Kirjoittaja Aihe: Älä halkaise minua S | tuplaraapale |  (Luettu 2570 kertaa)

Sindarin lapsi

  • ***
  • Viestejä: 62
  • hirvee hirvi-fani
Älä halkaise minua S | tuplaraapale |
« : 18.01.2016 20:25:38 »
Ficin nimi: Älä halkaise minua
Kirjoittaja(t): Sindarin lapsi
Genre: Tuplaraapale
Ikäraja: S
Sanoja: 200
Tiviistys: Hän teeskenteleekin ettei huomaa, kun sydän irtoaa rinnasta ja lähtee ryömimään. 
A/N: Elikkäs eron vahvoja tunneskaaloja koitin lähteä selvittelemään.Tämä on henk.koht. rankka aihe minulle, toivon ettei se välity vahvasti tekstistä. Kielikuvani saattavat olla merkillisiä, tämä on vähän outo  :P


Älä halkaise minua

Kaikki oli niin makeaa ja kipeää, kimalaisen piston jättämä punainen paukama, se veti pääni irti ja sitten joku tuli liimaamaan sen paikoilleen.  Hymysi jättää naarmuja.  Ja minä juoksen alas portaita, ja katson ylös, juoksetko sinäkin? Mutta sinä et ole tulossa, juokset lävitseni  ylemmäs niin kauan, kunnes en enää näe sinua, vaan yhä sinä juokset portaita, enkä minä koskaan voi ottaa sinua kiinni.  Kuinka paljon tarvitset vettä pestäksesi ruumiini, kuka sinua sitten naurattaa, kun minä makaan kahden metrin päästä sinusta, mutta ulottumattomissa, silmät mädäntymässä päässä, hiekan ja kuoleman erottaessa meidät. Mistä lähtien anteeksianto on tarkoittanut totaalista hylkäystä, valkeitten silmien sulkemista ja sormia, jotka kutittelevat liian kovaa leuan alta? No, tästä.

Rakkaus on niin julmaa, että se pyörryttää sinut ja minut transsiin koukkukyntisen sormensa ympärille, se kietoo meidät yhteen niin että makaamme ikuisuuksiin yhdessä ja lopulta sulamme yhteen. Ja kun toinen leikkaa itsensä irti, leikkaa samalla myös toisen, ja veri virtaa pitkin maalattuja lankkulattioita. Ja silloin kyyneleet eivät lopu, vaikka joku koputtelisi ovelle, suru painaa mustan säkin ja veren päähän, tässä laivan keulalla roikkumisessa menee veri päähän. Ja jos käsi päästää irti, pääsee elämän lintu lentämään ja jättämään tuskan toiseen, vaikka hän teeskenteleekin ettei huomaa, kun sydän irtoaa rinnasta ja lähtee ryömimään.   
« Viimeksi muokattu: 18.01.2016 20:55:22 kirjoittanut Sindarin lapsi »

Munis

  • ***
  • Viestejä: 827
  • Räpyläjalkainen, muniva toimintakone
Vs: Älä halkaise minua S | tuplaraapale |
« Vastaus #1 : 30.01.2016 14:19:41 »
Hmm, tämäpä on mielenkiintoinen pieni teksti! Luin sen kolmesti peräkkäin, ja silti tuntuu, että vielä pari uutta lukukertaa toisi mieleen varmaan uusia ajatuksia ja tulkintoja. Ja minähän siis todella harvoin luen (muita kuin omia...) tekstejä useaan kertaan. Toisaalta raapalemittaisen tekstin lukemiseen useita kertoja ei olekaan kummoista kynnystä.

No, olen samaa mieltä siitä, mitä itsekin sanoit, tämä teksti tosiaan on ehkä hieman outo, mutta oikein kivalla tavalla. Tässä oli lukijalle haasteita ja mukavan paljon liikkumavaraa, tilaa rakentaa omia tulkintoja ja pohdintoja. Ja esimerkiksi tekstin loppu oli kuitenkin kielikuvallisuudestaan huolimatta selkeä; usein kovin avoimissa teksteissä minua häiritsee se, että tapahtumat tuntuvat loppuvan kuin seinään ja mieleen jää yksinkertaisesti liikaa kysymyksiä, mutta tässä lopetus oli mielestäni juuri sopivan aukkoinen.

Tykkäsin erityisesti naarmuja jättävästä hymystä ja toisen lävitse juoksemisesta; ne olivat senkaltaisia ilmauksia, joita itsekin toisinaan käytän ja joista pidän kovasti. Rakkauden personifikaatio oli tässä myös todella kiinnostava, ja siinä oli ihanasti vältetty kliseisyys. Etenkin rakkauden koukkukynnet olivat kiva yksityiskohta.

Ja ah, retorinen kysymys, joka sai vastauksen! Tosi ilahduttava kohta mielestäni. Tykkään tosi usein teksteissä käytetyistä retorisista kysymyksistä, mutta hitsit, nokkelaa vastata siihen tuolla tavalla yksinkertaisesti.
Tässä oli lyhyessä muodossa todella paljon asiaa ja tulkintamahdollisuuksia, ja yksi asia jota jäin miettimään oli tekstin asettelu. Minusta tämä olisi voitu hyvinkin asetella enemmän runomuotoiseksi, jolloin asettelu olisi ohjannut lukemaan pysähtelemään lukiessa enemmän. Proosamuodossa olevaa tekstiä kun varmasti monet ovat tottuneet lukemaan hyvinkin vikkelästi, jolloin ei ehkä aina edes tajua, että teksti saattaisi vaatiakin verkkaisempaa lukutahtia ja merkitysten äärelle pysähtelemistä. Itse olisin ehkä ainakin jakanut tekstin vielä hieman lyhyemmiksi kappaleiksi, mutta tämä on tietysti makuasia.

Kiitos virkistävästä lukukokemuksesta!
I've been to London, seen seven wonders
I know to trip is just to fall

Sindarin lapsi

  • ***
  • Viestejä: 62
  • hirvee hirvi-fani
Vs: Älä halkaise minua S | tuplaraapale |
« Vastaus #2 : 02.02.2016 21:13:27 »
Kiitos paljon Munis kommentista (pidän muuten nimimerkistäsi  ;) )

Mukavaa että tykkäsit! Ja kyllä, koin itsekkin tämän tekstin todella oudoksi, joten sielunkumppaneita tässä ollaan  :)
Tämä luomus syntyi oikeastaan muutamassa ahdistuksen minuutissa, ja kirjoittelin ylös mielessäni pyöriviä lauseita joita koitin yhdistää sitten jotenkin yhteen. Ja nyt kun sanoit, tajusin itsekkin että tämä teksti olisi ehkä toiminut paremmin erillaisessa asettelussa. Mutta anyway, kiva että tykkäsit  :)

inukii

  • ***
  • Viestejä: 240
Vs: Älä halkaise minua S | tuplaraapale |
« Vastaus #3 : 01.07.2016 13:53:14 »
Oi, tämä oli tosi kaunis teksti! Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi ja sanavalinnoista. Itse sanoisin tätä ennemin omalaatuiseksi, kuin oudoksi. Joitain kohtia piti lukea toiseenkin kertaan, ihan vain sisäistääkseni asian kunnolla, ja joitain taas siksi, että ne olivat yksinkertaisesti niin kauniita.

Olen samaa mieltä Muniksen kanssa, että tämän olisi voinut jakaa pienempiin kappaleisiin. Ainakin omalla kohdallani se olisi nopeuttanut joidenkin lauseiden ymmärtämistä ja parantanut entisestään lukukokemusta.

Lainaus
Kuinka paljon tarvitset vettä pestäksesi ruumiini, kuka sinua sitten naurattaa, kun minä makaan kahden metrin päästä sinusta, mutta ulottumattomissa, silmät mädäntymässä päässä, hiekan ja kuoleman erottaessa meidät.

Tuohon loppuun tulee kysymysmerkki ja mielestäni tuon olisi oikeastaan voinut erottaa kahdeksi eri kysymyslauseeksi.

Löysin myös muutamia pilkkuvirheitä mm. tämän:

Lainaus
se kietoo meidät yhteen niin että makaamme ikuisuuksiin yhdessä ja lopulta sulamme yhteen.

niin, että

Lainaus
Ja kun toinen leikkaa itsensä irti, leikkaa samalla myös toisen, ja veri virtaa pitkin maalattuja lankkulattioita.

Hienosti kuvailtuja kohtia oli paljon, mutta tämä oli lempparini! Niin totta ja niin kauniisti kerrottuna.

Kiitos tästä, pidin kovasti! :)
Maybe it's not about the happy ending. Maybe it's about the story.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 770
Vs: Älä halkaise minua S | tuplaraapale |
« Vastaus #4 : 29.12.2016 22:23:17 »
Tätä jääkin katselemaan ja makustelemaan pidemmäksi aikaa. Hyvä, että välillä yllätetään lukija uusilla ja erikoisilla kielikuvilla. Proosarunomaisuus oli tässä vahvasti läsnä eikä tämä kulu useammallakaan lukukerralla. Nautin tämän kummallisuudesta, kiitos!