Melkein aikuiset, S, Sirius/Remus

[pistoolisankari]

Melkein aikuiset
Genre: Höttödraama
Kirjoittaja: pistoolisankari
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: S
Kuvaus: Remus ihmettelee elämää. Osallistuu haasteisiin Shuffle V ja Ficlet300 (sanalla 104., heinäkuu).

Vastuunvapaus: Teksti kuuluu minulle, hahmot ja alkuperäinen tarina kuuluvat luonnollisesti aivan muille tahoille, Sirre ja Renppa kuuluvat toisilleen enkä saa tästä rahaa tai mitään muutakaan.

A/N: Samaistun Siriukseen ehkä vähä liikaa, lol.

Melkein aikuiset

Juliet Jonesin sydän - Helppo elämä
Sirius näki elämän helppona. Ei kai siinä mitään vikaa ollut, tapasipa vain kostautua ajoittain. Silloin Sirius märisi pari päivää putkeen ja sitten nosti päänsä taas pystyyn oppimatta yhtään mitään.

»Minä haluan isona kissan, minä haluan isona Amsterdamiin, minä haluan isona kultaisen jalokivisilmäisen leijonariipuksen», hän sanoi enkä kehdannut muistuttaa, että hän on jo iso, hänen pitäisi käyttäytyä sen mukaan. Aikuisemmin.

Miljoonasade - Kasvukipuja
Heinäkuun viidentenä puissa oli huurretta. Sirius valitti köyhyyttään, minä valitin sille siitä, että se tiputtelee kolikoita takintaskujensa pohjiin puhjenneista rei’istä. Sille Sirius muljautti silmiään ja valitti kasvukivuista.

Minä jätin sen ihmettelemään maailmaa ikkunan vierelle. Kadulla haukkui koira.
»Jos räksytät sille takaisin, niin minä huitaisen sinua kirjalla», minä varoitin kiusallani alas kadulle katselevaa Siriusta.

Sielun Veljet - Peltirumpu
Jamesin ja Lilyn talon lastenhuoneen seinät olivat keltaiset. »Koirankusenkeltaiset», kuten Sirius ystävällisesti luonnehti.
Lily nauroi ja puhui lapsennimivaihtoehdoista ja James näytti ylpeältä ja murheelliselta ja niin käsittämättömän onnelliselta, kaikkia samaan aikaan. 

Huoneen kaapin perällä oli yksinäinen peltirumpu, ja se muistutti minua Peteristä, joka oli silloin yksin kiertämässä maailmaa (eli maaseudun räkälöitä).

Dingo - Nahkatakkinen tyttö
Sirius löysi vanhan nahkatakkinsa lipaston alalaatikosta ja repi siitä hihat irti. Ulkona satoi lunta, vaikkei ollut edes syksy. Peteriltä tuli kortti, jossa kerrottiin, että hän palaa talvella. Sytytin kortin parvekkeella palamaan ja annoin savuavien paperinpalasten tippua heinäkuiseen hankeen.

Toisesta lipaston laatikosta, Peterin aiempien korttien ja pinkin säästöpossun välistä löytyi rotta. Liekö se sitten sitä elämän ironiaa. Sirius huvitteli jahtaamalla rottaa ympäri asuntoa muuttumatta edes koiraksi. Minä heitin jyrsityt kortit roskiin.

[Kiirsu]

Nämä ovat tosi kivoja pieniä kurkistuksia Siriuksen ja Remuksen elämään!

Oli hauskaa, että tässä nämä kaikki biisit olivat itselle tuttuja ja oli helppo nähdä niiden synnyttämä inspiraatio! Kivasti olit saanut ammennettua materiaalia, joka sopi juuri Sirukseen ja Remukseen. Tykkään paljon Siriuksesta tässä, siinä on monia elementtejä, jotka itsekin mielelläni Siriukseen yhdistän: nahkatakki, Amsterdam, koiramaisuus ihmismuodossa. Kissan haluaminen taas oli hieman erikoisempi ominaisuus, mutta tykkäsin siitäkin paljon! Kivaa, että Sirius koirana kuitenkin tykkää kissoista.

Tykkään tosi paljon myös Peteristä tässä. Tämä on todella vahvasti läsnä tekstissä, vaikka ei itse siinä varsinaisesti esiinnykään. Erityisesti maininta peltirummusta oli kekseliäs, kuinka kaikki tuntui muistuttavan Peteristä. Tässä välittyy hyvin Siriuksen ja Remuksen viha-rakkaus -suhde Peteriin: nämä inhoavat Peteriä mutta kuitenkin kaipaavat tätä. Myös lopussa löytynyt rotta oli hauska yksityiskohta ja tykkäsin erityisen paljon tästä kohdasta:

Sirius huvitteli jahtaamalla rottaa ympäri asuntoa muuttumatta edes koiraksi. Minä heitin jyrsityt kortit roskiin.

Siriuksen ja Remuksen suhdetta ei tässä suuresti kuvailla, mutta se välittyy silti kivasti rivien välistä. Varsinkin kun tämä oli Remuksen näkökulmasta kirjoitettu, niin pienet kommentit toivat hyvin esiin Remuksen suhtautumisen Siriukseen. Tykkäsin varsinki tuosta lopetuksesta, kuinka Remus heitti lopulta järsityt kortit roskiin, kun Sirius tyytyi jahtaamaan rottaa. Sekin oli kiva yksityiskohta, että Remus sytytti Peteriltä tulleen kortin palamaan, koska tämä kuulosti nimenomaan Siriukselle sopivalta impulsiiviselta tempaukselta. Tuossa välittyikin hieman erilainen näkökulma Remukseen.

Tykkäsin näistä pätkistä tosi paljon, näissä oli hirveästi sisältöä pienessä määrässä sanoja! Lukisin mielelläni tällaisia lisää!