Le croisant: Kiitos kommentista ja tervetuloa uudelle lukijalle! Ja olen pahoillani vähäisistä yöunistasi!
Kiitos kaikista kehuista ja kiva että tykkäsit.
DragonHeart58: Kiitos kommentista! Voi noita Siriusta ja Remusta tosiaan, heillä on vähän turhankin hankalaa. Lupaan, että asiaan tulee muutos
Ja kiva kuulla että Jamesin ja Lilyn lämpenevä suhde on mukavaa vastapainoa noiden kahden toilailulle. Yritin tosiaan ottaa Peteriä välillä mukaan, hän jää jotenkin niin paljon taka-alalle koska en vaan voi sietää koko tyyppiä. Mukava että kävit taas kommentoimassa ja tykkäsit myös.
Lily Evans: Kiitos kommentista! Hah, mukava kuulla että tämä luku oli
mahdottoman suloinen, kuten myös Sirius ja Remus. Ja tämän luvun Jamesin ja Lilyn kanssakäyminen oli niin helppo kirjoittaa että onneksi se myös tuntui luontevalta. Lils on tosiaan aika suloinen lempinimi. Yritän kirjoitta enemmän tuota kelmien hengailua, olen ehkä keskittynyt vähän liikaa näihin suhdesotkuihin että ystävyyssuhteet on jäänyt taka-alalle. Pidän tuon mielessä, kun kirjoittelen seuraavia lukuja.
Lasijoutset: Kiitos kommentista! Hugo tosiaan on aika vihainen, joten jotain saattaa hyvinkin tapahtua... Ja hah, Peteriä ja Katea ei tosiaan tässä ficissä ihan hirveästi ole, joten ymmärrän unohduksesi
Ipzu: Kiitos kommentista ja tervetuloa uudelle lukijalle! Tervetuloa myös finfanfuniin, toivottavasti tulet viettämään rattoisia hetkiä täällä
Ja tottakai jokainen kommentti auttaa jatkamaan eteenpäin, että tule ihmeessä kommentoimaan jatkossakin!
Hei vaan taas, nyt mennäänkin jo elokuussa, hui! Olisin hirveän mielelläni yksi tai jopa kaksikin lukua viikossa tyyppinen kirjoittaja, mutta olen kärsinyt ihan hirveästä writer's blockista enkä ole moneen viikkoon saanut mitään aikaiseksi. Onneksi asiaan tuli muutos ja pääsen vihdoin julkaisemaan uutta lukua. Toivottavasti olette yhä mukana ja jaksatte myös heittää kommentilla jos luette.
---------------------------
20.luku”Ystäviä, Sarvihaara, ystäviä?” Sirius parkaisi. ”Sinä olet kuolannut hänen peräänsä KUUSI vuotta ja nyt te päätätte olla ystäviä!”
James tuhahti pojan paasaamiselle ja käänsi huispauslehtensä sivua. He kaikki neljä olivat kokoontuneet makuusaliin, mikä oli hyvin harvinaista nykyään, mikä saattoi johtua siitä että Sirius ja Remus eivät juuri puhuneet toisilleen. Mutta nyt he olivat pitkästä aikaa yhdessä ja James oli juuri saanut kerrottua ystävilleen mitä perjantai-illan partioinnissa oli tapahtunut.
”Ystäviä, ainakin näin alkuun, Anturajalka. Lily oli ihan oikeassa, minä en halua että Heather kuvittelee että minulla ja Lilyllä oli jotain meneillään kun vielä seurustelimme”, James sanoi.
”Mutta teillähän oli jotain meneillään kun te seurustelitte Heatherin kanssa”, Peter huomautti lattialta, missä hän istui paikkaamassa lempivillapaitaansa tullutta reikää. ”Te suutelitte.”
James mulkaisi Peteriä lehden reunan yli.
”Heatherin ei silti tarvitse tietää sitä.”
”Minun mielestäni sinun pitäisi vain käydä kiinni, ennen kuin tapahtuu niin kuin viimeksi”, Sirius kommentoi. ”Tiedätkö, välinne vihdoin lämpenivät viime keväänä ja sinä et tehnyt siirtoa, joten Hugo nappasi hänet. Ties kuka hänet tällä kertaa hurmaa, kun te leikitte ’vain ystäviä’.”
James lähinnä pyöritteli silmiään, koska hän ei ihan ensimmäisenä ottanut parisuhdeneuvoja vastaan Sirius Mustalta, mutta hiljaa pysytellyt Remus näytti kiinnostuvan pojan sanoista. Hän kohotti katseensa lukemastaan kirjasta ja kohotti kulmiaan pilkallisesti.
”Käydä kiinni, niinkö?” Remus sanoi. ”Koska se toimi sinunkin kohdallasi niin hyvin.”
”Se olisi toiminut oikein hyvin, jos joku ei haluaisi koko ajan jutella kaikesta ja pohtia joka asiaa juurta jaksaen”, Sirius vastasi kireällä äänellä.
”Me emme taida puhua enää minusta ja Lilystä?” James kysyi, mutta ainoa joka hänet kuuli oli Peter, ja hänkin vastasi vain nopealla päänpudistuksella.
”Se, mikä tässä ei toimi, on se, että sinä et osaa jo päättää mitä haluat, helvetti!” Remus ärähti. Sirius oli jo avaamassa suutaan kiukkuisen näköisenä, kun James pomppasi seisomaan ja mulkaisi molempia ystäviään pahasti.
”OKEI, okei, nyt riittää!” James sanoi lujasti. ”Tätä on jatkunut jo liian kauan. Me menemme nyt Matohännän kanssa oleskeluhuoneeseen ja kun tulemme takaisin, te olette lopettaneet tämän naurettavan riitelyn ja päätyneet johonkin tulokseen, onko selvä?”
Ennen kuin kumpikaan ehti vastata, James nykäisi Peterin ylös lattialta ja pojat poistuivat rivakasti makuusalista. Ovi kolahti lukkoon heidän takanaan ja Remus kuuli Jamesin mutisevan jotain hiljaisella äänellä, ennen kuin askeleet loittonivat ja tuli hiljaista.
”Ei kai hän vaan…” Sirius voihkaisi ja ryntäsi ovelle. Seuraavan kymmenen minuutin ajan Remus seurasi sängyltään miten Sirius kokeili lukittuun oveen jokaista tuntemaansa loitsua lukonavausloitsusta räjäytysloitsuun asti, mutta ovi pysyi visusti kiinni. Lopulta poika luovutti ja lysähti lyödyn näköisenä selkä ovea vasten ja valui lattialle istumaan.
”Voi, kyllä hän vaan”, hän sanoi kuivasti.
”Haluatko kertoa minullekin mitä on meneillään?” Remus kysyi pakotetun ystävällisesti.
”Me löysimme Jamesin kanssa tuon loitsun joskus kolmannella luokalla kun livahdimme salaa salaisten kirjojen osastolle”, Sirius sanoi katsomatta Remusta silmiin. ”Se lukitsee riitapukarit samaan huoneeseen niin pitkäksi aikaa, että riita on sovittu ja asianomaiset oikeasti pitävät taas toisistaan. James opetteli sen ulkoa siltä varalta että pääsisi käyttämään sitä itseensä ja Lilyyn, mutta lopulta päädyimme tulokseen että he eivät koskaan pääsisi ulos siitä huoneesta.”
Remus tuijotti Siriusta sanattomana.
”Eli me olemme lukkojen takana, koska James käytti loitsua, joka on löydetty salaisten kirjojen osastolta ja jota te ette ole koskaan testannut?”
”Hyvin pitkälti.”
”Hienoa, todella hienoa”, Remus mutisi ja alkoi nyppiä päiväpeitosta törröttävää langanpätkää vähän turhankin aggressiivisesti. He vaipuivat kiusalliseen hiljaisuuteen, jonka rikkoi vain seinäkellon tasainen tikitys. Hiljaisuus tuntui venyvän tuntikausien mittaiseksi, kunnes Sirius vihdoin avasi suunsa ja Remus huomasi, että oikeasti oli kulunut vasta vartti.
”Meidän pitäisi varmaan puhua”, Sirius sanoi. ”Tiedätkö, että pääsemme joskus ulos täältä.”
”Meillä ei taida olla mitään puhuttavaa”, Remus sanoi ja jatkoi langanpätkän nyppimistä. Typerä lanka, miksi se ei vaan voinut irrota?!
”Miten niin?” Sirius kysyi. Remus kohtasi vihdoin pojan harmaiden silmien katseen ja nielaisi.
”Koska sinä olet selvästi tehnyt päätöksesi.” Remus oli odottanut Siriuksen vastausta jo monta päivää, ja hän oli varma että pojalla oli mennyt niin kauan vain siksi, koska hän ei tiennyt miten torjua Remus mahdollisimman hienovaraisesti.
Sirius nyökkäsi hitaasti ja nousi seisomaan. Hän käveli Remuksen sängyn luo ja istui pojan viereen, ja Remus tunsi kummallisen puristavan tunteen rinnassaan.
”Niin olenkin”, Sirius sanoi vakavasti ja Remus pyöräytti silmiään. Hienoa, nyt seuraisi ’tämä ei johdu sinusta vaan minusta, mutta toivottavasti voimme jatkaa kavereina’ -puhe. Miten ironista, että muutama vuosi sitten Remus oli auttanut Siriusta laatimaan kyseisen puheen, kun poika oli halunnut eroon tytöstä, jonka kanssa oli viihtynyt ennätykselliset kaksi kuukautta. Se tyttö ei ollut jäänyt ainoaksi, joka kuuli nämä kuuluisat sanat Sirius Mustan suusta. Ja nyt Remus pääsisi jonon jatkoksi.
”Sinä jos kuka tiedät että minä olen todella huono näissä puhumisasioissa joten siirryn suoraan siihen mitä osaan…”
Ja ennen kuin Remus ehti vastata, tai edes kunnolla käsittää mitä poika oli juuri sanonut, Sirius liu’utti kätensä hänen niskaansa ja veti hänet lähemmäs, kunnes heidän huulensa koskettivat. Se oli aluksi hyvin lempeä suudelma, joka syveni pikkuhiljaa. Sirius veti Remuksen lähemmäs, kunnes poika istui hajareisin hänen sylissään ja he kaatuivat päällekkäin sängylle. Remus ujutti kätensä Siriuksen paidan alle ja hymyili toisen pojan huulia vasten, kun tunsi tämän värähtävän. Siriuksen huulet liukuivat alemmas Remuksen kaulalle ja poika käytti tilaisuuden hyväkseen saadakseen jotain sanottua.
”Minä luulin että sinä et harrasta seurustelua”, hän sanoi hengästyneesti. Sirius nosti päätään ja virnisti ennen kuin kumartui taas lähemmäs.
”En harrastakaan, mutta sinun takiasi olen valmis yrittämään.”
Remus kuuli miten oven lukko naksahti auki jossain taustalla, mutta pian Siriuksen huulet veivät taas kaiken hänen huomionsa.
-
James oli hyvin pitkästynyt seuratessaan vierestä, miten Peter väsäsi tuskallisen hitaasti loitsujen esseetä, jonka James oli jo pari päivää sitten kopioinut salaa Remukselta. Välillä poika vilkuili poikien makuusaliin johtavaa portaikkoa ja välillä taas kelloa, joka näytti että oli kulunut tunti siitä, kun James ja Peter olivat jättäneet Siriuksen ja Remuksen kahdestaan makuusaliin. Jamesin oli pakko myöntää, että häntä hieman jännitti mihin tulokseen hänen ystävänsä päätyisivät. Hän tiesi kyllä varsin hyvin, että ’ollaan vain ystäviä’ ei koskaan toiminut eron jälkeen niin kuin kuvittelisi, eikä poika todellakaan halunnut että heidän kelminelikkonsa hajoaisi. Siriuksen tuntien yläkerrassa saattoi olla meneillään ihan mitä tahansa. He saattoivat huutaa toisilleen vuosisadan riidan pyörteissä, pitää mykkäkoulua tai testata Siriuksen sängyn jousitusta. Ja niin paljon kuin ajatus saikin Jamesin nyrpistämään nenäänsä, hän toivoi että tällä kertaa kyseessä olisi viimeinen vaihtoehto.
Peterin kysymys loitsuihin liittyen sai Jamesin huomion kiinnittymään hetkeksi toisaalle, mutta hän silti ehti juuri parahiksi näkemään miten Sirius ja Remus laskeutuivat portaita alas oleskeluhuoneeseen. He eivät pitäneet käsistä kiinni tai näyttäneet muutenkaan normaalista poikkeavalta, mutta James tunsi ystävänsä niin hyvin, että huomasi heidän kävelevän hieman lähempänä toisiaan kuin yleensä. Ja kun Sirius kumartui kuiskaamaan Remuksen korvaan jotain, mikä sai pojan punastumaan, James oli aivan varma mikä kolmesta vaihtoehdosta yläkerrassa oli juuri tapahtunut.
Sirius huomasi nurkkapöydässä istuvat ystävänsä ensiksi, ja nappasi Remusta ranteesta lähtiessään vetämään tätä perässään toiselle puolelle oleskeluhuonetta.
”Sarvihaara, Matohäntä, saanko esitellä uuden poikaystäväni, Kuutamo Lupinin”, Sirius sanoi leveästi virnuillen ja kietaisi kätensä rennosti Remuksen hartioille. Remus pyöräytti silmiään ravistellessaan käden pois, mutta James oli heti leikissä mukana.
”Hauska tavata, Kuutamo Lupin. Onko se ihan sinun ristimänimesi? Kuutamo?”
”Hah, hah”, Remus sanoi ja veti pöydän alta esiin tuolin, jolle rojahti istumaan. ”Todella hauskaa.”
James antoi katseensa kulkea Remuksesta Siriukseen ja sitten takaisin Remukseen, ja hän hymyili tyytyväisesti.
”Enpä olisi ikinä arvannut että juuri sinä saat taltutettua Tylypahkan vannoutuneen poikamiehen”, hän sanoi. ”Kuulitko, hän kutsui sinua poikaystäväkseen.”
”Hsh”, Sirius sihahti ja vilkaisi ympärilleen, mutta heidän lähettyvillään ei ollut ketään, joka olisi kiinnostunut heidän keskustelustaan. ”Me oikeastaan yritämme pitää tämän jutun vielä salassa. Tiedätkö, kerromme ensin muutamalle ihmiselle ja katsomme miten he reagoivat. Te olitte ensimmäinen testiryhmä ja tulos oli erittäin onnistunut, jei!”
Sirius nosti kätensä ylävitoseen ja Remus läppäsi sitä kyllästyneen oloisesti, vaikka pieni huvittunut hymy nyki hänen suupielessään.
”Selvä, mutta me tarvitsemme muutamia sääntöjä”, James ilmoitti. ”Ensinnäkin, ei mitään k-18 toimintaa makuusalissa.”
”Itseasiassa – ” Sirius aloitti, mikä sai Remuksen posket taas punertumaan. James löi nopeasti kädet korvilleen.
”Lalalaa, minä en halua tietää! Ei ENÄÄ k-18 toimintaa makuusalissa, ainakaan jos me Matohännän kanssa olemme paikalla. Eikä mitään siirappisia rakkaudenosoituksia. Eikä ainakaan mitään imeliä lempinimiä.”
”Mistä hän oikein puhuu, hanipupuseni?” Sirius kysyi herttaisesti ja räpytteli silmiään koomisesti Remukselle. ”Emmehän me tekisi mitään tuollaista.”
”Emme tietenkään, kultamuruseni”, Remus vastasi yhtä herttaisesti. ”Ei k-18 toimintaa.”
Peter nousi seisomaan lievästi pahoinvoivan näköisenä.
”Minä en halua tietää enempää”, hän ilmoitti. ”Ja lupasin nähdä Katen. Onnea vaan teille kahdelle.”
”Nössö!” Sirius huikkasi hänen peräänsä. ”Entä Kuutamoiseni, miten olisi pieni iltakävely?”
”Mielellään, Anturajalka”, Remus vastasi hymyillen ja hekin nousivat pöydästä.
”Älkää jääkö kiinni”, James sanoi vetäessään yhden Peterin jättämistä kirjoista eteensä. Remus pyöräytti hänelle silmiään.
”Sinun johtajapojan taidoissasi on vielä parantamisen varaa.”
James kohautti olkiaan huvittuneena.
”Minä en halua olla nuoren rakkauden tiellä. Älkää kertoko Lilylle.”
Sirius ja Remuskin jättivät pöydän kuiskaillen jotain hiljaa toisilleen, ja James huokaisi selaillessaan kirjan kellastuneita sivuja. Sivusilmällä hän näki Lilyn kasaavan kirjapinon syliinsä ja seurasi katseellaan kun tyttö poistui huoneesta makuusaleihin vievään portaikkoon. James tunsi pienen kateudenpiston sydämessään ajatellessaan, miten Sirius ja Remus olivat vihdoin saaneet toisensa.
Poika ei voinut muuta kuin toivoa että hänen ja Lilyn tarinassa olisi yhtä onnellinen loppu.
----------------------------
Tämä luku oli aika Remus/Sirius painotteinen mutta kyllähän nämä ihanuudet ansaitsee yhden oman luvun, vai mitä?