Nimi: Ensimmäinen jouluni ilman häntä
Kirjoittaja: Ränts
Ikäraja: S
Paritus: Aaron/Markus (jos nyt puhutaan vielä parituksesta, kun toinen on kuollut)
Pituus: Fiklet
Genre: Jouluinen angsti
Ensimmäinen jouluni ilman häntä
Joulu on tänä vuonna tavallista surullisempi. Tämä on minun ensimmäiseni ilman Markusta. Mutta loppujen lopuksi, kovasta ikävästäni huolimatta, joulu tuo tullessaan aavistuksen iloisempaa mieltä. Pimeyden keskelle ilmestyy värikkäitä valoja, lumi on satanut maahan ja postiluukusta kolahtelee joulutoivotuksia läheisiltä.
Sisareni on tullut luokseni. Meillä on aina ollut tapana viettää joulua yhdessä, joko hänen tai minun luona, mutta tänä vuonna olen erityisen kiitollinen tästä perinteestä. Olisi kamalaa olla täysin yksin nyt, kun Markus on poissa.
Ulkona on kipakka pakkassää, kun astelen hautausmaan portista sisään kynttilää kädessäni puristaen. Pehmeä, vastasatanut lumi narskuu kenkieni alla, kun kävelen hitaasti tuttuja polkuja pitkin. Ihmiset ovat jo käyneet tuomassa kynttilöitä haudoille. Tähän aikaan illasta ei ole minun lisäkseni muita. Hautausmaa on kieltämättä upean näköinen, kun pimeys on laskeutunut ja kaikki ne kynttilät loistavat ympärilläni.
En huomaa ajatella, mihin kävelen, mutta askelet johdattavat minut tutun, tummanharmaasta kivestä hakatun haudan luokse.
Tiainen Markus Albert, lukee kultaisin kirjaimin. Yksi kynttilä on jo tuotu, se palaa hiljalleen maassa hautakiveä vasten.
Siellä hän on nyt maannut viimeiset seitsemän kuukautta. Tämä vähän reilu puolivuotinen on ollut uskomattoman raskasta aikaa, enkä ole vieläkään oikein oppinut elämään ilman miestäni. Huokaisten avaan hautakynttilän kannen, kaivan taskustani sytyttimen ja alan napsuttaa. Sytytin vetelee jo viimeisiään, mutta saan kuitenkin liekin palamaan.
Kyykistyn haudan viereen ja luon katseen ylös taivaaseen. Huomaan yhden tähden loistavan muita hieman kirkkaammin.
”Hyvää joulua, Markus”, kuiskaan sinne ylös.
