Kirjoittaja Aihe: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst  (Luettu 2631 kertaa)

Räntsäke

  • Vieras
Kirjoittaja: Ränts
Nimi: Onko sulla tulta?
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angst
Hahmot: Aaron ja Mikko, + Erika

A/N: Halusin vain kirjoittaa Aaronin ja Mikon ensikohtaamisesta tarinan. Koska tykästyin ajatukseen aikoinani keksittyäni sen. Jospa tämä olisi jo viimeinen teksti, jossa käsittelen Markuksen kuolemaa?




           
Onko sulla tulta?


1.

”Aaron? Mikä nyt?”

Hätkähdin, kun kuulin sisareni äänen keittiön oviaukosta. Pyyhin silmäni pikaisesti kämmensyrjään, nousin ylös pöydän äärestä ja palasin tiskialtaan luo. Puolet astioista oli vieläkin pesemättä, ja Markuksen valkoinen nimikkomuki odotti pöydän reunalla huuhtelua. Siihen olin sen jättänyt, kun kyynelet olivat yllättäneet kesken tiskauksen.

Itkin nykyään tosi herkästi.

”Ei tässä mitään, levähin vain”, vastasin Erikalle, ja onneksi ääneni pysyi hallinnassa. Tartuin uudelleen siihen Markuksen vanhaan kahvikuppiin, jonka reunassa oli pikkuinen särö. Muistin hyvin tilanteen, jossa se oli särkynyt.

”Kuule, anna mää hoijan ne tiskit”, Erika ehdotti ja astui ihan selkäni taakse. Hellästi hän otti tiskiharjan ja mukin kädestäni.

”Kiitti.”


2.


Erikalla ei ollut mikään kiire pois luotani. Jotenkin tuntui kuin hän ei olisi uskaltanut jättää minua yksin. Ja jos totta puhuttiin, olin siitä kiitollinen. Mieheni oli kuollut kuukausi sitten ja hänet oli juuri laskettu hautaan.

Vasta hautajaisissa menetyksen tuska ja lopullisuus olivat iskeneet tajuntaani kunnolla. Sitä ennen olin elänyt jonkinlaisessa sumussa, toiminut kuin robotti, ymmärtämättä mistään mitään. Mutta nyt shokkivaihe alkoi olla takanapäin.

”Ootko sää aatellu käydä haudalla?”

Erika istahti viereeni sohvalle ja ojensi minulle höyryävän kupillisen teetä. Otin sen vastaan ja hymähdin hänelle kiitokseksi.

”Joo. Heti kun jaksan.”

”Tulisinko mää mukkaan?”

”Ei tarvi. Mää haluan käyvä ensimmäisellä kerralla yksin.”


3.


Hautuumaa oli niin lähellä, että päätin mennä kävellen. Päivä oli harmaa ja tuulinen, mutta auringonvalo pääsi tunkeutumaan pilvimassan lävitse. Hetki tuntui juuri oikealta ensimmäiselle vierailulle sitten hautajaisten. Olin venyttänyt tätä kohta kaksi viikkoa, joten olihan tuo jo aikakin käydä Markuksen luona.

Tunsin huonoa omatuntoa, kun en aluksi löytänyt häntä. Kiertelin hautarivejä ja etsin yksinkertaista puuristiä katseellani. Kiveä ei vielä oltu hankittu.

Minulla meni kymmenisen minuuttia oikean paikan etsimisessä. Pysähdyin valkoisen ristin äärelle, työnsin toisen käden taskuun ja suljin silmäni. Kylmä viima pyyhki hautuumaan ylitse, eikä huppari riittänyt pitämään minua lämpimänä. Värähdin kylmästä.

 ”Terve, Markus”, kuiskasin hiljaa. ”Sori, mulla vähän kesti.”


4.


Tunnustelin farkkujeni taskuja. Niistä löytyi vain hiekkaa. Samoin kävi takin taskujen kanssa. Voi hyvänen aika, missä se oli? Suoritin etsinnän uudelleen, kävin läpi joka ainoan löytämäni taskun, mutta missään ei ollut minkäänlaisia tulentekotarpeita.

Minulla oli hautakynttilä, muttei mitään millä sen sytyttäisin.

Miten olin voinut unohtaa sen?

Ja niin noloa kuin se olikin, minun oli taas räpyteltävä silmiäni. Itku oli nykyään niin herkässä, että laukaisijaksi riitti mikä tahansa pikkujuttu, kuten se kahvikuppi. Kai se johtui surusta tai jotain, ainakin Erika epäili niin, mutta silti minua ärsytti. En olisi halunnut itkeä koko ajan, ainakaan ilman mitään järkevää syytä. Pyyhin silmät kiukkuisesti hihaani.


5.


Kun olin saanut itseni taas koottua, aloin katsella ympärilleni hautausmaalla. En varmasti ollut täällä tähän aikaan päivästä yksin, ja joltain muulta kävijältä voisi ihan hyvin kysyä tulentekotarpeita. Ainakin, mikäli heistä jotakuta kehtaisi häiritä. Vähän matkan päässä minusta vasemmalla seisoi nuori, hopeahiuksinen nainen, jonka hartiat tärisivät itkusta. Häntä en ainakaan voisi lähestyä.

Seuraavaksi silmiini osui mies, joka seisoskeli rennon näköisesti paikallaan ja poltteli tupakkaa. Hän ei ollut minkään haudan äärellä, vaan roskisten luona. Tukka oli pitkä ja kihara, sellainen keskiruskea. Päällään hänellä oli kulahtanut nahkatakki ja farkut. Päättelin hänen olevan suunnilleen saman ikäinen kuin minä. 

Jotenkin tiesin, että uskaltaisin lähestyä häntä.


6.


Soran narske jalkojeni alla paljasti miehelle, että lähestyin. Hän katsoi minua lievästi uteliaana, kunnes käänsi katseensa hieman ujon oloisesti alas. Ei hän tietenkään halunnut tuijottaa. Nopeasti hän vetäisi tupakastaan vielä yhdet savut, pudotti sen sitten maahan ja talloi sammuksiin. Pistin merkille, että hänen lenkkarinsa olivat tuhottoman likaiset ja repaleiset.

”Tuota… anteeks?”

”Joo?” mies kohotti katseensa. Toivoin kovasti, ettei hän huomaisi mitään merkkejä äskeisestä itkukohtauksestani, mutta se mahtoi olla turha toivo. Silmiäni kirvelsi siihen malliin, että ne taisivat punoittaa.

”Oiskohan sulla tulta?” kysyin ja näytin hautakynttilää. 

”Joo, toki”, mies sanoi ja työnsi käden nahkatakkinsa taskuun. ”Olepa hyvä.”

Hän ojensi minulle sytkäriään.


7.


Avasin kynttilän kultaisen kannen ja napsautin sytkäriä. Se mahtoi olla uusi, sillä sain liekin heti palamaan. Katselin sen lepatusta hetken aikaa, kunnes ojensin sytyttimen takaisin.

”Kiitos”, sanoin varovaisesti hymyillen. ”Ja anteeks ku jouduin häiritseen.”

Mies huiskautti kädellään vähätteleväsit.

”Et sää häirinny”, hän sanoi.

Hymähdin vähän rohkeammin tällä kertaa, hyvästelin miehen ja lähdin takaisin Markuksen haudalle. Valkoinen risti oli onneksi vain muutaman kiven päässä roskiksesta, joten löysin helposti perille. Kyykistyin, kieritin kynttilän kannen takaisin paikoilleen ja asetin sen ristin juurelle.

Siinä se paloi aivan yksikseen. Muita kynttilöitä ei ollut, ei edes kukkia. Tuntui kuin olisimme olleet tässä kahdestaan, minä ja Markus.




« Viimeksi muokattu: 07.12.2016 20:42:08 kirjoittanut Ränts »

Räntsäke

  • Vieras
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #1 : 08.05.2016 11:58:28 »
kuuskidi: Kiitos kommentista. : ) Joo, ei tämä ollut mikään söpö tupakointijuttu ollenkaan, ja minusta hyvä niin. Tai siis, on aikamoinen klisee, et pariskunnan ensitapaaminen on tää perinteinen "Onko sulla tulta?", mut monestiko sitä tulta on tarvittu tupakan sijasta hautakynttilään? Klisee, mutta ei sitten kuitenkaan ihan niin.
En ole kirjoittanut missään tuosta kahvikupin särkemisestä. Mainitsin sen sinä lähinnä yhtenä osatekijänä, miksi kuppi sai Aaronin itkemään. Osittain toki siksikin, kun siinä luki Markuksen nimi, mutta myös siksi, kun se muistutti jostain menneestä yhteisestä hetkestä. Eli turhaan puhkot päätäsi sen kanssa, siinä ei viitata mihinkään toiseen tarinaan. : )
Kyllä, myös Mikon vaimo on kuollut. Siitä ei tule kauheasti kirjoitettua, koska kuolemasta on jo niin pitkä aika (Iiro oli 2-v). En kylläkään ole täysin varma siitä, oliko Mikko juuri vaimonsa haudalla vierailulla, koska Mikko ja ne on oululaisia ja tuo hautuumaa on Kempeleessä. En tiedä, onko Anneli voitu haudata vaikkapa lapsuudenkodin tienoille, vai oliko Mikko sittenkin viemässä kukkia vaikkapa mummonsa haudalle tai jotain.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #2 : 13.05.2016 07:27:19 »
Lainaus
”Sori, mulla vähän kesti.”

Hnggghh.

Nuo samat sanat joutunut aikanaan itsekin sanomaan ja taitaisivat olla edessäkin, joten feels.

Tartuin tähän vähän silleen soitellen sotaan meiningillä, koska ei oikein mitään käryä siitä mitä on tapahtunut ja ketä nämä hahmot ylipäätään ovat... 8'D Mutta tietysti suru on teksteissä lähes aina samanlaista, ei siihen muuta hahmotietämystä tarvitse, kunhan tunne vain välittyy. Ja välittyihän tässä, ei mitään ongelmaa sen osalta.

Raapaleet olivat aika tasapainoisia, jokaisessa melko samanlainen ikävöivä tunnelma, joten plussaa siitä. Kun ne oli noin lähekkäin, saman tekstin aikana julkaistu, oli hyvä, etteivät ne eronneet tunnelmaltaan juurikaan. Tuli sellainen kokonainen fiilis tästä.

Minä jo odottelin, että mihin tulta pyytäessä päädytään, mutta ei näemmä oikein mihinkään. 8'D hitsi. Tämä oli koko ajan sellaista ajelehtimista, mikä ei toisaalta ole huono asia. Sitähän ne ensimmäiset kuukaudet yleensä ovat, kun kiintopiste on elämästä hävinnyt.

Humm, tykkäsin kyllä, pisti ehkä miettimäänkin vähän. Kiitos!

Zarroc

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Humina

  • ***
  • Viestejä: 491
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #3 : 13.05.2016 21:59:31 »
Okei, tää oli ensimmäinen sallittu teksti, joka saa mut kyyneliin. Ehkä siitä johtuen sitä ei yleensä tapahdu, kun tässä ei voi esimerkiksi angstia kuvailla niin hyvin, kun korkeemmissa ikärajoissa. Tajuut varmaan, mitä tarkoitan? Kuitenkin, olit jotenkin saanut vangittua tähän silti nää hetket, ja tunnelman niin riipaisevaksi, että tuntui, että olisin ollut läsnä. Ja meinasin luettuani, kun hetken vaan tuijotin näyttöä, niin unohtaa, että Aaron, ja Markus ei tosiaan ole oikeita ihmisiä.

Ah, ja sivumaininta, Markus on maailman kaunein nimi.

Ja mua on aina dissattu tavallaan siitä, kun kirjoitan mun mieshahmoista tosi herkkiä - enkä oo koskaan osannut kirjoittaa naisella. Mutta ihana löytää joku, joka uskaltaa myös tehdä mieshahmosta riipaisevan surullisen. Se on oikeesti ihan todellista rohkeutta, että uskaltaa kirjoittaa niin.

Voi, kiitos tästä. Mä luen tän vielä kerran, koska mun on pakko. Tää oli tosi lahjakkaasti, ja koskettavasti kirjoitettu.

Räntsäke

  • Vieras
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #4 : 14.05.2016 11:29:01 »
Zarroc: Kiitti kommentista. : ) Olipa kiva, jos teksti onnistui välittämään tunnelman myös ruudun toiselle puolelle. Sittenhän tämä onnistui. Tulen pyytäminen ei tosiaan johtanut mihinkään, vielä. Tosin tämä Mikko, jolta tulta pyydettiin, on Aaronin tuleva miesystävä. Ei tietenkään vielä muutamaan vuoteen, eihän Aaron tietenkään vielä mitään uutta suhdetta mieti, kun edellinen miesystävä juuri kuoli.
Humina: Oi, ihana juttu, jos tämä on jotakuta onnistunut itkettämään. : ) Eikä se nyt ole huono juttu, jos mieshahmo (tai oikea mies) on herkkä, niilläkin on lupa siihen. Ja no... Aaron ei tietenkään tavallisissa olosuhteissa niin kovin herkkä ole. Se on kovien kokemustensa kautta karaistunut mies, mutta kun pitkäaikainen miesystävä kuoli pois, se hajosi. Nyt sitä sitten itkettää tuon tuostakin, mikä hieman suututtaa häntä, kuten tuossa tekstissäkin tuli ilmi. Kiitti sullekin kommentista! : )

Puolimieli

  • Vieras
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #5 : 16.06.2016 23:56:24 »
Jes, näitä on niin paljon kivempi lukea kun on jo valmiiksi mukana siinä maailmassa, tuntee hahmotkin suunnilleen ja muuta.

Kaiken kaikkiaan pidin tästä enemmän kuin edellisistä lukemistani AaronMikko-teksteistä. Jotenkin tässä oli kovin erilainen fiilis. Jälleen kerran, simppeliä ja helppolukuista, mutta tällä kertaa tuntuma oli kovin erilainen. Pidin tästä ehkä hieman enemmän, koska pääsin paremmin "sisälle" tekstiin. En oikein löytänyt tekijää, joka tähän voisi vaikuttaa, mutta epäilen sen johtuvan jotenkin kuvailusta. Ehkä se oli jotenkin syvempää? Jotenkin vain uppouduin mukaan paremmin.
Ja olihan tämä nyt aika söpö. Tavallaan antoi kasvot kaikelle aiemmin lukemalleni, tiivisti kaiken simppelisti yhteen tekstiin. Aaronin ja Mikon kuvio tuli hyvin selville, samoin tämä Markus-juttu, joka aiemmin oli jäänyt itselleni hieman avoimeksi. Huolestuttavana pidän vain sitä, että alan hiljalleen koukuttua näihin. Jotenkin pidän hahmoista hurjasti, vaikka aluksi olinkin niiden suhteen hyvin epävarma. Ne ovat kaaikki niin hurjan suloisia. <3

Awww kiitos tästä tämä oli kiva. <3

Räntsäke

  • Vieras
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #6 : 17.06.2016 18:47:33 »
Emanuel: Kiitoksia kommentista! : ) Sää oot vissiin lukenu näistä kavereista enemmänki ku vaan sen, mitä oon pyytäny? Jos kerta muistat jostain Markuksenkin. Olen oikein iloinen siitä, että olet alakanut pitää hahmoista, he ovat oikein kivoja. : )

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #7 : 26.06.2016 00:42:16 »
No niin, vaihdokaskommenttini vihdoin! Oonkin tätä(kin) tekstiä silmäillyt jo ennen kun sain tän tuolta kommenttivaihdostamme, mutten vaan oo koskaan saanut aikaiseksi lukea.

Minä-kertojalla ei mun mielestä oikein koskaan ole kovin helppoa lukea, koska jotenkin tuntuu, että usein hahmon ajatukset herkästi poukkoilevat suunnasta toiseen niin, että mukana on vähän hankala välillä pysyä. Joten mielenkiinnolla katson, millainen kokemus tämä nyt on! Mulla on myös jotenkin fiilis, että olisin jostain näistä sun hahmoista lukenut aiemminkin, mutten yhtään muista ulkoa minkä nimisistä (joku isä-poika juttu, mutta oon surkea muistaa nimiä), joten nää on nyt vähän uusia hahmoja mulle!

Huh, ensimmäinen raapale herätti jo mielenkiinnon! Haluan heti tietää, miksi Aaron itkee, koska on oikeastaan aika yllättävää, että mies itkee. Ja jostain syystä mä vielä ajattelin, että Aaron on tässä aika vanha, ehkä nelikymppinen, ja se tuntui siksi vielä oudommalta. Mutta ehdottomasti hyvä juttu, sillä tässä ei vaikuttanut myöskään mitenkään hölmöltä, että Aaron itki. Vaan tosiaankin herätti heti mielenkiinnon lukea lisää ja saada tietää, miksi Aaron oikein itki!

Ahaa noniin, tulihan se selville miksi Aaron itki! Ja täysin ymmärrettävä syy, ja tykkään jotenkin tästä, että sulla on ilmeisesti vanhempi homohahmo.  Usein näkee originaaleissa nimenomaan nuoria homopoitsuja, tällaisia vanhempia ei juurikaan. Kieltämättä kiinnostaisi myös tietää, mihin Markus kuoli, koska ilmeisesti tässä ei kuitenkaan ihan kovin vanhoja vielä olla. Tai niin kuvittelisin!

Mietinkin, että miten tuo tuli tähän liittyy ja miten Aaron ja Mikko tapaavat hautausmaalla, mutta täähän oli oikein järkevä! Pidin tuosta yksityiskohdasta, että sivummalla oli toinen haudallakävijä, jonka luona Aaron ei kuitenkaan kehdannut käydä kysymässä tulta.

Meinasin tähän kohtaan sanoa, että lopussa jäi häiritsemään tuo "se mahtoi olla uusi"-juttu, koska mietin, että eikö Aaron olisi huomannut, että kynttilä on uusi, kun sen sydän ei ole musta, mutta sitten tajusin, että siinä taidetaankin tarkoittaa sytkäriä! Vähän siis hämmensi ja mietin tätä pariinkin kertaan, mutta muuten tykkäsin kyllä tästä hurjasti, oli oikein mukavaa ja sujuvaa lukea :)
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Räntsäke

  • Vieras
Vs: Onko sulla tulta? | raapalesarja 7/7, S, angst
« Vastaus #8 : 26.06.2016 23:12:23 »
Kiitos kommentista, Lauchuo! : ) Joo, tosi monet sanoo, että minä-kertoja on hankala, mut minä tykkään vähän vaihdella kerrontatyyliä, ja tämä sattui sitten olemaan minätarina. Ja Aaron on tässä tarinassa jotain kolmenkympin pintaa, eli ei ihan niin vanha kuin miksi häntä arvelit, mutta ihan kypsä aikuinen joka tapauksessa. Lähes kaikissa muissa tarinoissa hän sitten onkin pikkaisen vanhempi. : ) Kieltämättä aikuiset miehet itkevät fikeissä aika vähän, nuoret pojat kyllä, mutta eivät niinkään tällaiset vähän varttuneemmat. Mut onhan hänellä tosiaan syytäkin, kun Markuksen poismenosta on näin vähän aikaa. Hän kuoli vatsasyöpään.
Mut juu, kiitos vielä kerran. : )