Otsikko: Riimutusta
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Harry Potter
Genre: smutahtava joulufluffi huumorinpoikasella.
Paritus: Ginny/Luna
Ikäraja: K-11
Summary: Ginny tunsi olonsa erityisen lämpöiseksi, sillä hänellä oli ympärillään parhaat ystävät, joita kukaan saattoi itselleen toivoa.
A/N: Joulukalenterificci vuosimallia 2015. Aloitettu tosin jo 2011
Pornoisampi jatko-osa houkuttelisi, mutta katsotaan tapahtuuko sitä.
Tämä osallistuu Femme10 vol. 5 -haasteeseen. Hyvää joulua kaikille vielä näin jälkikäteen<3
***
RiimutustaHuoneessa tuoksuivat kynttilät ja tunnelma oli iloisen odottava, olihan jouluun enää muutama päivä aikaa. Ginny tunsi olonsa erityisen lämpöiseksi, sillä hänellä oli ympärillään parhaat ystävät, joita kukaan saattoi itselleen toivoa. Harry, Ron ja Hermione olivat leiriytyneet pehmeälle matolle ja Luna oli valinnut paikakseen nojatuolin.
Harry pelasi shakkia Hermionea vastaan Ronin neuvoessa vuorotellen molempia mahdollisimman tasapuolisesti.
Puolet neuvoista meni kuitenkin hukkaan, sillä Hermione olisi varmasti mieluummin ottanut palkattoman kotitontun palvelukseensa kuin kuunnellut Ronia. Ronilla kun oli paha tapa kuittailla neuvojensa lomassa kummankin ystävänsä surkeasta pelitaidosta.
Ginnyä ei jaksanut shakki kiinnostaa, oli paljon mukavampaa keskittyä Lunan sormiin, jotka kampasivat hellästi hänen hiuksiaan. Ginny oli linnoittautunut ystävänsä jalkojen juureen suuren lattiatyynyn päälle. Ginny seuraili sormellaan Lunan villasukan raitoja ja löysi nopeasti reiän aivan isovarpaan vierestä.
Vienosti päänahkaa raapivat sormet tuntuivat niin hyviltä, että Ginny olisi kehrännyt, jos olisi osannut. Silityksen hetkeksi lakatessa hän puski ystävänsä jalkaa pyytäen lisää. Tämä sai Lunan hymyilemään huvittuneesti ja sormet aloittivat taas tutkimusmatkansa, tällä kertaa sotkien huolellisesti selvitetyt hiukset.
”Ei voi olla totta!” Hermionen kirkaisu hätkähdytti Ginnyn hereille raukeasta tilastaan ja Lunankin sormet pysähtyivät.
”Et sinä voi syödä minun toista ratsuani sieltä käsin!”
Hermione on huono häviäjä, sanoivat Harryn ja Ronin katseet, eikä heidän tarvinnut vaihtaa sanaakaan. Hermione puhisi posket punaisina ja järjesti nappulat mieleiseensä järjestykseen taikasauvaa heilauttamalla.
”Noin sen kuuluu mennä. Minä olen lukenut velhoshakin säännöt varmaan sata kertaa ja osaan ne ulkoa vaikka takaperin!”
Lunan sormet alkoivat taas tehdä pyörteitä Ginnyn hiuksiin ja hyvin nopeasti shakkivälikohtaus oli haipunut kummankin ajatuksissa taka-alalle. Aina välillä Ginny tunsi kevyitä hipaisuja olkapäillään, ja ihon koskettaessa ihoa pienet väristykset kipusivat hänen selkäänsä pitkin. Ginny värisi hienoisesti, kun Lunan sormet piirtelivät solisluun rajat selvittäessään hiusten latvoja.
”Onko sinulla kylmä? Tule tänne ylös, mahdumme mukavasti molemmat”, Luna kumartui puhumaan Ginnyn korvaan ja Ginny siirtyi nojatuoliin Lunan tehdessä tilaa niin, että he istuivat kuitenkin melkein sylikkäin.
”Shakki!” Hermionen voitonriemuinen huudahdus sai Ginnyn säpsähtämään jo toista kertaa. Ginny melkein toivoi, että shakkiottelua olisi käyty toisessa huoneessa, silloin hän olisi voinut olla Lunan kanssa kahdestaan ja –
”Varokaa, etteivät rekkokönkiäiset tule pilaamaan peliä, niille maistuu erityisesti shakkipeleissä koettu voitonriemu. Ne popsaisevat sen yhtenä suupalana ja hihkujan häviö on varma”, Luna avasi suunsa ensimmäistä kertaa peliin liittyen ja kaikki katsoivat häntä hetken syvän hiljaisuuden vallitessa.
Sitten Ron alkoi kihertää.
”Siinä kuulit, Hermione. Kannattaa olla varovainen sen hihkumisen kanssa.”
Hermione muljautti silmiään ja Harry yritti pitää kasvonsa epätoivoisesti peruslukemilla, mutta silti hänen huuliltaan karkasi selvä naurunpärskähdys.
”Äh, pää kiinni, Harry”, Hermionen poskilla paloivat punaiset laikut ja hän tarttui nappulaan, jota aikoi seuraavaksi siirtää.
”Nappuloihin ei saa koskea kesken pelin!” Ron älähti ja seuraava tilanne oli valmis, kun lähetti puri Hermionea sormeen.
Tässä vaiheessa Ginny ja Luna olivat kuitenkin jo vajonneet takaisin omaan pieneen maailmaansa. Ginnyä ei olisi voinut vähempää liikuttaa kuka oli voittamassa ja kuka häviämässä, ja kuka puri ketä, (paitsi jos se olisi Luna, joka purisi häntä, siinä tapauksessa –) hän halusi vain lisää hellyyttä, ja sitä varten olisi saatava taas Lunan huomio. Se ei osoittautunut kovinkaan vaikeaksi, sillä jo seuraavassa hetkessä tyttöjen katseiden kohdattua Luna piirteli hänen olkapäähänsä epämääräisiä riimumaisia kuvioita kynsillään.
”Nämä karkottavat nyksöpökkijöitä”, Lunan ääni oli pehmeä, kun hän viimeisteli näkymättömän riimun nuolaisemalla sormeaan ja painamalla näkymättömän kuvion keskelle sormenjäljen.
”Ai, no hyvä”, Ginny hymisi, ”mitä nyksöpökkijät tekevät, jos ne pääsevät ihmisen kimppuun?”
”Ne saattavat naisen tai miehen raskaaksi ilman minkäänlaisia mielihyvän tuntemuksia. Sitten yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyy lapsi, joka on aivan ihmisen näköinen, mutta kuukauden ikäisenä se luo nahkansa ja nyksöpökkijä aloittaa elämänsä – ”
”Sitten minä haluan ehdottomasti mahdollisimman hyvän suojan niitä vastaan”, Ginny keskeytti, sillä hän ei ollut varma halusiko kuulla enempää näiden ”pökkijöiden” elämästä. Luna nyökkäsi vakavana ja alkoi tehdä seuraavaa riimua aivan edellisen alapuolelle.
Kun Ginnyn molemmat käsivarret oli riimutettu, Luna epäröi hetken kuin ei olisi tiennyt, minne seuraavan riimun sijoittaisi.
”Niiden teho on paras, jos ne ovat suorassa kosketuksessa paljaaseen ihoon”, Lunan silmissä pilkahteli, vaikka tyttö kuulostikin kaikin puolin vakavalta. Ginnyllä kesti hetken tajuta toisen sanat, vaikka sydän olikin huomattavasti aivoja nopeampi kiihdytyksensä kanssa.
”Joo, tee vaan lisää”, Ginny nielaisi, ja Luna liu’utti kevyesti kätensä hänen paitansa alle.
Ginny värisi, kun Lunan viileät sormet hivelivät hänen vatsaansa. Jotenkin kaiken järjen vastaisesti sormien jättämät vanat tuntuivat melkein polttavan, ja Ginny tunsi punan kohoavan poskilleen. Hänellä oli äkkiä kamalan kuuma.
Jos he olisivat olleet kahden, Ginny olisi riisunut paitansa hetkeäkään miettimättä, mutta nyt huoneessa oli myös unelmatrio. Oli oikeastaan ihmeellistä, että Ginny noteerasi vallitsevissa olosuhteissa Harrya, Ronia ja Hermionea niinkään paljon.
Luna nojautui Ginnyä vasten ja puhui hiljaa tämän korvaan: ”Minusta tuntuu, että sinun täytyy saada ekstravahva suojaus, kun olet niin kaunis.”
Sanat menivät melkein Ginnyltä ohi, sillä jokaisella tavulla Lunan huulet koskettivat hänen kaulansa sivua ja toisen lämmin hengitys kutitti hänen korvaansa.
”Ymmh, ehdottomasti”, Ginny ynisi ihan vain jotain vastatakseen. Lunan tyytyväinen hymy hänen niskaansa vasten sai punatukkaisen kananlihalle ja värisemään kauttaaltaan. Lunan toisen käden sormet livahtivat Ginnyn korvan taakse kääntäen tytön päätä hellästi niin, että he saattoivat katsoa toisiaan silmiin. Lunan silmät säihkyivät, mutta Ginnyllä oli suuria vaikeuksia pitää katseensa erossa toisen tytön huulista, jotka olivat hiukan raollaan, aivan kuin odottaen -
"Minä en enää pelaa teidän kanssanne!" Hermionen närkästynyt kiljaisu hätkähdytti nojatuolin asukit transsistaan. Luna kiskaisi kätensä pois Ginnyn paidan alta, ja Ginny säpsähti niin rajusti, että tipahti lattialle.
Hermione nousi pystyyn ja marssi mielenosoituksellisesti ulos huoneesta.
"Tiesin aina, että Hermione on huono häviäjä, mutta ihan tuollaista reaktiota en osannut odottaa", Harry mutisi Ronille, joka virnisti hiukan hämillisen näköisenä kuin ei olisi tiennyt huvittuako vai ahdistua.
"Ehkä meidän pitäisi mennä pyytämään anteeksi tai jotain?"
Pojat katsoivat toisiaan kuin Ron olisi juuri esittänyt hyvin vaikean matemaattisen ongelman, joka heidän oli ratkaistava.
"Alkakaa painua sitten!" Ginny ärähti turhautuneena ja pojat katsoivat häntä kuin olisivat unohtaneet hänen ja Lunan olemassaolon kokonaan.
"Tai itse asiassa, käy varmaan nopeammin, jos me menemme, tule, Luna", Ginny nousi lattialta, tarttui Lunan käteen ja johdatti tämän ovelle.
"Minusta tuntuu, että suojaukseni on edelleen pahasti kesken", hän sanoi suupielestään, ja Lunan veikeä hymy sai aikaan odottavan humahduksen Ginnyn vatsanpohjalla.
Nyt kun hän vielä keksisi jonkun keinon häätää Hermione huoneestaan murjottamaan olohuoneeseen tai jonnekin muualle.
***
