Nimi: Kahden höhlän talous
Ikäraja: k-11
Fandom: Kuroko no Basuke
Paritus: Kagami/Aomine
Varoitukset: kiroilua
Vastuunvapaus: Kaikki KnB-maailmaan liittyvä on niiden laillisten omistajien, minä vain leikiskelen.
Haaste:
ShuffleA/N: Kolmas kerta toden sanoo, eh? Piti tähän haasteeseen kirjoitella ihan toisesta pariskunnasta, mutta minkäs teet... Tekisi kyllä mieli muokkailla näitä rankalla kädellä, mutta se ei taida haasteen rajoissa olla sallittua.
Ficletit (tai tuo yksi on tasan tuplarapsu) eivät sinänsä liity toisiinsa, kunhan vain näyttävät pienen osan näiden kahden arkielämästä. Plus ehkä sille on syynsä, miksi en pahemmin kirjoittele mitään näin lyhyessä ajassa...
Marina and the Diamonds - Sex yeahKagami tuijotti haastavasti toista suoraan silmiin. Se ei ollut helppoa, sillä toisen käsi oli laskeutunut vihjailevasti suoraan reidelle ja hivuttautui koko ajan ylöspäin, selvänä tavoitteena koskea kaikkein pyhimpään.
”Keskity, jumalauta.”
”Sinuun?” Tumma ääni kuulosti helvetin synnilliseltä, ja Kagamin piti nielaista ennen kuin kykeni jatkamaan.
”Ei kun helvetti tähän toiseen juttuun.”
”Minuun?”
”Nyt, jumalauta.”
”Älä ole noin tylsä, Kagami.”
”Meidän pitää tehdä tämä loppuun.”
”Mutta matikka on niin tylsää.”
”Joo, mutta et saa reputtaa. Momoi tappaa sinut. Ja luultavasti minutkin.”
”Ei olisi ensimmäinen kerta.”
”Olet epäilyttävän kiivas kuolleeksi.”
”No jaa, voin kyllä olla kiivaampikin.”
”Nyt helvetti, keskity. Mikä on x:n arvo, jos y on 15,3?”
”Kuusikymmentäyhdeksän”
Kagami päästi turhautuneen huokauksen. Käsi lipui ylemmäs reidellä ja tarttui vetoketjuun ennen kuin opettaja ehti väistää.
-----
ABBA – Gimme, gimme gimme (man of the midnight)Kylmä tuuli puski takista läpi. Kagami hytisi juna-aseman laiturilla ja yritti tähytä eteensä. Juna oli jo kuulutettu olevan viitisentoista minuuttia myöhässä ja häntä kismitti seistä täällä kylmässä odottamassa sitä paskiaista. Toisaalta, se paskiainen oli myös hänen poikaystävänsä, mutta paskiainen mikä paskiainen. Pitikin mennä sellaiseen junaan, joka oli aivan tahallaan myöhässä. Olisi parasta olla helvetilliset tuliaiset.
Toinen juna lähti vierestä kolisten ja ihmiset astelivat hänen ohitseen aivan kuin olisivat jo tienneet määränpäänsä. Kagami ei asiasta ollut yhtä varma.
Kulunut vuosi oli ollut täyttä. Koulu, koripallo, koti. Kolme koota, joihin liittyi vielä yksi A. Aomine vitun Daiki, joka ei antanut hänelle heikkoa hetkeä, vaan jokainen asia piti hoitaa joko kunnolla tai ei ollenkaan. Aomine itse oli valinnut sen ”ei ollenkaan” reitin, joten Kagamille oli jäänyt vain se ”kunnolla” vaihtoehto. Pisti potuttamaan, ja teki mieli heittää koko rasvainen jätkä ulos talosta. Mutta helvetti, kun ne kädet sai piirtämään karttaa omaan selkään, sen äänen kuiskailemaan ties mitä rivouksia ja sai nähdä, kuinka se selkä kaareutui mielihyvästä, kun omat kädet saivat toisen menettämään kaiken arvokkuutensa. Aivan helvetin kiihottavaa. Kagami oli päättänyt aina siinä vaiheessa, että toinen sai jäädä.
Joten täällä hän nyt oli, odottamassa poikaystäväänsä, joka palaisi pelistä. Ja oli aivan helvetin onnellinen vaikkakin ärsyyntynyt.
-----
MØ – Walk this wayAomine ei ollut aivan varma, mitä oli tekemässä. Hän oli herännyt ensimmäisenä ja pyörinyt hetken omalla puolellaan sänkyä, mutta se oli ollut liian turhauttavaa. Kagami tuhisi täysi uni päällä ja lopulta Aomine oli päättänyt, että oli liian raukkamaista herättää toinen kesken kaiken, kun tiesi, kuinka väsynyt toinen oli aina pelin jälkeen. Niinpä hän oli hipsinyt itsekseen keittiöön ja seisoi nyt kahvinkeittimen edessä.
Kolme kupillista. Mutta kuinka monta lusikallista tätä juttua nyt piti laittaa? Kagami oli aina laittanut kaikki kahvit, olihan tämä hänen kämppänsä. Aomine vilkuili kaappia tuskallisen näköisenä. Oli vielä kolmea eri purkkia ja joku pikajuttu erikseen. Mitä helvettiä punapää teki näillä kaikilla?
Oliko sillä jotain eroa, laittoiko kylmää vai kuumaa vettä? Kuumenisihan se kuitenkin.
Jotenkin hänen onnistui saamaan musta jauhe koneen sisuksiin ja saamaan kone vielä päällekin. Kuunnellessaan sen porinaa hän istahti keittiön pöydän ääreen.
”Mitä teet?” Kagamin aamukäheä ääni oli hitosti liian seksikäs.
”Teen kahvia.”
”Ihanaa”, Kagami rojahti hänen viereensä.
”Mitä helvettiä? Miksi se on tuollaista?”
Koneesta nouseva savu ei varmasti kielinyt mistään hyvästä.
