Tämä on osa parigeneraattorihaastetta!
Ficin nimi: Innostuksen huumaa
Kirjoittaja: Quibbler
Ikäraja: S
Paritus: Yksipuolinen Lily Evans/Garrick Ollivander
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.
Lily oli hyvin jännittynyt ja täysin innoissaan kun hän seisoi sauvakaupan ulkopuolella. Hän katseli kylttiä kiinnostuneena ja hänen vanhempansa hoputtelivat häntä astumaan sisään.
"Haluatko meidän odottavan ulkopuolella? Onhan tämä suuri hetki..."
Lily nyökkäsi. Tämä oli tehtävä ilman perheenjäsenten valvovia katseita, tämä oli jostain kumman syystä tärkeää tehdä yksin, itsenäisesti. Petunia näytti hapanta naamaa ja nojaili seinään auringon kuumeisesti paistaessa. Lily katsoi jokaista perheenjäsentään vielä kerran, nyökkäsi äidilleen ja tarttui ovenkahvaan. Hän avasi sen hitaasti ja katseli säikähtäneenä ympärilleen, kun ovi oli kolahtanut kiinni. Ketään ei ollut paikalla. Hän tuijotteli ympäristöään ja suu oli avautunut ammolleen tuosta noin vain.
Varjoista kajahti ääni ja mies oli astunut näkyviin.
"Hei! Mikäs on sinun nimesi?"
"Nimeni on Lily Evans. Pian alkaa koulu."
"Kyllä, oi kyllä. Tule tänne lähemmäs niin etsitään sinulle sopiva taikasauva." Mies oli Lilyn mielestä kummallisen oloinen, hyvällä tavalla. Hän seisoi pian tiskin ääressä ja katseli miestä tarkkaavaisena.
"Mikä on sinun nimesi?" Lilyn suusta lipsahti.
"Minä olen Garrick Ollivander. Odotas hetkinen, käyn tuolla noin... minulla on aavistus..." Salaperäistä, salaperäistä. Lily tykkäsi Ollivanderista enemmän sekunti sekunnilta. Hän ei itsekään käsittänyt, että miksi. Varjoista kuului viheltelyä ja Lily olisi halunnut alkaa vihellellä Ollivanderin tahdissa, mutta silloin hän tuli Lilya kohden ja ojensi tälle yhden sauvoista. Lily tarrasi siihen varovaisesti ja katseli sitä ja sitten Ollivander opasti häntä heilauttamaan sauvaa. Ja Lily totteli innokkaana ja kyllä, se oli kuin häntä varten tehty taikomisväline. Ollivander näytti iloiselta, hän hymyili. Lily hymyili hänelle takaisin.
"Ja se tekisi seitsemän kaljuunaa. Se on muuten oikein hieno sauva, sen omistajan on syytä olla ylpeä saadessaan sellaisen sauvan." Lily ojensi Ollivanderille rahat ja hymyili leveästi. Hän ei koskaan unohtaisi käyntiään tässä taianomaisessa kaupassa eikä hän unohtaisi Ollivanderia. Hän voisi piipahtaa täällä joskus uudelleenkin.
