The Lines Between II - you and me. (K-11) //tauolla jälleen// H/D

[Liar]

O_O omg. En tänää kerkee enää lukee tota kolmatta lukuu. Ei ihan oikeesti, ei oo totta, äääää! Nonii... Taijat tietää mut nickil avada?
Ja sen pitäis kertoo se että tykkäsin ykkös osasta siis aivan hirveesti ja tää kuulostaa aivan mahtavalta. Jos ficci alkaa että lukijalla menee kylmätväreet, nii sen täytyy olla hyvä! Muokkaan tätä sit ku saan ton vikan luettuu
- savi.
Muks/ Wow. ÄÄÄÄÄÄ Lisää! Tää on aivan mahtavaa ^^ Ihan oikeesti! Sori, en saa mtn järkevää nyt päähäni! Kiitoff

[Winga]

Mä inhoon sua! Ei saa jättää noin ilkeesti kesken! Ja miks Harry ei voinut kertoa?
Gääh, Dracolle EI saa käydä mitään pahaa, eieiei, tai sitten sun henkikultasi ei ole Katan käsissä, vaan mulla on omat suunnitelmani...
Mhm, kai sä tajusit tästä viestistä jo, että mä pidin? Jos et, niin sanonpa sen nyt sitten: Pidin tästä oikein kovasti. Jatkoa vaan pitäisi pian saada _{(Aina muita patistamassa kirjoittamaan ja omiin tulee pitempiäkin taukoja, *huoh*)}

[starry-eyed]

Oi, hyvähän tämäkin luku oli. Mukavaa kuulla Dracostakin välillä. Ihanaa, kun Harry nyt viimein kertoi Ronille ja Hermionelle. Saapahan näiltäkin sitten tukea masennukseensa, kunnes Draco pääsee pois. Hox. KUNNES Draco pääsee pois, EI JOS Draco pääsee pois.

Julmaa, ei Dracoa saa kiristää! Ilkeitä nämä kuolonsyöjät *näyttää nyrkkiä tietokoneelle.* Kuitenkin olisi ihan mukavaa kuulla lisää Dracosta vielä tämän jälkeenkin... Enkä millään jaksaisi odottaa, että pojat pääsevät näkemään jälleen. Blaisestakin olisi mukava kuulla jossain välissä tässä pian.

"Ei se haittaa, Ron", Harry sanoi täydestä sydämestään ja avasi Ronin kiireellä paketoidun lahjan. Käärepaperin sisältä paljastui valkoinen karvapallo, jonka Harry vannoi nähneensä jossain aiemmin. Luultavasti Fredin ja Georgen pilailukaupassa, josta Ronin oli helpoin hommata lahjat. Hän nosti otsa rypyssä katseensa Roniin: "Mikä se on?"
......
"Somni", Hermione korjasi sanan loppuosaa venytellen, "sillä voi saada selville toisten syvimmät unelmat."

Sen esineen avulla Draco voisi saada selville Iseeviot-peilin lailla muiden, sekä omat syvät unelmansa, mutta Draco ei tarvinnut sitä tietääkseen niitä. Dracon suurin toive ei ihme kyllä ollut Azkabanista ulospääsy, eikä hänelle tärkeimmän ihmisen tapaaminen.

Haa! Dracolla ja Harrylla samanlaiset nämä somnit... Tämän varalle olet varmasti kehitellyt jotain, en vain vielä jaksaisi arvella mitä... Ei tule vielä mieleen, mutta ehkä tässä pohtiessa jossain vaiheessa...

Kiitos tästä jälleen kerran ja rakentava ilmestynee ulkomailta aikanaan...(Uskon ettei siis koskaan)
Jatkoa!

[Karakuriningyou]

Byääh, miten jotakin täydellistä voi kommentoida?
Olen tapellut tuon kysymyksen kanssa useampia kertoja ja olen alkanut kirjoittaa kommenttia useampia kertoja, mutta aina se on jotenkin jäänyt, olen pahoillani.
Minulla on wordissa pitkä kommentti (lainauksista tosin suurimmaksiosaksi koostuva), jonka olen kirjoittanut tämän edelliseen osaan, mutten saanut sitä ikinä valmiiksi. Anteeksi siitäkin, ehkä joskus lähetän sen

Ääää, en voi sanoa mitään, jos rupean selittämään jotakin, en ikinä lähetä tätä kommenttia. Anteeksianteeksianteeksi.
Ilmoitan vain, että tämä kuuluu parhaisiin ikinä lukemiini ficceihin (tämä ja edeltäjänsä siis, pidän niitä yhtenä ja samana ) ja että kirjoitustapasi on ihana.
Ficci on kamalan ihana kaikessa ahdistavuudessaan ja olet onnistunut saamaan kaikista henkilöistä uskottavia ja eläviä.
Toivottavasti Draco pääsee takaisin Harryn luo :>

Kiitos tästä ihanasta ja anteeksi tyhmästä kommentista.
*Lähtee hakkaamaan päätä seinään*

Ainiin. Tärkein meinasi unohtua eli: Jatkoa, kiitos ;>

[Hallow]

Sierra: Oi tack tack  Azkabania oli niin mukava kuvitella, et millasta siel olis. ((muah, en tiiä miks ://))
Juups, ymmärsin mitä tarkotit sillä. Olis se olluki ehk vähän hassua, jos Harry olis just vaan pamauttanu asian silleen tosta noin vaan esille. xDD Niin olisi hyvinkin saattanu käydä jos olisin ollu tosi laiska. Ihana kuulla et noi hahmot on onnistunu hyvin ^^, se on yleensä se pelko et ne menee ihan yli äyräiden. Välillä kun ei sellaisia jaksa itsekään lukea, niin en haluis saada sitä aikaseks niille jotka sattuu törmäämään mun ficceihin. Ui, tosi paljon muhkeita kiitoksia ^^

Luthien: xDD ei ehkä mielenvikainen, pikeminkin pakkomielteinen. Ooh, näyttää viimein siltä, että kuvailut onnistu nappiin *whoot*, niitä ei vaan välillä laiskana jaksais työstää, mut pitää harjotella viel ^^. Jaa miksei Harry kertonu Dracosta? Ehkä kaikista suurin syy on se, ettei kaikkea pidä paljastaa yhteen sössöön >< *gjeh gjeh* Juuuups, olen jo tuossa melko pitkällä seuraavassa osassa, nii eiköhän se tästä! Kiitokseni jälleen kommentistasi ^^

Kata: *pitää sydänlastastaan kiinni* jesh, saan elää vielä jonkun aikaa! xDD eli sinun pitää myös varoa henkikultasi puolesta ja vuorustaa (?) tuolin ympärys tyynyillä. *otettu* minun ficcini aiheuttaa aivotärähdyksiä xDDD (pitäiskö olla järkyttyny vai otettu). Jooh, päätin että olette ansainneet jo tähän osaan Dracon, aluks sen ei pitäny tulla vielä ihan näin aikasin ollenkaan mukaan ^.^
Joo no, kyllä, kyllä se oli Remus ^^; se ei edes pahemmin paljastu koskaan, mutta juu Remushan se siellä ^^
Kiitos jälleen ihanasta kommentista *whoot*

Savenvalaja: ääääääääh Avada! Täällä päässä luultiin jo että olet kuollut ja kuopattu, kun ei missään näy (.....over reaction.....) Mutta juu siis, kyllä tunnen sut nickil avada ^^; 
xDD ootko varma, ettei kylmätväreet johtunu siitä kylmästä tuulenvireestä joka pääsi ulkoa sisään? Tai siitä kuinka jokin näkymätön tuntui leijailevan huoneessasi? Jos ei, niin kiiiiitokseni erittäin paljolti! (<---....ei mitään järkeä tuossakaan lauseessa)
Kiitokseni ovat täten erittäin suuret ja jatkoa on luvassa!

Winga: Mäkin inhoon mua ku pitäis tehä se yks enkun tehtävä ja mä vaan täällä hyörin ^___O no eeei, aina tää enkun voittaa! Harry ei voinut kertoa suurimmalta syyksi siksi, koska minä en halunnut kaiken tulevan ilmi yhdellä kertaa *mwahahahaaa*. IIIIIIK, mun kimpussa on jo kohta kaksi verenhimoista viikatemieheksi pukeutunutta kiilusilmää O.O ..............................
Mutta tappouhkauksista huolimatta kiitokseni toooodella suuresti kommentista ^^ ne saa aina puhtia kirjottaa lisää. Tulin just koneelle umpikuolleena ja ku katoin näitä kommentteja, nii kirjoitusinto lisääntyi xDD

starry-eyed: xDD eihän sitä tiedä tuleeko Draco pois *täm tä dämpä däm..* Koskas thö kuolonsyöjät eivät olisi ilkeitä ^^; ne vaan aina tuntuu tunkeutuvan mun tarinoihin, koska voldemort on niin ~~<3~~......heh heh...
Voin jo luvata et Blaisestakin kuullaan pian ^.^
Hmmm juu mietinkin et koskakohan porukka huomaa tuon somni jutskan xD. Nii se ensimmäinen Dracon karvapallohan ilmestyi TLB ykkösessä, muttei siitä kerrottu silloin oikeestaan mitään. Kiitokseni kommentista ^^

Karakuriningyou: Aaah, mukava saada jälleen 'uusia' lukijoita ^^! Kuuluu parhaisiin sun ikinä lukemiin ficceihin? Tippahan tässä nousisi linsseihin, jos sellaiset omistaisi. Nyt kasaantuu paineet ^___^ mut toivottavasti tulee jatko mielyttämään yhtä paljon kun nämä edeltäjä osaset!
Tuohan oli kaikkea muuta paitsi tyhmä kommentti O.O se sai itseluottamuksen nousemaan korkeammalle, ja nyt tosissaan tekis mieli jatkaa taas kirjottamista ^^
Erittäin paljon kiitoksia upeasta kommentista, etkä sä oo ainoa, sillä mulla on aina hankaluuksia kirjottaa näitä vastauksia ^^



Kiitos jälleen siis kaikille ultra-kommenteistanne!! ((loppua kohden vastaukseni meni ihan yhdeks suureks vajaaälyseks möysseks, joten anteeksi siitä ^^;)
~~ Hallow kuittaa.

[Hallow]

  Hyvää iltaa.

Sippo: Kiitokseni kommentista *kumarrus*. Tämän jatkon kanssa kesti pikkasen ^^; mutta tässä sitä nyt tulee.

Suurkiitokseni jälleen Aprilille virheiden korjailusta!



Stage 4.



"Harry!"

"Haaaaarryyyy!"

Sinä päivänä Harry sai kunnon vastaanottokomitean, jota vetivät kaksoset Fred ja George niin lujien melujen saattelemana, että kaikki käytävän muotokuvista olivat alkaneet kirkumaan.

"ENKÖ MINÄ OLE SANONUT OLEMAAN HILJAA ETEISESSÄ?!"

"KURAVERISET, SURKIT, PUOLILAJISET SAASTAT...!"

Koko talo oli yhtä sekasortoa, mikä sai jostain syystä Harryn tuntemaan olonsa entistä paremmaksi. Yksi kolmasosa kiltalaisista oli ryhtynyt hiljentämään muotokuvia, Koukkujalka säntäili sinne tänne huono-onnisten rottien perässä, Fred ja George esittelivät Harrylle kaikkea räjähtelevää ja mahdollisimman kovaäänistä pilailupuodin tavaraa, ja suurin osa laittoi keittiötä valmiiksi ruokaa varten.

Harrysta tuntui upealta, kun niin moni hänen tuntemansa ihminen oli ahtautunut saman katon alle. Hieman häntä ärsytti tosin Hermionen ja Ronin henkivartijaismainen käytös ja se, kun hän oli viimein huomannut Remuksen ainaisen vahtimisen ja holhoamisen. Hän kyllä salli sen, että Remus oli hänestä huolissaan ja kyseli silloin tällöin hänen vointiaan, mutta ainainen tirkistelijämäinen käytös tekisi kenet tahansa hulluksi.

"Älä viitsi, Harry", Hermione kuiskasi moittivasti, "Remus on sinusta huolissaan, niin kuin me muutkin."

Harry pyöräytti silmiään ja tunki kädet taskuihinsa rouva Weasleyn jolkottaessa kovaa kyytiä hänen luokseen. "Harry-kulta, pystyisitkö tänään syömään hieman enemmän?"

"Öh... tuota", Harry mietti hetken, mutta huomattuaan rouva Weasleyn kauhistuneen ilmeen hän lisäsi nopeasti, "tottakai, luulen että voin syödä jo enemmän."

Rouva Weasley soi Harrylle valoisan hymyn: "No, sehän on hyvä! Ei sinun tosin täydy pakottaa itseäsi, jos et sitten jaksa."

"Kiitos rouva Weasley", Harry kiitti erittäin hyvällä tuulella olevaa Weasleyn äitiä, joka suuntasi heti matkansa takaisin keittiöön, jonka ulkopuolella Harry, Ron, Hermione, Ginny, Fred, George, Kingsley ja Remus seisoivat.

"Hmm", Remus myhäili katse Harrya pälyillen, "voitko sinä hyvin, Harry?"

Hermione katsahti nopeasti Harrya, joka varoi visusti, ettei näpäyttäisi Remukselle takaisin mitään ilkeää: "Joo, ihan hyvin."

Remus ei näyttänyt uskovan Harrya, mutta hän nyökkäsi silti. Harrya alkoi hiljalleen ärsyttää, sillä hän ei ollut varma luottiko Remus häneen vai ei.

Weasleyn pojat, Ginny, Harry ja Hermione istuivat röykkiönä portailla. Fred ja George olivat ylimpänä muita, Harry Ronin kanssa heidän edessään, ja Hermione Ginnyn kanssa lähes lattiatasossa. Koukkujalka oli asettunut kehräämään Hermionen ja Ginnyn väliin.

"Kuulitteko te jo muuten Zabinista?" George kysyi nojautuen lähemmäs muita alarapuilla istujia, "siitä teidän asteella olevasta luihuisesta."

Ron huokaisi ärtyneesti: "Kyllä me tiedämme Zabinin. Mitä hänestä?"

Harry tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi tuskallisen lujaa, niin lujaa, että hän kuuli sen korvissaan.

"Kuulin Leeltä, joka oli kuullut sen sivusta Nottilta, että Zabini on joutunut Pyhään Mungoon", Fred kuiskasi nojautuen Georgen vierelle.

Harry tunsi melkein kuinka hänen sydämensä oli pysähtyä. Hän yritti kysyä mahdollisimman rauhallisella äänellä: "Mitä hänelle tapahtui?"

"Sanotaan, että kuolonsyöjät hyökkäsivät hänen ja hänen vanhempiensa kimppuun." George vastasi Hermionen pamauttaessa kädet suunsa eteen: "Sehän on kamalaa!"

Harry oli Hermionen kanssa samaa mieltä, mutta Ron tuhahti: "Ihan oikein Zabinille."

Ginny nyökkäsi ponnekkaasti, mutta Harryn onneksi Hermione ryhtyi heti puolustelemaan luihuista: "Niin, mutta eihän hän ollut edes tehnyt mitään! Kukaan hänen perheestään ei kuulu Voldemortin kannattajiin, ja hän on sitä paitsi Voldemortin suvaitsemaa puhdasveristen linjaa."

"Sitä mekin ollaan mietitty", Fred totesi Georgen nyökkäillessä hänen vieressään, "tai siis miksi heidän kimppuunsa ylipäätään käytiin. Ajattelimme että liittyisiköhän se siihen mitä tapahtui viimevuoden lopulla."

Harry katsoi äkkiä poispäin Fredistä ja Georgesta. Ronille ja Hermionelle hän oli sanonut, että hän oli joutunut sairaalasiipeen pyörryttyään uudestaan, vaikka hän olikin oikeasti palannut pelastamasta Dracoa.

"Ai silloin kun Lucius Malfoy kuoli?" Hermione kysyi ihmeissään, "itse olen kuullut siitä vaan sen verran, että kiltalaisten oli onnistunut murtautua kuolonsyöjien tukikohtaan, jossa he olivat saaneet ministeriöläisten kanssa kiinni Malfoyn. Hänen isänsä oli kuollut rytäkässä, mutta olen kuullut, että hän taisteli lopulta meidän puolella."

Fred ja George osoittivat kummatkin Hermionea toinen oikean ja toinen vasemman kätensä etusormella. "Miksi?" he kysyivät kuorossa, "miksi hän taisteli meidän puolella?"

Hermione, niin kuin kaikki muutkin näyttivät hämmentyneiltä. Harry vain esitti olevansa, mutta halusi kipeästi tietää miten Blaise voi: "Tiedättekö te miten hänelle kävi?"

"Ai Zabinille?" Fred kysyi ja kohautti olkiaan, "en tiedä, mutta elossa hän ainakin on."

Luojan kiitos, Harry ajatteli hänen sydämensä tahdin rauhoittuessa, hän on elossa, elossa...

"Miksi Lucius Malfoy tosiaan taisteli meidän puolella?" Hermione mietti ääneen, "tai siis, en usko, että Draco on sitten edes kuolonsyöjä. En usko, että hän olisi isäänsä vastaan..."

"Hänellä on pimeyden piirto", Ron huomautti, "ja mistä lähtien sinä olet kutsunut Malfoyta hänen etunimellään?"

Hermione punehtui näyttäen hivenen vihaiselta. "Se selventää asiaa, kun satumme puhumaan kahdesta Malfoysta."

"Mutta onhan Kalkaroksellakin", Fred totesi olkiaan kohauttaen, "pimeyden piirto siis. Niin on monella muullakin, joka ei ole enää tai ei haluaisi olla kuolonsyöjä."

"En usko, että Malfoy halusi itse kuolonsyöjäksi", Harry totesi Dracoa puolustaen saaden muiden huomiot häneen itseensä, "öh... tai siis - "

"Olen samaa mieltä Harryn kanssa", Hermione yhtyi nyökäten, "Malfoy saattaa olla kuinka ilkeä tahansa koulussa, muttei hänestä kuolonsyöjäksi olisi."

"Niin", George mietti, "voihan olla, että Voldemort on pakottanut Lucius Malfoyn pojan ottamaan piirron."

"Tuota mieltä Remuskin on", Harry totesi sivusta.

"Mitä mieltä minä olen?" Harry oli jo unohtanut Remuksen läsnäolon, kun tämä seisoi heistä jonkun matkan päässä puhumassa vilkkaasti Kingsleyn kanssa. Kummankin kasvoilla oli utelias ilme.

"Vaikka mitä mieltä!" Fred huikkasi hänelle virnistellen takaisin.

"Huonoa, jos kuulit mistä puhuimme!" George heitti hänelle vitsillä, joka sai Remuksen katsahtamaan hivenen huolestuneesti Harrya, joka ei kestänyt sitä enää.

"Remus", Harry sanoi ja nousi seisomaan, "minulla olisi asiaa."

Hermione loi Harryyn varoittavan katseen, kun tämä ohitti hänet ja Ginnyn. Harry oli matkallaan astua varoittavasti sähähtävän Koukkujalan hännän päälle.

Harry ohjasi Remuksen muiden katseiden saattelemana huoneeseen, jonka seinällä komeili Mustan sukupuu. Harry huomasi yhden koristeellisen ja kiemurtelevan puunoksan johtavan nimen, Sirius Musta, kohdalle, jonka yläpuolella oli sikarin polttama aukko. Remus katsoi entistä huolestuneempana Harrya. "Voitko hyvin?"

"Voin", Harry sanoi ärtyneenä ja kääntyi katsomaan Remusta, "ja haluankin että lakkaisit vahtimasta minua tuolla tavalla! Pärjään kyllä itsekin! Tiedän, että olet minusta huolissasi, mutta jatkuva holhoamisesi ottaa jo hermoille!"

Remus huokaisi: "Mutta Harry - "

"Voisitko edes rajoittaa sitä vähän?" Harry kysyi pitkän sisään hengähdyksen jälkeen, "en pidä siitä että minun jokaista askelta seurataan!"

Remus katsoi Harrya pitkään: "Olen iloinen siitä, että kerroit Ronille ja Hermionelle."

Harry oli niin ällikällä lyönty äkkinäisestä aiheen vaihdoksesta, ettei hän hetkeen tiennyt mitä sanoa. "M-mistä sinä edes tiedät - ? Älä vain sano, että sinä kuuntelit - !"

"Harry", Remus laski kätensä hiljalleen raivostuvan Harryn olkapäille, "minä olen huolissani sinusta."

"Ja minä kyllä satun tietämään sen!" Harry heitti takaisin, "niin ovat Ron ja Hermionekin, mutteivät he jahtaa minua joka paikkaan, he eivät ainakaan toivottavasti aio seistä oven takana ja valvoa, että nukun varmasti!"

Remus näytti hivenen suruliselta. "Jameskin - "

"Minä en ole isäni", Harry vastasi kylmästi sen enempää ajattelematta, mikä sai Remuksen vaikenemaan, "minä en ole isäni, vaikka sinä ja Sirius tunnutte olevan eri mieltä."

Harry vetäisi itsensä pois Remuksen otteesta ja asteli pois huoneesta tuntien siinä samassa syylisyyden pistoksen purettuaan tunteensa sillä tavalla Remukseen. Eihän se ollut Remuksen vika, että hän sattui olemaan Harrysta niin paljon huolissaan.

Harry oli huomannut, kuinka hänen mielentilansa olivat alkaneet vaihtelemaan onnellisuuden, masentuneisuuden, surullisuuden ja vihan välillä niin usein, että hän enää kunnolla edes muistanut, millainen hän oli ollut ennen Siriuksen kuolemaa. Tuttuja kohtaan hän saattoi käyttäytyä miten sattui, mutta Harrysta tuntui siltä, että vieraita nähdessään hänestä tulisi taas yhtä ujo kuin ensiluokkalainen.

Hetken mielijohteesta Harry oli jo kääntymässä takaisinpäin pyytämään Remukselta anteeksi käytöstään, mutta Fred ja George ehättivät hänen luokseen, ja tarttuivat häntä käsistä: "Lilliputti, ruoka-aika!"

"Hei! Päästäkää irti!" Harry ärähti, "minulla on asiaa Remukselle!"

"Jutut juteltu!" Fred loilotti.

Protestoinneista huolimatta Fred ja George raahasivat Harryn keittiöön suomatta Harrylle tilaisuutta karata heidän käsistään. Kaikki muut Remusta, Harrya ja kaksosia lukuunottamatta olivat jo majoittuneet keittiöön, jonka oven George vetäisi auki.

Hetken Harry ehti katsoa sisälle tupaten täynnä olevaan keittiöön, kunnes jokin värikäs sähähti vinkuen hänen ohitseen ja pamahti huoneen keskellä kuin ilotulitusraketti. Sen punaiset kipinät muodostivat ilmaan leijuvat kaksi sanaa: Harry seitsemäntoista.

"Hyvää syntymäpäivää!" kaikki sisällä jo valmiiksi olevat huudahtivat yhteen ääneen ja astelivat lähemmäs Harrya, joka oli jo toisen kerran sinä päivänä unohtanut, että oli hänen syntymäpäivänsä.

Lahjoja sateli sieltä täältä halauksien tai kätteilyiden saattalemina. Hagrid oli vetänyt Harryn niin musertavaan halaukseen, että Harry oli vinkaista kivusta, jonka halaus oli aiheuttanut hänen käsiensä arvissa. Vaikka ne olivatkin vanhoja, Harry saattoi yhä kovaa niitä puristaen tuntea, kuinka kipu leviäisi pistellen koko käteen.

Kipu ei kuitenkaan haitannut Harrya, joka oli onnellinen niin monen antamista onnitteluista ja halauksista. Vain Remuksen ja Dracon puuttuminen pisteli Harrya ilkeästi.

"Syömään, lilliputti!" Fred huudahti ja raahasi Harryn seuraavaksi leikkaamaan palaa isoimmasta kakusta jonka hän oli koskaan eläessään nähnyt. Se oli monikerroksinen kermakakku, jonka yläpuolella kiisi marsipaanista tehty huispaaja. Harry tunsi punehtuvansa ajatellessaan sitä vaivaa, jonka rouva Weasley oli tehnyt kakun eteen.

Bill Weasley, Ronin ponihäntäpäinen veli, hyppäsi jostain joukon seasta ojentamaan Harrylle hopeisen kakkulapion, jonka päässä oli Mustan sukuvaakuna.

Harry otti muiden katsellessa kiinni kakkulapion varresta ja survoi sen aplodien saattelemana kakun läpi ottaakseen siitä palan. Harrya seurasivat Fred ja George, jotka olivat ängenneet kiukkuisen Ronin eteen.

"HEI! Minä olin tässä ennen teitä!"

Hermione tuhahti päätään pudistellen Ginnyn irtautuessa joukosta Harryn luokse: "Onneksi olkoon."

"Kiitos", Harry huokaisi muiden rynnätessä kakkujonoon, "täällähän on paljon väkeä."

"Mmm", Ginny hymyili, "kaikki halusivat onnitella sinua. Täysi-ikäinen ja kaikkea."

Harry katsoi hivenen vaivaantuneesti häntä herkeämättä tuijottavaa Ginnya, jonka ruskeissa silmissä paloi tuli.

Harry ei pitänyt siitä katseesta, sillä se toi hänelle etäisesti mieleen sen katseen, jonka Blaise oli häneen monta kertaa iskostanut.

"Tuota", Harry ei keksinyt mitä sanoa, "mene sinä vain hakemaan kakkua, niin minä odottelen tuolla - "

Harry asteli sivummalle kakkupalansa kanssa Ginnyn hämmentynyt katse selässään. Hänellä ei ollut kovin hyvä olo, sillä se mitä hän oli sanonut Remukselle painoi hänen mieltänsä entistä enemmän. Lisäksi Ginnyn käytös häntä kohtaan tuntui jotenkin painostavalta.

"Mikä sinun on?" Hermione ja Ron astelivat Harryn luokse huolestuneen näköisinä, "et kai sinä vain ajattele - "

"En", Harry huokaisi ja tökki hopealusikalla kakunpalaansa, "sanoin hetki sitten hieman pahasti Remukselle."

"Ehkä sinun pitäisi mennä juttelemaan hänelle", Hermione ehdotti ymmärtäväisesti, "tuskin hän sinulle vihainen on."

Hetken emmittyään Harry laski lautasensa pöydälle ja asteli yksin ulos keittiöstä kohteenaan toisen kerroksen makuuhuone, jossa Remuksen oli tapana nukkua. Harry asteli natisevia rappusia pitkin harmaan oven eteen ja vetäisi sen auki.

Huone paljastui kuitenkin tyhjäksi. Siellä ei ollut rottien lisäksi ristinsielua. Harmaa peti, tunkkainen vaatekaappi ja ilmassa leijuva pöly eivät antaneet huoneelle houkuttelevaa vaikutelmaa.

Harry sulki oven ja mietti minne Remus olisi voinut mennä. Viimein hän päätti aloittaa etsintänsä Siriuksen äidin vanhasta makuuhuoneesta, joka osottautui yhtä tyhjäksi kuin Remuksenkin huone.

Onni lykkäsi Harrya vasta sitten, kun hän viimein älysi etsiä Remusta siitä huoneesta, jonne hän oli jäänyt Harryn tiuskahduksen jälkeen. Siellä hän nimittäin oli; istui mietiskeleväisen näköisenä yhdessä nurkassa, silmät vastapäistä seinää tarkastellen.

"Remus?" Harry kysyi hivenen arasti ja tunki kätensä taskuihinsa, "minä - "

"Shh", Remus keskeytti Harryn ja nosti kätensä vaientavasti pystyyn katse yhä seinässä.

Harry katsoi ihmeissään Remusta ja sitten taas seinää, huomaten vasta sitten pienen lepakon lepattelevan katonrajasta pölyiselle pöydälle. Harry oli huomannut, kuinka usein hän muuttui juuri Remuksen edessä omaksi kyyristeleväksi itsekseen, vaikkakin hänen viimekertainen kiukunpuuska oli ollut tavaton ja nopeasti ohimenevä.

"Mikset ole juhlissasi?" Remus kysyi uteliaan kuuloisena, "Molly ahkeroi kovasti niiden eteen."

Harryn silmien katse oli keskittyneesti naulittu siipiään räpyttelevään lepakkoon, kun hän vastasi hieman lattiaa kengänkärjellään potkien:"Halusin pyytää... tuota... halusin pyytää anteeksi siitä mitä sanoin..."

"Ei sinun tarvitse", Remus huokaisi ja nousi seisomaan, "ymmärrän kyllä nyt kuinka tunkeileva olen ollut."

"En minä sitä!" Harry kiiruhti sanomaan kasvot punottaen. "en olisi saanut sanoa sillä tavalla, että pidät minua isänäni - "

"Harry", Remus keskeytti, "sinulla on oikeus olla siitä vihainen. Minulla ei ollut tarkoituksena ilmaista asiaani niin, mutta ymmärrän reaktiosi täysin."

Remus asteli Harryn luokse ja laski kätensä hänen olkapäilleen hymy huulillaan. "Mennään yhdessä. Molly olisi varmaan kovin pettynyt, jos syntymäpäiväsankari ei olisi paikalla."

Harry punehtui: "Minusta ei tunnu yhtään siltä, kuin olisin seitsemäntoista."

"Miksei?"

"Käyttäydynkö minä siihen tapaan?" Harry kysyi huokaisten, "olen ujo, itkenkin koko ajan - "

"Harry", Remus keskeytti hänet jälleen silmien katse Harrya poraten, "kuka tahansa sinun paikallasi itkisi koko ajan. Sinä et minusta itke läheskään yhtä paljon kuin sinun pitäisi!"

Harry katsoi kysyvästi Remusta.

"Itkemällähän me vuodatamme pois suruamme, joka on patoutunut sinuun aivan liialti näiden viimeisien muutaman vuoden sisällä", Remus totesi, "sinä vuodatat suruasi pois ikävämmällä tavalla."

Harryn mielestä Remuksen puheissa ei tuntunut olevan järjen hiventäkään, mutta hän nyökkäsi silti. "Ehkä."

"Remus", Harry lisäsi vielä nopeasti, ennen kuin he ehtivät astua ulos huoneesta.

"Niin?"

"Sinä lupasit, että kertoisit tänään minulle Dracosta. Pääseekö hän pois?"

Remus huokaisi raskaasti ja katsoi Harrya surullisin silmin. "En osaa yhtään sanoa."

Harry näytti hivenen epätoivoiselta: "Kai sinä nyt edes jotain osaat sanoa?"

Hetken Harry ja Remus vain tuijottivat toisiaan lepakon lehahtaessa heidän päidensä ylitse. Pöly sai vauhtia ilmassa lepakon siipien räpsähtäessä.

"Taikaministeriössä on usein tapana lähettää henkilö Azkabaniin painavista ja perustellista syistä", Remus selitti, "toisinaan taas aurorit saattavat ratkaista itse asian pimeyden velhoihin liittyvissä asioissa."

"Dracolla saattaa olla pimeyden piirto", Harry keskeytti hivenen raivoissaan, "muttei se ole tarpeeksi perusteltu syy - "

"Aivan", Remus sanoi ennen kuin Harry ehti lopettaa lauseensa. "aivan! Hänen tuomionsa ratkaisikin aurorivirasto. Kingsley kertoi heidän osaston johtajan, Nick Backwellin, pitävän Dracon lähettämistä Azkabaniin ehdottomana toimenpiteenä."

"Mutta miksi?" Harry kysyi hätääntyneenä kuullessaan itse osaston johtajan päättäneen asiasta.

"Emme ole aivan varmoja", Remus totesi surullisesti päätään pudistellen. "mutta luulemme, että Backwellkin alkaa hermostua Voldemortin uudelleennoususta. Hän haluaa luultavasti raivata kaikki kuolonsyöjäehdokkaat pois tieltä."

Harry ei keksinyt mitä sanoa, ja hänestä tuntui aivan siltä kuin hänen viimeinenkin toivenrippeensä olisi kuihtunut hänen käsiinsä. Syvä masentuneisuuden kuilu tuntui vetävän häntä syvemmäs tummiin syövereihinsä.

"Harry", Harry tunsi Remuksen kädet olkapäillään ja havahti tumman maiseman lähes täytettyä hänen näkökenttänsä, "kaikki toivo ei ole vielä mennyt. Kuulemma Backwell ja yksi toinen aurori, Orion Rowan, ovat käyneet kuulustelemassa Dracoa. Kingsley kertoi hänen voivan hyvin. Rowan on todella mukava, hän ei satuttaisi Dracoa."

Solmu Harryn rinnassa löystyi hieman, mutta jokin jäi häntä yhä vaivaamaan: "Miksi itse pääaurori vaivautuu käymään Azkabanissa?"

Remus näytti mietteliäältä: "Sitä minä, sekä Kingsley olemme ihmetelleet. Backwell oli sanonut Kingsleylle, että halusi itsekin olla paikalla kuulustelemassa mahdollista tietopankkia."

"Draco ei ole mikään tietopankki", Harry ärähti kuin olisi vastannut itse Backwellille, "eikä hän edes kuulu kuolonsyöjiin!"

"Tiedän sen, Harry", Remus rauhoitteli jälleen ärähtelystä masentuneisuuteen vaipuvaa Harrya, joka nyyhkäisi itseään inhoten. "Mikä minun on? En pysty enää hillitsemään itseäni..."

Remus silitti Harryn poskea. "Kaikki paranee vielä, Harry. Usko pois."



_______________
Hmmmm? Comments, please!

[Kata]

Awww, jatkoa! 

Pitkä osa oli! Ja pidin siitä hirveästi. (Ja sairaalamaksut senkun vaan lisääntyy..huoh. Ja ketä saamme siitä syyttää?? ) Noo, ainakin ne päävammat tulee hyvästä tarkotuksesta 

Blaise parka joutui hyökkäyksen kohteeksi..nyyh.. 
Mut kyllä se selviää,eikö? No hyvä!

Kiitos hyvästä osasta *kumartaa hovikumarruksen*
Ja JATKOA toivon nopeasti!  Eeeeeeei paineita kuitenkaan..

[Karakuriningyou]

Onnea Harrylle

Pelastit juuri päiväni :>
Olen lähdössä huomenna toooodella aikaisin aamulla Viroon vaihtoon ja olen ihan hermona.
Tämä rentoutti mukavasti ^^

Voi pientä Blaisea
Mutta ei hätää, kyllähän poika paranee. Eikö niin?

Ei ehkä virhe, mutta...

Harry kysyi pitkän sisään hengähdyksen jälkeen, "en pidä siitä että minun jokaista askelta seurataan!"

'En pidä siitä, että jokaista askeltani seurataan', kuulostaisi mielestäni paremmalta. Tuo jotenkin vähän pisti silmään
Ei muuta valittamista ^^

Ihana luku jälleen kerran, mutta mitäpä muutakaan sinulta voisi odottaa :>

Jatkoa kiitos :>
Mutta ei kiirettä, sinulla on viikko aikaa

Kiitos.

[Winga]

Ah, et kuole, vielä... Tai siis, pitäähän sun kirjoittaa tää tarina loppuun (varokin jättämästä kesken, vois olla kohtalokasta).

Nyyhkäys, oliko Blaise pakko pistää Mungoon? Mitämitämitä? Se ei saa kuolla, ei saa!
Ja Ginny: Harry. On. Homo! (ihan pakko, anteeksi)
Voi kun Harry ei vaan saisi tietää, miten Dracolla menee, ei välttämättä olis ollenkaan hyväks poikaparallemme...

Ängh, tämä on taas tätä, ettei järkevästi osaa sanoa, mitä haluis ja miten paljon taas tykkäs, mutta ehkä sä jotain tästäkin ymmärrät, eiköstä? Ja sitä jatkoa saa kirjoitella, mutta ei pakottamalla... Koska sillon ei hyvä tuu (nim. Kokemusta on)

[starry-eyed]

Tämä oli hieno luku. Mukavasti kuvailet tässä. Tämä ei etene liian nopeasti, mikä on iso plussa! Vihdoin saimme kuulla Blaisesta. Kieltämättä tylyä, kun Harry ei voi kertoa muille millainen tämä tai Draco oikeasti on, vaan joutuu tavallaan näyttelemään koko ajan parhaiden ystäviensä kanssa. Olisi kyllä kieltämättä ihan mukavaa, jos muutkin jotenkin saisivat tietää poikien suhteesta. Ja ymmärtäisivät... Vaivuin taas mietemaailmaani. Kommentointiin siis

"Minä en ole isäni", Harry vastasi kylmästi sen enempää ajattelematta, mikä sai Remuksen vaikenemaan, "minä en ole isäni, vaikka sinä ja Sirius tunnutte olevan eri mieltä."

Tämä oli kaunis lausahdus. Harry tavallaan kirjoissakin on ”ylpeä” siitä, että on kuin isänsä. Ihanaa, kun hän ajattelee tällä tavalla. Tämä oli omalla tavallaan koskettava.

Kyllä minuakin alkaisi Harryna jo ärsyttää tuollainen holhoaminen. Vaikka muut ovatkin huolissaan, olisi erittäin ärsyttävää jos kaikki pörräisivät ympärillä kuin mehiläisparvi. Hermoni olisivat erittäin kireällä. Hyvä, kun Harry sai sanottua Remukselle suoraan tuosta, vaikka tämä ihana hahmo onkin tässä ficissä. Ja se, että Harry halusi tätä purkaustaan pyytää vielä anteeksi Remukselta, oli vielä suloisempaa. Tämä on kuitenkin ihana vielä lopussa lohduttaessaankin Harrya... Hyvä, kun tämä jaksaa ymmärtää.

Harry ei pitänyt siitä katseesta, sillä se toi hänelle etäisesti mieleen sen katseen, jonka Blaise oli häneen monta kertaa iskostanut.

(tämä lainaus tuon lopun vuoksi)
Blaise mungossa... apua. Toivottavasti kultapojulle ei tapahtunut mitään vakavampaa. Pidän niin paljon tästä hahmosta sellaisena, kun olet hänet tässä ficissä kuvannut. Suloinen, vaikka Harrya tavallaan ”tavoitteleekin.” Ehkä se tekee Blaisesta vielä ihanamman, että hän flirttailee Harrylle siitä huolimatta, että tämä on Dracon kanssa. No, nyt meni jo TLB 1:n puolelle...

Ja Ginny: Harry. On. Homo! (ihan pakko, anteeksi)

Oli ihan pakko ottaa tuo. SAMAA MIELTÄ; GINNY NÄPIT IRTI!!

Ihana luku alusta loppuun; ei mitään valitettavaa. Rakentavan söin hampurilaisen välissä. Ainoan huomaamani virheen Karakuriningyou oli jo huomannut, joten siitäkään ei sen enempää. Tästä kommentista ei välttämättä saa mitään selvää, no ilmoitinpahan kuitenkin; luin ja pidin. Miksi minun piti tehdä tästä näin vaikeaa, kun olisin voinut jättää tänne nuo kolme sanaa? Niin ja kaksi vielä; Haluan jatkoa!
Eli siis; Luin, pidin ja haluan jatkoa! Kiitos tästä!

[Luthien]

Voi luoja tämä on ihana fic!! <3
Pidän todella paljon kirjoitustyylistäsi, luvut ovat loistavia ja kaiken lisäksi olet nopea!
Mutta voi Blaise parkaa! Eihän se kuole?! Eihäneihäneihän!?!
Miten joku voi kirjoittaa noin hyvin ja pitää hahmotkin näin aitoina! *kateellinen*
Ja millonhan muut saa tietää Dracosta...?
On varmaan Ginnylle aika järkytys Sais muuten pitää näppinsä erosta Harrysta tai....!!
Niin ja jatkoa pyytäisin, tahtoisin, rukoilisin, anelisin, haluaisin....

[April]

Hihiii! Sanoinhan, että tulee ihkutus-kommia. 8D
Kauhea kyllä tuo nyyhkäisi itseään inhoten -juttu. Ongelmallinen. Mutta tajusin viimein. Way to go!
Joo, hiano luku, ei massiivista yökköä. Great!
Virheettömyydestä plussaa. *grin*
Jatkoa betattavaksi, kiitooooos!

~April

[Sierra]

Mukavan tiuhaan tahtiin näitä lukuja satelee, pitää mielenkiintoa yllä.

Tämä luku ei ollut niin hyvä kuin kolme edellistä, mutta siis hyvä kuitenkin. Ehkä se johtuu siitä, että en kamalasti pidä juhlista, ja tässä ei tapahtunut mitään muuta dramaattista kuin tuo Blaisen Mungoon joutuminen. Toivottavasti mies pääsee sieltä pian pois!

Osaat kirjoittaa hahmoille oman persoonansa, ja jokainen on omalla tavallaan aito (olenkohan tuon ennenkin sanonut, aivan sama, kuulemiin ) Kunhan tuo Ginevra vain pitäisi näppinsä irti kultapojustamme niin kaikki olisi paremmin.

Kiitti, jatkoa nopeasti

[Dinin]

Aah, ihanaa luin tämän ensimmäisen The Lines Between jo hyvän aikaa sitten, mutta pidin siitä hurrrjasti. Ja samalla tavalla tämäkin on jo aivan koukuttanut minut.
Teksti on mukavan sujuvaa, muutamia yhdyssanavirheitä löytyi jonkun verran, mutta muuten tekstikin oli ihan puhtaanlaista.

Ää! Haluan Dracon takaisin Azkabanista! Muuten Harry on ihan down Ja Remus on aivan ihana! =^__^=<3
Kaiken kaikkiaan siis täydellistä lukunautintoa tähän asti, toivon kovasti jatkoa

[Liar]

Hui, joku muistaa mut Tää luku oli kans aivan ihhaana <3 En osaa muuta järkevää sanoo xP Jatkoo!

[Hallow]

  Taas on tullut paljon kommentteja!

Kata:  *nostaa kädet ilmaan* mä olen syytön! Ei ole suunniteltu murha! xD Mulla on päävammoja ittelläni jo valmiiks omastaki takaa...
Blaisesta enpä sano mittäään - *mwahahahaa*...
Tässähän sitä jatkoa tulee ^^ oon aikas tyytyväinen et sain melko nopeesti valmiiks....oli vähän ongelmakohtia muutaman kerran.
(tähän aikaan aamulla ei pitäisi tulla vastaamaan kommentteihin  melko vajaata tekstiä (niinku aina))

Karakuriningyou: oikein Virossa sitä ollaan? Kerropas sitten miten matka meni ^__^ mä joudun mädäntyä täällä koulun penkeille. Niinkuin jo tässä sanoin...Blaisesta en paljasta mittäään. Joo, kuulostais toi lause sinällään paremmalta...katotaan jaksaisinko tässä korjata. (<-- laiska)
^^ Kiitoksia, mutta kyllä minulta voi niitä huonojakin odottaa...(muuten kasaantuu paineita ^.^)

Winga: xDD eli kunhan vaan pitkitän tarinaani niin saan enemmän elinaikaa, ja jos jätän kesken niin kimppuun voi hyökätä kirvesmies. Heheh...hyökkääkö kirvesmies silloinkin jos kirjotan maailman surkeimman lopun? Joo ja juu (? öh) Blaise oli pakko pönkätä Mungoon ^.^
xDD jos saisin Ginnyn kiinni omin käsini niin sanoisin just saman asian.
Nääh, ei tätä jatkoa pakottamalla tuu  välillä tulee sellaisia kauheita kirjotuskohtauksia. Mutta uskon kyllä et pakottamalla vois tulla aika erikoista...

starry-eyed: hui himmeetä, tulipa pitkä kommentti : )
Joo, musta tuntu et TLB I eteni semmosta vauhtii ettei mitään rajaa. *lyö päätään seinään* kamala mennä lukemaan sitä aina välillä ja tarkistaa jotain kohtia.
Kääk, enhän mä yhtään tiedä mitä vastata 
Sanos muuta, mun hermot ei mee yleensä melkein mistään kireelle, mut jos joku vahtais silloinkin ku nukkuu, niin sen pitäis varoa ettei tuu luuvitosta.
Huh huh, en osaa sanoa tässä enää mitään muuta, kuin kiitokset kommentista ^^

Luthien: ^^ Oi kiitokset! Heh heh...kaikki näyttää olevan huolissaan Blaisesta...enpäs kerrokaan! o.o en mä nyt niin hyvin kirjota! Parantamisen varaa on aina paljon! Niinkun oon tässä sanonu...ongelmia vastausten kanssa, joten lyhkäsesti: kiitokseni ^.^

April: xDD nyyhkäisi - itseään inhoten. Aika paha...nyyhkäisi itseään....mutta sehän on pääasia että tajusit. Whoot! Olin ihan varma että kohta löytyy jotain massiivista, ja erittäin
haisevaa. xDDD ketäköhän me saamme kiittää siitä virhettömyydestä? Kiitos by the way siitä.

Sierra: samaa mieltä, mäkään en hirveesti pidä juhlista tarinoissa (oikeessa elämässä niissä ei oo mitää vikaa). Mutta kun olin jo maininnu et Harrylla on synttärit nii ajattelin, etten voi kirjottaa ettei niitä pidetty ollenkaan. Aika epä-Mollymaista olisi xD

Dinin: ^^ Kiitoksia todella paljon, mukavaa että teksti on koukuttanut porukan mukaansa! Hui kamala, kohta täytyy lähteä niin anteeksi nämä vajaat vastaukset ^_^'

savenvalaja: xDD kukas nyt sinut unohtais? Tack!

KIITOKSENI KAIKILLE, niille joille jo ne sanoin ja niille, joilta ne jäi tässä välistä. Kaaameee kiire, mut oli pakko tulla laittaa uus osa (pakko? Mikä pakko?)
Suuret nakit ja muussit sentään! Ensimmäinen TLB II kuva on valmis! Tättärätää! (okei, menee yli ymmärryksen)
Osa tuosta kuvasta on vaan tällasta hienosäätöö eikä liity tarinaan mitenkään.
(hui kamala, en oo koskaan värittäny tolla tyylillä)


// Kaapo poisti tästä välistä toimimattoman kuvan c:

Stage 5.


Harry, Ron ja Hermione olivat majoittautuneet yläkertaan siihen huoneeseen, jossa Harry oli nukkunut ennen Ronin kanssa. Huone näytti aivan samalta kuin muutkin; pölyiseltä ja harmaalta. Sillä hetkellä lattia tosin kimalteli eri värisenä, sillä se oli peittynyt Harryn lahjojen päällä olleisiin käärepapereihin.

Itse päivänsankari istui sängyllä, jolla hän nukkuisi loput yönsä Kalmanhanaukiolla. Ron istui Harrya vastapäätä omalla sängyllään ja Hermione siivosi lahjapapereita pois lattialta Harryn vastalauseista huolimatta. "Hermione, ei sinun tarvitse! Voin siivota ne myöhemmin."

"Ei tässä mitään", Hermione huokaisi hymähtäen, "siivoan nämä pois nyt, sillä muuten ne jäisivät tänne lojumaan seuraavaksi viikoksi."

"Mikset käytä jotain loitsua?" Ron kysyi leuka käteen nojaten sängyltään.

"Osaatko sinä yhtään?" Hermione heitti Ronille, "minä olen opetellut lähinnä suojautumiseen tarkoitettuja loitsuja."

Sekä Harry että Ron näyttivät hämmentyneiltä kuullessaan, ettei Hermione osannut siivoamiseen liittyviä loitsuja. Hermionen kasvot punehtuivat hitusen, kun hän jatkoi roskien heittelyä suureen roskasäkkiin. Ron siirtyi selaamaan kädessä olevan kirjansa sivuja kasvoillaan leveä virnistys.

"Kuitenkin", Hermione sanoi hivenen ärtyneesti, ennen kuin hänen äänensä muuttui huolestuneeksi, "voitko sinä varmasti hyvin, Harry?"

Harry huokaisi syvään mätkähtäen samalla makuulle sängylleen: "Voin, voin."

Hermione puri huultansa: "Voit kyllä puhua meille, jos sinulla on jokin hätänä."

"Ei ole", Harry vastasi erittäin tökerösti, "kerron kyllä jos on."

Hermione näytti hivenen loukkaantuneelta Ronin sanoessa sitten vaisusti: "Ethän sinä kertonut meille sitä kertaakaan viime vuonna. Sitä, että sinulla oli joku hätänä."

"Ron", Harry huokaisi hetken tauon jälkeen ja nousi parempaan asentoon nähdäkseen ystävänsä kasvot, "älä puhu siitä."

Harry antoi itsensä valahtaa jälleen makuulle. "Se on aivan eri asia."

"Ei minusta", Ron heitti vastaan saaden Harryn hivenen hämmästyneeksi. Ron ei ollut osoittanut hänelle läheskään niin vankkaa huolestuneisuutta kuin Hermione, eikä hän ollut ennen edes uskaltanut sanoa Harrylle minkäänlaisia vastalauseita.

"Viime vuonna tai nyt! Se on aivan se ja sama mikä aika on kyseessä", Ron huokaisi ärtyneesti.

"Ron", Harry sanoi hiljaa sängyltä, "minä lupaan, että kerron."

Kumpikaan Harryn ystävistä ei sanonut mitään. Syntyi hiljaisuus, jonka aikana edes Hermione ei rapistellut maassa lojuvia lahjapapereita tai niiden naruja. Pian kuitenkin Hermione jatkoi siivoamistaan sanomatta sanaakaan, ja Ron uppoutui uuden huispauskirjansa pariin. Harryn katsahtaessa ystäviään hän kuitenkin huomasi Hermionen lasiset silmät ja Ronin, jonka silmät eivät liikkuneet ollenkaan, vaan tuijottivat kauan saman sivun samaa nurkkaa.


~*~*~*~*~*~*~*~*~*~


"Huomenta!"

Remus Lupin istui aamupalalla Kalmanhanaukion keittiön pitkässä ja kuluneessa pöydässä edessään vaihtoehtoja täynnä oleva aamiainen. Miehen kasvoilla oli leveä hymy ja hänen silmänsä olivat kiinni luoden entistä iloisemman vaikutelman. Tosin se, kenelle hän aamutervehdyksensä osoitti, ei näyttänyt läheskään yhtä virkeältä. Harryn silmät olivat puoliksi auki ja hänen tukkansa sojotti unisesti sinne tänne. Hän oli vetänyt jalkaansa eripariset sukat, joista toinen oli kaiken lisäksi ruudullinen villasukka. Hänen yöpaitansa oli osittain jäänyt loukkuun housujen väliin.

"Hummnta", Harry mumisi epämääräisesti ja istuutui iloista Remusta vastapäätä, "mitä on tapahtunut?"

"Hmm?" Remus ihmetteli edelleen hymyillen, "kuinka niin?"

"Hymyilet liikaa", Harry totesi kulmat kurtussa, silmät väsyneinä. Näinä päivinä hän ei ollut nähnyt Remusta niin iloisena, kun hän oli nyt. Se sai itseasiassa Harrynkin mielenalan kohoamaan.

Remus räpsäytti muutaman kerran silmiään. "Saa kai sitä iloinenkin välillä olla? Nukuin viimein loistavat yöunet."

Harry pyöräytti silmiään ja ryhtyi voitelemaan itsellensä leipää Kingsleyn ja Weasleyn kaksosten astuessa keittiöön.

"Oooh!" Fred ja George hypähtivät Harryn molemmin puolin, "huomenta lilliputti!"

Harry katsahti murhaavasti olkansa yli Georgea, jonka kasvoilla paistoi valkoinen virnistys. Harry kyllä tiesi olevansa aivan liian laiha ja lyhyt. Itse asiassa häntä ärsytti suunnattomasti se, että Hermione sattui olemaan häntä pidempi.

"Ohhoh", Fred virnuili iskien sitten päänsä Georgen päätä vasten nähdäkseen Harryn lähettämän murhaavan katseen, "älä nyt sentään tuollaista naamaa näytä, mini-Harry!"

Harry käänsi päänsä takaisin leipänsä puoleen, eikä sanonut kaksosille mitään.

"Huoh", Fred haukotteli venytellen samalla suureleisesti, "olet sinäkin sitten kanssa masentava tyyppi."

"Kiitos", Harry totesi leipäänsä haukaten Remuksen hymyillen leveästi. Pitkän tovin päästä lakkaamaton hymyily alkoi hiljalleen ärsyttää.

Leipä, jonka Harry oli nielaissut uhkasi nousta ylös, kun ovi jälleen avautui. Harryn vatsassa pulppusi sama vaivaantunut olo kuin viime kerrallakin Ginnyn nähtyään. Tyttö istui Remuksen viereen saaden sieltä hyvän katsekontaktin Harryyn, joka halusi vajota tuolin kanssa maasta lävitse.

"Huomenta, Harry."

"Huomenta", Harry vastasi vaisusti punehtuen. George ja Fred katsahtivat toisiaan virnuillen, mikä sai Harryn toivomaan, etteivät he olisi saaneet väärää käsitystä.

Ginny katsoi kuitenkin Harrya tämän jälkeen liiankin kiinnostuneesti, eikä se yhtään helpottanut Harryn oloa. Remus tarkkaili tilannetta sivusilmällä puhuessaan Kingsleyn kanssa jättiläisistä ja kuolonsyöjistä.

"Huomenta." Hermione asteli väsyneesti keinuva Ron perässään pöytään. Ron oli samassa jamassa Harryn kanssa, tosin Ronin tapauksessa hän näytti aivan siltä, kuin olisi juuri toipumassa kauheasta krapulasta.

Vain Remus ja Kingsley tervehtivät takaisin. Fredin ja Georgen katseet seilasivat Ginnyn ja Harryn välillä, kun taas Harry oli päättänyt pitää katseensa pöydässä.

"Hoi!" Ron huudahti unisia silmiään hieroen, "mistä nyt on kyse?"

Fred ja George käänsivät virnuillen kasvonsa Ronia päin: "Ei niin mistään."

Ron istahti Fredin viereen ärtyneesti huokaisten. "Antaisitko kurkut, Ginny."

Ginny hätkähti transsistaan ja oli ojentaa Ronille kurkut Remuksen lautaselta.

"Miten nukuit?" Hermione kysyi Harrylta istuuduttuaan pöydän ääreen Ronin marmattaessa Ginnylle tämän mitättömästä virheestä, "yöllä oli kova myrsky."

"Hyvin", Harry murahti, "en herännyt kertaakaan."

"Mahtavat unenlahjat", Fred nauroi käsiään ilmassa huitoen, "salamoi ja jyrisi hurjan lailla!"

"Kaatoi kuulemma suuren puun tästä läheltä", Kingsley huikkasi pöydän toisesta päästä, "Arthur kertoi."

"Saattoihan se tosin olla Harry!" George huikkasi pilaillen, "kuorsasi niin että talo tärisi!"

Tästä hyvästä Hermione paukautti naurusta ulvovaa Frediä ja vitsin letkauttanutta Georgea päähän. Harry ei kuitenkaan ollut rekisteröinyt sitä, mitä George oli sanonut. Hän nosti salakavalasti katseensa pöydästä puheenaiheen pyöriessä viikon sateisissa säätiloissa. Hänen katseensa osuessa Ginnyyn, hän sai kuitenkin huomata tytön tuijottavan häntä edelleen.

Harry nappasi hätäisesti toisen leivän Hermionen katsahtaessa heitä kumpaakin epäilevästi. Ginny ei näyttänyt tätä huomaavan.

"Oletteko jo syöneet?" Hermione kysyi ja katsoi merkitsevästi Harrysta Roniin, jonka suu oli täynnä leipää. Ron näytti hivenen ärtyneeltä.

"Mildä näypdää?"

Hermione nyrpisti inhoten nenäänsä ja vajosi löysään istuma-asentoon odotellessaan Ronia.

~*~*~*~*~*~

Harry vaihteli asentoaan lakkaamatta, Ron söi neljättä leipäänsä ja Hermione naputteli sormiaan pöydänpintaa vasten. Vaikka Ginny oli syönyt jo aikoja sitten, hän ei ollut lähtenyt pöydästä, mikä harmitti Harrya suunnattomasti.

Monelta tunnilta tuntuneen ajan jälkeen Ronkin oli saanut aamupalansa syötyä, mikä sai Hermione ponnahtamaan ylös pöydästä vetäen Harryn ja Ronin mukanaan. He astelivat rivakasti Hermionen tahdissa yläkertaan ja majoittautuivat Siriuksen äidin vanhaan makuuhuoneeseen, jonka lattialla lojui edelleen muutamia rotanraatoja Hiinokan vierailun jäljiltä.

"Mitä sinun ja Ginnyn välillä on tapahtunut?" Hermione kysyi toinen kulmakarva koholla siinä samassa, kun he olivat astuneet huoneeseen.

Kuului inhottava rasahdus, aivan kuin joku olisi taittanut niskansa, kun Ron tallasi vahingossa yhden mätänevän rotanraadon päälle. Tätä seurasi Ronin inhontäyteinen älähdys.

"Ei mitään", Harry totesi niskaansa raapien katse lattiaa tutkivassa Ronissa, "en vain tiedä, mikä hänelle on tullut."

"Eikö se ole päivänselvää?" Ron tuhahti nostaen katseensa Harryyn. Hänen selkänsä oli oudosti etukenoon kumarassa, kun hän oli nojautunut katsomaan mahdollisia lattialla piileviä yllätyksiä.

"Mikä niin?" Harry kysyi saaden ystävänsä katsahtamaan hymyillen toisiaan.

Hermione siirsi hymyilevät kasvonsa häneen päin: "Ginny taitaa olla hieman ihastunut."

Harry räpytteli silmiään. Se oli ollut hänen mielessään, mutta kun hän kuuli Hermionen sanovan sen, se sai asian kuulostamaan entistä vakuuttavammalta. Olihan hän huomannut sen niistä blaisemaisista katseista. Ajatus Blaisesta Pyhässä Mungossa sai Harryn kurkun kuivumaan.

"Ainahan hän on ollut", Harry totesi hivenen vaivaantuneesti.

Hermionen hymy hyytyi hieman. "Mutta, nyt hän vaikuttaa melko vakavasti - "

"En voi alkaa seurustelemaan Ginnyn kanssa", Harry vastasi suoraan sen enempää asiaa kiertelemättä. Sekä Ron että Hermione katsoivat häntä kummissaan.

"Mikset?" Ron kysyi hölmistyneenä, "Ginny on oikeasti ihan vakavissaan tämän suhteen. Ennemmin minä haluan sinut kuin sen Smithin hänen poikaystäväkseen!"

Harry antoi silmänsä sulkeutua: "Kyllä minä tiedän, että Ginny on vakavissaan."

"Mikset sitten haluaisi seurustella hänen kanssaan?" Hermione ihmetteli, "Ginny on mukava ja iloinen, hänkin voisi auttaa sinua - "

"Tiedän", Harry vastasi ponnekkaasti, "hän on mukava, iloinen ja kauniskin, mutta - "

"Mutta mitä?" Ron parahti turhautuneesti. Harry ei tiennyt, miksi Ron halusi niin kovasti Ginnyn seurustelevan hänen parhaan kaverinsa kanssa, mutta osa syytä saattoi olla Ginnyn tähänastiset surkeat miesvalinnat.

Harry ei sanonut hetkeen mitään, mutta hän tiesi, ettei hän voinut enää välttää sitä aihetta. Hänen oli pakko jossain vaiheessa kertoa Dracosta. Ei häntä hävettänyt seurustella Dracon kanssa, mutta ajatus siitä miten Ron ja Hermione saattaisivat suhtautua asiaan pelotti häntä. Häntä pelotti se, että hän menettäisi parhaat ystävänsä.

"Minä", Harry sanoi hiljaa, "minä seurustelen jo... erään kanssa."

"Mitä?!" Sekä Ron että Hermione huudahtivat niin, että Harry pelkäsi jonkun kuulevan. Hän nosti kätensä irvistäen sen merkiksi, että hänen ystävänsä korottivat liian koviksi äänensä.

"Tosiko?" Hermione kysyi innoissaan laskien äänensä kuiskaukseksi, "kenen kanssa?"

"Tuota..." Harry punehtui retiisin punaiseksi kuvitellessaan ystäviensä ilmeet, jos hän kertoisi.

"Vai keksitkö sinä tämän päästäsi?" Ron kysyi epäuskoisena, "jottet joutuisi seurustelemaan Ginnyn kanssa?"

"En", Harry vastasi tiukasti ja katsoi tuimasti Ronia, "sinä tiedät, etten tekisi mitään sellaista."

Ron kohautti olkiaan, mutta näytti innostuneelta: "No, kuka se onnekas tyttö on? Rohkelikko? Kauniskin?"

"Öh", Harry nielaisi naama kuumottaen, "tuota... ei hän ole rohkelikko... ja tuota... on hän ihan... kaunis."

"Cho", Hermione huikkasi nopeasti kuin toivoen, että hän olisi ensimmäinen oikein vastannut, "Cho Chang!"

Harry myönsi, että hän oli yhdessä vaiheessa ollut kovinkin ihastunut korpinkynsityttö Cho Changiin, mutta se ihastus oli nopeasti ohimenevä. Harry pudisti päätänsä.

Sekä Ron että Hermione alkoivat pommittamaan Harrya eri tyttöjen nimillä, joka sai Harryn vielä nolostuneemmaksi. Kuka sanoi, että hän oli tyttö?

Kun Harry päästi tämän ulos suustaan, hän sai erityisesti Ronin jähmettymään: "Mitä sinä tuolla tarkoitat - ?"

Harry nosti katseensa suurisilmäiseen Roniin ja oli avaamassa hätäisesti suutansa, kun Hermione totesi hivenen heikolla äänellä: "No eikö se ole päivänselvää? Jos hän ei ole tyttö, niin hänen on luonnollisesti oltava poika."

"Mutta - " Ron katsoi hivenen tukea hakevasti Hermionea, joka ei näyttänyt ollenkaan niin järkyttyneeltä, mitä Harry oli odottanut. Harry katsoi Hermionea kiitollisena, mikä sai tytön pienesti hymyilemään. "Minulle on aivan se ja sama seurusteletko tytön vai pojan kanssa."

Sekä Ronin että Harryn katseet oli tähdättyinä Hermioneen, joka vielä jatkoi: "Se ei muuta sitä, kuka sinä olet. Eikä sitä, ettetkö olisi meidän ystävämme."

Tässä vaiheessa Hermione siirsi katseensa Roniin, joka nyökkäsi hämmentyneenä päätänsä: "E-en minäkään ole jättämässä sinua tai mitään. Tuli vaan hieman yllätyksenä - tai siis... räjäytit oikein tajunnan, kamu..."

Harry katsoi pitkään Ronia, tietämättä mitä sanoa. Vielä enemmän Harry oli pelännyt Ronin kuin Hermionen reaktiota. Vaikka Ron ei näyttänyt vastustavan Harrya, hänen katseensa oli hieman epäileväinen. Se sai Harryn mielenalan laskemaan nollan alapuolelle lähelle pakkasennätystä.

"Ron", Harry hymähti, "anteeksi."

"Mitä anteeksipyydettävää siinä on?" Ron kysyi siinä samassa ansaiten Hermionelta kannustavan hymyn, ja Harrylta kummastuneen katseen, "jos pidät pojista, niin mitä sinä olet siitä anteeksi pyytelemään?"

Harry hymyili Ronille, joka vaihtoi aihetta: "Hmm, tuota... miten sinä sitten tapasit... öh... hänet?"

"Hän sai selville muita ennen", Harry vastasi hiljaa siirtäen oikean kätensä puristamaan vasentaan, "hän piti minusta huolta... ja se oli itse asiassa hän, joka löysi minut silloin pyörtyneenä sieltä vessasta, ei Remus."

"Sehän on hyvä", Hermione hymyili, "tietää, että sinulla oli viime vuonna joku tukenasi. Hän siis huomasi ennen meitä, miten sinä olit muuttunut?"

Hermionen silmät uhkasivat muuttua lasisiksi: "Hän puuttui asiaan ennen meitä, joita pidetään sinun parhaimpina ystävinäsi. Meidänhän olisi pitänyt huomata jo - "

"Hermione", Harry keskeytti ystävänsä, jonka katse oli suuntautunut maahan, "ette te voineet tietää. Sitä paitsi, te varmaan luulitte sen olevan jotain ohimenevää, niin kuin yleensä."

"No, kuka se on?" Ron kysyi vaihtaen äkkiä aran aiheen toiseen.

"En ole varma, mitä te - "

"Ei se meitä haittaa", kummatkin Harryn ystävistä sanoivat samaan aikaan Ronin sitten jatkaessa, "sanomalla minulle, että hän on poika oli jo tarpeeksi suuri shokki! Et voi järkyttää minua enää sen enempää!"

Harry hymähti, mutta tiesi silti, että Ron saisi pian kokea elämänsä suurimman järkytyksen.

"Seamus?" Hermione ehdotti ennen kuin Harry ehti kertoa kenestä oli kyse, "Dean? Neville?"

"Neville!" Ron parahti, "sori nyt vaan kamu, jos murskaan sinut sanomalla, etten voi uskoa sen olevan Neville!"

Harry naurahti ontosti päätään pudistellen. Jos Ronille ajatus Harrysta ja Nevillestä oli niin järkyttävä, ei Harry malttanut odottaa, mitä Ron sitten sanoisi...

"No kuka sitten?" Hermione kuiskasi silmät kiinnostuksesta säteillen.

Harry iskosti katseensa taittuneeseen maton kulmaan ja valmistautui hyvään ja pahaan: "Draco."



~*~*~*~*~*~*~*~


Kylmä hengitystä vihlaiseva tuuli puski tiensä Azkabanin ikkunoiden kaltereiden välistä kivisiin selleihin. Oli kuolettavan hiljaista, kun kukaan ei kylmältä jaksanut huudella olemattomille rukouksiaan poispääsystä.

Yhdessä niistä monista selleistä makasi jäätävillä kivillä Draco, jonka silmät olivat puoliksi auki, ja jonka hengitys vaikutti vaivalloiselta. Sen hetken lämpötila oli kylmin moneen viikkoon, mutta Dracosta tuntui aivan siltä, kuin hänet olisi heitetty liekkien sekaan. Hänen otsansa oli tulessa ja hikinen, ja hän oli varma siitä, että hänen kuumeensa oli reilusti päälle neljänkymmenen.

Draco tiesi, etteivät kuolonsyöjät aikoneet tappaa häntä epätoivoon, kuumeeseen, kylmyyteen tai niihin jatkuviin kidutuksiin, sillä hänen tietonsa olivat heille tärkeitä. Ne olivat Voldemortille tärkeitä.

Pieni verivana valui Dracon ennen niin muiden palvomista platinanvaaleista hiuksista, jotka olivat sillä hetkellä maantienväriset. Tuntui lähestulkoon mahdottomalta, että hän edes voisi selvitä hengissä, mutta koska Draco tiesi, ettei hänen haluttu vielä kuolevan, hän murehti vitsillä enemmän rappeutuneesta ulkonäöstään ja siitä, mitä Harry sanoisi, jos näkisi hänet nyt.

"Oletko sinä kunnossa?" heikko ääni kysyi kuiskaten toiselta puolelta käytävää. Draco nosti katseensa mieheen kaltereiden toisella puolella, muttei noussut ylös.

"Valehtelisin, jos sanoisin, että on", Draco vastasi kurkku käheänä yskien sen jälkeen hurjasti.

Huolestuneisuus ja suru paistoi Rowanin kasvoilla, kun tämä tarttui sellinsä kaltereihin: "Sinä et ole tehnyt mitään, eikö totta? Mitä he yrittävät saada sinusta irti?"

"Tietoa", Draco kähisi haluamatta sanoa pitkiä lauseita.

Miehen silmät sulkeutuivat kun hän huokaisi: "Miten sinulla riittää vielä sisua, poika? Tuollaista voimaa en ole koskaan ennen nähnyt. Minä olisin hajonnut jo aikoja sitten, ja olen sentään aurori."

Draco hengitti syvään sisään ja ulos ja avasi rohtuneita huuliaan: "On joku, jota minun täytyy suojella."

Syntyi hiljaisuus, jonka aikana vain tuuli tuiversi. Rowanin kasvoille levisi pieni hymy. "Ihailtava syy."

"Eikö sinulla..." Draco kysyi erittäin hiljaa, "ole ketään, jota suojella?"

Rowan katsoi hetken Dracoa, ennen kuin kyyneleet alkoivat vierimään hänen poskiaan pitkin, jäätyen osuessaan lattiaan. Mies rutisti silmänsä kiinni ja laski kädet nyrkissä polviensa päälle: "He tappoivat heidät kaikki - ! Vaimoni, lapseni... v-vain siksi, ettei kukaan huomaisi kuinka olen muuttunut! Kuinka se hulttio esittää minua!"

Dracon mieliala laski entistä kurjemmaksi. "Mistä sait tietää?"

"Olit pyörtynyt silloin kun kysyin heiltä", Rowan totesi saadessaan itseään hieman niskasta kiinni. Tämä ei kuitenkaan estänyt kyynelten valumista.

"He sanoivat, etteivät voineet jättää minkäänlaisia aukkoja. En ymmärrä, miten joku voi tehdä sen! Miten joku voi tehdä sen ja sanoa jotain niin kylmästi!"

Rowanin ääni musertui tyystin, kun hän alkoi ulvomaan itkusta ja surusta menetettyjä perheenjäseniään kohtaan: "M-Melodykin oli vasta kuusi. K-kuinka joku voi olla niin j-julma..." Miehen itku oli ainoa ääni muutenkin niin masentavassa, kylmässä paikassa. Surua eivät ankeuttajat vieneet, ne täyttivät sillä koko vankilan, jokaista kuollutta rottaa myöten.

Rowanin suru sai Dracon silmätkin palamaan, ei itkusta, vaan vihasta. Pojan kädet puristuivat nyrkkiin, kun uusi aalto pyyhälsi hänen ohitseen. Mitä ikinä tapahtuisikin, hän suojelisi Harrya! Hän pääsisi sieltä pois pitämään Harrysta huolta, jottei hänelle kävisi samalla tavalla kuin Rowanille.

"Tiedätkö muuten mitä?" edellisen kidutussession aikaiset ilkkumiset soivat Dracon päässä, "saimme tässä kiinni rakkaan ystäväsi! Zabiniko se oli? Aivan! Katsotaanko kuinka kauan hän pysyy hengissä siellä Mungossa? Korkeintaan viikon, veikkaan minä!"

Kuolonsyöjät luulivat sen musertavan Dracon sisältä päin, mutta he eivät tienneetkään kuinka suuresti se nosti hänen taistelutahtoaan. Kukaan ei enää kuolisi, ei hänen isänsä jälkeen!

"Ne eivät tiedä, mihin ovat päänsä pistäneet", Rowan ärisi pitkän tauon jälkeen ääni käheänä. Draco ei nähnyt häntä enää siinä pimeydessä.

"Laittamalla tänne Backwellin, he takaavat pelastumisemme."

Draco antoi katseensa kiertää pimeydessä: "Kuinka niin?"

"Backwelliä ei kauaa pidetä Azkabanissa, sen minä sanon! Kohta me pääsemme pois täältä!"

Vaikka Draco piti sitä melko epätodennäköisenä, hänen toivonsa nousi lähelle huippua. Backwell oli sentään aurorien pää ja tunnettu taidoistaan. Jos hän tosiaan pääsisi ulos sellistään, saattaisi Dracokin pelastua.

________
R&R!

[Sierra]

JUMANKAUTA! Kerjään jatkoa enemmän kuin koskaan ennen, jätit niin jännään paikaan, että pakko saada tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. JATKOAJATKOA! Olen pahoillani, en keksi muuta sanottavaa.

[Kata]

Voihan jumpeli!  Jännään kohtan jätit! (Kuva oli toooodella hieno siinä alussa<3)

Öö..Yksi juttu löytyi:

"Kiitos", Harry totesi leipäänsä haukaten Remuksen hymyillen leveästi.

Pitäiskö ton olla Remuksen hymyillessä leveästi?

No, mutta. Pidin tästä valtavasti! Mitään järkevää en saa nyt aikaseks, joten vielä tärkein asia eli:
JATKOA!!

[Luthien]

Ei saa jättää tollaseen kohtaan! EisaaEisaaEisaa!
Ihana luku tämäkin En malta odottaa miten Ron ja Hermione reagoivat nyt kun tetävät Dracosta!
Ja hetkinen! Luinko oikein? Onko Dracolla viimeinkin mahdollisuus päästä pois Azkabanista?
Tämän järkevämpää ei nyt saa irti, kun rakentavakin lähti jo juhlimaan vappua. Joten laita JATKOA ja mahdollisimman nopeasti, kiitos n__n

[Liar]

Voi Hemuli! Ei tohon saa jättää  Jos sanon et "<3" riittääkö? No höh. Tää oli kans aivan mahtava osa, ja saisit näitä kyl tuuppii tänne yhtä nopeesti ku ykköseen  Tiäkkö, voisin haluta kinuta sun mesee jos omistat semmosen, mutta en tee sitä, koska se ois töykeetä  Jatkoaa <3