...
...
...
Stage 12.
Harry ja Draco istuivat vierekkäin Kalmanhanaukion olohuoneen pölyisellä sohvalla. Kummatkin olivat kuin sanomattomasta sopimuksesta hiljaa, eikä huoneessa kuulunut mikään muu, kuin vanhan kaappikellon rikkinäiseltä kuulostava kalahtelu.
Harry katsahti sivusilmällä Dracoa, jonka hopeanharmaiden silmien katse oli iskostunut harmaantuneen vitriinin hyllyille, ja sen omituisesti kimaltelevaan sisältöön. Yhtäkkiä Dracon kasvoille ilmestyi hymy kuin tyhjästä, ja hän kääntyi Harryyn päin silmät kiillellen. Ne näyttivät
kuin sulalta hopealta.
Yhtäkkiä, kun Harryn ajatukset olivat keskittyneet vain niihin upeisiin silmiin, hän huomasi Dracon työntäneen hänet makuulleen. Harryn silmät sulkeutuivat Dracon painautuessa häntä lähemmäs. Pojan painaessa huulensa hänen huulilleen, Harry tunsi hapuilevat kädet kyljillään. Niiden liikkeet saivat Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.
Harry tunsi olonsa niin rentoutuneeksi, ettei mikään tuntunut haittaavan häntä. Eivät edes ne pitkäsormiset kädet, jotka olivat vetämässä hänen housujensa vetoketjua auki.
Harry ponnahti istumaan niin nopeasti, että läheisen hyllyn päällä kököttävän Hedwigin valkoisen sulat pörhistyivät säikähdyksestä. Pöllö katsoi omistajaansa murskaavasti.
Harryn silmät olivat lähes yhtä suuret kuin hänen linssiensä kehykset. Hän hengitti muutaman kerran raskaasti sisään ja ulos ennen kuin hänen katseensa osui yöpöydällä seisovaan kelloon. Käärmeiksi muotoillut viisarit osoittivat kello kahta yöllä.
Harry painoi kätensä otsalleen, ja oletti, että hän olisi kipeä. Hän oletti, että hänellä olisi kuumetta ainakin neljänkymmenen asteen verran, sillä juuri nyt hänestä tuntui aivan liian kuumalta.
Harry nielaisi, ja yritti ajatella mitä tahansa muuta kuin vasta tapahtunutta. Mistä lähtien hän oli muka nähnyt muunlaisia unia kuin painajaisia? Saatika sitten sellaisia kuin äsken. Harry pudisti päätään saadakseen ajatuksensa muualle, mutta aivan niin kuin hän oli olettanutkin, se ei auttanut yhtään.
Harry päätti nousta ylös ja käydä juomassa niin jäistä vettä kuin vain saisi. Ainoa ongelma Harryn suunnitelmassa oli se, että Kalmanhanaukiolla vesi tahtoi aina olla vain yhden asteista, ja se oli ainakin kädenlämpöistä. Hyvinä päivinä vesi saattoi olla jopa viileää.
Harry hiippaili niin hiljaa ulos huoneesta kuin vain pääsi, vaikkei hän olettanutkaan Ronin heräävän syvästä unestaan hänen askeliinsa. Päästyään ulos Harry sulki oven, ja ryhtyi astelemaan varovaisesti rappusia alas. Hän oli aivan varma, että silloin 15-vuotiaana, kun hän oli Kalmanhanaukiolla käynyt, kolmas rappu ylhäältä oli narissut hänen painonsa alla. Nyt se pysyi hiljaa, aivan kuin mikään ilmaa painavampi ei olisi juuri koskettanut sitä. Harrya hävetti myöntää se, että se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun hän ymmärsi todella sen, miten paljon hän oli laihtunut. Yksi vaivainen ikäloppu rappu sai hänet viimein ymmärtämään sen.
Harry asteli muut raput alas hiljaa, ja toivoi, ettei Remus yllättäisi häntä samalla tavalla kuin viimeksi. Päästyään alatasanteelle Harry asteli keittiön ovelle, ja kurkisti sisään tähyilläkseen näkyisikö missään silmiä tai muuta vastaavaa, joka paljastaisi Remuksen tai jonkun muun läsnäolon. Kun mitään epäilyttävää ei näkynyt, Harry astui sisään keittiöön, ja suunnisti tiensä kaapille napatakseen sieltä vesilasin.
Harry valitsi vaihtoehdoista sen mahdollisimman puhtaan lasin, johon oli maalattu erivärisiä kukkasia. Tarkistettuaan vielä, ettei lasissa ollut mitään epämiellyttävää, Harry avasi vesihanan, ja tunki lasin sen alle.
Kalmanhanaukiolla ei auttanut, jos vain odotti toiveikkaasti veden muuttumista kylmemmäksi. Paras mahdollisuus saada kylmää vettä oli yksinkertaisesti lasin tyrkkääminen mahdollisimman nopeasti hanan alle, ja vetää se mahdollisimman nopeasti pois.
Harry katsahti nopeasti hitusen kellertävää vettä, ennen kuin painoi lasin huulilleen. Hän antoi veden valua ylähuulensa päälle, jotta hän tuntisi miten kylmää se oli. Hänen tavanomaista tuuriaan; vesi oli tylysti lämmintä.
Harry laski lasin huuliltaan, ja katsoi hetken keskittyneesti veden väreilevää pintaa. Hän ei käsittänyt mitä oli tapahtunut, ja miksi hänestä tuntui niin epämukavalta, vaikka itse uni ei sitä pohjimmiltaan ollut. Harry punehtui, ja päätti juoda veden kerralla alas.
"Sinun löytämisesi tähän aikaan täältä - "
Harry säikähti niin, että hän pärskäytti vedet suustaan osan mennessä väärään kurkkuun.
" - saa minut miettimään perimmäisiä syitäsi."
Harry yski rajusti, ja kääntyi silmät vetisinä keittiöön astuneen Dracon puoleen. Pojan kasvoilla
oli jokseenkin vakava ja samaan aikaan huvittunut ilme.
"Halusin juotavaa", Harry kähisi yskimisen välissä.
Draco nosti ohuita kulmakarvojaan ja asteli hitaasti lähemmäs Harrya. Yhtäkkiä Harryn katseen osuessa Dracon sulan hopeanvärisiin silmiin, uni välähti salamannopeasti hänen näkökentässään. Harryn oli pakko kääntää katseensa pois Dracosta, ja hän asetti hieman tärisevin käsin lasin takaisin pöydälle.
"Mitä sinä täällä teet?"
"Halusin juotavaa", Draco sanoi, jolloin Harryn oli pakko katsahtaa häntä edes nopeasti. Tyhmäkin osasi sanoa hänen valehtelevan.
Harry ei kuitenkaan sanonut mitään vastaan. "Se on aika lämmintä, niin kuin aina."
"Näitkö sinä pahaa unta?" Draco kysyi äkkiä saaden Harryn retiisin punaiseksi. Onneksi huone oli pimeä.
"J-jotain siihen suuntaan", Harry vastasi saaden Dracon hieman epäilevän näköiseksi.
Jotain siihen suuntaan, Harryn aivot rääkkäsivät häntä. Jotain siihen suuntaan! Oletatko hänen uskovan sinun nähneen pahaa unta, kun vastaat, että ’jotain siihen suuntaan’?
"Tai siis joo, näin minä", Harry suoristautui uhmakkaan näköisenä, mikä sai Dracon kummatkin kulmakarvat nousemaan lähelle hänen hiusrajaansa.
Harry mietti hartaasti, mitä hän teki silloin, kun oli nähnyt pahaa unta.
"Se... se oli aika kamalaa", Harry painoi päänsä ja näpräsi sormiaan toivoen, että se tepsisi. "Hedwig oli siinä… ja joku jättimäinen lintu, ja - mitä sinä naurat?"
Draco oli joutunut painamaan päänsä ja laittamaan toisen kätensä kasvojensa peitoksi, mutta hytkyi silti naurusta. Harry katsoi häntä hieman loukkaantuneena. Miksi Draco käyttäytyi sillä tavalla, vaikka hän kertoi nähneensä painajaisen?
"Anteeksi, jos keskeytin, Harry", Draco sanoi viimein huulillaan juuri sellainen hymy, joka sai Harryn jalat veltoiksi. "Näytit erittäin uskottavalta."
Harry räpsäytti muutaman kerran ihmeissään ripsiään, ennen kuin huokaisi: "Olinko minä niin epäuskottava, ettei sinun tarvinnut saada edes pientä kohtausta siitä, että satuin näkemään painajaisen?"
Draco virnisti. "Sanotaan nyt vaikka näin, että sinulla on täysin erilainen tapa käyttäytyä painajaisen jälkeen ja toiseksi, mikä se painajainen taas olikaan?"
Harry punastui ja laittoi kätensä puuskaan Dracon katsoessa häntä pää hieman kallellaan.
"Kyllä minä Hedwigistäkin välitän", Harry mutisi, eikä huomannut Dracon astuvan lähemmäs.
"Haluatko minun sitten saavan sen 'pienen kohtauksen' ja lohduttavan sinua?" Harry tunsi Dracon käden poskellaan, jonka jälkeen kaikki tuntui tapahtuvan salamannopeasti. Harryn silmät laajentuivat, hänen ihokarvansa nousivat sojottamaan pystyyn, hänen mielessään välähti muutama pätkä hänen unestaan, ja hänen oli pakko kavahtaa Dracosta poispäin.
Draco katsoi Harrya ihmeissään käsi edelleen ojennettuna siinä kohdassa, jossa Harryn poski oli hetki sitten ollut.
Harry kiiruhti nappaamaan vesilasin takaisin käteensä. "Minulla on vielä jano."
Harry ei voinut olla tuntematta Dracon katsetta hänen selässään, kun hän täytti lasin uudelleen entistä lämpöisemmällä vedellä. Harry maiskutti vettä nenäänsä nyrpistäen suussaan. Hän joi lasissa olevasta vedestä vain puolet, ja ojensi loput Dracolle katsomatta kuitenkaan häneen.
"Eikö sinullakin ollut jano?"
Harry tunsi Dracon ottavan lasin käteensä hipaisten samalla hänen sormiaan. Harry käänsi katseensa Dracoon, kun tämä heilutteli lasia katsellen samalla veden pintaa. Poika nyrpisti hieman nenäänsä, ennen kuin joi loput vedestä yhdellä kulauksella. Draco irvisti, ja ojensi lasin takaisin Harrylle.
"Eikö täällä sitten ollut kurpitsamehua tai vastaavaa?" Draco kysyi pyyhkäisten sitten huuliaan oikean käden kämmeneensä.
Harry tyrkkäsi lasin ylösalaisin lavuaarin yläpuolella olevalle ritilälle, ja piti kasvonsa poispäin Dracosta.
"Ei tullut mieleen katsoa", Harry vastasi rehellisesti. "Teki mieli vettä."
"Ihmeellinen maku sinulla, jos tuota tekee mieli", Draco totesi olkiaan kohauttaen.
Harry ei sanonut mitään.
"Et nähnyt siis ainakaan kovin pahaa unta?" Draco totesi kysyvästi, jolloin Harryn kasvot tuntuivat jälleen kuumenevan.
"...En."
"Hyvä", Draco totesi yksinkertaisesti. "Mikä sai sinut sitten tulemaan alas? Lasillinen kuravettä?"
Harry katsahti Dracoa huultansa purren. "Eikö se ollut sinunkin syysi tänne tulemiseen?"
"Ei", Draco totesi. "Mutta sinä et kerro minulle jotain. Et uskokaan, kuinka paljon se häiritsee."
Harry piti katseensa ritilällä ylösalaisin olevassa lasissa. Hän ei tiennyt miksi häntä hävetti se sillä tavalla, ettei hän halunnut kertoa siitä ikimaailmassa edes Dracolle.
Yhtäkkiä Dracon käsi oli hänen olkapäällään, ja poika kiepautti Harryn ympäri.
"Mitä - ?"
"Näin minun on helpompi tietää valehteletko sinä vai et", Draco totesi virnistäen. "Epäilin itse, että sinulla oli muita suunnitelmia tullessasi tänne kahdelta yöllä, mutta käytöksesi ei tunnu
kovin katuvalta..."
Harry siirsi katseensa muualle kuin Dracoon.
"Etkä ole nähnyt pahaa unta. Tokihan olet voinut tulla juomaan, mutta onko sille syynsä?"
Harry ei voinut olla hymyilemättä. "Tarvitseeko se muun syyn kuin sen, että on jano tai että kurkku on kuiva?" Draco osasi kanssa olla kaikesta epäileväinen.
Draco virnuili: "Itse asiassa kyllä, se tarvitsee. Ei olisi tarvinnut, jos olisit sanonut sen heti, mutta käytöksesi viittaa epäilyttävästi johonkin muuhun syyhyn."
Harry punehtui, ja mietti, miksei hän ollut vain sanonut aiemmin, että hänen kurkkunsa oli kuiva. "En saanut unta."
"Hmmm", Draco näytti mietteliäältä. "Voi olla, mutta ei jälleen käy järkeen käytöksesi kannalta."
Dracon silmät välähtivät, kun hän iskosti ne Harryyn. "Tunnut nolostuneelta, miksi?"
Harry katsoi heti muualle. "Onko sinun pakko kiusata minua, eikö sinun pitäisi olla nukkumassa?"
Draco kohautti olkiaan. "Miksi, jos minulla voi olla parempaakin tekemistä? Tämä on sentään mielenkiintoista."
"Mitä mielenkiintoista kuivassa kurkussa on?" Harry mutisi kääntäen päänsä alas oikealle. Draco kuitenkin otti hellästi kiinni hänen poskistaan, ja pakotti Harryn kääntämään päänsä hänen puoleen. Se ei kuitenkaan estänyt Harrya suuntaamasta katsettaan pois Dracosta.
"E-päi-lyt-tä-vää", Draco totesi venytellen.
"Mitäs täällä tapahtuu?"
Harryn ja Dracon päät kääntyivät yhtä nopeasti ovelle päin.
Ovensuussa seisoi leveästi hymyilevä Remus, ja hänen takanaan Kingsley, joka oli vetänyt sauvansa esiin ilmeisesti luullen, että Draco uhkaili Harrya.
"Draco kiusaa!" Harry pamautti, saaden Dracon rämähtämään nauruun.
Kingsley katsoi kysyvästi kaksikkoa sauvaansa laskien, kun taas Remus pudisti päätänsä ja asteli peremmälle keittiöön.
"Ettekö tekään saaneet unta?" Remus kysyi istuutuessaan pöydän ääreen.
Draco pudisti päätään. "Silmää kirveltää."
Harryn huomio ponnahti siinä samassa Dracoon. "Mitä? Mikset kertonut minulle?"
"Ei se niin suuri juttu ole", Draco pyöräytti silmiään ja siirsi katseensa Harryyn. "Ei sinun tarvitse huolehtia minusta."
Harry laittoi kätensä itsepäisesti puuskaan. "Saman voisi sanoa sinulle! Ja sitä paitsi voin minäkin olla huolissani - "
"Mistä tässä on kyse?" Kingsley keskeytti poikien väittelyn syvällä, rauhallisella äänellään.
"Me seurustelemme", Draco vastasi sen enempää kiertelemättä, saaden Harryn jälleen punaiseksi.
Kingsleyn kulmakarvat nousivat todella korkealle, ja hän katsahti Remusta nähdäkseen miten tämä reagoisi. Remus kuitenkin jatkoi hymyilyään, ja veti korttipakan taskustaan.
"Oletan, ettei tämä tullut sinulle yllätyksenä?"
Remus pudisti päätänsä, ja viittasi häntä vastapäätä olevaa tuolia.
Kingsley asteli paikalleen Remuksen kysyessä: "Entä sinä, Harry? Mikä sai sinut näin yöllä hereille?"
Harry sanoi sen niin automaattisesti, ettei hän edes ehtinyt ajatella mahdollisia seurauksia. "Uni."
"Sinä näit siis unta?"
Harryn teki mieli lyödä päätään seinään Dracon katsoessa häntä sillä tavalla erikoisesti.
"Ei kuulu sinulle!"
"Painajaista?" Remus kysyi huolestuneesti korttipakan jakaessa itsekseen kortteja hänen, Kingsleyn ja kahden olemattoman pelaajan kesken.
"Ei nähnyt", Draco vastasi Harryn puolesta, mikä sai Harryn kiepahtamaan uudestaan ympäri, ja ottamaan lisää vettä.
Remuksen ja Kingsleyn nostaessa korttinsa pöydältä, kaksi muuta korttipinoa lennähtivät ilmaan, aivan kuin joku pitelisi niitä.
"Ristiseiskaa?" Remus kysäisi Kingsleylta, joka nyökkäsi pikaisesti, ja asetti kortin pöydälle. Kingsley, joka toimi paljon jästien pääministerin kanssa, oli oppinut ristiseiskan pelaamisen Skotlannin matkallaan.
"Hyvä, ettet nähnyt painajaista", Remus totesi iloisesti, ja asetti pöydälle herttaseiskan. "Toisaalta hyvätkin unet ovat rasittavia, sillä sitten kun niistä herää, huomaa, ettei mitään tapahtunutkaan oikeasti."
"Sanos muuta", Kingsley totesi Harryn punehtuessa. "Se tapahtuu turhankin monta kertaa."
Kingsley katsoi odottavasti Remuksen vieressä lentelevää pakkaa, josta ikään kuin näkymätön käsi nappasi yhden kortin ja asetti sen pöydälle.
"Kappas, ruutukahdeksikko."
Harry otti vesilasillisen vesilasillisen perään, ja toivoi Remuksen ja Kingsleyn vaihtavan puheenaiheen pois unista. Hän tiesi, ettei hänen onnensa voinut kestää enää kauaa, eikä se totta tosiaan kestänytkään.
Draco virnisti, ja nojautui lähemmäs Harryn korvaa. Harry tunsi pojan lämpimän hengityksen kutittavan hänen korvalehteään Dracon kuiskatessa: "Ehkä kylmä suihku tepsisi paremmin vai mitä?"
Harry katsahti murskaavasti Dracoa, jonka silmät kiiluivat voitonriemuisesti.
"Pantti."
"Hmm", Kingsley hymisi syvään, ja työnsi hiotun mustan kiven Remukselle. "Huonot kortit?"
"Älä muuta sano", Remus hymyili, ja siirsi katseensa vasemmalla puolellaan lentelevään pakkaan.
Harry, joka oli siirtynyt nojaamaan seinää vasten, hehkui retiisin punaisena Dracon virnuillessa hänelle. Harry tiesi kuulevansa tästä vielä pitkään.
"Lopeta jo", Harry mutisi saaden vastaukseksi viattomuutta tavoittelevan virnistyksen.
"Ah, herra Kahlesalpa. Tänäänhän ollaan levottomia", Kingsley tervehti rauhallisesti oven avautuessa jälleen.
Sairaanhoitaja Moe astui sisään ja hymyili Kingsleylle. "Siltä näyttää, herra Kahlesalpa."
"Moe", Harry sanoi heti herra Kahlesalvan laittaessa oven kiinni. "Dracon silmää kirveltää, onko se normaalia?"
Herra Kahlesalvan otsa kurtistui, ja hän näytti yhtäkkiä hyvin huolestuneelta, mikä ei auttanut Harryn oloa yhtään. Yhtäkkiä Harry tunsi pulssinsa kiihtyvän.
"Herra Malfoy, onko se totta?" Herra Kahlesalpa asteli rivakasti muiden katseiden seuraamana Dracon eteen.
Harry hämmentyi Dracon virnistäessä. "On se, her- Moe. En vain puhu nyt tästä", Draco osoitti huonossa kunnossa olevaa silmäänsä, "vaan toisesta silmästä."
"Aaah", herra Kahlesalpa taputti Dracon olkapäätä. "Varmaan kuivunut."
Herra Kahlesalpa käveli läheiselle kaapille, ja ryhtyi etsimään sieltä jotain.
Harryn suu loksahti auki, kun hän tuijotti Dracoa. "Mikset kertonut minulle, että tarkoitit - "
"Et kysynyt yksityiskohtia", Draco virnisti, ja kuiskaisi vielä, "minä kyllä haluaisin kuulla."
Harry ei uskonut, että oli koskaan ollut yhtä nolostunut, kuin sinä yhtenä yönä.
"Herra Malfoy", herra Kahlesalpa oli palannut Dracon ja Harryn luokse. "Saisinko vilkaista sitä silmääsi?"
"Toki."
"Pantti", kuului ihmeellinen, miltei olematon tuulen suhahdus, ja pöydän ääressä Kingsley siirsi mustan kiven Remukselta leijuvalle korttipakalle hänen vieressään.
Tutkailtuaan hetken erittäin keskittyneen näköisenä kynttilän valossa Dracon silmää, herra Kahlesalpa suoristautui vakava ilme kasvoillaan. Harry tunsi sydämensä jyskyttävän tuskallisen lujaa.
Herra Kahlesalvan kasvoille muodostui hymy. "Onnitteluni. Silmäsi paranee kohisten."
Dracon ilme ei paljoa vaihtunut, mutta Harry hänen vieressään näytti siltä, kuin voisi valua huojentuneena lattialle. Draco katsoi häntä huvittuneena.
"No hyvähän se on", Draco totesi maireasti, "että kaunis ulkomuotoni saadaan täyteen kukoistukseensa."
Herra Kahlesalpa pudisti nauraen päätänsä, ja siirtyi painelemaan sormillaan hellästi Dracon leukaa. "Hmm, leukasikin paranee nätisti kasaan."
Draco ei voinut olla hymyilemättä.
"Luulen, että ne ovat täysin terveet viikon parin päästä", herra Kahlesalpa hymyili, saaden Harryn hymyilemään onnellisena, ja Dracon kasvoille järkyttyneen ilmeen.
"Viikko, pari?" Draco kähähti, "pitääkö minun sinnitellä näillä vielä viikko tai kaksi?"
Herra Kahlesalpa näytti hämmentyneeltä. "Aivan. Et saa venytellä suutasi liikaa. Olisit onnellinen, sillä pahimmassa tapauksessa voisit joutua odottamaan kuukauden."
Tämä sai Dracon sulkemaan suunsa.
"Hyvä on sitten", Draco murahti herra Kahlesalvan kääntyessä kortinpelaajiin päin.
Harry katsoi Dracoa säälivästi. "Kyllä sinä keitolla kestät parikin viikkoa."
"Luuletko, että ruoka tässä minua haittaa?" Draco kysyi toinen kulmakarva koholla, mikä sai Harryn pamauttamaan suunsa kiinni.
"Se on siinä", Remus totesi iloisesti pöydän äärestä.
Kingsley pudisti päätänsä katse korteissaan. "Sinä teet sen aina."
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Aamun sarastaessa keittiö alkoi hiljalleen täyttyä väestä, ja Draco ja Harry olivat asettuneet toisistaan eroon. Harrya, jota Draco jaksoi edelleen kiusata, välimatka ei haitannut, mutta Draco olisi halunnut istua Ginnyn paikalla, Harryn vieressä.
Tosiaan Harrya ei välimatka haitannut, mutta hän olisi halunnut istua kenen tahansa muun vieressä. Katseet, joita Draco lähetti pöydän toisesta päästä, olivat sen verran intensiivisen murhaavia, että Neville olisi juossut pienemmästäkin karkuun.
"Tiedätkö mitä, Harry?" Draco kuuli Ginnyn kysyvän Harrylta typerä sokerinen hymy kasvoillaan.
"Hmm?" Draco katsoi, kun Harry kääntyi tytön puoleen hieman epäilevä katse silmissään.
"Ajattelin, että voisimme vaikka pelata tänään Ronin ja Hermionen kanssa jotain peliä sillä aikaa kun muut menevät Viistokujalle."
Draco katsoi, kun Harryn epäilevä ilme vaihtui hymyksi.
"Kuulostaa hyvältä."
Weasleyn tytön silmät kiiluivat ilosta, ja hän nojautui painamaan huulensa Harryn poskelle.
Draco tunsi sisällään palavan roihun, kun hän katsoi Weasleyn tytön nojautuvan poispäin Harrysta sokerinen hymy huulillaan. Harry oli hänen poikaystävänsä! Draco tunsi hyökyvän vihan nousevan hänen ohimoonsa asti, ja ennen kuin hän ehti kontrolloimaan itseään, pieni lusikka hänen kädessään napsahti kahtia.
Kaikki sillä hetkellä huoneessa olijat kääntyivät katsomaan Dracoa, joka oli rauhoittunut saadessaan lusikan katki.
Remus katsoi häntä yllättyneenä. "Etkö pitänyt siitä? Ei sen puoleen Siriuskaan, hän inhosi kaikkea, johon oli painettu Mustan sukuvaakuna."
Draco katsoi ihmeissään lusikkaa, ja kosketti kohtaa, josta se oli mennyt halki. Se oli todella kuuma.
Rouva Weasleyn ojennettua Dracolle uuden lusikan jogurttia varten, Remus nojautui häntä lähemmäs kuiskatakseen: "Taisit tulla melko vihaiseksi vai?"
"Kysytkin vielä", Draco tuhahti siirtyen jogurttinsa puoleen katse Harryssa ja Weasleyn tytössä poukkoillen.
"Huomenta!"
Tällä kertaa ovenavauksella astuivat sisään kaikki puuttuvat nuoret. Hermione etunenässä, sekä Fred ja George Ronia kiusaten.
"Päästäkää irti!" Ron ärähti kaksosille, jotka virnuilivat veljelleen tottelematta hänen käskyään.
"Hyvä, että tulitte", pöydän ääressä istuva herra Weasley huikkasi kahvikuppinsa äärestä. "Meillä on tärkeää puhuttavaa."
Hermione ja Ron istuivat Harrya ja Ginnya vastapäätä Fredin ja Georgen istuutuessa mahdollisimman lähelle Dracoa, joka katsahti kaksosia epäilevästi.
"Ron, Hermione, Ginny", herra Weasley katsoi nuoria yksi toisensa perään. "Te ette vielä tiedä tästä, joten luulen, että nyt olisi otollinen hetki kertoa."
Katsottuaan vielä kysyvästi muita aikuisia, herra Weasley kääntyi nuorten puoleen. "Feeniksin killan tulee vaihtaa päämajaa tätä paikkaa suojaavien loitsujen heikkenemisen vuoksi."
"No", Ron nojautui eteenpäin, "minne te meinaatte sitten mennä?"
"Asiasta ei ole vielä päätetty", siksi päiväksi paikalle saapunut Vauhkomieli murahti haudan vakavasti.
"Mutta asia, joka koskee teitä erityisesti, on se", herra Weasley veti syvään henkeä, "että te ette voi palata Tylypahkaan."
Syntyi hiljaisuus, jonka rikkoi ääni, joka lähti Ronin lusikan tippuessa lattialle pojan höllentyneestä otteesta.
"Hei!" Fred ja George huudahtivat yhteen ääneen, "ei me tästä oltu kuultu!"
"Te olette jo valmistuneet", Kingsley sanoi silmiään pyöräyttäen.
"Miksi?!" Ginny kysyi kauhuissaan, "miksemme saa palata Tylypahkaan?"
"Sinä tiesit tästä?" Hermione kysyi hiljaa Harrylta, joka nyökkäsi.
Remus otti ohjat siinä vaiheessa käsiinsä, ja selvensi asiat Ronille, Hermionelle ja Ginnylle. Remus kertoi eritoten Ginnylle ministeriöön soluttautuneista auroreista, sillä Ron ja Hermione olivat siitä jo tietoisia. Hän kertoi myös Backwellin kohtalon, sekä Dracon ja Rowanin saapumisesta Kalmanhanaukiolle. Kerrottuaan Tylypahkan turvatoimien siirtymisestä auroriviraston käsiin, kukaan ei pannut vastaan päätöksestä olla lähtemättä Tylypahkaan.
Hermione huokaisi pitkään ja painoi kasvot käsiinsä. Ron taputti hänen selkäänsä muutamaan otteeseen.
"Moe?" Molly Weasley rikkoi hiljaisuuden, ja aivan pöydän päädyssä istuva Moe Kahlesalpa nosti katseensa häneen. "Onko herra Rowan jo tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta hän voisi liittyä seuraan?"
"Olisi vielä parasta antaa hänen levätä", herra Kahlesalpa vastasi. "Hänen jalkojensa tulisi antaa parantua kunnolla."
Pitkän aikaa oli vielä hiljaista, ennen kuin puheensorina alkoi hiljalleen nousta.
"En voi uskoa tätä!" Hermione huokaisi ja viittoi Harryn ja Ronin lähemmäs itseään. Onneksi Ginny oli keskittynyt Fredin ja Georgen kanssa keskusteluun, eikä siis tuppautunut heidän seuraansa.
"Ensin Draco - " Harry huomasi Ronin vaihtavan vaivaantuneena asentoaan, " - herra Rowan ja Backwell heitetään Azkabaniin. Rowan ja Backwell siksi, että kuolonsyöjät saisivat hyvät
paikat auroriosastolla."
"Sillä he varmistivat Tylypahkan turvattomuuden", Ron mutisi haukatessaan samalla leipäänsä.
"Aivan. Tällä tavoin he saivat myös Dracon ongelmitta Azkabaniin", Hermione huokaisi. "Mutta jos he saivat niin helposti maaniteltua ministerin antamaan turvatoimet heidän käsiinsä, he saavat läpi taatusti monia muitakin ehtojaan, joista olisi heille hyötyä!"
Hermione veti syvään henkeä, ennen kuin jatkoi selontekoaan: "Ja kun Rowan, Backwell ja Draco karkasivat, Backwell saatiin tapetuksi, mutta Rowan ja Draco pääsivät karkuun. Silloin kuolonsyöjät lavastivat Rowanin murhaajaksi tehdäkseen hänestä etsintäkuulutetun. Draco saatiin etsintäkuulutetuksi, koska hän oli Azkabanista karannut 'kuolonsyöjä'."
"Miksi he halusivat Rowanin ja Malfoyn etsintäkuulutetuiksi?" Ron ihmetteli.
"Jos aito Rowan olisi ilmestynyt ministeriöön ja sanonut sen toisen olevan huijari, niin totta kai asia oltaisiin tutkittu", Hermione tuhahti. "Tällä tavoin hänet saadaan helposti hiljaiseksi. Kukaan ei usko häntä nyt, jos hän menee ja sanoo Backwellia huijariksi."
"Voldemort puolestaan haluaa saada Dracon käsiinsä", Harry kuiskasi ystävilleen. "Selitän myöhemmin miksi."
"No niin", rouva Weasley yskäisi saadakseen muiden huomion häneen. "Minä, Remus, Arthur ja Alastor lähdemme käymään Viistokujalla yhdentoista aikoihin. Kahdelta on sitten ruoka. Bill ja Charliekin pääsevät tulemaan. Tonks samoin, jos oikein muistan."
Pöytä alkoi tyhjenemään hiljalleen väen lähtiessä kukin omiin touhuihinsa. Remus veti korttipakkansa jälleen esille. Ristiseiskaan liittyivät mukaan toiveikkaat Fred ja George sekä Kingsley. He kaikki olivat valmiita voittamaan Remuksen edes kerran.
Draco nousi pöydästä saaden monien katseet itseensä.
"Miksi hän edes on täällä?" Ginny sähähti katse Dracon selässä, kun tämä käveli pois keittiöstä. "Mikä saa kaikki uskomaan, ettei hän ole kuolonsyöjä? Hänhän voi valehdella!"
"Totuusseerumi", Hermione valehteli. "Kiltalaiset kuulustelivat häntä totuusseerumin alaisena."
Harry pujahti pöydän äärestä ystäviensä katseiden seuraamana.
"Minne sinä olet menossa?" Ginny kysyi pettyneen kuuloisena.
"Vessaan", Harry vastasi totuuden mukaisesti, ja asteli itsekin ulos keittiöstä kuullen vielä Fredin ärähtävän sanan 'pantti'.
Harry asteli vessaan vievään kapeaan käytävään, jolle oli saatu viimein kynttilöitä, jolloin se ei ollut enää läheskään yhtä pimeä kuin ennen.
Harry ehti juuri ja juuri laskemaan kätensä ovenkahvalle, kun hän jo tunsi käden olkapäällään.
"Luulin, että tulisit suoraan huoneeseeni."
Harry kurkisti olkansa ylitse nähdäkseen Dracon, jonka kasvoilla oli mitäänsanomaton ilme.
"Ajattelin tulla heti sen jälkeen, kun olen käynyt vessassa", Harry totesi hymähtäen.
Draco huokaisi, ja veti Harryn pois vessan oven luota vastakkaiselle seinälle. Draco työnsi Harryn seinää vasten, ja laittoi kätensä pojan poskille. Harry hämmentyi Dracon painaessa otsansa hänen otsaansa vasten.
"Minä en enää kestä tätä, Harry", Harry kuuli Dracon kuiskaavan. "Minä en kestä enää katsoa sitä, kun se Weasleyn tyttö roikkuu kimpussasi. Minä en enää kestä sitä, että joudun istumaan melkein toisella puolella huonetta kuin missä sinä olet!"
Harry ei tiennyt mitä sanoa. Hänen täytyi häpeissään myöntää, ettei hän halunnut muiden tietävän. Hän ei tiedä pelkäsikö hän muiden reaktiota, vai mistä se johtui.
Draco painautui lähemmäs Harrya ja katsoi hopeisilla silmillään kuinka Harryn silmien katse oli suunnattu lattiaan heidän alapuolellaan. Hymy ujuttautui Dracon huulille.
"Sinun täytyy kertoa ne yksityiskohdat, kun on aikaa."
Harryn poskille nousi heleä puna, ja hän iskosti rohkeasti smaragdinvihreät silmät kohtaamaan ne jäisen hopeat.
Draco nosti Harryn leukaa ylemmäs, ja painoi huulensa niin lähelle, että ne hipoivat Harryn omia. "Tuskin kerta mitään tekee. Kuka hän luulee minun oikein olevan, kun luulee, että kestäisin kaksi viikkoa."
Sen sanottuaan, Draco sulki heidän huuliensa välillä olevan lopun välimatkan, ja painoi Harryn kädet seinää vasten. Draco tunsi Harryn avaavan suutaan, jolloin hän otti kutsun vastaan ja ujutti kielensä Harryn suuhun. Draco näki Harryn sulkevan sumuisiksi muuttuneet silmänsä, ja yritti itse olla näyttämättä merkkejä kivusta, kun hänen leukansa oli koko ajan hänen toimiaan vastaan.
Harry ei voinut mitään sille, että hänen silmänsä sulkeutuivat kuin pakosta. Häntä itseään pelotti hieman se, että sattuiko Dracoa enemmän kuin hän antoi näyttää. Harry tunsi Dracon vaihtavan asentoaan paremmaksi, ja yhtäkkiä Harry tunsi jalan jalkojensa välissä. Harry äännähti jotain epämääräistä Dracon suuhun saaden platinanvaaleatukkaisen pojan virnistämään.
Yhtäkkiä heidät keskeytti kauhea kolina, joka sai Harryn kääntämään katseensa oikealle, ja Draco vasemmalle puolelleen. Harry veti syvään henkeä silmiensä suurentuessa. Dracon silmät puolestaan kaventuivat hänen huomattuaan käytävällä seisova Ginnyn, joka oli tiputtanut lattialle pienen laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Tytön kasvoilla oli epäuskoinen, järkyttynyt ilme. Harry tunsi hänen käsiensä pääsevän vapaiksi Dracon otteesta.
...
...
...
comments =) ?
me <3 cliffhangers
