Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: Severus, Lily +vanhemmat
Varoitukset: Perheväkivaltaa
A/N: Raaka-Aineen Katkera, biisi sopi Seville kuin nenä päähän.
Osallistuu Kerää kaikki hahmot-haasteeseen (Severus Kalkaros)
------
Hiljaisuus. Yksitoistavuotias Severus oli saanut kirjeen Tylypahkaan. Isä ei vain voinut sietää taikuutta. Tobias otti huikan jo puolityhjästä vodka pullostaan ja katsoi vihaisesti Severusta. Yksitoistavuotias mustahiuksinen, laiha ja kalpea poika katsoi isänsä pään ohitse. Pienen olohuoneen pöytä oli kaatunut ja sohvat näyttivät vuosikausia sitten hylätyiltä. Ainut koriste-esine oli päätynyt seinän kautta kymmeniksi sirpaleiksi lattialle. Vaaleanpunaiset tapetit olivat kuluneet. Kämmen kolahti poskeen. Poika horjahti ja otti tukea sivuttain olevasta pöydästä saaden tikkuja käsiinsä. Silmissä sumeni hetkeksi.
"Jätä poika rauhaan", huusi nainen tönäisten miestänsä. Pojan käsi meni automaattisesti kipeään poskiluuhun, johon oli muodostumassa mustelma. Severus tiesi, että ei voisi tehdä mitään äitinsä hyväksi. Vaikka kuinka haluaisi. Siltikään hän ei uskaltanut liikkua paikoiltansa. Katsoi vain humalaista isäänsä, joka ravisteli avutonta vaimoansa.
"Sinä huora et minua ala käskyttää!" Tobias karjui. Poika kirosi itseään. Milloin hän oppisi paeta ajoissa huoneeseensa? Milloin hän oppisi ymmärtämään, että tämä oli äidin omaa syytä? Nyrkki kolahti pojan kylkiluiden väliin. Severus kaatui maahan ja haukkoi henkeään. Tobias ei ottanut kuuleviinsa vaimona anelua maasta ja potkaisi poikaansa päähän.
Hän heräsi omasta pienestä huoneestaan. Päässä jyskytti ja poskea jomotti. Milloin hän oppisi? Severus nousi ylös ja kaatui polvilleen kivusta. Kylkiluihin sattui. Hän nousi ylös varovasti ottaen tukea narisevan sängyn reunasta. Pölyiseen peiliin katsoen hän nosti paidan helmaansa ja näki mustelmia kyljessään. Naamaa koristi selvä iskun jälki. Sitten hän kuunteli. Talo oli hiljainen. Äitiä olisi turha sääliä. Isä oli varmasti sammunut sohvalle. Kivi räsähti ikkunaan. Ja toinen. Kolmas. Lily! Kivuista huolimattaan hän pakottautui avaamaan ikkunan ja näki hymyilevän punapään. Severus oli monesti karannut ikkunasta, mutta nyt tämä tuotti tuskia. Kuitenkin hän pakottautui käyttäytymään normaalisti. Lily tarttui pojan käteen kannustaen tämän juoksuun. Päämääränä oli jälleen kerran pienen järven ranta. Severus ei yksinkertaisesti enää voinut sietää kipua. Tytön aina niin iloiset kasvot muuttuivat vakaviksi.
"Mitä sinun kasvoillesi on tapahtunut?" Mustahiuksinen vaipui istumaan. Hän yritti hengittää mahdollisimman vähän. Hengittäminen sattui liikaa. Lily meni istumaan pojan eteen. Keväinen nurmikko värjäsi molempien polvet vihreiksi. Aurinko porotti taivaalla.
"Ei mitään."
"Sev. Minä tunnen sinut. Isäsikö tuon teki?"
Puhuminen tuotti myös tuskaa. Harvoin isä ihan niin paljon vihastui. Poika näytti sairaalta ja katseli vain hengitystään pidättäen tyttöä.
"Oletko kunnossa?" punapää yritti vielä.
"Olen Lils. Jatketaan matkaa."
Molemmat nousivat. Severuksen teki mieli pitää kylkeänsä ja mennä sikiöasentoon ikuisiksi ajoiksi. Kuitenkin hän pakottautui kävelemään Lilyn vierellä mahdollisimman normaalisti. Tyttöä ei hymyilyttänyt enää. Poika vain keskittyi kivun kestämiseen.
"Sev. Kuunteletko sinä?" sanoi Lily varmaan kymmenen kerran korottaen ääntään. Ei kuitenkaan vihaisesti vain huolestuneesti. Hän oli huolissaan ystävänsä voinnista. Hän halusi tehdä asialle jotain, mutta ei pystynyt. Aivan niin kuin ei Severuskaan pystynyt auttamaan äitiänsä.
"Sattuuko kävely sinua? Haluan että puhut totta", tyttö käänsi katseensa Severuksen silmiin. Hän ei halunnut valehdella, mutta ei halunnut huolestuttaa Lilyä. Pysähtyminen olisi kyllä todella mukava ja poikakaan ei kokemuksesta huolimatta voinut peitellä enää, että kävely oli suoraan sanoen tuskallista.
"Hieman." Tyttö istuutui uudelleen maahan. Severus teki samoin.
"Mitä eilen tapahtui?" Lily kysyi. Hänen alkuperäinen syy Severuksen kutsumiseen ulos oli kysymysten pommittaminen Tylypahkasta, sillä tyttökin sai eilen kirjeen.
"Isä oli umpitunnelissa", poika vastasi vältellen aiheitta.
"Sev naamasi näyttää kamalalta." Severusta hävetti. Peittääkseen häpeänsä hän naurahti. Naurahtaminen oli virhe. Poika joutui vetämään henkeä ja tuki kädellä kylkeänsä. Lily näytti entistä huolestuneemmalta. Severus piti silmiänsä kiinni ja tunsi Lilyn lämpimän käden olallansa. Severus otti kädellä tukea maasta ja katsoi tyttöä, joka oli hivuttautunut Severukseen kiinni. Kun Lily nosti tutkivasti Kalkaroksen paidan helmaa ylöspäin, niin Severuksella ei yksinkertaisesti ollut voimia laittamaan vastaan. Tytön silmät olivat täynnä kyyneliä pojan puolesta. Miksi ihmeessä Lily itkee, kerran minäkään en itke?
"Tuota pitää näyttää jossakin. Kylkiluita voi olla murtunut tai jotain!"
"Ei tarvi Lils. Äiti käyttää taikuutta heti kun isä käy asioilla. Minun on parasta mennä." Poika ei meinannut päästä ylös, niinpä hän tarttui vastahakoisesti tytön käteen. Huolen kyyneleet valuivat tytön poskille ja Severus tuli vaivaantuneeksi.
"Lils hei. Olen jo tottunut."
Vuosia myöhemmin hän luuli tunteneensa saman kädenlämmön olallansa. Kyse tosin saattoi olla myös ihan vain liika juomisesta. Lily oli kuollut. Kuollut kuollut kuollut. "Ja minä juon samaa vodkaa mitä isä joi." Hän ei voinut olla naurahtamatta.
Raaka-Aine - Katkera
Ei poika koskaan oppinut
Ei pojasta polvi parantunut
Ei omena kauas pudonnut
Ja sen on poikakin huomannut
Hei! Mä seisoin ryhdissä, ja tunnen häpeän
Ei! En ole ylpeä
Jos isän kädestä sä annoit mulle joskus esimerkkiä
Hei! Mä olen katkera, en sua arvosta
Kun annoit kaiken pahan silloin tapahtua
Ei poika uskalla nukahtaa
Kun isä huutaa humalassa
Isä toimii malliesimerkkinä
Ja nyt on poikakin kännissä
Hei! Mä seisoin ryhdissä, ja tunnen häpeän
Ei! En ole ylpeä
Jos isän kädestä sä annoit mulle joskus esimerkkiä
Hei! Mä olen katkera, en sua arvosta
Kun annoit kaiken pahan silloin tapahtua
Tämä laulu on isältä pojalle
Opetuksena jälkikasvulle
Älä koskaan ota esimerkkiä
Älä toista samoja virheitä
Hei! Mä seisoin ryhdissä, ja tunnen häpeän
Ei! En ole ylpeä
Jos isän kädestä sä annoit mulle joskus esimerkkiä
Hei! Mä olen katkera, en sua arvosta
Kun annoit kaiken pahan silloin tapahtua
