Hei apua, en ole koskaan ennen saanut näin paljon kommentteja yhteen lukuun! Kiitos!
Zorrotar: Kiitos kommentista ja kiva että tykkäsit!
Puoliverinen prinsessa: Kiitos kommentista ja tervetuloa uudelle lukijalle! Tosi kiva että tykkäsit kirjoitustyylistäni ja luomistani hahmoista. Minulla on vähän sama juttu Peterin kanssa, tiedän että hän on yksi kelmeistä ja vielä tässä vaiheessa heidän hyvä ystävänsä, mutta en vain voi sietää koko tyyppiä. Minun mielestäsi kommenttisi oli ihan 5/5, kiva kun viitsit sen jättää.
Lily Evans: Kiitos kommentista! Heh, Harrison ei tosiaan taida olla maailman miellyttävin ihminen
Mutta onneksi on Hannah. Sirius/Remus tosiaan tästä luvusta uupuu mutta eiköhän heitä taas tulevissa luvuissa näy enemmänkin.
DragonHeart58: Kiitos kommentista! Eiköhän Harrisonin kylmä suhtautuminen Jamesia kohtaan johtunut juurikin tuosta että hän on hyvin tarkka kenen kanssa Heather heilastelee. Mukava kuulla että tämä luku ei tuottanut pettymystä, vaikka en itse siitä niin pitänytkään. Ja kyllä tämä H-kirjain asia taisi olla ihan tarkoituksenmukaista, minusta nuo nimet sopivat kivasti yhteen. Mutta kiitos taas kehuista ja kivasta kommentista!
Siunsäde: Kiitos kommentista! Pakko sanoa että olen otettu kun tulit kommentoimaan, koska olen Ranskalaisen kaunottaren suuri fani
Ja erityisen kiva kuulla mistä kaikista asioista tykkäsit! Tämä tosiaan on aika perinteinen ja kliseinen kelmificci mutta pidän varmasti mielessä neuvosi riskien ottamisesta ja uuden kokeilusta.
Vivian Musta: Kiitos kommentista ja kiva että tykkäsit! Lily/James on myös oma lemppariparitukseni, Sirius/Remus tietysti melkein vetää vertoja heille. Kiitos myös kaikista kehuista
Olen jotenkin päässyt taas uudestaan tämän tarinan makuun ja tekstiä syntyy nyt ihan uudella tavalla! Erityisesti piristi nämä kaikki ihanat kommentit joita olen saanut, jatkakaa samaan malliin!
----------------------------------------
16.lukuKun Heather seuraavana aamuna heräsi, hän tiesi heti että nyt olisi se päivä. Hetken hän makasi aivan paikoillaan ja antoi silmiensä tottua yhä hämärään huoneeseen. Kello näytti vasta seitsemää, mutta häntä ei enää väsyttänyt. Hän napsautti yöpöydän lampun päälle ja luki puolisen tuntia, ennen kuin kömpi ylös ja laahusti keittiöön. Hannah istui jo pöydän ääressä höyryävä kuppi edessään ja hymyili nähdessään tyttärensä hereillä.
”Huomenta, kultaseni. Teetä?”
Heather nyökkäsi ja lysähti istumaan äitiään vastapäätä. Hannah nousi ja haki tytölle kupillisen, ennen kuin istui taas alas.
”Nukuitko hyvin?” hän kysyi.
”Ihan hyvin”, Heather mutisi ja puhalsi teehensä ennen kuin otti kulauksen. Hannah palasi takaisin aamulehden pariin ja Heather järsi pikkuleipää ajatuksissaan. Puoli yhdeksän maissa Lily ilmestyi keittiöön ja toivotti heille aurinkoisesti hyvät huomenet. Vain varttia myöhemmin James seurasi häntä ja toivotti myös hyvät huomenet, huomattavasti unisemman näköisenä kuin Lily. Heather seurasi pöydän äärestä miten kaksikko hymyili toisilleen ja miten Lily kaatoi Jamesille lasillisen appelsiinimehua.
”Otatteko aamupalaa?” Hannah kysyi iloisesti ja pomppasi seisomaan. Lily pudisti kiireesti päätään.
”Minun pitää itseasiassa lähteä saman tien”, hän sanoi pahoittelevasti. ”Äiti lähetti juuri kirjeen että Petunian poikaystävän vanhemmat ovat tulossa lounaalle.”
”Ai”, Hannah sanoi ja kääntyi Jamesin puoleen. ”Maistuisiko munakas?”
James nyökkäsi ja istui Heatherin viereen pöydän ääreen. Heather vilkaisi häntä ja otti pitkän siemauksen teestään.
”Sanotteko Hugolle että olen pahoillani tästä äkkilähdöstä?” Lily sanoi. ”Kiitos Hannah, minulla oli todella mukavaa.”
”Kiitos itsellesi”, Hannah sanoi lämpimästi hymyillen. ”Nähdään taas pian.”
Lilykin hymyili ja katosi eteiseen. Hetkeä myöhemmin ovi kolahti sen merkiksi että tyttö oli poistunut talosta. James tuijotti oviaukkoa josta Lily oli juuri kadonnut hieman pidempään kuin olisi tarvinnut eikä huomannut lainkaan katsetta, jonka Heather häneen loi.
Hannah sai munakkaan valmiiksi ja laski lautasen Jamesin eteen pöydälle. He söivät aamiaista kevyesti rupatellen, kunnes Hugokin raahautui haukotellen keittiöön.
”Vieläkö Lily nukkuu?” poika kysyi yllättyneenä kaataessaan kuumaa vettä kuppiin.
”Hänen piti lähteä”, Heather sanoi. ”Perhejuttuja.”
Hugo kurtisti kulmiaan ja istui alas. James työnsi tyhjän lautasen kauemmas itsestään ja katsoi Heatheria pahoittelevasti.
”Minunkin pitäisi oikeastaan lähteä. Lupasin auttaa isää uudenvuoden juhlien järjestelyissä”, hän sanoi.
”Ai.” Heather veti syvään henkeä ja pakotti itsensä hymyilemään. ”Minä saatan sinua vähän matkaa.”
James näytti yllättyneeltä mutta ei estellyt. Hänkin kiitteli Hannahia mukavasta vierailusta ja he kävelivät eteiseen vetämään talvivaatteita päälle. Pakkanen oli lauhtunut hieman edellisistä päivistä ja taivaalta leijaili alas suuria, pehmeitä lumihiutaleita. Kaksikko käveli vähän matkaa hiljaisuuden vallitessa kunnes Heather pysähtyi ja kohotti katseensa taivaalle. Jameskin pysähtyi myös ja katsoi tyttöä kulmiaan kohottaen.
”Onko kaikki hyvin?” poika kysyi varovaisesti. Heather katsoi häntä silmiin ja hymyili surumielisesti.
”Meidän pitää erota”, hän sanoi. James jäi tuijottamaan häntä suu hieman raollaan.
”Häh, miksi?”
”Koska sinä pidät yhä Lilystä. Ja hän pitää sinusta.”
”Mitä siinä sinun teessäsi oikein oli?” James kysyi huvittuneena. ”Lily seurustelee Hugon kanssa. Hän ei ikinä…”
Poika antoi äänensä hiipua ja jäi tuijottamaan kenkiensä lumisia kärkiä. Heather hymähti.
”James, minä olen tyttö. Minä tunnen tytöt. Ja usko minua, Lily pitää sinusta.”
”Mutta – ” James aloitti.
”Hei, minä näin miten te katsoitte toisianne. Turha yrittää kieltää mitään.”
James hiljeni hetkeksi, ennen kuin aloitti taas.
”Minä – ”
”Minä tiedän, James”, Heather keskeytti taas. ”Sinä pidät minusta, mutta pidät Lilystä enemmän. Ja se on ihan okei, minä en oleta että sinä hylkäät elämäsi rakkauden tytön takia jonka olet tuntenut muutaman kuukauden.”
”Heather”, James sanoi pehmeästi ja astui askeleen lähemmäs tyttöä, joka asetti käsivartensa esteeksi heidän väliinsä.
”Ehkä meidät on tarkoitettu vain ystäväksi”, Heather sanoi. Tuntui helpottavalta sanoa asiat, joita hän oli miettinyt mielessään jo pidemmän aikaa. Hänellä oli jo pidempään ollut tunne, että James ei ollut päässyt yli Lilystä, vaikka poika ei maininnutkaan tyttö puheissaan ja selvästi yritti pitää katseensa erossa hänestä. Ja yllättäen se ei edes sattunut niin paljon kuin Heather oli odottanut.
”Sinä haluat yhä olla ystäviä?” James kysyi yllättyneenä.
”Totta kai”, Heather vastasi ja läimäytti poikaa leikkisästi käsivarteen. ”Kuka muu minua häiritsisi keskiviikkoisin kirjastossa?”
James virnisti ja yhtäkkiä veti Heatherin tiukkaan halaukseen.
”Kiitos, Heather”, hän mumisi tytön hiuksiin. ”Joku saa sinusta vielä maailman parhaan tyttöystävän.”
”Varmasti”, Heather sanoi. ”Toivottavasti se joku pitää minusta yhtä paljon kuin sinä pidät Lilystä.”
He erosivat toisistaan hymyillen ja lähtivät sitten kävelemään eri suuntiin ystävinä.
Heather palasi kotiin vasta lounasaikaan. Hän oli kierrellyt ympäriinsä ja nauttinut kauniista lumisateesta. Hän oli vähän allapäin, hän oli kuitenkin ehtinyt ihastua Jamesiin, mutta toisaalta hänen olonsa oli parempi kuin pitkään aikaan. Koko lyhyen suhteen ajan hän oli ollut varpaillaan Lilyn takia ja nyt hänen ei tarvinnut enää huolehtia. Ehkä hänkin oli ollut vähän turhan hätäinen ryhtyessään uuteen suhteeseen niin pian Robertin jälkeen.
Heather oli juuri kävelemässä huoneeseensa Hugon huoneen ohi, kun kuuli pojan äänen.
”Heather?”
”Mm?”
Tyttö pisti päänsä veljensä huoneeseen. Hugo loikoili sängyllään lukemassa kirjaa ja kurkkasi sen reunan yli
nähdäkseen siskonsa.
”Mikä sinulla kesti?” poika kysyi.
”Kävin vähän kävelyllä”, Heather vastasi.
”Ai. Meinasitko nähdä Jamesia vielä ennen Tylypahkaan paluuta?”
Heather nojasi ovenkarmiin ja kohotti suupieliään ilottomasti.
”Tuskinpa. Me erosimme”, hän sanoi.
Hugon silmät laajenivat hämmästyksestä ja hän laski kirjan käsistään.
”Häh? Mitä, miksi, mitä tapahtui?”
Heather mietti hetken mitä vastaisi ennen kuin päätti puhua suoraan.
”Koska hän on ihastunut Lilyyn. Ja Lily on ihastunut häneen.”
Ensin Hugo repesi nauramaan, mutta nähdessään Heatherin vakavan ilmeen hän lopetti ja tuijotti siskoaan ilmeettömästi.
”Sinä olet tosissasi.”
Heather nyökkäsi.
”Mutta eihän Lily… hän ei ole koskaan… Sinä olet väärässä.”
Hugo pudisti päätään ja nappasi taas kirjan käsiinsä.
”Voihan se olla”, Heather tokaisi olkiaan kohauttaen ja käveli huoneeseensa. Mutta sisimmässään hän tiesi olevansa oikeassa.
-
Lily oli laittanut Hugolle kirjeen ja välittänyt eteenpäin Jamesin kutsun uudenvuoden juhliin. Ja niinpä uudenvuoden aattona hän pukeutui mustaan pitsimekkoon, meikkasi enemmän kuin normaalisti ja kiharsi hiuksensa ennen kuin suukotti äitinsä ja isänsä poskia hyvästiksi ja käveli lyhyen matkan O’Donnellien talolle. Hän pysähtyi hetkeksi tutulle portille ennen kuin työnsi sen auki ja käveli pihan poikki kuistille. Ovi lennähti auki melkein heti koputuksen jälkeen ja Lily kohotti yllättyneenä kulmiaan nähdessään Hugon, jolla oli yllään kulahtaneet farkut ja t-paita.
”Hei”, Lily sanoi. ”Sinä et taida olla vielä valmis.”
Hugo astui kuistille ja veti oven perässään kiinni.
”Mitä nyt? Onko kaikki kunnossa?” Lily kysyi yllättyneenä. Tämä ei ollut ollenkaan Hugon tapaista.
”Minä lähden mielelläni sinun kanssasi Potterin juhliin”, Hugo sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. ”Kunhan sinä ensin vastaat yhteen kysymykseen.”
”Selvä..?”
”Oletko sinä ihastunut James Potteriin?”
Lily ei todellakaan ollut odottanut mitään sellaista ja hänen suunsa melkein loksahti auki, kun hän kuuli nämä sanat Hugon suusta.
”Mitä ihmettä sinä oikein sekoilet?” hän puuskahti. Hugon tiukka ilme muuttui hieman ystävällisemmäksi, mutta hän ei silti hymyillyt.
”Tiesitkö että James ja Heather ovat eronneet?”
Kummallisen kevyt tunne valtasi Lilyn, mutta hän pudisti päätään mahdollisimman ilmeettömästi.
”En. Miksi ihmeessä?”
”Heatherin mukaan siksi koska James on yhä ihastunut sinuun.” Hugo piti pienen tauon ennen kuin lisäsi astetta synkemmin: ”Ja sinä olet ihastunut häneen.”
”Mistä hän on semmoista saanut päähänsä?” Lily kysyi. Kuvitteliko hän vai kuulostiko hänen äänensä vähän kimeämmältä kuin normaalisti?
”Sillä on tuskin merkitystä. Minä haluan vain tietää, onko se totta”, Hugo sanoi.
”Hugo – ”
”Lily. Kyllä tai ei.”
Lily tuijotti suoraan Hugon kirkkaansinisiin silmiin ja ne muutamat sekunnit, jotka hän pysyi hiljaa, tuntuivat kestävän ikuisuuden. Hän muisteli kaikkia niitä hyviä hetkiä, suloisia suudelmia ja Hugon lämpimiä halauksia. Sitten jostain hänen mieleensä tunkeutui Jamesin pähkinänruskeat silmät, vino hymy ja tähtitornissa vaihdettu suudelma, jonka muistelukin sai hänen ihonsa kananlihalle.
”Kyllä”, tyttö sanoi lopulta tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Hugo käänsi katseensa ja hän näytti niin loukkaantuneelta että Lily olisi saman tien halunnut perua sanansa ja jatkaa siitä mihin oltiin jääty. Mutta se ei olisi ollut reilua, ei Hugoa eikä häntä kohtaan. Hän oli ihastunut James Potteriin, sitä oli turha enää kieltää.
”Selvä”, Hugo sanoi kummallisella äänellä katsomatta enää Lilyä. ”Se taitaa tarkoittaa että tämä on loppu. Sinä ja minä.”
”Minä olen niin pahoillani”, Lily sanoi puhuen niin nopeasti, että sanat melkein puuroutuivat. ”En todellakaan tarkoittanut että tässä kävisi näin ja - ”
”Anna olla.”
Hugo astui takaisin sisälle ja pamautti oven kiinni tytön nenän edestä. Lily tuijotti hetken suljettua ovea ennen kuin kääntyi ja käveli pois kyyneleet silmissä.
--------------------------------------
Tässä luvussa juoni otti taas aikamoisen harppauksen eteenpäin, joten haluan mielelläni kuulla mitä mieltä te siitä olette
