Suhde ystävän ja vihollisen | S | raapale | Kalkaros/Dudley

[chitaur]

Ficin nimi: Suhde ystävän ja vihollisen
Kirjoittaja: chitaur
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji/Genre: romance, slash
Paritus/Hahmot: Kalkaros/Dudley
Vastuuvapaus: Jos omistaisin nämä hahmot, olisivat kaikki jo raiskattu kuolleita
Varoitukset: Älä järkyty kauhean huonosta kirjoitusasusta, parhaani yritin
A/N: Haluan hävitä maanrakoon. Tässä sitä kuitenkin vielä ollaan ainakin toistaiseksi. En enää ikinä yritä kirjoittaa mitään muita kun omia, vammaisia, julkaisukelvottomia originaalejani. Harva voi uskoa, että näin lyhyen sanamäärän sisällä ehtii aihe kauheasti vaihtua, mutta se on täysin mahdollista.

Sanamäärältään puolitoista raapaletta, osallistuu paritusgeneraattorihaasteeseen.

Suhde ystävän ja vihollisen

Kalkaros halveksui syvästi poikaa, mutta ei kyennyt peittämään huoltaan, joka hänellä oli pojan tilasta. Että Lilyn sisko olikin kasvattanut poikansa noin! Hänen rakastamansa naisen poika ei ansainnut tuollaista kohtelua.

Sen vuoksi mies oli alkanut huolehtia pojasta. Ensin vaivihkaisesti, sitten rohkeammin. Petunia oli purskahtanut itkuun kuullessaan poikansa muuttavan pois kotoa. Olihan hän jo lähes täysi-ikäinen, mutta minne äidin pieni Diddipsi muka lähtisi? Sen poika jätti mainitsematta, että tulevana kotitalona oli ankea asunto Kehrääjänkujalta, ja kämppäkaverina Kalkaros.

Miesten välinen suhde oli syvä. Se oli täynnä välittämistä. Ei rajua rakkautta ja kaunista kiihkoa, vain sitäkin syvempää huolenpitoa ja tunteita. Riitoja oli, mutta niiden yli päästiin. Jästin ja velhon ei tarvinnut olla väleissä, miksi sitä olisi sitten pitänyt edes teekennellä? Silti tunteet säilyivät muuttumattomina. Vain periaate esti paria olemasta se, mitä he niin toivoivat syvällä sisimmässään. Myöntämättä ajatuksia toisilleen, heillä oli täsmälleen samanlaiset käsitykset ja toiveet heidän tulevaisuudestaan. Se oli suhde ystävän ja vihollisen.

[Grenade]

Okei, oli pakko napata tämä, koska tää paritus totisesti sai mut ensin pyörittelemään silmiäni, mutta sitten kuitenkin uteliaisuus sai avaamaan tekstin. Enpä ollut ennen ajatellut, että tosiaan Dudleyhan on jopa sukua Lilylle ja sitä kautta Kalkaros tosiaan voisi saada (päähänpinttymän) huomion kiinnittymään poikaan. Olisin jopa voinut lukea hieman pidemmänkin tekstin, mutta tämä puoltoistakin raapaletta sai kuvan maalattua mieleeni, ja vaikka tää nyt todella rarea olikin, niin mun mielestä oli kuitenkin hyvä, että näiden kahden välille saatiin jonkinlainen side rakennettua. Jotenkin tuntui, että vaikka teksti olikin näin rare, niin hahmot olivat silti melkolailla IC. Ja täytyy sanoa, että tykkäsin tosi paljon siitä, kuinka otsikko liittoutui tekstin kanssa lopussa, jee!

Jästin ja velhon ei tarvinnut olla väleissä, miksi sitä olisi sitten pitänyt edes teekennellä?

Tämä oli jotenkin hieno lause (ja huomasin nyt vasta siinä kirjoitusvirheenkin), jotenkin niin hahmoille sopivaa, eihän kumpikaan heistä ole kuvattu miksikään romanttisuuden ja lällypuheiden kuninkaiksi. Voisin melkein lainailla pari seuraavaakin lausetta, koska tykkäsin niistä ja siitä, millaiseksi heidän suhteensa on määritelty.

Vaikka lähdin lukemaan tätä melko epäilevillä mielillä, niin olen iloinen, että luin, koska tää ylitti mun odotukset. ^^ Tää oli hyvä ja kiitän tästä, Dudley-tekstejä ei ole koskaan liikaa.