Hei! Nappasin tän kommenttikampanjasta koska voih, se sun uudempi originaalirapsutopa on niin mun mieleen joten aattelin että tääkin varmasti iskee, vaikka onkin vähän vanhempi.
Ja jo tuo eka rapsu todisti että kannatti napata tää koska ah ja voih. Parisuhdeväkivalta on vaikea ja kamala aihe, mut onnistuit tiivistämään osan siitä tuohon raapaleeseen ihan täydellisesti. On meinaan aivan totta, että vaikka mustelmat paranis keholta, ne ei parane mielestä, ja vaikka muut sanoo että se kipu ei ole ikuista, siitä on hirveen vaikea päästä yli - jos pääsee ollenkaan. Erityisen hieno oli tää:
Ne eivät tiedä millaista on sävähtää kosketusta, jonka pitäisi sattua, vaikkei se satu.
koska siis, tää on niin totta. Tuollaisten kokemusten jälkeen ihmisistä tulee usein tosi arkoja ja sitä pelkää ihan kaikkea kosketusta, kun on tottunut siihen väkivaltaan ja ajattelee et normaalienkin kosketusten pitäisi sattua. Kuvasit tätä aihetta muutenkin tosi aidosti ja pääsit kertojan pään sisään selkeästi tosi syvälle.
Toi Katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa sitten, tykkäsin siitäkin ja se herätti hirveesti kysymyksiä, lähinnä että mistä tässä on kyse. Tääkin oli hirveen aito ja tykkäsin siitä miten se jäi vähän auki, eikä lukija tiedä mitä kertojan rakastetun päässä liikkuu, koska ei toi kertojakaan taida tietää. Pettääkö kumppani ja näyttää siksi ilmeettömältä koska ei haluais olla siinä? Vai onko kumppanilla joku kriisi? Kinda ajattelen että ehkä tolla kumppanilla on joku jäätävä dissosiaatio päällä, kun tästä tuli niin vahvasti tunne nimenomaan siitä et kumppani ei oo läsnä. Mutta oikeesti, en ymmärrä miten pystyt niin hyvin luomaan näin vähillä sanoilla tällasia kohtauksia, jotka pystyy oikeesti näkemään ja tuntemaan. Oot ihan mielettömän taitava.
Värikynämuurahaisia, onpa ihana otsikko! Mun hölmöt aivoni heti ottivat kaiken tosi kirjaimellisesti ja aloin ajatella että kertoja ilman muuta ihan tosissaan näkee niitä muurahaisia ja sillä on psykoosit tulilla - mut joo, ehkä enemmän ajoit takaa vain sellaista hetkeä jona mielikuvitus lähtee laukalle kun on tylsää. Tai en tiiä, voihan ton tulkita molemmilla tavoilla! Hyvin samaistuttava tää oli, mäkin erityisesti lapsena aina tylsistyessäni aloin kelailla ihan ihme juttuja, just tän kaltaisia, ja tää oli mukavan hauska ja pirtsakka tuon angstin jälkeen.
Eiiii toi seuraava, ihan sika hauska! :--D Ajattelin eka et toi veitsien jorina on vaan joku metafora sille äänelle mitä ne pitää kun ne leikkaa sitä salaattia, mut ne puhui oikeesti ja mietin et mitä häh miks, mut sit tuo loppu - ne ei nauraneet kertojan vitsille ja kertojan mielestä ne onkin sit ihan eri tavalla tylsiä kuin ennen reissua teroittajalle. Ai jummi miten nerokasta, oikeesti mistä oot hommannu sun mielikuvituksen, haluun samaa kamaa!
Turvallinen siipikarja - oh, more puns, I see! Heti kun siinä puhuttiin lehmistä mä näin mihin tässä oltiin menossa, lol, ja siis tää oli kans tosi hyvä ja hauska, samaa settiä kuin edeltävä, mut tiiätkö sen tunteen kun kuulet jonkun tosi höpsön puujalan ja oot sillee "elä nyt viitti", mulle tuli tästä sama, mut sehän vaan tarkoittaa että puujalka on onnistunut. En tienny et puujalkavitsejä voi kirjottaa raapalemuotoon, mut sä oot tehnyt siitä uuden taiteenlajin ja elän sille. Puujalat best, tosin onks lehmillä turpa?
Vieläkö muistat - oi ei, tää oli surullinen. En oikein osaa sanoa mitään, koska se iski liian syvälle ja samaistuin siihen liikaa. Hieno se on. Paljon tunnetta. Mutta. Yhyy.
Voi tuo Pinnan alla! Mulle tuli ihan hirveen hyvä mieli ja lämmin olo. Ihana kesäinen fiilis ja ihanan pehmoista sisarusrakkautta! Tässä oli hieno näkökulma kaapistatuloon, kun käsiteltiin sitä tuon vanhemman sisaruksen kautta, jolle asia tunnustettiin. Kaikki propsit tuolle kertojalle, kun ei tehnyt asiasta numeroa, sanoi vain että pojat on sitten törppöjä, hirveen suloista ja yhyy, sulan tänne. Kaikki pienet homot ansaitsisi tuollaisen sisaruksen! ;__;
Sängynalusmöröt ja yövalot oli kans tosi lutunen, musta on aina kivaa lukea tekstejä pikkulasten näkökulmasta, ja itse asiassa muuten tykkäsin noista suluista, koska niillä tuntui tässä tarinassa olevan merkitys, tai en tiiä, noi kaikki sulkuihin jääneet virkkeet olivat vähän sellasia sivuhuomioita ja jotenkin noi sulut korosti sitä aspektia. Ja toi sänkyyn hyppääminen oli kiva toistuva yksityiskohta ja jotain mitä oon itsekin harrastanut lapsena samasta syystä, haha. Ihan on ymmärrettävää jättää valo palamaan kun ei ole isiä suojelemassa möröiltä, Matildaa Isommatkin Tytöt nukkuu välillä valon kanssa! Ihana söpö Matilda, tui <3
Tuo vika vois olla raapale mun omasta elämästä. Hirveen nokkelaa pohdintaa tuo että noi kyseenalaistavat kysymykset on kans kauhukuvia, koska tottahan se on. Onneks kauhukuvat eivät tulleet toteen, ainakaan vielä! Ja on ihan parasta tavata joku jonka kanssa klikkaa niin hyvin että juttua senkus vaan virtaa
Kiitos tästä raapaleketjusta kovasti, oot kyl huiman hyvä kirjottaja, en voi kuin ihailla ja nostaa hattua oikein oikein korkealle! <3
