Nimeke: Lykätty
Alkuperäinen:
PostponedKirjoittaja: Moretta (jonka luvalla olen tämän kääntänyt)
Käääntäjä: Winga
Tyylilajit: Fluff/Romanssi
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11
Lyhyesti: On kylmä marraskuinen päivä ja Luihuinen ja Rohkelikko ovat pelanneet huispausta toisiaan vastakkain viimeiset... 12 tuntia! Lykätäänkö peliä?
Vastuuvapaus: Emme kirjoittajan kanssa kumpikaan omista hahmoja.
Kääntäjältä: Ikäraja on otettu kirjoittajan mukaan, toinen käännökseni ja tätä oli taas hauska kääntää.
Hmm, huomauttakaa nimivirheistä (tosin tässä ei ollut niin paljon mahdollisuuksiakaan tehdä) ja muista, melko varmasti jotain löytyy...
Lykätty
Kello oli 9 illalla kylmänä joulukuisena päivänä ja Tylypahkassa ei ollut muita kuin kotitontut.
Ei, mikään ei ollut vialla. Linna oli yhä pystyssä, Voldemort ei ollut näkyvilläkään ja kaikki olivat elossa.
He vain eivät olleet mukavissa oleskeluhuoneissaan tai kirjastossa tai edes suuressa salissa illallisella.
Kaikki olivat paleltumassa huispauskatsomossa. Kyllä, kuulitte oikein, huispauskatsomossa.
Kuuluisien vihollisten Luihuisen ja Rohkelikon peli oli jatkunut aamusta iltaan ilman välitaukoja. Pelaajat olivat väsyneitä, mutta kumpikaan puoli ei antaisi periksi helpolla, olihan kummallakin maine ylläpidettävänä!
Kaikki pelaajat huutelivat etsijöille, että heidän pitäisi etsiä sieppiä ja molemmat etsijät vaikuttivat keskittyneiltä tehtäväänsä, jopa loppuunkulutettuina, väsyneinä ja hikisinä.
He olivat etsineet lähes 12 tuntia eikä edes ihmeellinen Harry Potter ollut nähnyt silmäystäkään siepistä. Draco Malfoyllakaan ei ollut ollut lainkaan tuuria. Taivas tummui ja joukkueet hidastivat.
Ihmiset katsomossa valittivat mutteivät uskaltaneet lähteä tietäen, että kun pojat
näkisivät siepin, pelistä tulisi loistokas, joka hetki olisi jännittävä.
Harry lensi ympäri kenttää vielä kerran etsien turhautuneena Dracon tehdessä samaa mutta vain toisella puolella.
Lopulta Rohkelikon etsijä antoi merkin matami Huiskille, joka antoi aikalisän.
Pelaajat laskeutuivat hitaasti, kasaantuen omiin ryhmiinsä.
Luihuiskapteeni liittyi tuomarille puhuvan Harryn seuraan.
”--Ei, olen pahoillani, etten voi panna mitään täytäntöön, ellei toinen kapteeni suostu. Tässähän hän on. Kysy häneltä sitten!”
Harry kääntyi katsomaan toista kapteenia, Draco Malfoyta.
”Malfoy, sinä varmasti käsität, että meidän molempien joukkueet ovat surkeassa tilassa juuri nyt. He eivät mitenkään voi jatkaa lentämistä. Ja pian emme enää voi nähdä kaatoa, saati sitten sieppiä! Toivoin, että voisimme lykätä peliä tai pitää taukoa nyt ja jatkaa ensi viikolla. Tietenkin pitäen nykyiset pisteemme.”
Dracon silmät katsoivat väsyneesti häntä ja kääntyivät sitten kohti matami Huiskia. ”Teidän oikeasti täytyi
kysyä minulta, josko haluaisin, ettei joukkueeni putoaisi luudiltaan? Kapteenina teen, mikä on parasta heille. Tietenkin haluaisin lykätä!”
Nainen nosti kulmiaan katsoen häntä. ”Vaikka olettekin väsynyt, herra Malfoy, ei se silti anna teille oikeutta tiuskia minulle. Viisi pistettä Luihuiselta.”
”Ihan sama”, blondi mutisi, ”voimmeko mennä nyt?”
”Voitte. Kerron yleisölle.”
Kapteenit jakoivat katseen ennen kuin suuntasivat kohti joukkueitaan kertoakseen näille hyvät uutiset.
Molempien joukkueiden huokaistessa helpotuksesta matami Huiski kertoi yleisölle, joka villiintyi ja ryntäsi, jotkut juosten, toiset kaatuillen - pimeyden takia - portaita alas.
Dumbledore nousi seisomaan ja kutsui kaikki suureen saliin, jossa päivällinen oli odottamassa.
Rohkelikon joukkue tarpoi takaisin pukuhuoneeseen, käyden nopeasti suihkussa, jotteivät sairastuisi ja kävellen takaisin kirkkaasti valaistuun linnaan, jossa oli maukas, lämmin ateria heidän nimillään varustettuna.
Harry oli viimeinen pukuhuoneessa ja hän oli
musertunut.
Kun hän sulki pukuhuoneen ovea, kädet kiertyivät hänen ympärilleen takaapäin. Hän hykerteli.
”Vain sinä voisit olla tarpeeksi hereillä, jopa
tuon jälkeen, halutaksesi tehdä jotakin...”
”Hei”, käsien omistaja vastasi, ”haluan vain viettää aika kanssasi, ja kun ketään ei ole näkyvillä, me voimme viettää hetken keskenämme. Onko se nyt niin paha?”
”Ei”, Harry hymyili, ”eipä kai.” Hän nojasi käsivarsiin, nauttien harvinaisesta, suloisesta hetkestä rakkaansa kanssa.
Pehmeät hiukset laskeutuivat Harryn vasemmalle olkapäälle toisen nojatessa päätään siihen.
”Joten... haluatko mennä päivälliselle? Tiedän, että olet nälkäinen.”
”En ole nälkäinen!” vastusteli Harry juuri kun hänen mahansa murahti.
Hän saattoi kuulla toisen tukahdutetun naurun olkapäätään vasten.
”Hyvä on”, Harry myönsi, ”minulla on nälkä mutten oikeasti halua mennä sisään. Siitä on jo aikaa, kun olemme viimeksi viettäneet aikaa keskenämme!”
”Olen samaa mieltä, muttet ole syönyt koko päivänä. Sinun pitäisi syödä jotakin.”
Harry nyökkäsi. ”Mennään sitten. Voimme aina esittää, että kinastelemme jostakin, jos joku löytää meidät.”
”Hyvä on”, toinen sanoi päästäen Harryn vyötärön, ”mutta vain jos minä voitan sen.”
Harry kohotti kulmiaan. ”Sinä? Miksi
sinä voittaisit sen?”
”Koska Malfoyt eivät häviä, Potter”, Draco sanoi ylimielisesti.
”Niinkö? En voi muistaa kertaa, jolloin Luihuinen olisi voittanut Rohkelikon huispauksessa... Auts!” Harry hieroi takaraivoaan, jonne Draco oli häntä juuri lyönyt. ”Tuo oli tarpeetonta!”
”Awww, Harry-raukka... haluatko minun parantavan sen?” Nopeasti Draco veti Harryn luokseen ja suuteli hänen niskaansa.
Harry nauroi ja nosti Dracon suun kevyesti kaulaltaan huulilleen.
”Olet jo parantanut”, hän kuiskasi ennen kuin sulki tilan heidän välillään.
Yhden tornin ikkunassa vanha mies seisoi katsomassa pariskuntaa. Hän hymyili itsekseen, silmät tuikkien ajatellen ottelua, jota ei oltu lopetettu.
”Rakkaus on ainut peli, jota ei pimeyden tähden lykätä.”
