Uskollisin |S| Bellatrix/Voldemort, drama

[Vlad]

Nimi: Uskollisin
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Paritus: yksipuolinen Bellatrix/Voldemort
Genre: drama
A/N: 3 kertaa kun -haastetta selaillessa tuli äkillinen innostus kirjoittaa jotakin ja koska miulla oli aikomus kirjoittaa muutenkin fic Bellatrixista, niin päädyin sitten yhdistämään ideani ja siitä fuusiosta tuli tämä teksti. Tämä teksti osallistuu haasteisiin 3 kertaa kun (3 syytä miksi Bellatrix niin ihailee Voldemortia), Kerää kaikki hahmot (Bellatrix Lestrange), Vuosi raapalehtien sekä FanFic 100 (071. Rikki). En olekaan aikaisemmin tullut kirjoittaneeksi Bellasta, mutta ehkä pitäisi kirjoitella tällaisia tekstejä - tai ainakin tästä hahmosta - joskus uudelleenkin

I

Seinät olivat kylmät, harmaat ja ilman koleus sai hengityksen rahisemaan hänen keuhkoissaan. Luiset ranteet irvistivät vanginkaavun hihansuista, ilkkuivat, kuinka paljon vanhasta oli menetetty iäksi.

Kauan sitten Bellatrix Lestrange oli ollut perheensä kaunotar, se, jota miehet katselivat ihaillen. Nyt hän oli vain varjo entisestä, haamu, jota kukaan ei halunnut edes vilkaista kahdesti. Erityisen katkera Bellatrix oli siitä, ettei pimeyden lordi huomannut häntä kaikista naisen yrityksistä huolimatta.

Huokaus karkasi huulilta ja selkä nojautui sellin jäistä seinää vasten. Pimeyden lordi. Siinä vasta oli upea mies. Bellatrix oli jo nuorena päättänyt haluavansa seurata lordi Voldemortia, sillä tämä oli luvannut palauttaa puhdasveriset näille kuuluvaan asemaan velhomaailman huipulle.

Kimeä nauru purkautui rohtuneilta huulilta, kun Bellatrix nykäisi kaapunsa hihan vasemman kyynärvartensa päältä. Hän kumartui hivelemään piirtoaan kielellään, nautti kuvitelmistaan, joissa itse pimeyden lordi hyväilisi rakastavasti hänen piirtoaan, hänen ihoaan, häntä. Bellatrixin ankeuttajien murtamassa mielessä pimeyden lordi oli vain hänen, hänen palvottavansa ja hänen herransa täydellisimmällä tavalla.

Silti jossain syvällä sisimmässään, missä hän ei ollut hulluuteensa eksynyt Bellatrix tiesi, ettei hänen mestarinsa ihailusta voisi milloinkaan kehittyä mitään suurempaa. Se ei kuitenkaan estänyt häntä kuvittelemasta, nauttimasta harhoistaan. Sillä mikään maailmanmahti ei saisi häntä lopettamaan pimeyden lordin ihailemista, sillä puhdasveriset ansaitsivat seistä korkeimmalla korokkeella, joka velhomaailmasta vain suinkin löytyisi.


II

Bellatrix ei voinut estää mielipuolista hihitystä karkaamasta huuliltaan, kun hän katseli, kuinka hänen herransa jakeli säälimättömiä käskyjään seuraajilleen. Mustat kiharat tanssahtelivat hänen epätasaisen hengityksensä tahdissa ja solakat sormet sivelivät taikasauvaa lähes hajamielisesti. Bellatrix oli aina ihaillut pimeyden lordia, tämä oli vuosisadan ehdottomasti mahtavin pimeyden velho ja siten ansaitsi kaiken ihailun, mutta tällä kertaa Bellatrixilla oli myös henkilökohtainen syy ihailla mestariaan.

Hymy eksyi matkallaan noidan huulille, kun hänen ajatuksensa kiertyivät kohti Azkabania ja hänen aikaansa ankeuttajien armoilla. Hän oli tiennytepäillytluottanut, että pimeyden lordi tulisi pelastamaan hänet vankilasta, ei ollut syytä sille, että tämä olisi jättänyt Bellatrixin mätänemään muiden pikkurikollisten joukkoon. Bellatrix oli sentään hänen uskollisin palvelijansa, nainen ei edes epäröinyt niinä hetkinä, kun polvistui mestarinsa jalkojen juureen ja suuteli tämän kaapujen helmaa.

”Bellatrix”, hänen herransa silkkisen pehmeänä kaikuva ääni lausui ja Bellatrix liukui lähemmäksi, polvistui miehen jalkojen juureen eikä edes vaivautunut peittelemään ihailuaan kääntäessään katseensa mitä nöyrimmin miehen kasvoihin.

Pimeyden lordi oli pelastanut hänet Azkabanista. Pelastanut hänet, uskollisimpansa.

Bellatrix olisi voinut vaikka vannoa, että näki ylpeyden häilähtävän jossakin syvällä pimeyden lordin punaisien silmien uumenissa.


III

Bellatrix nauroi sydämensä pohjasta katsellessaan oppilaiden pelokkaita ilmeitä, kun pimeyden lordi viimein astui itse mukaan taisteluun. Hän rakasti sitä, kuinka pääsi näkemään herransa tositoimissa, kiroamassa heidän vastustajiaan vasemmalla ja oikealla ja kylvämässä kauhua heidän ympärilleen.

Pimeys.

Se oli niin voimakasta ja Bellatrixin silmät paloivat, kun hän tuijotti mestariaan, tämän sauvanliikkeitä ja nautti vain siitä pimeydestä, joka miehestä virtasi jokaisen kuolonsyöjän lävitse. Vielä milloinkaan hän ei ollut tuntenut yhtä kaiken nielevää pimeyttä, se sai kylmät väreet juoksemaan pitkin hänen selkäpiitään ja Bellatrix hymyili.

Antamatta hymynsä kuolla huuliltaan Bellatrix astui mukaan taisteluun, mutta hänen ajatuksensa olivat kiertyneet mustaan merkkiin hänen kyynärvartensa kalmanvalkealla iholla. Hän oli yksi niistä, jotka kantoivat pimeyden piirtoa ylpeydellä. Hän oli pimeyden lordin uskollisin palvelija. Hän seisoisi tunnollisesti herransa rinnalla, suutelisi tämän helmoja ja antaisi ihailunsa paistaa tummien silmiensä syövereistä.

Oli kunnia palvella näin mahtavaa pimeyden velhoa, sillä mestarin taikuus oli pimeintä mahdollista –

ja Bellatrix ihaili miestä juuri siitä syystä. Sillä hänen oma taikuutensa ei milloinkaan voisi olla aivan yhtä pimeää.

[Neiti Syksy]

Bellatrix/Voldemorttia sallittuna!! Jei. Tosin, oli suhteellisen yksipuolista, mutta vähän karsastan sitä verimättöä, joten olipas kiva lukea sallitulla mielenkiintoisista hahmoista. En yleensä lue 3 kertaa kun... -ficcejä, kun tuntuu, että se usein jää huumorin tasolle, mutta tässä oli jotenkin syvyyttäkin paljon enemmän, eikä niissä kaikissa tullut esille se "ja sitten oli myös se kerta kun...", vaan ne olivat vain pieniä hetken välähdyksiä.

Bellatrix on niin monisäikeinen henkilö. Kuinka arvostetusta perheestä ja kauniista naisesta voi tulla niin maaninen? Mielenkiintoista miettiä. Ja ehdottomasti oli vähän liiaksikin Voldemortin kimpussa niin kirjoissa kuin leffoissa. Itse ehkä haluaisin kuvitella, että Bellatrix koettiin aina vain, että hän oli yksi jätkistä (sillä kuolonsyöjissä ei paljoa naisia näkynyt) ja halusi sitten tulla jotain muuta kautta huomioon.

Kuitenkin, tähän ficciin liittyen niin!! <3 Ensimmäisessä kohdassa:

Bellatrixin ankeuttajien murtamassa mielessä pimeyden lordi oli vain hänen, hänen palvottavansa ja hänen herransa täydellisimmällä tavalla.

Tämä oli jotain niin... ihanaa. Siis ihanaa sillä kuvaavalla tavalla. Ankeuttajien murtama mieli ja voi hukkua niihin haavekuviin, koska ainoa mikä siellä vankilassa on jäljellä, on vain haaveet ja muisto kädessä. Ja tässä upeassa lauseessa myös kiinnitin huomioni tuohon lordiin, eikö se ole Pimeyden lordi?

Toisessa kohdassa:

Hän oli tiennytepäillytluottanut, että pimeyden lordi tulisi pelastamaan hänet vankilasta -- Bellatrix olisi voinut vaikka vannoa, että näki ylpeyden häilähtävän jossakin syvällä pimeyden lordin punaisien silmien uumenissa.

Voi että! Tykkäsin tuosta tiennytepäillytluottanut sekä siitä, että Pimeyden lordin silmissä välkähti ylpeys, josta nainen olisi voinut vaikka vannoa.

Enkä löytänyt mitään juuri sopivaa lainattavaa kolmannesta kohdasta, koska olisi voinut lainata lähes koko pätkän. Se, kuinka Bellatrix palvoo mustaa tatuointiansa ja on ylpeä ja astuu Voldemortin rinnalla joka paikkaan. Otsikko kuvaa niin hyvin. Se on ytimekäs, yksisanainen ja kuvaa koko tekstiä ja Bellatrixia ihmisenä, sillä hän tosiaan oli uskollisin. Ja se tulee näiden pätkien aikana hyvin ytimekkäästi selville ja se oikein kulminoituu tuohon viimeiseen pätkään.

Pimeys piti Bellatrixin elossa ja selväjärkisenä Azkabanissa, joten miksipä se ei sitten tukisi taistelun tiimellyksessäkään.


Kiitos näistä, oli ihan mahtavia! Olen mieltynyt tuohon Bellatrixin mielen kuvailuun, sillä näen siinä monia eri tasoja. Kiitos. <3


- Syksy

[Vlad]

Ääk, apua, Neiti Syksy, kiitos <3 Oli mahtavaa huomata, että tämä oli saanut kommenttia, koska tää meni niin, öh, epämukavuusalueelle/vieraalle alueelle hahmojensa puolesta. En oo tätä ennen koskaan edes ajatellut, että kirjoittaisin Bellasta jotain, koska koen sen hahmona vaikeaksi. Mutta pakko sanoa, että olin hivenen häkeltynyt siitä, että tästä tulikin sallittua jotenkin olin ajatellut, että tää kirjoittaisi itsensä sinne korkeampiin ikärajoihin

Hmm, mie oon aina kirjottanut pimeyden lordin pimeyden lordina sen sijaan, että kirjottaisin sen isolla. Tokihan se voi olla isollakin, pitänee siis pistää muistiin, että pitää pääsiäislomalla tarkistaa Ja pakko sanoa, että olen iloinen siitä, että pidit tavasta, jolla kirjoitin Bellatrixin ja tämän mielen. Tän kanssa tuli kyllä pohdittua ja pähkittyä, miten tän kirjoittaminen käytännössä tapahtuu

Ja pakko tähän loppuun vielä sanoa, että nauroin hieman kun kommentoit, että pimeys piti Bellan elossa ja selväjärkisenä Azkabanissa Elossa kyllä, mutta selväjärkisestä en tiedä Mutta suurensuuret kiitokset kommentistasi, se sai miut todella hyvälle tuulelle <3