Kaikki hyvin tänään | S, Molly/Arthur

[Sanderra]

Title: Kaikki hyvin tänään
Author: Sanderra
Rating: S
Pairing: Molly/Arthur
Genre: yleinen söpöstely sekä jästikeksintöjen ihmettely
Summary: Harmaantunut pihakeinu ja lämpimät kesäillat odottivat.

A/N: Spurttiraapaleen tuloksia. Mun tekee aina mieli kirjoittaa jotain kivaa fluffia, mutta sniff. Yritys hyvä, ja niin edelleen.


4.1.2016
1.

Kotikolon pihamaalla oli hiljaista. Molly Weasley istui takapihan keinussa nauttien harvinaisesta tekemisen puutteestaan, ja vielä harvinaisemmasta auringonpaisteesta kesäkuisena iltapäivänä.

Seesteisen hetken kuitenkin keskeytti puutarhavajasta kajahtava metallinen kirskunta. Arthur Weasleyn pää putkahti näkyville vajan avonaisesta ikkunasta, ja mies hymyili anteeksipyytävästi.

Arthur sulki vajan oven ja käveli kohti vaimoaan käsiään pyyhkien.

”Mitä Merlinin tähden sinä puuhaat tuolla?” Molly kysyi vilkaisten rakennusta epäilevänä.

”Ah, ostin ministeriön sisäänkäynnin lähellä sijaitsevasta putiikista jästien ruohonleikkurin; halvalla ja vähän käytettynä. Ainakin luulisin, ettei se maksanut paljoa. Valuutat eivät ole vahvuuteni…” mies selitti jääden laskemaan kaljuunoiden ja puntien kursseja otsa rypyssä.

Molly hymyili ja veti Arthurin viereensä pihakeinuun.


5.1.2016
2.

Seuraavana iltapäivänä Molly katseli vuoroin ikkunasta ulos kaatosateeseen, ja uunissa paistuvaan pataruokaan. Kotikolon keittiössä oli autiota lukuun ottamatta postipöllöä, joka oli jäänyt sisälle kuivattelemaan siipiään hetkeksi ennen seuraavaan osoitteeseen lähtöä.
Aiemmin päivällä Molly oli patistanut heidän ikälopun Errol-pöllönsä viemään kirjettä tyttärensä perheelle kutsuen nämä käymään lähipäivinä. Nyt hän odotti sekä vastausta kutsuun että miestään tulevaksi töistä.

Pian kuistilta kuului töminää, ja Arthur astui sisään kuivaten pisaraisia silmälasejaan hihaansa.

”Mikä sää! Kerrassaan kamalaa!” hän voivotteli riisuessaan läpimärkää matkaviittaansa.

Molly nosti ruoan uunista, hätisti pataa lähestyvän postipöllön matkoihinsa, ja katsoi miestään myötätuntoisesti.

”Taidan tarvita sellaisen muovisen sadeviitan”, Arthur jatkoi ja suukotti vaimoaan.

[Grenade]

Häh, mikseis tässä ole kommentteja. Tämä oli oikein herttainen löytö sateiseen iltapäivään! Molly ja Arthur ovat niin kivoja yhdessä ja tässä avoliiton tuoma läisyys ja tuttuudentunne tulivat hyvin esille. Jästijutut oli mukava yksityiskohta ja varsinkin ilahduin pöllöstä, joka suki siipiään tokassa raapaleessa. Tällaiset arjen tunnelma -kuvaukset on kivoja lukea ja olit saanut näin lyhyeen mittaan kivasti upotettua pieniä asioita. Nämä oli oikein mukavia iltapäiväherkkuja, kiitän! ^^

[Neiti Syksy]

Ihana löytö tosiaan, onneksi Grenade tämän nosti. Aivan mahtavan söpö ja kihertelin vaan.

Tykkään tosi paljon tällaisista pienistä tunnelmapaloista ja hetkien kuvauksista. Näissä kahdessa raapaleessa tuli tunne, että kyseessä on jo vanhemmat rouva ja herra Weasleyt ja perhe on lähtenyt jo pois. Yleensä tällaisissa samanlaisissa tilanteissa kuvataan vain sitä, kuinka Molly yrittää täyttää elämäänsä epätoivoisestit jollain muulla tekemisellä, joten oli virkistävää lukea siitä, kuinka Molly nautti hetken yksinolosta ja siitä harvinaisesta auringosta. Lisäksi Arthurin halvat ostokset ja jästiien tavarat ovat kyllä aina yhtä maukkaita lueskeltavia. <3

Tämä kyllä jotenkin kokosi kaiken tästä:

Molly nosti ruoan uunista, hätisti pataa lähestyvän postipöllön matkoihinsa, ja katsoi miestään myötätuntoisesti.

”Taidan tarvita sellaisen muovisen sadeviitan”, Arthur jatkoi ja suukotti vaimoaan.

Se arki, se rakkaus. Sitä ei tarvitse väkisin kirjoittaa tai tekemällä tehdä, vaan se tulee ihan luonnostaan.

Kiitos näistä pätkistä. ♥


- Syksy

[pilami]

Voi, miten ihana pikku ficci, jonka lukeminen sai ainakin minut tosi hyvälle tuulelle. En voi kuin ihailla, miten onnistuit vangitsemaan näinkin lyhyellä sanamäärällä Kotikolossa vallitsevien raukeiden kesäiltojen ja rauhallisten sadepäivien tunnelman. Molly ja Arthur ovat todella sympaattinen pari ja heidän "eläkepäiviensä" kulusta oli kiva lukea. Kunpa omakin elämäni olisi yhtä idyllistä heidän iässään! Mollyn nautiskelu harvinaisesta tekemisenpuutteesta, vajan avonaisesta ikkunasta putkahtava Arthurin pää anteeksipyytävän hymyn kera sekä siipiään kuivatteleva postipöllö olivat lemppariasioitani näissä tekstinpätkissä.

// Olin unohtaa mainita, että ficin nimi on myös aivan ihana ja todella liikuttava kaikessa yksinkertaisuudessaan!

[Isfet]

Suloinen kuvastaa tätä ficciä varmasti parhaiten. Molly/Arthur on todella ihana paritus, ja samalla äärimmäisen kadehdittava. Moni toivoisi osakseen sellaista onnea mitä heillä on, sitä vuosien halki kestävää rakkautta. Tässä sen kuvaaminen oli onnistunut hienosti, ja se oli juuri sellaista kivaa fluffya (vaikkakin minä vedin siihen taas haikeuden vivahteen, ehkä tein sen itse, ehkä se oli piilossa). Sai hymyilemään sillä tavalla hempeästi.

Molly hymyili ja veti Arthurin viereensä pihakeinuun.

[Vuorna]

Hyvää päivää näin vuosienkin jälkeen! Stalkkerinapin kautta löytyy mitä ihanampia tekstejä, ja Molly/Arthur on kyllä ehdottomasti semmoinen hyvän tuulen paritus, josta on ihana lukea. Tässäkin oli semmoinen varsin suloinen tunnelma ja se ilahdutti minua kovasti.

Oli aivan todella sympaattista lukea heidän rauhallisesta elämästään. Tässä oli myös erittäin ilahduttavasti nostettu esille Arthurin jästi-innostus, niin ruohonleikkurin kuin muovisen sadeviitan muodossa. Mollyn ihmetys oli hellyyttävää ja muutenkin koko tekstistä huokui erinomaisesti se aika, jonka Molly ja Arthur ovat yhdessä viettäneet. Vaikka tässä ei mitään suuria rakkaudentunnustuksia ollut, heidän välisensä rakkaus tuli hyvin esille. Niinhän se tuppaa olemaan, että se näkyy nimenomaan niissä pienissä jutuissa, vaikkapa sitten tuossa pihakeinuun vetämisessä hymyn saattelemana.

Nämä olivat molemmat aivan ihania raapaleita, ihastuttavan fluffyisiä ja söpöjä. Tykkään arkikuvauksista juuri niiden tavallisuuden takia, nämäkin raapaleet saivat aikaan semmoisen lämpimän tunnelman. Molly ja Arthur jos jotkut ansaitsevat vähän rauhallista arkea elämiinsä, ja minusta tuo viittaus postipöllöstä ja Ginnyn perheestä oli sympaattinen.

Kaiken kaikkiaan tämä teksti ilahdutti minua valtavasti, sen suloisuus oli vallan ihanaa. Kiitos tämän kirjoittamisesta!

[Sanderra]

Hupsista, olin autuaasti unohtanut tämän olemassaolon  Molly ja Arthur ovat minustakin aivan ihania, joten kivaa että tällainen pieni tunnelmointi ja arkisöpöily maistui! Kiitos tasapuolisesti kaikille kommentteja jättäneille <3

[Larjus]

Oi miten ihania nämä onkaan! Kotikolon arkea ja Mollyn ja Arthurin lämmintä suhdetta on aina niin kiva lukea, ja näihin olit saanut molempien yksinkertaisen kauneuden ja ihanuuden hyvin esille. Kiva että Mollykin oli vaihteeksi nauttimassa omasta rauhastaan ja siitä, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, koska kyllä sellaisiakin hetkiä hänelle suo, eikä sitä aina jaksaisikaan lukea häntä harmittelemassa Kotikolon hiljaisuutta ja lasten poissaoloa. Onhan hänelläkin ollut aikaa tottua yksinoloon lasten kouluvuosinakin.

Ja voi tota Arthuria jästiroinansa parissa :3 Tietenkin hän innostuu ruohonleikkureista, vaikkei olekaan ihan varma, paljonko siitä on loppupeleissä maksanut, ja totta kai pitää muovinen sadeviittakin hänen hankkia! Mollyn reaktio moiseen on soma, ja tykkäsinkin hurjasti tuosta lauseesta "Molly hymyili ja veti Arthurin viereensä pihakeinuun." Se oli jotain niin simppeliä ja ihanaa, kaunis tapa osoittaa läheisyyttä heidän välllään :3 Mitään suurta ja intohimoista ei tarvitse tehdä, kun tunteet välittyvät muutenkin ♥ Ainakin sen suhteen kaikki hyvin tänään ja muinakin päivinä :3

[Sanderra]

Kiitos kommentistasi, Larjus <3 ihana kuulla, että tykkäsit arkisista hetkistä :>