Sivujuonena sodassa | Severus/Hermione, K-11 | 12+ virkettä XI

[Surunmurhaaja]

Otsikko: Sivujuonena sodassa
Kirjoittaja: Surunmurhaaja
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Hermione
Summary: Severus ja Hermione ovat jääneet kuolonsyöjien panttivangeiksi.

A/N: Osallistuu 12+ virkettä XI -haasteeseen. Sanat löytyvät lopusta.
Tuntuu, että tarina jää vähän liian kesken lopussa ja meinasin venyttää jokerivirkkeenkin kilometrin mittaiseksi, mutta päätin sitten julkaista ennen kuin deletoin koko tekstin turhautuneena. Tällaiselle jaarittelijalle rajoitettu tekstin määrä nyt tuottaa aina hankaluuksia. Ja eikös sitä kerran elämässä saa jättää tarinan puoleen väliin? Lassie kiskoo pojan kaivosta - mutta miten Lassie saa ramman pojan kotiin? Enpäs kerro! Lälläslää!


Sivujuonena sodassa

Severuksen paita oli hiestä märkä, kun hän piteli kiljuvaa tyttöä maassa polvellaan yrittäen samalla sitoa hänen toista kättään. Värttinäluu pilkisti repeilleen ihon alta ja pikkusormi oli mennyttä, mutta empatiavammaisena Severus kirosi huutavan ja nyyhkivän tytön mielessään helvettiin.
”Ole jo vittu hiljaa, jos et halua jäädä märkivänä ja kuumeisena kuolemaan tänne!”

Miehen yllätykseksi tyttö hiljeni täydellisesti, mutta ympäri kääntyneet silmät ja suupielestä valuva vaahto kertoivat ettei potilas ollut vain tyytynyt puremaan hammasta. Sidottuaan käden Severus nousi vaivalloisesti ylös ja kopisteli housunsa liasta, mutta ihmetteli samalla miksi. Sitten hän otti kaksi askelta taaksepäin, saavutti tyrmän kiviseinän, valui alas ja painoi kasvonsa käsiinsä, niin kuin rappiolla oleva mies tekee kun mitään ei ole enää tehtävissä.



Tytön tasapaino oli kateissa, hän hoiperteli kuin humalassa kohti tyrmän kauimmaista nurkkaa. Hän myös huohotti kivusta joutuessaan käyttämään vammautunutta kättään laskiessaan housujaan. Sitten Severus tajusi osoittaa häveliäisyyttä, kääntyi tuijottamaan sellin homeista ja halkeillutta kattoa ja tukki korvansa.

Vatsa oli tyhjä ja pää täynnä, mutta Severus olisi mieluummin nähnyt nälkää kuin ollut yksin ajatustensa kanssa. Hän oli yleensä hyvä ihmistutkija, mutta hän ei ollut muutaman päivän aikana päässyt tytön pään sisään alkuunkaan. Severus ei tiennyt, halusiko tyttö keskustelua vai ei, mutta sydämenlyönnit erotteleva hiljaisuus tekisi hänet hulluksi kuin kidutuskirous, vaikkakin salakavalammin.

Niinpä Severus pudotti kysymyksen: ”Onko sinun kylmä?” vaikka se oli tyhmä, koska mies hyvin näki että tytön huulet olivat siniset ja hän hieroi käsivarsiaan lämmittääkseen niitä.

”Sinä revit siteen minun paidastani vaikka olet itse kerrospukeutunut”, Hermione koetti kivahtaa mutta ääni sirpaloitui loppua kohti. Tyttö alkoi itkeä ja ripsiväriä levisi pitkin poskia, ja Severuksen oli pakko miettiä miksi kukaan meikkaisi karkumatkaa varten.

Miehen viitta haisi märälle koiralle, mutta tyttö tuskin valittaisi, joten hän nousi ja käveli tytön luo ja levitti vaatteen hänen ympärilleen.



Keskustelukumppani toi tilanteeseen häivähdyksen valoa, vaikka synkkyys varjosti heitä ja valtasi heidän mielensä jokaisena hiljaisena hetkenä. Niinpä he tavoistaan poiketen eivät vaalineet arvokkuuttaan, vaan puhuivat kaikesta mieleen tulevasta; säästä, politiikasta, taikaministerin typerästä silinteristä, lemmikkieläimistä... Ja kun heidän mielialansa laskivat, niin sodasta, ja se oli heidän joka kolmasminuuttinen puheenaiheensa. Severuksen harmiksi Hermione olisi innokkaasti kuullut hänen menneisyydestään, mutta hän tyytyi kertomaan läpi historian erinäisten kulttien olemassaolon olleen syynä ihmiskunnan käännekohtiin.

Yöt viilenivät ja routa teki kivilattian kylmäksi, mutta Severus ja Hermione lämmittivät toisiaan tekosyiden varjolla ja ruumiinlämmöillään.



Severus ei mielellään heittänyt noppaa kohtalostaan, mutta kun sekä mahdolliset pelastusjoukot että Voldemort halusivat hänet hengiltä, miehellä ei ollut suurtakaan aihetta toiveikkuuteen. Aurinko laskisi itään ennen kuin Potter antaisi hänelle anteeksi Dumbledoren kohtalon, joten hänen ainoa toivonsa oli tyttö. Niinpä Severus puristi tytön selän itseään vasten, silitti hänen poskeaan ja kuiskaili lohduttavia sanoja, jotka tyttö nieli kuin janoinen viimeiset vesipisarat.

Ilman sauvaansa useimmat velhot olivat aseettomia ja kyvyttömiä, mutta Severus oli koulinut kielensä teräväksi kuin tikari sulavaksi kuin käärme: sana sanalta hän luikerteli tytön suosioon. Sodat jatkuivat ja ihmiset tappoivat toisiaan, mutta yksilö halusi aina elää, ja Severus pyyhkäisi orastavan omatunnon helvettiin suudellessaan Hermionen niskaa.


Sanalista:
1. märkä
2. värttinäluu
3. kuumeinen
4. vaahto
5. housut
6. rappio
7. tasapaino
8. huohottaa
9. halkeillut
10. tyhjä
11. tutkija
12. hiljaisuus
13. pudottaa
14. sirpale
15. ripsiväri
16. koira
17. häivähdys
18. silinteri
19. lasku
20. kultti
21. routa
22. noppa
23. itä
24. vesi
25. kyvytön

[Kaarne]

Tavoistani poiketen klikkasin auki Pimeyden voimat ja katseeni kiinnittyi tähän ficciin. Onneksi, koska ai että, olipa hyvää settiä! Severus/Hermionea, IC-Severus (ja kuinka monipuolinen), hyvää kuvausta sodasta ja kuitenkaan ei täysin vailla toivoa. Ja erityisesti tykkäsin kyllä juuri tuosta avoimesta lopusta, puhkiselitettyjä tarinoita on kuitenkin maailma pullollaan.

Tässä oli paljon tosi hyviä yksityiskohtia. Tuo vammautuneen käden kuvaus alussa on hyvä esimerkki, vaikka sitä lukiessa pitikin irvistellä myötätunnosta (AUTS). Myös märältä koiralta haisevasta viitasta pidin, samoin ylipäätään kaikista kuvailuun valituista sanoista. Tästä ei mitenkään hahmottanut sitä, että virkkeisiin oli tungettu sanoja pakosta, vaan ne istuivat tekstiin todella hienosti.

Erityisesti nautin kyllä tuosta lopusta ja siitä, miten severusmainen se oli. Severus on kuitenkin luihuinen, joka on suuren osan elämästään pelannut peliä selvitäkseen hengissä kahden leirin välimaastossa - joten tietenkin hän pelaa sitä nytkin. Snarmione on tosi usein sellaista, että Severus hahmona pehmenee liiaksikin, joten iloitsin valtavasti siitä, että tässä niin ei käynyt. Loppu jäi kutkuttamaan ja inspiroi minuakin. Sellainen on aina ilo. Valtavasti kiitoksia!

[Hazyel]

En normaalisti lue Snarmionea, enkä siis oikein tiedä mikä tässä sai mut avaamaan tän tekstin, mutta kenties se oli tuo nimi. Se vaikuttaa niin... hmm, mielenkiintoiselta, että se herätti aika nopeasti mun mielenkiintoni ja no, tässä sitä nyt ollaan!

Ensinnäkin haluan sanoa, että olet onnistunut toteuttamaan tuon haasteen kriteerit oikein mainiosti. Näillä teksteillä lienee vähän tapana alkaa tavallaan keskeltä tapahtumia, kuten tässäkin. Olin ensin hieman hämmentynyt, sillä luulin, että Severus on joko raiskaamassa tai pahoinpitelemässä Hermionea, mutta sen sijaan hän olikin paikkaamassa Hermionen kättä! Aika kiva juonenkäänne heti alkuun. Ja aiheutti ihmetystä, että miksi Severus on sitomassa Hermionen kättä, jästikeinoin, ainakin ennen kuin lopussa sai tietää, että syystä tai toisesta Severuksella ei ole taikasauvaa. Mutta siitäkin huolimatta hän koittaa selvästi parhaansa mukaan auttaa Hermionea, antaa jopa oman viittansa, jotta Hermionella olisi lämmin. On myös suloista, kuinka molemmat ikäänkuin lohduttavat ja tuovat vähän valoa toistensa elämään: Hermione nielee Severuksen lohduttavia sanoja ja Severuksen mieltä taas lämmittää se, että hänellä on joku toinen ihminen siinä, ettei tarvitse olla yksin. Ja lopultakin kuitenkin ainakaan Severuksen kannalta suhteessa ei tunnu olevan muuta kuin se itselleen hyvän mielen saaminen - kun Severus pyyhkäisee omantunnon sivuun ja suutelee Hermionen niskaa.

Ehkä tästä jäi vähän sellainen fiilis, että joihinkin asioihin olisin halunnut lisää selvennystä, mutta ymmärrän, ettei sellaista ole tähän kirjoitettu, kun tämä on kuitenkin tuon sanalistan pohjalta. Plus tämä toimi muutenkin kenties paremmin tällaisena pienenä tapahtumista kertovana pätkänä, joka jättää aukinaisia kysymyksiä, kuin sellaisena missä kaikki olisi selitetty perinpohjaisesti läpi. Pidin tästä paljon, vaikke Snarmione tosiaankaan ole suosikkiparituksiani, joten kiitos!

[Surunmurhaaja]

Nevilla, ihanimpia asioita mitä voi kuulla on että hahmot on ICt ja tarina inspiroi. <3 Aukinaiset tarinat ei oo ihan mua, mutta joskus on hyvä poiketa tavoistaan.

Lauchuo, yritin avata tarinaa summaryssa: hahmot ovat panttivankeina, joten heillä ei luonnollisesti ole sauvaa. Toki jos se menee ohi niin selviää se myöhemminkin. Virkehaaste on vaikea, joten siinä on kiva onnistua. Ja siinä että joku tykkää tarinasta vaikka paritus ei ole suosikkeja.

Kiitos kommenteista! <3

[Lyra]

Poimin tän kommenttikampanjasta nimen houkuttelemana. Sota on jotenkin aina kiehtonut mua. En pidä siitä, että ihmisiä kuolee ja haavoittuu, mutta sotaan johtaneet toimet ja miten siitä sodasta on selvitty ja kaikki muutenkin vähänkin historiallinen on napannut musta tosi tiukan otteen. Ja kuten mä sanoinkin, sen takia mä sitten avasin tän ficin.

Tähän väliin mun on pakko myöntää, että kun olin ensimmäisen kerran selaillu tekstin saatoin vähän pohtia mitä tästä tulee. Mulla oli kuitenkin kiire treeneihin, joten seuraavalla kerran mä pääsin vasta kunnolla imeytymään tekstiin. Ja tavallaan tää olikin just sellanen teksti mitä mä kaipasin.

En oo koskaan ollut Snarmionen suurkuluttajia, mitä nyt muutaman tekstin oon sillä parituksella, mutta jokin tässä just tän tekstin parituksessa iski muhun aika lujaa. (Ehkä se oli se, että pääosassa oli kuitenkin olosuhteet ja vasta tokana tuli tämä "rakkaustarina".)

Tykkäsin kokonaisuutena. Meinasin yhessä vaiheessa unohtaa, että tosiaan luen 12+ virkettä haasteen tekstiä, niin hyvin sanat oli paikoin tekstiin uponnut. Yks ainut ripsiväri siellä vähän häiritsi, mutta se annettakoon anteeksi, sanalistan puitteissa kun piti mennä

Voisin taas tähän loppuun hokea tykkääväni ja vaikka vaihteeks lainat muutaman kivan kohan. Illanjatkoja.

Sodat jatkuivat ja ihmiset tappoivat toisiaan, mutta yksilö halusi aina elää, ja Severus pyyhkäisi orastavan omatunnon helvettiin suudellessaan Hermionen niskaa.

Tämä. Rakastuin.

Sitten hän otti kaksi askelta taaksepäin, saavutti tyrmän kiviseinän, valui alas ja painoi kasvonsa käsiinsä, niin kuin rappiolla oleva mies tekee kun mitään ei ole enää tehtävissä.

[Arte]

Vau! Minun on pitänyt lukea tämä jo hetken aikaa, ja... vau. Olipa se hienoa ja vaikuttavaa tekstiä. Tulin katsomaan, miten olet pärjännyt annettujen sanojen kanssa, mutta uppouduin tekstiin niin voimakkaasti etten edes hoksannut suurinta osaa, ainoastaan ripsiväri, kultti ja noppa jäivät mieleen. Piti oikein käyttää hakutoimintoja ja tsekata, että minne se ärsyttävä silinteri oli piiloutunut - niin hyvin etten sitä tosiaan hoksannut, vaikka alussa mietinkin, miten olet sen käyttänyt. Tämä oli haasteen puitteissa erittäin onnistunut teksti.

Ansioitunut tämä oli kyllä muutenkin. Tykkään Snarmionesta, mutta toisinaan paritukselta puuttuu tiettyä uskottavuutta. Tässä sitä todella oli: Hermione äksyilee Severukselle ensin, mutta kun Severus toimii valheellisen ritarillisesti ja antaa viittansa Hermionen käyttöön, tyttö onkin jo heti paljon suostuvaisempi hyväksymään miehen läsnäolon ja läheisyyden. Tähän toki auttaa se, että käsi on rikki ja vankina oleminen on kamalaa, mutta niin, ne vain lisäävät tilanteen uskottavuutta. Ja voi, voi Severus! Koska:

Sodat jatkuivat ja ihmiset tappoivat toisiaan, mutta yksilö halusi aina elää, ja Severus pyyhkäisi orastavan omatunnon helvettiin suudellessaan Hermionen niskaa.

Tämä tämä tämä. Yksilö todellakin haluaa elää ja Severus erityisesti. Voin niin hyvin kuvitella, että Severus laskelmoi omia selviytymismahdollisuuksiaan kuin paraskin luihuinen ja käyttää tilannetta häikäilemättömästi hyväkseen. Ah, tämä oli kyllä loistava, kiitos. (: