Ficin nimi: Pikku Blondi
Kirjoittaja: ibi
Oikolukija/Beta: Äidinkielenopettaja 7-luokalla
Ikäraja: K-11
Tyylilaji/Genre: Angst, Horror
Paritus/Hahmot: Omia hahmojani kaikki
Varoitukset: Kansansatu tyylinen/kuolema
Yhteenveto: Varoitus, en väitä tämän olevan kekselias ja hyvä tarina! Kirjoitin tämän 7-luokalla äidinkielentunnilla ja nyt sitten ajattelin, että voisin vaan julkaista omia kirjoituksiani Finissa. Voi olla kliseinen ja höpsön kuuluinen, eikä mikään mestariteos. Äikän aiheena oli satu, jossa pitää olla siis jotain kansantarun kuuloista, mutta nykyaikaista.
Pikku Blondi
Eräänä päivänä Pieni Blondi lähti ulos kävelylle valkoisten hankien keskelle. Hänellä oli hyvin kylmä ja hänen pienet poskensa olivat omenanpunaiset purevasta pakkasesta. Jonkin matkaa hänen käveltyään syvällä metsässä vastaan jolkotteli susi. Susi katsoi Pientä Blondia tarkasti.
" Mitä tahdot oi harmaa turkkinen susi?" Pieni Blondi kysyi peloissaan.
" Näin, kuinka olet yksin metsässä paleltuneena ja nälkäisenä. Vähän matkan päässä on lämmin ja kotoisa mökki, jossa voit levätä", susi vastasi.
" Todellako? Kuka siellä asuu?" Blondi kysyi.
" Voi lapsi pieni, ei kukaan. Talo on autio, mutta siellä on outoa taikuutta, joka saa talon lämpimäksi. On tietysti huhuttu, että siellä asuisi paha mörkö, mutta ei siellä mitään mörköä asu. Olen tarkistanut asian", susi sanoi kuonollaan virneen poikanen.
" No, olet oikeassa, olen yksinäni ja hyvin viluissani. Missäpäin mökki on?" Pikku Blondi kysyi.
" Ai mökki, vai?" susi kysyi.
"Niin, se on tuolla polun päässä, löydät sinne kyllä", susi virnisti.
" Kiitos susi, minäpä tästä lähdenkin", Blondi sanoi kiitollisena.
Susi lähti jatkamaan matkaansa vastaamatta sen koommin.
Blondi käveli polun päähän ja päätyi lopulta mökille. Mökki näytti lämpimältä, kun valo tuprusi ikkunasta. Blondi avasi mökin oven ja astui sisään valoisaan tupaan. Oven mennessä kiinni kuului iso "knaks" -ääni. Tyttö meni tarkistamaan ovea ja yritti avata sitä. Se ei auennut. Ovi oli lukossa ja tyttö sisällä loukussa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä tutkimaan taloa. Tupa oli kotoisa ja lämmin, mutta Blondi tunsi itsensä entistäkin viluisemmaksi. Mökissä oli yläkerta ja siellä vain yksi huone. Pikku Blondi kiipesi rappuset ylös ja tuli huoneeseen, joka näytti olevan makuuhuone. Keskellä huonetta oli pedattu, mutta kuhmurainen sänky. Äkkiä Blondi kiljaisi niin kovaa, että mökki kaikui. Sängyssä makasi peitelty luuranko. Valot sammuivat ja huoneeseen tuli jäätävän kylmä. Luuranko nousi vuoteelta ja lähestyi Pikku Blondia. Nyt Blondi kiljui äänensä käheäksi ja juoksi pitkin huonetta luuranko kannoillaan. Luuranko jahtasi tyttöä pitkään. Pikku Blondi säntäsi kohti ovea ja yritti avata sitä. Ovi oli näksähtänut lukkoon niin kuin ulko-ovikin.
" Miksi kaikki täällä menee lukkoon? IIK!" Blondi kiljahti ja kaatui lattialle satuttaen jalkansa. Luuranko oli lähestynyt tyttöä, mutta olikin pysähtynyt paikoilleen itsekseen nyökkäillen.
" Sainpas sinut pikku karkuri! Olet loukussa ikuisesti, eikä paluuta ole!" huoneen nurkasta ilmestynyt noidan haamu sanoi. Pikku Blondi katsoi haamua pelko loistaen silmistään.
" J-ja k-kuka sinä olet?" tyttö änkytti.
" Sillä ei ole väliä sinun tarusi lopettamiseen. Aikasi koittaa Pikku Blondi, sillä kukaan ei astu tähän kirottuun mökkiin jalallaankan tai kuolee!" haamu nauroi.
" Mutta entäs susi?" Blondi kysyi.
" Hän petkutti sinua! Mutta blondi mikä blondi. Nyt sinun on kuitenkin kuoltava", haamu irvisti.
Kummitus käski tytön nousta ja tyttö teki työtä käskettyä. Noita otti Blondin käden omaansa ja tyttö tunsi kylmyyden tunkeutuvan vereensä. Pikku Blondi ähkäisi kivusta ja painautui ovea vasten. Haamu tuli aivan lähelle kylmän ilman kulkeutuvan mukana. Kummitus työnsi sormensa Pikku Blondin sydämen läpi ja pian kuului lasin särkymisen ääni ja tyttö makasi kuolleena maassa. Ääni oli kuulunut Blondin sydämestä, joka oli muuttunut lasiksi ja hajonnut. Noidan haamu ja luuranko nauroivat täyttä kurkkua ilkityönsä onnistumisesta.
