Ajantuhlausta | S | raapale

[Moray]

Nimi Ajantuhlausta
Kirjoittaja Moray
Ikäraja S
Haasteet Vuosi Raapalehtien V

Ajantuhlausta

Tuhlaan aikaani. En saa aikaiseksi oikein mitään.

Minulla on kaikki tarvittava. Kirjoitusohjelma, lyijykynäsetti, mintunvihreä ukulele ja muovailuvahaa. Ja silti keskityn tuijottamaaan seiniin ja ajattelemaan “jos joskus jossakin joku”. Passiivisesti kulutan muiden tekemää taidetta. Välttelen opiskelua psykeedeelisellä popilla, etsin piileviä lahjakkuuksia, luen ja arvostelen. Jos tätä muuttaisi ja tuon tekisi toisella tavalla tämä voisikin olla hyvä.

Ja mitä itse teen. Pohdin turhanpäiväisyyksiä, kellun itsesäälin syvässä meressä, mietin ja mietin ja mietin. Elettäänkään en tee ilmaistakseni näitä ajatuksia. Pysyköön ne vain minulla.

Sitten ihmettelen, kuinka kaikilla muilla on niin paljon. Pohdin ja tuumaan ja suunnittelen yrittäväni, mutta ei se oikeastaan tarkoita mitään.

[ultramariini]

Varsin tuttuja tunteita! Vitsi kun tykkään kuinka sun raapaleissa sellainen tietty alakuloisuus kääntyy tekstin vahvuudeksi tavalla, jota näkee harvemmin, vaikka en ole varma osaanko selittää oikein mitä tarkoitan. Ehkä kyse on siitä, että kirjoitat hyvällä tavalla koruttomasti ja suorasti? Tekstissä on tietenkin mukavia yksityiskohtia, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää kuitenkin sen suorasukaisuus, mistä pidän kovasti. Melankolia on siitä konstikas elementti, että siihen turtuu helposti, mutta tässä sitä on juuri sopivassa mitassa.

Jos tätä muuttaisi ja tuon tekisi toisella tavalla tämä voisikin olla hyvä.

Sellainen toiveikas lause- ja kappalejärjestyksen ronkkiminen, joka ei johda mihinkään on mulle kirjoittaessa hirveän tyypillistä ja siksi erityisesti tämä iskikin hyvin.

Kiitos tästä!

[Moray]

Kiitos sulle ultramariini! Välillä itseä epäilyttää nää suorimmat kirjotukset kun tuntuu, että ne on liiankin koruttomia ja pelkkiä ajatuksia kaunokirjallisuuden sijasta ja että voiko niitä nyt julkaistakaan, mutta hyvä jos tykkäsit niin uskaltaa pistää enemmänkin heh! Kiitos muutenkin kehuista.

[DragonHeart58]

Minäkin havaitsin tässä varsin tuttuja tunnetiloja, suorastaan hämmästyttävää!

Osaat kyllä todella lahjakkaasti näin pieneen sanamäärään saamaan niin paljon tunnetta, etten voi muuta kun tuijottaa silmät pyöreänä . Se ei kuitenkaan ole hermoille käyvää ja ärsyttävää alakuloisuudessa vellomista, vaan se on sellaista aitoa ja todentuntuista, sellaista mihin pystyy ihan oikeasti samaistumaan.

Mutta kyllä, päähenkilön tunteet ovat tosiaan hyvinkin tuttuja. Juuri sellaisia että haluaisi kovasti olla jotain, tekisi mieli kertoa omista ajatuksistaan jollekin mutta ne sitten kuitenkin pitää itsellään syystä tai toisesta. Ja vaikka on juuri kaikki tarvittava välineistö piirustuskynistä tietokoneen kirjoitusohjelmaan ja soittimesta vesivärisiveltimiin, inspiraatio ei aina siltikään ota tullakseen, vaikka ehkä tekisikin mieli tehdä jotain luovaa. Sitä vain huomaa tuijottavansa tyhjää paperia ihmetellen, miksi se on edelleenkin tyhjä. Itse olen huomaannut monta kertaa vain ikään kuin odottavani, että saisin aikaan jotain ihailtavaa tai kunnioitettavaa .

Ja sitten juuri tuo muiden ihailu ja heidän kykyjensä ihmettely, se on jotain niin totta. Sitä vain kummastelee, kuinka muut saavat kaikkea aikaiseksi, mutta tuntuu ettei itse saa oikein mitään. 

Tämä oli minusta pysäyttävä pätkä, joka herätti mielessäni monenlaisia ajatuksia. Osasit mielettömän hyvin saamaan pieneen sanamäärään paljon tunteita ja ajatuksia. Tykkäsin tästä, tämä oli aito, mielenkiintoinen ja mainiosti kirjoitettu!

Kiitos tästä, kirjoita tällaisia ihmeessä lisää!

-DH58

[Moray]

Dragonheart58, tosi kiva kuulla, että muutkin pystyy tähän samaistumaan ja jakaa samanlaisia tunteita  Kiitos paljon kommentista!

[chitaur]

Tämä on kuin ote omasta elämästäni. Tuon voisi tehdä noin ja tuon noin, mutta ei se kuitenkaan onnistu koska tuo on noin ja tuo noin. Tässä on nyt tämä ja tuossa tämä, mutta tuo ei tule. Tämä teksti oli myös ajankohtainen, sillä itse olen kuluttanut hyvin aktiivisesti koko päivän muiden tekstejä lukien ja tyhjän tekstitiedoston vuoroin avaten ja vuoroin sulkien.

Raapaleesta välittyi tunnelma hyvin eteenpäin lyhyestä sanamäärästä huolimatta, se suorastaan hohkasi tekstin läpi.

(Äsh, kommentointi tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.)

[Moray]

chitaur, tuttu tunne näköjään monelle kirjottajalle! Kiitos että vaivauduit kommentoimaan, vaikka olikin vaikeaa, piristi päivää!