Nimi: Kaikkialle, ei minnekään
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11
Genre: drama
Paritus: Tonks/OMC
Yhteenveto: Aurori Tonks on pohjoisessa tehtävällä mieheksi naamioituneena ja tapaa jästimiehen, joka kiinnittää nuoren aurorin huomion perusteellisesti.
A/N: Tästä ficistä piti alunperin tulla ihan vaan perus oneshot, mutta kuten tyypillisesti minun kohdallani, tämäkin idea päätti vähän paisua, joten tästä tulikin toivottavasti lyhyehkö raapalesarja.
DulzGram ja
Frederica, kiitokset ideasta, joka irkin puolella lähti jostakin liikkeelle (en edes muista enää, mistä tämä lähti) - tämä on teille ♥ Sanoin, että kirjoittaisin tämän, joten tässä tämä on. En ole ihan varma, mitä tästä oikein on tulossa, mutta pääpiirteittäin tiedän tarkalleen, mitä tässä tulee tapahtumaan, vaikken osien lukumäärää osaakaan arvioida; toivottavasti tämä pysyy alle 30 osassa. Kerään tällä myös Nymfadora Tonksin ja lihavoitan Vuosi raapalehtien -haasteen saldoani.
Toivottavasti joku pitää tästä tekstistä, jonka on tarkoitus olla itselleni sellainen kiva välipala kirjoitettavaksi silloin, kun mikään muu ei innosta (eli aika usein
). Osat tässä on aika lyhyitä, koska pyrin pitämään ne tasan 100 sanan pituisina.
1.
Vain nummien hiljaisuus seuranaan Tonks tuijotti tympääntyneenä jäisen lammen ylitse erämaahan. Hän ei ollut nähnyt ristinsieluakaan ainakaan viikkoon, mutta pysyi kaikesta huolimatta tiiviisti yhteydessä Kahlesalpaan, jonka aurorijaoston johtaja oli hänen lähimmäksi esimiehekseen nimittänyt. Hänen oli määrä suorittaa tehtävänsä, raportoida siitä Kahlesalvalle ja palata välittömästi takaisin tukikohtaan. Käsky oli varsin yksinkertainen, mutta Tonksin tehtävä oli osoittautunut kaikkea muuta kuin yksinkertaiseksi.
Hiljainen kirosanojen ryöppy kirposi naisen huulilta, kun hän varmisti ties kuinka monetta kertaa, että taikasauva oli edelleen pidikkeessään hänen rannettaan vasten. Hän ei tiennyt vieläkään, miksi oikein jaksoi näillä tyhjillä nummilla.
Tonks juoksutti sormiaan lyhyiksi kynittyjen hiustensa lävitse ja huokaisi hiljaa.
2.
”Aurori Tonks”, Kahlesalvan ääni keskeytti erämaan hiljaisuuden. Tonks huokaisi.
”Kingsley”, hän nyökkäsi ja käänsi katseensa esimiehensä suojeliuksesta. Hän ei erityisemmin halunnut antaa raporttia, ei silloin, kun ei ollut saanut selville mitään.
Kingsley ei kuitenkaan välittänyt Tonksin toiveista ja jatkoi tasaisella äänellä: ”Raportti.”
”Ei raportoitavaa.”
Tonksin ääni oli terävä, lähes yhtä pisteliäs kuin hänen hiuksensakin. Hän ei erityisemmin pitänyt siitä, että oli joutunut muuttamaan ulkonäkönsä tätä tehtävää varten pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Se tuntui väärältä. Hänen kehonsa tuntui väärältä.
Pettymys hänen esimiehensä äänessä suojeliuksen puhuessa uudelleen tuntui lähes iskulta vasten kasvoja.
”Oletko edennyt aikataulussa?”
”Kyllä.”
Tonks tiesi, että hänen oli parannettava.