3.
Hermione istui oleskeluhuoneessa, ja luki Tylypahkan historiaa. Ginny istui hänen vieressään, ja silitteli Koukkujalkaa, jutellen Ronin kanssa. ”Hermione?” Ron herätti Hermionen mietteistään. ”Niin?” hän kysyi. ”Onko totta, että sinä pidät Malfoysta? Ja että hän tahtoo suudella sinua?” Ron kysyi hiljaa, ja pojan korvat punehtuivat. Hermione katsoi Ginnyä murhaavasti, ja vastasi: ”Otapa siitä selvää, sillä minä en kerro mitään. Ja veikkaan, ettei kerro Dracokaan.” ”Vai on hän jo Draco! Kohta varmaan, kulta, rakas, ja tällaista.” Ron huusi naama tomaatinpunaisena. Hermoine lämäisi kirjan kiinni, ja hyppäsi pystyyn. ”Jos sinua niin kiinnostaa, mikset kysy Ginnyltä loppuakin juttua!” hän kiljui, ja juoksi ulos oleskeluhuoneesta. Hän juoksi portaita alas, ja aulassa juoksi suoraan jonkun syliin. ”Etkö sinäkään voisi väistää, häh?!” hän tiuskaisi ja katsoi keneen oli törmännyt. Hän näki Dracon joka ojensi kättään, auttaakseen tytön ylös. ”Minne sulla oli noin kiire?” Hermione punastui, ja hymyili: ”Ulos.” ”Vai niin, lähdetkö minun kanssa kävelylle? Siis ihan vaan metsän reunaan.” Draco kysyi kuin ohimennen, kun Hermione oli astumassa ovesta ulos. ”Siis, mitä. Kysytkö sinä minua kävelylle? Ihan tosi?” hän sanoi ihmetellen. Draco hymyili vaivautuneesti, ja nyökkäsi, iskien silmää. ”Voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin.” ja virnisti. Hermione nauroi, ja veti Dracon mukanaan ulos.
Ron katseli rohkelikkotornista ulos, ja näki metsän reunassa Hermionen ja Dracon, joilla näytti olevan hauskaa. Hän ei kestänyt katsoa, eikä uskonut, että Hermione pystyi pitämään hauskaa Luihuisen kanssa. Hän käveli hiljaa aulaan, ja ovesta ulos.
Hermione makasi selällään ruohikolla ja katseli pilviä. Draco makasi kyljellään, ja nojaili kyynärpäihinsä. Hän silitteli tytön hiuksia, ja siirsi suutaan lähemmäs tytön huulia. Yhtäkkiä Ron juoksi rinnettä alas ja kiljui sauva kädessään: ”Malfoy, irti Hermionesta, ja just nyt!” Draco säikähti taaksepäin, ja Hermione hyppäsi pystyyn silmät vihaisina. ”Senkin kyylä! Onko aivan pakko kytätä aina jossain nurkan takana! Eikö mulla ole yhtään omaa valtaa?” Ron pysähtyi kuin seinään, ja lysähti polvilleen. ”Anna anteeksi, Hermione. Musta vaan tuntuu ettei tuo, limanuljaska ole sulle oikea.” Hermione nauroi, ja nosti Ronin ylös. ”Jos sä siitä huolit, anna olla. Mä osaan pitää puoleni.” hän kuiskasi. Ron pudisteli ruohot polvistaan ja lähti lampsimaan linnaan. Hermione vilkaisi pojan perään, ja sitten Dracoon. Hän sanoi: ”Minun pitää mennä. Nähdään.” ja lähti kävelemään linnaan. Draco katseli tytön perään, ja potkaisi lähintä puuta. Puun pokkuroija heristi hänelle nyrkkiään.
Hermione keräsi kirjansa, ja riensi liemitunnille. ”Voi ei, tänään on kaksoistunti Luihuisten kanssa. Hemmetti.” hän ajatteli luokan oven ulkopuolella. Kun Kalkaros päästi heidät sisään, ja antoi Rauhanjuoman valmistusohjeet, Hermione ei edes katsonut ympärilleen, vaan alkoi heti toimeen. Tunnin lopussa, Hermione oli ainoa, joka oli onnistunut täydellisesti. ”30 pistettä, ynh, Rohkelikolle, kiitos neiti Grangerin.” Kalkaros ilmoitti ennenkuin päästi oppilaat ulos. Kaikki Rohkelikot hymyilivät leveästi. Draco etsi Hermionen ja kysyi: ”Haloo, huhuu, huomaatko minua?” Hermione vain katsoi eteensä. Draco tarttui häntä olkapäistä, ja käänsi tytön itseensä päin. ”Hei, mä rakastan sua, tajuatko?” Hermione katsoi poikaa silmiin, ja kyyneleet valuivat hänen poskillaan. ”Minä, minä, minäkin rakastan sinua.” Draco leväytti naamalleen hymyn, ja suuteli Hermionea, keskellä kaikkia muita, niin Luihuisia, kuin Rohkelikkojakin. Kaikki pysähtyivät, katsoivat ja alkoivat hymyillä. Hiljaa, häiritsemättä, he hiippailivat seuraavalle tunnille. Hermione irrotti itsensä Dracosta ja sanoi hiljaa: ”Ensi viikonloppuna, Tylyahossa. Valitse paikka, jossa tavataan. Jatketaan sitten.” Draco nyökkäsi, ja nosti laukkunsa käytävän lattialta, ja juoksi suoraan seuraavalle tunnille. Kalkaros katseli oven raosta, ja huokaisi itsekseen: ”Onneksi Lucius ei ole täällä, eikä näe tätä. Hänen herkkä sydämensä ei kestäisi nähdä poikaansa suutelemassa, hyi, kuraveristä.” Ja siirtyi siivoamaan luokkaansa.
A/N: Jopas se Hermione äkkiä taipui.
No, tämä jäi vähän lyhyeen, mutta enempää inspistä ei ole. Sori teille, jotka tykkäsitte tästä. Kirjotanpa taas uutta. Seuratkaa vaan.