Syksyn tullen, tulevaan valmistautuen / S / 3/7

[Lyra]

Ficin nimi Syksyn tullen, tulevaan valmistautuen
Ficin kirjoittaja Lyra
Ikäraja S
Varoitukset -
A/N Osallistuu spurttiraapaleen 17. kierrokselle

Syksyn tullen, tulevaan valmistuen

1.

Lehdet loistavat verenpunaisina joen rannan koivuista. Niiden heijastukset väreilevät joen virratessa verkkaisesti eteenpäin. Maisema näyttää melkein luontokuvalta. Taivas on kirkkaan sininen ja eksyneet lintuparvet lentävät kohti etelää. Joen ranta on toiselta puolelta suurien kivien peittämä. Ne ovat harmaita, mutta kuuluvat maisemaan yhtä tiukasti kuin koivun yksittäiset lehdet. Tuuli ravistelee puiden oksia ja muutama kirkkaan punainen lehti lentää jokeen. Hetken kuluttua virta on jo vienyt ne mukanaan.

Hän istuu erään pienimmän koivun juuressa. Katselee veden loputonta liikettä. Toivoo, että voisi olla kotona.

Ilmassa tuoksuu talvi. Vielä ei ole sen aika, mutta luonto valmistautuu tulevaan. Se tietää mitä tehdä.

Kunpa hänkin tietäisi.

[Moray]

Tää on tosi kaunis raapale! Jotenkin toi asettelu ja kursiivi sai mut odottamaan jotain runollista ja nättiä, enkä kyllä pettynyt. Luontokuvaus oli musta onnistunut myös ja sellanen syksynen tunnelma välitty hyvin. Kiitos tästä!

(en ikinä kommentoi, koska en osaa, mutta luin tän ja päätin et ehkä pitäis alkaa skarppamaan tän suhteen koska kommentit on kivoja ja toivottavasti susta tällaset sekavat lyhyetkin )

//p.s. en tarkota saivarrella, mutta pitäiskö nimen olla "tulevaan valmistautuen"?

[DragonHeart58]

Olipa kaunis raapale <3

Tämä oli ihanan kuvauksellinen ja tunnelmaltaan seesteinen, sellainen joka sai aikaan levollisen olon. Kuitenkin raapaleen hän-hahmo toi toisenlaisen säväyksen tähän rauhalliseen tunnelmaan, hiukan epävarmuutta ja surullisuutta. Hän vaikutti selvästi olevan hiukan allapäin, pohtien mahdollisesti jotain monimutkaista ja hankalaa asiaa, joka aiheutti mutkia hänen elämäänsä. Näiden kahden elementin yhdistelmä toimii minusta loistavasti - kauniin, tunnelmallisen syksymaiseman keskellä on yksinäinen hahmo, joka vaikuttaa olevan hieman tiedoton siitä, mitä hänen kuuluisi tehdä, ja jolla on selvästi omia, varovaisia toiveita esimerkiksi tuosta kotiin pääsystä. Tykkäsin!

Tekstin kursivointi toimi minusta tässä hyvin, sillä se toi vähän sellaista muistomaista ja runollista vaikutelmaa tähän. Minusta sellaisia vähän pidempiä tekstejä saattaa kursiivina olla vähän raskasta lukea, jotenkin tuntuu että silloin kirjaimet hyppelehtivät vähän minne sattuu . Mutta tähän raapaleeseen se sopi oikein mainiosti. Asettelu oli myös mielenkiintoinen ja erilainen, ja se nosti tekstistä erillisiä kohtia ylös, muun muassa tuo loppupuolisko (missä hän-henkilö tulee mukaan tekstiin) korostui kivasti tuosta muusta tekstistä. Kuvaus oli kaunista ja kuvailevaa, ja se rakensi raapaleelle hyvin herkän ja rauhallisen tunnelman haikealla ripauksella. Siellä täällä oli minusta ihanasti muotoiltuja kohtia, kuten eksyneet lintuparvet, veden loputon liike ja toi toiseksi viimeinen rivi: Ilmassa tuoksuu talvi. Vielä ei ole sen aika, mutta luonto valmistautuu tulevaan. Se tietää mitä tehdä. Loppu oli yksinkertainen mutta säväyttävä, jätti sellaisen pienen pohdinnan lukijalle mietittäväksi: mikä hän-kertojaa mietityttää, mitä hän toivoisi tietävänsä? Olit siis saanut tosi paljon tunnelmaa ja kuvauksellisuutta näin pieneen sanamäärään. :>

Kiitos tästä raapaleesta, tykkäsin kovasti! :3 Jään seuraamaan tätä mielenkiinnolla :>

-DH58

[Lyra]

Kiitoksia kommenteista Moray ja DragonHeart58. Olinkin juu unohtanut yhden tavun otsikosta, mutta nyt se on korjattu:) Nämä rapsut eivät tule siis liittymään toisiinsa, mutta syksyisiä näistä kaikista on tulossa.

2.

Tuuli puhaltaa läpi metsän ja kuljettaa mukanaan auringon kuivaamia lehtiä. Ne kahisevat ilmassa ja leikkivät hippaa keskenään. Istut puun juurella kirja kädessäsi, mutta olet lopettanut sen lukemisen jo aikoja sitten. Hengität syksyistä ilmaa ympärilläsi ja nautit olostasi. Minä istun terassilla ja leikin minäkin lukevani. Et edes tiedä, että tarkkailen sinua. En edes ole varma, tiedätkö minun olevan siellä. Käännän kirjan sivua ja pidän kiinni hatustani, ettei sekin lennä tuulen mukana.

Katsot taivaalle, jossa muuttolinnut katoavat kohti etelää. Joskus mietin haluaisitko sinä lähteä myös. Et ole koskaan ollut paikoilleen jäävää tyyppiä. Et silti ole lähdössä. Linnut lentävät pois ja sinä jäät.

[Lyra]

3.

Aurinko paistaa kuolevien puiden läpi. Keltaiset lehdet valuvat maahan ja kuolevat. Aamut ovat kuulaita, mutta jäätävän kylmiä. Syksy on kuoleman vuodenaikaa.

Se vie mennessään kuluneen kesän värit, hautaa kirkkaan loiston harmaan peitteen alle odottamaan seuraavaa vuotta. Se peittelee elämän kylmään ja pimeään kehtoonsa, sillä toisin kuin lumi, syksyn lehdet eivät hohda valoa.

Lehdet mädäntyvät maahan ja kuolevat. Puut jäävät seisomaan orpoina ilman vihreää peitettään. Eläimet pakenevat tulevaa kylmää. Ihmiset pakenevat pimeyttä. Kukaan ei tahdo jäädä.

On taas syksy. Karuin neljästä vuodenajasta. Kaunein neljästä vuodenajasta. Tuhoaja. Kuka rakastaa pimeyttä? Kuka rakastaa tuhoa? Kuolemaa?

Hän lähtee kotiin ja jättää joen virtaamaan.

(Syksyä?)