Ficin nimi: Pääsiäismunaparaati
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Viisi legendaa – Rise of the Guardians
Genre: Hilpeä draama
Ikäraja: S
Mukana: Jack & Bunnymund
Summary: Jack tarjoaa auttavaa kättään pääsiäismunien koristelussa.
A/N: Maaliskuusta ja lähestyvästä keväästä inspiroituneena tuli skriivattua sukkelasti tällainen pätkä. En kestä niitä käveleviä munia. xD
***
Kaikki se iloinen pastellisävyjen kirjo alkoi hiljalleen särkeä päätä, mikä ei sinänsä ollut mikään ihme ottaen huomioon, että Jack oli antanut silmiensä viipyä niissä jo ties kuinka monta tuntia. Oli vaikea kuvitella, millaista olisi ollut viettää niiden värien parissa melkein koko aikansa. Hän olisi taatusti ennen pitkää seonnut, sillä hän koki, että liian kirjava ympäristö harhautti omalta osaltaan ajatuksia. Ajoittainen vierailu suojelijatoverin maailmaan sen sijaan sopi oikein hyvin hänen pirtaansa.
”Okei...” nuorukainen hymähti itsekseen vedettyään viimeisen karmiininpunaisen juovan kämmenellään seisoskelevan pääsiäismunan kylkeen. Kanarialinnunkeltainen pohjaväri oli saanut osakseen erikokoisia palloja ja aaltoilevia raitoja ja näytti entistäkin pirteämmältä. ”Tulipas susta söpö”, hän kehaisi pieniä jalkojaan oikovaa munaa, joka hypähti iloisesti vastaukseksi. Jack oli kädenjälkeensä varsin tyytyväinen, vaikkei ollutkaan ikinä lukenut itseään taiteellisesti lahjakkaaksi henkilöksi edes elossa ollessaan. Aina oppi näköjään jotain uutta itsestään.
Bunnymund sen sijaan oli pääsiäismunien koristelussa ihan omaa luokkaansa: tämän aikaansaannokset pesivät hänen omansa mennen tullen, eikä kauniiden, pikkutarkkojen kuvioiden luominen pienimmälläkään mahdollisella siveltimellä ollut temppu eikä mikään. Luonnollinen selitys toisaalta saattoi olla se, että mies oli jo vuosisatojen ajan omistanut elämäntyönsä yksinomaan pääsiäiselle ja siihen liittyville perinteille. Miksipä Jack olisi viitsinyt tuntea kateutta siitä, että Bunnymund hallitsi yhden alan häntä paremmin? Jos Bunny olisi yrittänyt taiteilla jäästä jotain tai ylipäätään koettanut ymmärtää hallaa ja tuulta taidemuotona, tämä olisi mennyt metsään heti kättelyssä ja kaiken lisäksi liukastunut perään.
”Kipitähän siitä, pikkukaveri”, Jack sanoi keltaiselle munalle, joka kirmasi vikkelästi toisten joukkoon. Oli vaikea arvioida, montako pääsiäismunaa Bunnymundin valtakunnassa asusteli, mutta sellaisen huiman määrän ajatteleminenkin hirvitti. Juuri pääsiäisen jälkeen koko paikka oli jonkin aikaa hämmentävän hiljainen ja väritön, mutta asia korjaantui taas tuota pikaa. Sitä vastoin juuri ennen pääsiäistä hulina oli aikamoinen eikä Bunnymund kaikessa stressissä velloessaan ehtinyt hetkeksikään istua alas. Miehen kanssa kommunikoiminen kävi tavallisestikin silloin tällöin vähän jäykästi, mutta ylityöllistettynä ja tavallistakin kärsimättömämpänä tämä oli suorastaan mahdottoman rasittava.
Jack korjasi risti-istuntaansa suuren, sammalen peittämän kivihahmon päällä ja antoi vaaleansinisen munan vuorostaan hypätä kämmenelleen. Hän oli juuri saanut paksun raidan valmiiksi, kun hivenen ärtynyt ääni tavoitti hänet nurmikon tasolta.
”Hoi, lumiukko!”
”Kerro toki!” nuorukainen vastasi katsettaan kohottamatta. ”Karkasko munat tai jotain?”
”Joko ne on valmiita? Jos ei vielä mennyt kaaliin, pääsiäinen on tasan tarkkaan huomenna”, mies meni suoraan asiaan välittämättä naurahtaa hänen vitsilleen edes sarkastisesti. Jack ei ollut ihan varma, mikä Bunnyn sielun perimmäinen ydin oli, mutta huumori se ei ainakaan ollut – se oli tullut selväksi jo ajat sitten.
”Muutamaa vaille valmista”, Jack tuumasi, mutta Bunnymund näytti edelleen varsin äreältä.
”Pistä sit töpinäksi, kun kerran halusit auttaa! Ja pidäkin huoli, ettet laita lumimyrskyä huomiselle muualle kuin navoille, jos on ihan pakko sinnekään", tämä murahti ja samalla viittasi sormiensa napsautuksella jotain parille toiselle suurelle kivihahmolle, jollaisen päällä pakkasen poikakin istuskeli.
”Kunniasanalla!"
”Musta kyllä epäilyttävästi tuntuu, että ilman sua kaikki taittuisi paljon ripeämmin.”
”No se on harhaluulo”, Jack hymähti ja maalasi pääsiäismunalle sievän kukan kylkeen. ”Eikä tää tästä nopeammaksi muutu, vaikka kuinka olisit hönkimässä niskaan.”
”Lyödäänkö vetoa?”
”Oikeesti, tee kaikille palvelus ja istu nyt hetkeksi alas”, nuorukainen huokaisi selkeästi hermostuttaen miestä rennolla asenteellaan. ”Vedä syvään henkeä, juo jotain viileää, soittele vaikka didgeridoota!”
Bunnymund pyöräytti silmiään niin ärsyyntyneenä, että sen saattoi nähdä sivusilmälläkin. ”Ei mulla ole didgeridoota”, tämä tokaisi painokkaasti.
Kuitenkin on, Jack ajatteli huvittuneena. Se olisikin tuonut kirsikan kakun päälle.
”Tosi harmi”, hän virnisti. ”Tiiätkö, mä oon vähän pettynyt.”
Bunnymund tuhahti jotain, mikä kuulosti Jackista joltain puolivillaiselta irvailulta, ja pyyhälsi taas toisaalle. Jack antoi viimeisen silauksen pääsiäismunalle ja katsoi sitten kuinka se loikkasi urheasti alas kiveltä ja tepsutti kavereidensa katraaseen. Jack ei nähnyt tilanteessa juuri lainkaan mitään pingotettavaa: sakea joukko kirjavia pääsiäismunia oli jo hyvää vauhtia asettumassa jonoihin matkatakseen kohti maanpintaa ja joka ikisessä näytti olevan enemmän kuin yhtä väriä ja kuviota.
Ankeaa pääsiäisestä ei tulisi ainakaan munien osalta. Bunnymundista taas ei ollut takeita.
Jack hypähti kevyesti alas ja oli aikeissa venytellä raukeasti, kun kolme yksiväristä munaa vilisti hänen jalkojensa vierestä niin läheltä, että hän oli vähällä astua niiden päälle. ”Hei, pysähtykää!” nuorukainen möläytti ennen kuin ehti ajatella selkeästi, mutta totesi sitten, että se oli ollut hyvä käsky antaa. Ne kolme yksilöä olivat kaikki erivärisiä keskenään, mutta kaipasivat piristystä.
Sanoinkuvaamatonta työtaakkaa helpottaakseen munat hoitivat usein koristeluaan itse ja jollain ilveellä auttoivat toisiaankin, muun muassa pirskottivat nurmikolle maalia ja kieriskelivät siinä luoden pintaansa rouhean ja mielenkiintoisen efektin. Ne muutamat olivat näköjään jääneet miltei kelkasta sillä kertaa. Jackilla ei ollut käsitystä, missä määrin pääsiäismunat olivat eläviä ja hoksasivat tehtävänsä Bunnymundin valtakunnassa. Ne osasivat kävellä ja kuunnella Bunnyn komentoja, mutta ei niistä varsinaisiksi ruudinkeksijöiksi ollut. Niiden kohtaloksi sopi hyvin saada ylleen kaunis koristelu ja päätyä lopulta jonkun suloisen lapsosen koriin.
”Tulkaas tänne”, Jack kehotti ja kohotti punaisen siveltimensä. Oli kai onni, että juuri hän oli tullut törmänneeksi niihin. Bunnymund olisi luultavasti saanut hepulin ja koko luola olisi raikunut mehevästä stressipurkauksen kyllästämästä sadattelusta. Tai sitten, hivenen todennäköisempänä vaihtoehtona, tämä olisi pelkällä häijyllä mulkaisulla käskenyt munien lisätä hieman väriä kuoreensa ja painua kipinkapin jonon jatkoksi.
Jack kuuli etäältä Bunnyn äänen, mutta ennen kuin ehti kunnolla tajutakaan, tämä oli jo ilmaantunut hänen selkänsä taakse. Välillä mies tuntui olevan kolmessa eri paikassa samaan aikaan.
”Mitäs meillä täällä on?”
”Pari tällaista kirjaimellisesti jälkeenjäänyttä tapausta”, Jack hymähti ja viimeisteli kolmannen munan.
”Niinpä tietysti, niitä on aina.” Bunny heilautti kättään penseästi.
”Mä nyt aattelin olla kiva ja työstää nämäkin luuserit loppuun”, Jack tuumasi ja kääntyi vilkaisemaan suojelijatoveriaan, jonka kasvoilla oli kumma kyllä sillä hetkellä varsin hyväksyvä, ellei jopa kiitollinen hymyntapainen. Se laantui toisaalta nopeasti, kun tämä näki hänen työnsä hedelmät.
”Hetki, mitä ihmettä noi on olevinaan?”
Jack otti yhden munista kämmenelleen ja näytti sitä lähemmin. Spontaanissa ja hitusen kyseenalaisessa luovuuden puuskassa hän oli maalannut jokaiselle suuret silmät, jotka olisivat kai muuten olleet ihan somat, elleivät ne olisi katsoneet tahallaan kieroon. Se oli tarkoitettu hyväksikin vitsiksi, mutta kuten arvata saattaa, Bunnymund näytti lähinnä kyllästyneeltä.
”Hmh, tosi hauskaa.”
”Eikö vaan?” Jack jätti laimean vastaanoton tyystin omaan arvoonsa. ”Kato vaikka. Tanssikaas vähän.”
Pääsiäismunat eivät ihan tajunneet käskyä ja päätyivät juoksentelemaan epämääräistä ympyrää. Kierojen silmiensä ansiosta ne näyttivät suorastaan seinähulluilta ja mokoma kohellus sai Jackin nauramaan sydämensä pohjasta. Yksi munista jäi steppailemaan omiaan, kun kaksi törmäsi toisiinsa ja kellahti kumoon. Bunnymund yritti aikansa näyttää vakavalta, muttei voinut estää tahatonta suupielien nykimistä. Idioottikin sen näki, että oli tyystin mahdotonta löytää siihen tilanteeseen jotain riemastuttavampaa.
”Mä en kestä”, Jack onnistui naurultaan vaivoin sanomaan.
Bunnymund pidätteli yhä nauruaan ja kyykistyi alas. ”Osaa ne tämmöistäkin”, mies virkkoi ja napsautti sormiaan komentavasti. Kierosilmämunat pysähtyivät hetkeksi ja alkoivat sitten vaappua edestakaisin Bunnyn etusormen heiluriliikkeen tahtiin.
Jack hekotti niin että vatsaan alkoi sattua. ”Noihan on ihan urpoja.”
”Kaikkea tuo hyväkäs pistikin teidät käymään läpi”, Bunnymund jutusteli leikkisästi pääsiäismunille ja sormensa liikkeillä antoi niille toimintaohjeita. ”Kokeilkaas tehä pyramidi.”
Jack pyyhki pikaisesti naurunkyyneleitä silmistään nähdäkseen kunnolla yrityksen lopputuloksen. Se onnistui aluksi hyvin, mutta kolmas muna ei kyennyt pitämään tasapainoaan huipulla muutamaa sekuntia kauempaa ja horjahduksen voimasta koko pino kupsahti nurmikolle.
”Ouuh, huono tuuri”, nuorukainen hykersi.
”Heikko esitys, jannut”, Bunnymund hymähti, kun munat kömpivät yksitellen takaisin ylös. Niihin oli tarttunut muutama ruohonkorsi ja näytti siltä kuin kierosilmäisillä naamoilla olisi kasvanut jotain perin merkillistä viiksikasvustoa. Jackin ei tarvinnut vilkaista niitä kuin pieni hetki, kun hän jo purskahti uuteen naururemakkaan, mutta hämmästyksekseen hän sai seuraa Bunnymundista. Oman räkätyksensä läpi hän kykeni juuri ja juuri kuulemaan syvältä rinnasta kumpuavan hekotuksen, joka itsessäänkin olisi saanut hymyn kasvoille. Bunnyn aito, hersyvä nauru ilman sarkastista kettuilua jos mikä oli harvinaista kuultavaa.
”Auts”, mies hengähti puuskan vaimennuttua nikottelevaksi tyrskähtelyksi. ”Helkkari, tää sattuu mahaan.”
”Sitä ne hyvät naurut tekee”, Jack tokaisi ja istahti nurmelle hengitystään tasaillen. ”Älä nyt väitä, että se oli uusi juttu.”
Bunnymund ei kiistänyt hänen väitettään välittömästi, vaan näytti pikemminkin siltä kuin hän olisi osunut naulan kantaan. ”Jaa-a”, mies tokaisi viitatessaan pääsiäismunia juoksemaan tumman purppuraista väriä pöläyttelevän kukan alta, jotta nuorukaisen veikeät mutta kaameat taideteokset eivät päätyisi ylös pinnalle. Jackista sellainen olisi ollut hyvinkin hauskaa, mutta luultavasti joku herkkänahkainen napero olisi vetänyt palkokasvin nenäänsä. Bunnymund pelasi mielellään varman päälle, eikä juuri välittänyt riskinottojen jännittävyydestä.
"On siitä jonkin aikaa, kun tuli hirnuttua oikein kunnolla."
"Ai, miten kauan?" Jack uteli. "Enemmän ku kolme tuhatta vuotta?"
"Paljon enemmän kuule", hän sai huvittuneen vastauksen. "Senhän sä halusit kuulla?"
Mainio itseironia sai nuorukaisen virnistämään. "Sen kyllä huomaa, ei mitenkään pahalla tietenkään", hän sanoi hilpeänä. "Saisit sä kyllä useamminkin nauraa. Tekee katos hyvää."
"No mulla ei just nyt ole aikaa sellaseen", Bunny tuumasi ja ponkaisi takaisin seisaalleen. Jack saattoi melkein nähdä, kuinka harmaa stressipilvi kasaantui jälleen miehen pään päälle.
"Hei kato nyt itekin: pääsiäinen on huomenna ja munat hyvissä jonoissa viittä vaille matkalla pinnalle!" nuorukainen osoitti kulmat hieman moittivasti kurtussa.
"Ja ajat takaa...?"
"Pitääkö se tatuoida naamaan? Pidä nyt ees puolen tunnin paussi, olis sustakin enemmän iloa."
"Ehei, ei onnistu", Bunnymund sanoi. "Korkeintaan kymmenen minsaa."
"Parikymmentä. Sun silmänaluset vie kaiken värin tästä paikasta."
"Okei, vartti", mies myöntyi ärtyneenä ja kellahti selälleen ruohikolle. "Oot sitten ihan hissun kissun."
"Toki", Jack lupasi velmusti hymyillen. "Haittaako, jos tuun viereen?"
"Jep, haittaa", Bunny tokaisi asiallisesti vihreitä silmiään avaamatta.
"Hrrr, no jo on kylmää. Oikea pakkasukko onkin ollut nokan edessä koko ajan", Jack laski leikkiä noustessaan ylös. "Mä sit meenkin tästä hoitamaan pääsiäispupun hommiani."
"Onnea yritykseen."
"Ja soittelemaan didgeridoota."
