Ficin nimi: Tehdään mitä vaan
Kirjoittaja: chitaur
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji/Genre: fluff, jotain ihan pikkuriikkistä draamanpoikasta
Paritus/Hahmot: Stevie/Harrison
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat niiden luojille ja CBS:lle.
Varoitukset: Muutama hassu kirosana, muutama pienenpieni viittaus seksiin
A/N: Osallistuu
Valloita fandom -haasteeseen, valloittaen Rouva Ministerin.
En pidä kyseisestä sarjasta, mutta silti olen tykästynyt Stevie/Harrison -paritukseen. Tämä on kirjoitettu ilman suunnittelua hetken mielijohteesta, ja jälki on sen mukaista. Söpöilyä suurimmaksi osaksi, mutta tungin tänne mukaan hieman asiaakin nuorten suhteesta ja heidän vanhempiensa mahdollisesta vastakkainasettelusta seuraavissa presidentinvaaleissa.
Jälkikäteen ajateltuna tämä olisi ollut parempi preesensiin kirjoitettuna, mutta tehty on tehty. Joku toivottavasti uskaltautuu lukemaan tämänkin.
Tehdään mitä vain”Me ei voida jatkaa tätä”, mumisi Stevie pojan korvaan. ”Sun isäs tappaa meidät molemmat.”
”Mitä väliä?” Harrison tuhahti muka loukkaantuneena. ”Me ollaan Stevie aikuisia. Me päätetään itse omista asioistamme, ei kukaan päätä mistään meidän puolesta. Jos me tehdään tätä, me tehdään tätä. Kukaan ei voi päättää meidän puolesta, ovatko meidän välit minkälaiset. Me päätetään ilman kenenkään apua, eikä kuunnella ketään muuta”, hän puhui vakaalla äänellä katsoen tyttöä silmiin.
Tyttö nojasi Harrisoniin hoikalla vartalollaan pojan käsien hyväillessä tätä. ”Mutta ei me voida tehdä näin! Ajattele mitä lehdet sanovat suhteestamme. Isäsi aikoo toiselle kierrokselle seuraavissa presidentinvaaleissa, ja äitiä pidetään sen pahimpana vastaehdokkaana, puolueen sisällä ja ihan yleensäkin. Kaikki gallupit ja politiikantutkijat ovat ylistäneet molemmat taivaisiin. Yksikään muu ehdokas ei tule pärjäämään vaaleissa heidän tasollaan.”
”Mut mä en ole mun isä etkä sä sun äiti. Me ollaan tässä ja nyt. Elizabeth ei ole edes vielä kertonut, pyrkiikö hän ehdokkaaksi vaaleihin. Jos sun äiti pyrkii presidentiksi niin ajatellaan sitä sitten. Ei nyt. Mulla on ollut niin vitusti ongelmia mun elämässä, että haluan nauttia siitä nyt kun se menee hyvin, en silloin kun olen pohjalla”, Harrison huokaisi. Hänen silmistään näki, että mies oli läheisyyden ja hellyyden kaipuussa, ja hän halusi antaa takaisin samalla mitalle sille tytölle, joka tekisi hänelle hyvän olon. Harrison osasi kyllä puhua, mutta parempi hän oli osoittamaan ajattelemansa toisin keinoin.
Myös Stevie olisi halunnut paljon enemmän. Hän tunsi vetovoimaa Harrisonia kohtaan, kuten oli tuntenut aina, jo pienenä molempien perheiden elämäntilanteiden ollessa vielä ulkopuolella Washington DC:n poliittisesta maailmasta. Heidän lapsuutensa olivat olleet siihen aikaan vain salaisuuksien verhoamien agenttitarinoiden höystämiä, jota molemmat lapset olivat pitäneet hyvinä satuina. ”Tämä on silti väärin”, tyttö sai huokaistua ääneen.
”Se on väärin, jos sä ajattelet niin. Me ollaan vapaita ja nuoria. Me voidaan tehdä ihan mitä tahansa”, uhosi Harrison puristaen Stevietä tiukemmin kainaloonsa. Tytöstä hehkuva lämpö tuntui molempien vaatteiden läpi pojan iholle, ja sai tämän painamaan tyttöä yhä rajummin vasten itseään.
Tyttö huokaisi nautinnosta nojatessaan Harrisonin rintaa vasten, hänen saattoi lähes kuulla hyrisevän mielihyvästä. Hän oli alkanut rentoutua, ja pian hän myöntyisi pojan jutuille vain siksi, että hänestä tuntui niin hyvältä. Jos Harrison puhuisi vielä hetkenkin, olisi hän kuin transsista tämän puheiden vuoksi. ”Susta tulisi hyvä poliitikko”, sai hän puettua osan tunteistaan sanoiksi. ”Sulla on niin hitonmoiset jutut, että kohta mä jo uskon niihin.”
”Poliitikko? Mä sulle poliitikot näytän!” huudahti Harrison ja tönäisi tytön penkiltä alas syksyn lehtien värittämälle nurmikolle.
Stevie ei jäänyt maahan odottamaan pojan kostoa, vaan oli heti maahan osuessaan hyökkäysvalmiudessa, kikattaen hervottomasti. ”Sä – et – pelota mua!” sai tyttö sanottua hysteerisen naurunsa lomasta.
Pian molemmat nuoret pyörivät maassa yhtenä kasana, punaisten ja oranssien lehtien kuorrutettua heidän vaatteensa sekä hiuksensa. Jos joku puistossa olleista turisteista olisi keskittynyt patsaiden kuvaamisen sijaan nuoreen pariin, olisivat he saattaneet saada kuvia ulkoministerin vanhimmasta tyttärestä sekä presidentin pojasta valmistautumassa myöhemmin tapahtuviin vähemmän siveellisiin toimiin.
”Mä rakastan sua”, totesi Stevie viimeisenä ennen nukahtamistaan täynnä nautintoja olleen päivän päätteeksi maatessaan Harrisonin kainalossa käpertyneenä pieneksi mytyksi.
”Mäkin sua”, kuiskasi poika silittäen hellästi Stevien hiuksia.
”Päätetään ihan itse ihan kaikesta”, tyttö mutisi hymyillen, ollen jo unten mailla.
”Tietysti”, hymyili Harrison unelmiensa ruumiillistumalle. Tämänpäiväinen nautinto ei voinut olla totta, ei hän ansainnut sitä, pyöritteli poika päässään ennen nukahtamistaan sekavaan uneen, jonka vain vieressä rauhallisesti hengittävä Stevie rauhoitti.
