestä.
"He ovat aikuisia", Draco totesi. "He pystyvät pitämään huolta itsestään."
Harry käänsi katseensa nopeasti Dracon suuntaan. Hänen kasvoillaan paistoi huolen ja vihan sekainen ilme.
"Tämä on sotaa, Draco", Harry totesi ääni lähempänä sitä, mitä se oli ollut silloin kuin he olivat vielä kinastelleet keskenään. "Ihmisiä kuolee, myös aikuisia."
Draco huokaisi ja katsoi jokseenkin väsyneen näköisenä Harrya, joka suuntasi katseensa taas nopeasti lemmikkilintuunsa.
"Draco?"
Draco nosti katseensa äitiinsä, joka asteli hänen luokseen Kingsleyn hölkätessä auttamaan tavaroiden kantamisessa sisälle.
"Meidän täytyy laittaa huone heille neljälle", rouva Malfoy katsahti Hermionea, Ginnya, Ronia sekä heidän luokseen astelevaa Harrya.
"Blaisekin on täällä", Draco huomautti, ja osoitti taakseen auton etupenkille. "Eikä Harrylle tarvitse laittaa huonetta, hän voi nukkua kanssani."
Tälle rouva Malfoy nosti hyvin dracomaisesti oikeaa kulmakarvaansa.
--------
"Tämäkö on huoneesi?"
Draco tuhahti. "Minun, miksi minä muuten sinut tänne toisin? Mennään nyt nukkumaan."
Harry antoi katseensa kiertää kauniissa, melko yksinkertaisessa ja isossa huoneessa. Tavaroiden ulkonäöstä ja määrästä päätellen pystyi tosin selvästi päättelemään sen, kuinka hemmoteltu Draco oli.
Harry katsoi Dracon selkää, kun tämä touhusi vaatekaappinsa vierellä onnellisesti, kun pääsi viimeinkin käsiksi omiin vaatteisiinsa.
"Anteeksi", Harry sanoi hiljaa. "En olisi saanut vastata sinulle sillä tavalla. Tai siis... kyllähän minä tiedän, että sinä tiedät sen, että aikuisetkin - "
Dracon lähettämä katse sai Harryn sulkemaan suunsa. "Tiedätkö miten epämääräiseltä tuo kuulosti? Eikä sinun tarvitse mitään anteeksipyydellä. Mene vain vaihtamaan yöpuku päälle."
Harry hymähti, ja laski kantamansa matkalaukkunsa kolahtaen maahan.
"Tai ei sinun ole tietenkään pakko", Draco totesi venyttelevästi saaden Harryn pudistamaan hymyillen päätänsä.
"Miten minä osasinkaan arvella, että sanoisit noin."
Harry vetäisi punaisen yöpukunsa matkalaukustaan ja lampsi ovelle, jota Draco oli osoittanut sanoessaan, että Harryn kannattaisi vaihtaa yövaatteet ylle.
Oven takana, niin kuin Harry oli epäillytkin, sijaitsi Dracon oma vessa, jonka yhteyteen kuului myös suihku, ja syvennyksessä oleva, lumotuin kynttilöin valaistu poreallas. Harry pudisti haukotellen päätänsä, ja ryhtyi vaihtamaan yövaatteita ylleen. Sillä välin Draco veti huoneessaan yöpaitansa ja -housunsa päälleen, ja asteli sängylleen tuuditellen samalla siinä autuaassa ajatuksessa: hän oli viimein kotona. Ei kylmässä Azkabanissa, eikä synkässä talossa Kalmanhanaukiolla. Hänen ainoa ongelmansa oli Harry, sillä Draco tiesi, ettei Harry halunnut olla siellä kaiken ulkopuolella.
Pesuhuoneen ovi avautui, ja Harry asteli sisälle huoneeseen askelet pehmeinä.
"Kummalla puolella haluat nukkua?" Draco kysyi uninen hymy kasvoillaan.
Harry ei vastannut, vaan läsähti oikealle puolelle sänkyä kuin sätkynukke, jonka narut katkaistiin yhdellä kertaa. Draco naurahti ja mutisi jotain siihen suuntaan, kuin että hän nukkui yleensä oikealla puolella.
Draco kuitenkin asettui Harryn vierelle, heitti peiton heidän ylleen, veti Harryn itseään vasten, ja nukahti ehtimättä toivottaa hyviä öitä.
