Ficin nimi: Ominaistuoksuja
Kirjoittaja: Odo
Paritus: Marcus Flint/Oliver Wood
Genre: draama, romance
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Kerrankin kirjoitin sanan inspaamana, enkä yrittänyt tunkea jotain väkisin sanaan x. Eli FF50: Luihuiset (023.Haju.). Headcanonissani Marcus ja Oliver molemmat pääsivät Rapakon palloseuraan Tylypahkan jälkeen. Canonissa mainitaan Oliver pääseminen, mutta liian houkuttelevaa on myös Marcus laittaa sinne eli tämä kertoo Tylypahkan jälkeisestä ajasta, ei Tylypahkan huispaustreeneistä, siksi sama pukkari. Osallistuu myös Vuosiraapalehtien V.
Ominaistuoksuja
1.
Pukuhuone tuntui ahtaalta, kun Marcus tunnisti paineen, joka ajoi häntä kohti viereistä suihkukoppia. Oliverin laulu kantautui ohuen muoviseinän läpi, eikä mies tiennyt, ärsyttikö vai huvittiko häntä laulaminen. Se oli taas niitä pieniä asioita, joita hän oli oppinut aivan liian myöhään rynnättyään suhteeseen entisen kilpailijansa kanssa. Vaikka olihan siinä puolensa, koska laulaminen oli hyvä syy painaa toinen seinää vasten ja hukuttaa sulosoinnut suudelmaan.
Pesuaineen hajun hän oli oppinut yhdistämään aina raikkauteen ja siihen, että hän sai rentoutua raskaan pelin jälkeen. Juopua tuoksusta, joka oli pehmeä ja hiveli ihoa raskaiden treenien jälkeen. Huomaamattaan hän oli oppinut erottamaan Oliverin shampoon muiden pesuaineiden tuoksusta.
2.
Marcuksella oli tapana käydä harjoitusten jälkeen läheisessä kapakassa. Oliver tuli harvoin mukaan, sillä hän ei pitänyt paikan tunkkaisesta hajusta ja tupakankatkusta, joka puolestaan Marcusista oli kotoisa. Hän ei itse polttanut, koska halusi antaa kaikkensa urheilulle, mutta hänen isänsä oli polttanut piippua. Kitkerä tuoksu kutitteli häntä ja takertui vaatteisiin.
Oliver huomautti asiasta, kun Marcus iltaisin tuli kotiin. Vaikutti kuitenkin sille, että Oliverillakin oli muistoja tai hän haistoi tumman tupakansavun alta miesystävänsä ominaistuoksun, sillä Oliver kietoutui hänen viereensä sängyssä ja hengitti syvään Marcusin tuoksua ennen nukahtamistaan.
Lakanoihin oli pinttynyt tuoksu oli sekoitus karkeita ja makeita hajuja, joista oli tullut liian tuttuja huomattavaksi.
3.
Kaikki oli vaatinut tottumista, kun oli asettunut asumaan Oliverin kanssa. Silti Marcus oli tottunut siihen ja miehen pyytäessä häntä mukaansa lentämään yli Irlannin suurten laidunmaiden kotiseuduilleen mies suostui. Ja siellä hän ymmärsi, miksi Oliver rakasti kotipaikkaansa ja halusi vielä joskus palata takaisin synnyinseuduilleen.
Laidunmaiden ja kosteuden tuoksu huokui vapautta ja kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Se ympäröi heitä ja samaan aikaan tiivisti heidät yhdeksi, sillä Marcus ymmärsi Oliveria paremmin kuin vielä kotona Lontoon harmaassa hajussa, joka vaikutti nyt luotaantyöntävältä.
Ympäristö sai Marcusin kehon kihelmöimään, eikä mennyt kuin viikkoja, kun heidän yhteisen talon perustukset kohosivat maaseudulle.
Ympäröivää tuoksua saattoi kutsua kodiksi.